Venäjä kärsii mielestäni edelleen surkeasta johtamisesta jonka tulokset ovat huonoja. Venäjällä vain yksinkertaisesti on niin pinttynyt surkean johtamisen kulttuuri, jonka seurauksia pitää yrittää peittää entistä pahemmalla sekoilulla ja yhä suurempia ongelmia aiheuttamalla. Venäjä on todella surkea ja surullinen maa, jonka vihdoin ja viimein toivoisi saavan parempaa.
Venäjästä ei pitäisi pyrkiä rakentamaan kuvaa, että he olisivat jotenkin sellainen hullu kansa jolla on erilainen mentaliteetti ja joita kuuluukin sortaa ja joille kuuluukin valehdella ja käyttää heitä suuruudenhullujen suunnitelmia toteuttavana tykinruokana. Tsaarista kommunistien kautta Putleriin on aikamoista epäonnea. Venäläisiä on historiassa myllätty varmaankin kaikkein pahimmin, sortajasta ja huonosta hallinnosta toiseen. Kyllä venäläisillekin kuuluu demokratia ja ihmisoikeudet ja sananvapaus.
Venäjä on tosiaan jo satojen vuosien ajalta huonosti hallittu maa. Sille loivat pohjan ensin mongolit, ja sitten Moskovan suuriruhtinaskunnan hallitsijat.
Tuosta voi lukea lisää:
Miksi Venäjä on erilainen
www.helsinki.fi/idantutkimus/arkisto/2012_3/it_3_2012_jussila.pdf
Moskovasta oli näin 1500- ja 1600-luvuilla kehittynyt
patrimoniaalinen vottšina-valtio. Mitä
se on? Patrimonium on (isän)perintömaa; samaa
tarkoittaa venäjän vottšina, missä kantasanana
on otets, isä. Tällainen valtio oli kuin suuri
maatila, missä isäntä, hallitsija-tsaari, omisti
kaiken maan, pajarit olivat hänen palvelijoitaan
ja talonpojat heidän pomestje-tiloillaan maaorjia.
Myös käsityöläiset ja kauppiaat oli sidottu
valtion palvelukseen.
Kaikkien oli palveltava
valtiota, kunkin omalla paikallaan ja kaikki
olivat orjia (holopy), pajarit välittömästi tsaarin,
talonpojat pajarien. Länsi-Euroopalle tyypillistä
feodalismia – joka oli sopimusyhteiskunta – ei
ollut, ei kaksipuolisella sopimuksilla tehtäviä
läänityksiä (fief); oli ainoastaan tsaarin yksipuolisesti
palvelusta vastaan myöntämiä pomestjen
hallintaoikeuksia. Ei ollut itsenäistä valtaa
omaavia säätykorporaatioita, joista läntiset parlamentit
syntyivät, ei feodaalisen yhteiskunnan
tyypillistä dualismia, missä yhtäältä oli maa
(Land) korporaatioineen, toisaalta hallitsija
hallituskoneistoineen.
Venäjällä maa, zemlja, oli
valtion jatke – yhteiskuntaa länsieurooppalaisessa
merkityksessä ei ollut.
