Ukrainan sodan opetus on, että jo hyvin iso osa asioista mitä 90-luvun lopulla vaahtosin Venäjän tulevaisuudesta on toteutunut. Pieniä merkkejä oli kokoajan. Pahin oli omien kerrostalojen räjäytys,pari kaveria jotka näki sen,ja katosi tshetseniassa josta jopa meidän media kirjoitti. Tshetseeni aktivistien murhat ja uhkailut euroopassa alkoivat kauan ennen kuin venäläisten omien toimittajien murhat. Jokainen silmät avoinna maailmaa katsonut näki, että idässä on pahuus vallassa, koska normaalit ihmiset eivät toimi tuolla tavalla. Kansanedustajat hyssytteli. Putini kävi kylässäkin usein ja voi sitä riemua. Ainoa joka protestoi oli hullu natsi Seppo Lehto joka turussa oli ottamassa Putinia vastaan laulamalla yhteislaulua Silmien väliin ryssää. Siinä oli vastustus. Heidi Hautala vähän protestoi,mutta ei hänelläkään munat riittänyt, ja protestit väljätivät kahvikutsuihin Tshetseeniaktivistien kanssa.
Suuri opetus oli tajuta meidän eduskunnan pysyvän Suomettumistilan, tai suomettumisen jälkeisen krapulan/sokeuden. Ukrainaan kun saadaan rauha,niin nämä veijarit alkavat taas ylistämään ja vähättelemään. Ei merkitystä poliittislla murhilla,toisinajattelijoidein vainoilla. Muut vastaavat valtiot tuomitaan jyrkästi.
Ukraina opetti myös pelkäämään. Vaikka aina vaahdonnut että ei tuosta Putlerista hyvää seuraa, niin kun se muuttuu liveksi, ja se on nyt muuttunut, niin onkin vähän eri meno. Huomaan ajattelevani miten pärjään kun rähinä alkaa. Venäjän tulevaisuuden näkymät ovat sotaisia. Se on sotaan valmistautuva maa. Kaikki lainsäädäntöönkin tehdyt muutokset ja asetukset ovat sotaan valmistautuvan maan toimia. Näin kirjoitettiin jo pari vuotta sitten. Ei tarivnnut kuin yksi kissa Haloselle ja kansa oli unessa taas monta vuotta.