Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Sormea ei pidetä liipasimella ennen kuin aiotaan ampua. Eli väärin pidetty asetta.
 
Siis näinkö ei

Ukraina on muuten nyt saanut jenkkien tykistötutkia.


Mielenkiintoinen videonpätkä!

Siinä on 6:n tykin patteri rivissä pellolla. Meillä jo ns vanhan tst-tavan mukaan tykit sijoitettiin pareittain ja välissä 300-500 m vähintään. Tällainen
rivi kuuluu venäläisen doktriiniin. Nythän ilmaelementti puuttuu, eli uhkana on ainoastaan vastatykistötoiminta.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kun edellä kommenteissa todettu. Vastatykistö tai -krh voidaan koettaa välttää nopealla asemanvaihdolla heti
tulitehtävän jälkeen. Toinen mahdollisuus on linnoittaa tuliasemat ja siirtää ajoneuvot ja huolto ym haavoittuva kauemmas. Tässä on selvästi valittu
ensimmäinen ve. Kannattaa myös huomata, että ammutaan hyvin pienellä korotuksella. Hämärä valaistus ei anna mahdollisuutta päätellä panosta
suuliekeistä, mutta voisi arvata tämän johtuvan siitä, että laaka lentorata tekee ammuksen kiinni saamisen tutkalla vaikeaksi. Normaalisti ammutaan
haupitsilla (kyseessä on meillekin tuttu D-30) mahdollisimman pienellä panoksella ja suuremmalla korotuksella.

Suuntauskolmijalat puuttuvat tykkien takaa eli suuntausta ei tarkisteta tykin lauettua kuten meillä. D-30 kyllä varsin vakaa tykki ainakin täyspanosta
lukuunottamatta, joten voi olla käytäntökin. Meillä myös tulisi huutoa hylsyjen (tykkimiesten kielellä kartussi) heittelemisestä. Ne ku ainakin meillä on
tarkoitus aladata uudelleen käytettäviksi.
 
Mielenkiintoinen videonpätkä!

Siinä on 6:n tykin patteri rivissä pellolla. Meillä jo ns vanhan tst-tavan mukaan tykit sijoitettiin pareittain ja välissä 300-500 m vähintään. Tällainen
rivi kuuluu venäläisen doktriiniin. Nythän ilmaelementti puuttuu, eli uhkana on ainoastaan vastatykistötoiminta.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kun edellä kommenteissa todettu. Vastatykistö tai -krh voidaan koettaa välttää nopealla asemanvaihdolla heti
tulitehtävän jälkeen. Toinen mahdollisuus on linnoittaa tuliasemat ja siirtää ajoneuvot ja huolto ym haavoittuva kauemmas. Tässä on selvästi valittu
ensimmäinen ve. Kannattaa myös huomata, että ammutaan hyvin pienellä korotuksella. Hämärä valaistus ei anna mahdollisuutta päätellä panosta
suuliekeistä, mutta voisi arvata tämän johtuvan siitä, että laaka lentorata tekee ammuksen kiinni saamisen tutkalla vaikeaksi. Normaalisti ammutaan
haupitsilla (kyseessä on meillekin tuttu D-30) mahdollisimman pienellä panoksella ja suuremmalla korotuksella.

Suuntauskolmijalat puuttuvat tykkien takaa eli suuntausta ei tarkisteta tykin lauettua kuten meillä. D-30 kyllä varsin vakaa tykki ainakin täyspanosta
lukuunottamatta, joten voi olla käytäntökin. Meillä myös tulisi huutoa hylsyjen (tykkimiesten kielellä kartussi) heittelemisestä. Ne ku ainakin meillä on
tarkoitus aladata uudelleen käytettäviksi.

Nuo kyllä kerjäävät Grad-kuuroa niskaansa. Tuohon ei tarvitse edes tutkaa, nuo suuliekit näkyvät paljaalla silmällä kilometrien päähän tuolla arolla. Jestas mitä touhua.
 
Sanokaapa tälläinen asia: Jos minä haluaisin paikantaa vihollisen tykistön asemia ihan pelkästään tähystämällä suuliekkejä, niin miten kaukana noiden tähystäjien käytönnössä pitäisi olla toisistaan, jotta saisi kunnollisen tarkkuuden suuntimatietoihin? Sanotaan, että koettaisin lähinnä keskittyä alle 10 kilsan etäisyydellä ampuviin (harvemmin kauemmas näkisikään). Lisäksi tahtoisin laittaa tähystäjät mahdollisimman lähelle toisiaan, tällöin kun on helpompi varmistua, että tähystäjät tähystävät samaa maalia.
 
Tämä SJ:n tekniikka ei taida enää missään ola käytössä. Sitä nimitetään valomittaukseksi. Meillä oli II Maailmansodassa mittauspattereita, jotka tätä tekivät.
Metodi lopetettiin kyllä meillä vasta 80-luvulla. Toinen mahdollisuus on käyttäää hyväksi ääniaaltojen etenemisnopeutta. Eri paikkoihin sijoitetut mikrofonit ottavat vastaan
tykin pamauksen ja tästä voidaan laskea ampuneen tykin paikka. Tästäkin tekniikasta luovutttiin meillä vuosituhannen vaihteessa.

Jos nyt siirryttäisiin 30 v ajassa taaksepäin, niin perustettaisiin ns valomittausrintama. Havaintoasemia tulisi olla vähintään kolme. En enää muista silloisten
ohjesääntöjen vaatimuksia, mutta 300 piirun leikkauskulma varmaan riittäisi. Silloin äärimmäisten havaintoasemien etäisyys toisistaan (mittauskanta) on 10 km:n havaintoetäisyydellä 3 km. Havaintopaikkojen välillä tulee olla jatkuva tähystys ja viestiyhteys, ennen vedettiin puhelinlinja. Havaintoasemien paikka piti myös
mitata tarkemmin kuin tavallinen tj-paikka, jotta päästiin riittävään tarkkuuteen.
 
Tämä SJ:n tekniikka ei taida enää missään ola käytössä. Sitä nimitetään valomittaukseksi. Meillä oli II Maailmansodassa mittauspattereita, jotka tätä tekivät.
Metodi lopetettiin kyllä meillä vasta 80-luvulla. Toinen mahdollisuus on käyttäää hyväksi ääniaaltojen etenemisnopeutta. Eri paikkoihin sijoitetut mikrofonit ottavat vastaan
tykin pamauksen ja tästä voidaan laskea ampuneen tykin paikka. Tästäkin tekniikasta luovutttiin meillä vuosituhannen vaihteessa.

Jos nyt siirryttäisiin 30 v ajassa taaksepäin, niin perustettaisiin ns valomittausrintama. Havaintoasemia tulisi olla vähintään kolme. En enää muista silloisten
ohjesääntöjen vaatimuksia, mutta 300 piirun leikkauskulma varmaan riittäisi. Silloin äärimmäisten havaintoasemien etäisyys toisistaan (mittauskanta) on 10 km:n havaintoetäisyydellä 3 km. Havaintopaikkojen välillä tulee olla jatkuva tähystys ja viestiyhteys, ennen vedettiin puhelinlinja. Havaintoasemien paikka piti myös
mitata tarkemmin kuin tavallinen tj-paikka, jotta päästiin riittävään tarkkuuteen.

Mitä metodeja tykistö nykyään käyttää?
 
Tästä uhkaa jatkuvasti tulla uusi tykistö -ketju, mutta vastataan lyhyesti!

Päämetodi on lentoratatutka. Esimerkkinä vaikka ruotsalaisten Arthur. Nykyään laserit mittaa myös 10 km, joten ei enää tarvita useampia havaintoasemia
tällaisilla etäisyyksillä. Jonkun nostovarren päässä kamera ja et-mittari riittävät. Vielä on mainittava lennokit, mutta niissä on oltava inertia/gps paikannus
sekä datalinkki, eli ei ihan riitä käydä Stockalla ostoksilla.

Ukrainasta puheen ollen, itse olen nähnyt mainintoja, että jenkkien Ukrainaan toimittamat lentoratatutkat ovat nimenomaisesti krh:n havainnointiin
tarkoitettuja.
 
Tästä uhkaa jatkuvasti tulla uusi tykistö -ketju, mutta vastataan lyhyesti!

Päämetodi on lentoratatutka. Esimerkkinä vaikka ruotsalaisten Arthur. Nykyään laserit mittaa myös 10 km, joten ei enää tarvita useampia havaintoasemia
tällaisilla etäisyyksillä. Jonkun nostovarren päässä kamera ja et-mittari riittävät. Vielä on mainittava lennokit, mutta niissä on oltava inertia/gps paikannus
sekä datalinkki, eli ei ihan riitä käydä Stockalla ostoksilla.

Ukrainasta puheen ollen, itse olen nähnyt mainintoja, että jenkkien Ukrainaan toimittamat lentoratatutkat ovat nimenomaisesti krh:n havainnointiin
tarkoitettuja.

Siis mitä metodeja meidän tykistö nykyään käyttää? Arthureja meillä ei ainakaan ole.

Mitä taas tulee niihin tutkiin, niin ne ovat aika pieniä ja kantama on nimellisesti KRH:ta varten, mutta jos sen havainnointietäisyyden läpi menee muutakin, niin se kyllä laskee niidenkin radan. Näin myös yhden maininnan niiden hinnasta. Ei ollut paljoa.
 
Nuo kyllä kerjäävät Grad-kuuroa niskaansa. Tuohon ei tarvitse edes tutkaa, nuo suuliekit näkyvät paljaalla silmällä kilometrien päähän tuolla arolla. Jestas mitä touhua.

Juuri tämäntapaisten "pikkuasioiden" takia uskon keskimääräisen länsimaisen armeijan yksikön antavan 6-0 pataan vastaavalle keskimääräiselle venäläiselle joukko-osastolle.

Venäläisillä kyllä toimii kaikki hienosti jossain propagandapätkissä, mutta totuus on vain se, että slaavilaiselle kansanluonteelle on hyvin tavanomaista oikaista kaikenlaisissa "pikkuasioissa" ajan myötä, jos kukaan ei ole jatkuvasti valvomassa suoritusta.

Siitä sitten seuraa kaikenlaisia Georgiassa nähtyjen possujunien kaltaisia suorituksia tai tilanteita joissa Mathias Rust pääsee Cessnalla laskeutumaan Punaiselle torille kenenkään estämättä. Näitten pienten huolimattomuusvirheiden kertautuessa alkaa syntymään katastrofiaalisia virheitä, joista organisoitunut länsimainen armeija pääsee rankaisemaan oikein huolella...
 
Siis mitä metodeja meidän tykistö nykyään käyttää? Arthureja meillä ei ainakaan ole.

.

Laseretäisyysmittari. Tarkkaa taktista käyttötapaa en tunne, ja tällaisen kaluston taktinen käyttö lienee asia jota sitä tuntevankaan on viisaampi olla postaamatta julkiselle foorumille.
 
Eli kaikki perustuu siihen, että pitää saada tähystäjä jonnekin korkealle mistä saa näköyhteyden kohteeseen? Jotenkin tuo ei tunnu minusta erityisen lupaavalta...

Edit: Kerkesit sitten muokkaamaan. No, ei voi mitään...

Jep, mutta ois pitänyt arvata että olet Lännen nopein vastaaja :D

Tuskin tuossa Ukrainan avomaastossa kovin korkealle tarvitsee mennä, seisovan miehen korkeus saattaa riittää että saa pitkällekin ulottuvan suoran tähtäyslinjan aikaan.

Muoks. Sitten kun tietää oman sijainnin (GPS), suunnan kohteeseen (kompassi) ja etäisyysmittarilla katsoo etäisyyden, niin sehän alkaa tuon ampuvan patterin sijainti olla selvillä hyvinkin tarkkaan.
 
Jep, mutta ois pitänyt arvata että olet Lännen nopein vastaaja :D

Tuskin tuossa Ukrainan avomaastossa kovin korkealle tarvitsee mennä, seisovan miehen korkeus saattaa riittää että saa pitkällekin ulottuvan suoran tähtäyslinjan aikaan.

Siis edelleenkin MEIDÄN tulenjohto.
 
Siis edelleenkin MEIDÄN tulenjohto.

Meidän jutuista en tiedä, enkä huutelisi täällä jos tietäisin.

Muoks. Mutta yleistiedon pohjalta kuvittelisin että täällä meillä aika usein on sijaintikoordinaatti katsottavissa kartalla ihan ympäröiviin maastonkohtiin sitomalla. " jaa ne on tuolla pellolla joka on mäen tällä puolella mutta ennen tietä".
 
Sitten kun tietää oman sijainnin (GPS), suunnan kohteeseen (kompassi) ja etäisyysmittarilla katsoo etäisyyden, niin sehän alkaa tuon ampuvan patterin sijainti olla selvillä hyvinkin tarkkaan.

Tai jos on kartta, kompassi ja paikantamislevy, niin voi antaa omalle tuliportaalle suoraan maalin ja johtaa tulen kohdalleen. Jokaisella vähäänkään ympäristöstään kiinnostuneella toki on ainakin kompassi sekä paikantamislevy päällään ja toivonmukaan alueesta on jaettu karttojakin. Sitten Ukraina-tyyliin whatssapilla tukomia tuliportaalle, kerta kenttään, mahdollinen korjaus ja peite tai este maalin lihavuudesta ja käytettävissä olevasta tulenmäärästä riippuen. :)
 
Tai jos on kartta, kompassi ja paikantamislevy, niin voi antaa omalle tuliportaalle suoraan maalin ja johtaa tulen kohdalleen. Jokaisella vähäänkään ympäristöstään kiinnostuneella toki on ainakin kompassi sekä paikantamislevy päällään ja toivonmukaan alueesta on jaettu karttojakin. Sitten Ukraina-tyyliin whatssapilla tukomia tuliportaalle, kerta kenttään, mahdollinen korjaus ja peite tai este maalin lihavuudesta ja käytettävissä olevasta tulenmäärästä riippuen. :)

Ja jos ei muu toimi, niin ainahan voi pistää facella tietoja menemään. :rolleyes:
 
Ja jos ei muu toimi, niin ainahan voi pistää facella tietoja menemään. :rolleyes:

Juu ja silloin ei tarvitse edes mitään noita enemmän tai vähemmän teknisiä tulenjohtovempaimia, kuten GPS-paikanninta, LEMiä, karttaa, kompassia, paikantamislevyä tai käsisuuntakehää. Hiippailee vain naapurin ryhmitykseen, ottaa kännykän kameralla kuvan maalista, täggää tuon paikkaan X ja kuvatekstiksi "Fire for effect."

Sitten vain odottamaan iskemiä ja tykkäyksiä.
 
Juuri tämäntapaisten "pikkuasioiden" takia uskon keskimääräisen länsimaisen armeijan yksikön antavan 6-0 pataan vastaavalle keskimääräiselle venäläiselle joukko-osastolle.

Venäläisillä kyllä toimii kaikki hienosti jossain propagandapätkissä, mutta totuus on vain se, että slaavilaiselle kansanluonteelle on hyvin tavanomaista oikaista kaikenlaisissa "pikkuasioissa" ajan myötä, jos kukaan ei ole jatkuvasti valvomassa suoritusta.

Siitä sitten seuraa kaikenlaisia Georgiassa nähtyjen possujunien kaltaisia suorituksia tai tilanteita joissa Mathias Rust pääsee Cessnalla laskeutumaan Punaiselle torille kenenkään estämättä. Näitten pienten huolimattomuusvirheiden kertautuessa alkaa syntymään katastrofiaalisia virheitä, joista organisoitunut länsimainen armeija pääsee rankaisemaan oikein huolella...

Venäläiset kompensoivat määrällä ja tappioiden sietokyvyllä kuvaamiasi heikkouksia.
 
Mielenkiintoinen videonpätkä!

Siinä on 6:n tykin patteri rivissä pellolla. Meillä jo ns vanhan tst-tavan mukaan tykit sijoitettiin pareittain ja välissä 300-500 m vähintään. Tällainen
rivi kuuluu venäläisen doktriiniin. Nythän ilmaelementti puuttuu, eli uhkana on ainoastaan vastatykistötoiminta.

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, kun edellä kommenteissa todettu. Vastatykistö tai -krh voidaan koettaa välttää nopealla asemanvaihdolla heti
tulitehtävän jälkeen. Toinen mahdollisuus on linnoittaa tuliasemat ja siirtää ajoneuvot ja huolto ym haavoittuva kauemmas. Tässä on selvästi valittu
ensimmäinen ve. Kannattaa myös huomata, että ammutaan hyvin pienellä korotuksella. Hämärä valaistus ei anna mahdollisuutta päätellä panosta
suuliekeistä, mutta voisi arvata tämän johtuvan siitä, että laaka lentorata tekee ammuksen kiinni saamisen tutkalla vaikeaksi. Normaalisti ammutaan
haupitsilla (kyseessä on meillekin tuttu D-30) mahdollisimman pienellä panoksella ja suuremmalla korotuksella.

Suuntauskolmijalat puuttuvat tykkien takaa eli suuntausta ei tarkisteta tykin lauettua kuten meillä. D-30 kyllä varsin vakaa tykki ainakin täyspanosta
lukuunottamatta, joten voi olla käytäntökin. Meillä myös tulisi huutoa hylsyjen (tykkimiesten kielellä kartussi) heittelemisestä. Ne ku ainakin meillä on
tarkoitus aladata uudelleen käytettäviksi.

Tuo lienee kapinallisten eikä Venäjän armeijan tulipatteri. @adam7 linkkaamassa blogikirjoituksessa verrattiin Venäjän armeijan ja seppojen tykistön eroja. Venäläiset ampuvat aina johdetusti, pari korjausta ja tuli on maalissa. Maalin uudelleen ryhmittäytyessä tuli siirtyy uuteen ryhmitykseen.

Kapinalliset räiskivät pitkälti kartan perusteella, tyyliin ammutaan tienristeystä X.

Tuskin tuonkaan patterin tuli osuu kirurgisen tarkasti haluttuun maaliin, vaan tärkeintä on että ammutaan. Eilen tuollaisessa keskityksessä kuoli ja haavoittui bussillinen siviilejä.
 
Back
Top