Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Yksi Ukrainan pitkän toimintasäteen lennokeista on UJ-22, joka kykenee lentämään jopa 800 kilometrin päähän. Sen iskukykyä rajoittaa kuitenkin vain 120 kilometrin tuntinopeus ja kyky kantaa vain kevyitä ammuslasteja. Helmikuussa Venäjä ampui yhden tällaisen lennokin alas 100 kilometrin päässä Moskovasta.

 
RUSI:n artikkeli ryssän EW-häirinnän (mahdollisista) vaikutuksista JDAM-liitopommien tarkkuuteen, puhutaan pääasiassa GPS-häirinnästä.

Mahdoton toki todentaa 100% varmuudella mutta GPS-häirintä on ollut kaikkien tiedossa jo useamman vuosikymmenen ajan. Yleisemmin taas Ukrainan sodan aikaan on kuultu eri lähteiden todistuksia EW-laitteiden laajamittaisesta käytöstä. Toisinaan vaikutuksen kohteena olleet dronet, toisinaan viestintävälineet - toisinaan ryssän laitteet häiritsevät enemmän omia joukkoja kuin ukrainalaisia.

Eikä toki sovi unohtaa: ukraina ei ole hampaaton tämänkään aselajin osalta. Nyt viime päivinä, sanoisin viimeisen viikon aikana nähty ryssän sotakirjeenvaihtajien kirjoituksia siitä miten ukrainalaisten EW-laitteet ovat katkaisseet totaalisesti ryssän viestivälineet varsinkin etulinjan lähellä. Siis viestiyhteydet totaalisesti poikki.

Jamming JDAM: The Threat to US Munitions from Russian Electronic Warfare​

Dr Thomas Withington
6 June 2023


https://rusi.org/explore-our-resear...hreat-us-munitions-russian-electronic-warfare

Jamming JDAM: The Threat to US Munitions from Russian Electronic Warfare​

Dr Thomas Withington
6 June 2023

8 Minute Read

SHARE


Accuracy at risk: concerns have emerged that Russian jamming is causing some US-made Joint Direct Attack Munitions (JDAMs) to miss their targets in Ukraine
Accuracy at risk: concerns have emerged that Russian jamming is causing some US-made Joint Direct Attack Munitions (JDAMs) to miss their targets in Ukraine


Leaked US documents show that Russian electronic warfare may be having a negative effect on US-supplied Joint Direct Attack Munitions.

The Joint Direct Attack Munition (JDAM) began life in the wake of the US-led Operation Desert Storm which evicted Iraq from Kuwait in 1991. Lessons learned from the campaign by the US armed forces included the need for an all-weather precision munition. The concept would harness the US Global Positioning System (GPS) Position, Navigation and Timing (PNT) satellite constellation. GPS had been a star performer in Desert Storm. Catapulted into the public consciousness, GPS systems used by the Coalition helped weapons find their targets and troops reach their objectives. Since then, GPS has become a standard feature of military and civilian life.

What is JDAM?​

The JDAM’s name is – to an extent – a misnomer, as it is not a weapon per se. Instead, the term covers a panoply of kits outfitting an array of ‘dumb’ bombs. These kits equip the mid- and tail-section of an unguided bomb and contain the GPS and an Inertial Guidance System (INS). The INS, which does not depend on GPS PNT signals, also helps the weapon’s precision. Today, 15 different JDAM kits are in service, equipping a range of bombs weighing from 500 lb (225 kg) to 2,000 lb (900 kg).

The basic concept of operations for JDAM is for the guidance kit to be loaded with the target’s coordinates, most probably latitude and longitude. These coordinates are either transferred from the aircraft or loaded before the sortie. Target coordinates can also be updated during the mission. The weapon is released, and the tail unit continually receives signals from the GPS constellation on the bomb’s position relative to the target. The bomb’s trajectory is continually adjusted by the fins on the tail unit as it heads towards the target, based on the PNT information it is receiving and the data provided by its INS. Publicly available figures indicate that JDAM guidance kits can hit within 5 m (16 ft) of a target or less. Should the GPS signal be unavailable, the INS can steer the bomb to within 30 m (98 ft) of the target.

Into Ukraine​

JDAM deliveries commenced in 1997, with the weapon making its combat debut two years later during NATO’s Operation Allied Force in 1999. NATO’s air campaign was directed against the Federal Republic of Yugoslavia to end the suppression of Kosovar ethnic Albanians. Since then, JDAM has been used in successive conflicts involving the US, with JDAM kits exported to over 30 countries, including Ukraine. The latter received the JDAM Extended Range (JDAM-ER) system, which gives a 500 lb bomb similar accuracy, but an extended range of 43 nautical miles (80 km). This helps Ukrainian Air Force (UAF) jets deploying the weapon to stay outside the engagement envelope of Russian short-range air defence systems like the Pantsir-S1 (NATO reporting name SA-22 Greyhound).

It is no secret that Russian land forces have deployed scores of electronic warfare systems into the Ukrainian theatre of operations

Exact information on the effectiveness of JDAM-ER in Ukrainian hands has not reached the public domain for understandable reasons. Nevertheless, in March, a UAF spokesperson praised the bombs’ accuracy and urged the US to supply more. JDAM was in the news again one month later, but this time for less auspicious reasons. A trove of classified US Department of Defense documents revealed concerns over the efficacy of Russian electronic warfare (EW) jamming of JDAM and other US-supplied weapons using GPS.

Russian Counter-GPS Tactics​

The documents articulated US concerns that Russian jamming was causing some JDAM-ER munitions to miss their targets. It is no secret that Russian land forces have deployed scores of EW systems into the Ukrainian theatre of operations. Some of these are specifically designed to jam GPS transmissions, the Russian Army’s R-330Zh Zhitel system deployed at the tactical level being a notable example. The R-330Zh detects and attacks radio signals across wavebands from 100 MHz to 2 GHz. Open sources say the system can transmit jamming signals with 10 kW of power. Signals from the US GPS satellites which JDAM kits use are transmitted on wavebands from 1.164GHz to 1.575GHz. These fall squarely within the R-330Zh’s catchment area. Official documents seen by the author state that the system has a jamming range of up to 30 km (18.6 miles).

GPS signals are very weak by the time they have travelled the 10,900 nautical miles (20,200 km) from the satellite to Earth. Radio signal strength is typically measured in decibels-per-milliwatt (dBm). GPS signals can have a strength of circa −127 dBm by the time they reach Earth. Such weak signals can be easy to jam with comparatively little power. To put matters into perspective, a back-of-the-envelope calculation suggests that the R-330Zh can generate a jamming signal strength of −70 dBm. Like a long-distance runner, radio signals lose strength the further they travel. Thus, the R-330Zh’s signal may reduce by between −123 dBm and −126 dBm, depending on the jamming frequency, by the time it travels its full 30 km range. Nonetheless, even at between −53 dBm and −56 dBm, it is still notably stronger than the strength of the GPS signal arriving from space. Moreover, the closer the GPS receiver is to the R-330Zh’s jamming antenna, the stronger the jamming signal becomes.

The US has made strenuous efforts to mitigate the jamming risk to JDAM. In the early 2000s, the Selective Availability Anti-Spoofing Module (SASSM) upgrade was rolled out across the JDAM fleet. This included the addition of guidance kits using M-Code GPS transmissions. M-Code is the encrypted military GPS signal. The JDAM’s GPS receiver will only accept signals with this encryption, excluding all others. Technically, if jamming signals are being transmitted from an R-330Zh, the JDAM munition should ignore these as they lack the appropriate encryption.

Why is This Happening?​

Despite the steps the US has taken to safeguard JDAM’s resilience to global navigation satellite system (GNSS) jamming, it may still be vulnerable. One senior EW expert told the author that, even with SASSM, the sheer brute force of a powerful jamming signal can prevent the JDAM’s GNSS receiver from obtaining the encrypted signal. Steps can be taken to try to nullify any jamming. The exact capabilities of the JDAM’s GNSS systems are understandably classified. Counter-EW provisions may include the system recognising a jamming signal and its direction. The receiver may then be able to ‘block out’ signals coming from that direction, while continuing to receive GNSS signals from unaffected areas. A GNSS receiver will typically need to ‘see’ – that is, have an uninterrupted Line-of-Sight (LOS) with – at least four satellites. Often, a GNSS receiver has more satellites than this within range. Thus, blocking off the direction of the jamming signals will not necessarily deprive the receiver of being able to ‘see’ other satellites.

Jamming is not causing JDAMs to stop working, but it is risking their accuracy – arguably a key selling point of the weapon

However, it is possible that Russian forces may choose to protect potential JDAM targets with multiple jammers, enabling signals to hit the GNSS receiver from two or more directions. This could deprive the receiver of the LOS range to unjammed GNSS signals. Above all, the problem may well be the sheer power of the jamming signal that can be brought to bear, as shown by the R-330Zh.

One problem for the Russians is that a powerful jamming signal may be comparatively easy for Ukrainian EW experts to detect. Once the jamming signal is detected and identified as such, the jammer’s latitude and longitude could then be determined. These coordinates could be passed to artillery and engaged with kinetic fires. This tactic may help to explain some of Russia’s EW equipment losses.

Another problem is that transmitting a huge amount of jamming power across the frequencies used by PNT signals has the potential to jam any other radio traffic weaker than the jamming signal. This could include friendly receivers like satellite communications terminals and GNSS systems. For example, Russia’s GLONASS GNSS constellation transmits some signals which are similar to GPS. These risk being jammed by friendly signals. Evidence from Ukraine suggests that the Russian Army regularly suffers electromagnetic fratricide to this end. The force often exhibits scant concern for jamming friendly signals when attacking its enemies.

The EW expert also told the author that it is possible to spoof GNSS signals. For example, an EW system receives the incoming M-Code transmitted from space. It takes the signal and retransmits it, but with a stronger amplification. The JDAM system may recognise this signal as legitimate, but the fake signal may be subtly modified to feed false information into the GNSS system. Hypothetically, the M-Code could be modified and retransmitted in such a way as to deceive the JDAM vis-à-vis its position in time and space. This could then affect the munition’s accuracy.

What Now?​

Although Russia’s GNSS jamming activities may not be cost-free from an electromagnetic fratricide and hard kill vulnerability perspective, the leaked US documents show that it is having an impact. Jamming is not causing the JDAMs to stop working, but it is risking their accuracy – arguably a key selling point of the weapon. This is a potential problem when comparatively small targets are being engaged. US GNSS engineers may have to rethink how they safeguard JDAMs for the wars of tomorrow, based on the conflicts of today.

The views expressed in this Commentary are the author’s, and do not represent those of RUSI or any other institution.

Have an idea for a Commentary you’d like to write for us? Send a short pitch to
[email protected] and we’ll get back to you if it fits into our research interests. Full guidelines for contributors can be found here.

WRITTEN BY​

Dr Thomas Withington

Associate Fellow - Expert in electronic warfare and air defence

 
Pitkä artikkeli, antoi ainakin minun lukea tämän maksumuurin ohi. Putinin sota?

The Russian public also has acquiesced to Putin’s war. According to the Levada Center, the only surviving independent Russian polling firm, 43 percent of those surveyed in May “definitely” supported and 33 percent “supported rather than not” the actions of the Russian army in Ukraine. Furthermore, 48 percent favored continuing the war, while slightly fewer—45 percent—were in favor of negotiations with Ukraine. Putin’s approval rating was 82 percent.

Although there are questions about the reliability of opinion surveys in Putin’s Russia, this data has been largely consistent over the course of the war. Most Russians have not experienced drastic economic setbacks because of the conflict, and even the partial mobilization announced in September 2022 has had little effect on public attitudes.

Eioä tuo(kään) paljoa optimismille tilaa anna.

Tai tämä:

Putin’s successors may attempt another détente with the West, but it is hard to imagine how they could succeed without the normalization of Russian-Ukrainian relations. This in turn must entail restoration of Ukraine’s territorial integrity, reparations, and meaningful steps toward reconciliation, including admission of and punishment for war crimes—a tall order indeed.

Putin’s brave liberal opponents are unlikely to rid Russia of its dark legacy. They are few and mostly in exile; even if they somehow came to power, they would have to struggle against public inertia and an entrenched elite complicit in Putin’s crimes. The average Russian is unlikely to support such a painful reckoning: By the time Putin leaves the scene, many Russians will have participated in one way or another in this war. At best, soldiers who fought against Ukraine will likely assert that they were only following orders. Moreover, a surprisingly large swath of Russian society accepts the regime’s justification that the war is necessary to push back against Western encirclement.

 
Sotien tulos ei tietysti ole pelkästä rahasta kiinni, mutta tässä yksi analyysi eri asejärjestelmien kustannustehokkuudesta, kun huomioidaan niiden hinta:

Katso liite: 78345


-

Viestin kommenteista löytyy useita kritiikkejä, poimin niistä pari:

Table does not include cost adjustment for probability, or cost of failure [eg with drones] in terms of casualty, so quite pointless.

-

Excalibur, SMArt, BONUS and Vulcano cannot be jammed and are effectively impossible to shoot down. Use them like snipers-take out enemy artillery, GBAD, C3I, EW and concentrations of troops/supplies. There are costs of NOT using the appropriate weapon, in money and lives.

-

Monimutkaisia asioista, hinta on vain yksi kriteeri.

NLAW 20000€ aika hyvä, miksi ei listassa?
 
Laaja Hesarin juttu siitä mitenkä Ukrainan opit näkyvät ja tulevat näkymään maavoimissa.

"Kokonaisuus sisältää kaikki muut vaatekerrokset paitsi lumipuvun, päähineet, jalkineet ja käsineet sekä taistelijan suojavarusteet."

Eli talvella järjestelmä sisältää pelkät sukat ja alusvaatteet?
 
"Kokonaisuus sisältää kaikki muut vaatekerrokset paitsi lumipuvun, päähineet, jalkineet ja käsineet sekä taistelijan suojavarusteet."

Eli talvella järjestelmä sisältää pelkät sukat ja alusvaatteet?
Jep. Jos jätetään laskuista tst-asu ja pakkaspuku.
 
Laaja Hesarin juttu siitä mitenkä Ukrainan opit näkyvät ja tulevat näkymään maavoimissa.

Luin kanssa tämän artikkelin, erityisesti dronejen käyttö kiinnostaa itseäni. Jokohan meilläkin on alettu harjoitella näitä halpojen kranaattien/räjähteiden tiputtelua?


Näistä ei varmaan edes tiedetä vielä mikä keino on paras, esimerkiksi kuinka monta kranaatin tiputtelijaa tarvittaisiin ennekö vyöryttämisen kannattaa aloittaa... Varmaan täytysi testailla erilaisilla skenaarioilla.

Nyt kun samalla pohditaan miten Ukraina onnistuisi tuhoamaan ryssän puolustuksen Zaporitssassa niin ei edes tiedetä historiasta riittäisikö siihen vaan yksinkertaisesti suuri määrä dronejoukkoja tiputtamassa kranaatteja? Kuulostaa järjettömältä, mutta jos näitä kranaatin tiputtelijoita tulisi yhtäkkiä satoja taivaalta niin miten kävisi puolustuksen.

M1 Abrams = 6.21 miljoonaa, DJI Mavic Pro = 1000 dollaria

Jos ukraina saisi valita: Yksi M1 Abrams vai 6210 kappaletta DJI Mavic Pro:ta, kumman se valtitsisi?

Jotenkin tulisi mieleen, varsinkin kun heillä ei ole ilmasuojausta / ilmahyökkäyskalustoa tarpeeksi niin nuo Mavic Prot voisi olla parempi vaihtoehto, kun kallis ajoneuvo joka jumahtaa.
 
Viimeksi muokattu:
Luin kanssa tämän artikkelin, erityisesti dronejen käyttö kiinnostaa itseäni. Jokohan meilläkin on alettu harjoitella näitä halpojen kranaattien/räjähteiden tiputtelua?


Näistä ei varmaan edes tiedetä vielä mikä keino on paras, esimerkiksi kuinka monta kranaatin tiputtelijaa tarvittaisiin ennekö vyöryttämisen kannattaa aloittaa... Varmaan täytysi testailla erilaisilla skenaarioilla.

Nyt kun samalla pohditaan miten Ukraina onnistuisi tuhoamaan ryssän puolustuksen Zaporitssassa niin ei edes tiedetä historiasta riittäisikö siihen vaan yksinkertaisesti suuri määrä dronejoukkoja tiputtamassa kranaatteja? Kuulostaa järjettömältä, mutta jos näitä kranaatin tiputtelijoita tulisi yhtäkkiä satoja taivaalta niin miten kävisi puolustuksen.

M1 Abrams = 6.21 miljoonaa, DJI Mavic Pro = 1000 dollaria

Jos ukraina saisi valita: Yksi M1 Abrams vai 6210 kappaletta DJI Mavic Pro:ta, kumman se valtitsisi?

Jotenkin tulisi mieleen, varsinkin kun heillä ei ole ilmasuojausta / ilmahyökkäyskalustoa tarpeeksi niin nuo Mavic Prot voisi olla parempi vaihtoehto, kun kallis ajoneuvo joka jumahtaa.

Kannattaisi panostaa pommittaja droneen johon menee vaikka 10 käsikranaattia tai sovellettua räjähdettä kerralla.

Sitten raskaampi pommidrone josta tiputella muutaman kilon terveisiä.
 
Kannattaisi panostaa pommittaja droneen johon menee vaikka 10 käsikranaattia tai sovellettua räjähdettä kerralla.

Sitten raskaampi pommidrone josta tiputella muutaman kilon terveisiä.
Pitäisi vielä saada droneen suunniteltuja kranaatteja, joita voisi ohjailla etukäteen lukittuun pisteeseen . Aika usein näkee kranun menevä ohi tuulen tai hieman väärän pudotuspaikan vuoksi.
 
New York Times tuore artikkeli Venäjän armeijan taktiikan muutoksista (julkaistu 17.6.2023): LÄHDE

Russia, Learning From Costly Mistakes, Shifts Battlefield Tactics​

Moscow’s forces remain uneven. But while bracing for a counteroffensive, they have improved discipline, coordination and air support, foreshadowing a changing war.

June 17, 2023

Russia, Learning From Costly Mistakes, Shifts Battlefield Tactics​

Moscow’s forces remain uneven. But while bracing for a counteroffensive, they have improved discipline, coordination and air support, foreshadowing a changing war.


A soldier on the ground hands ammunition to a soldier standing on military equipment.

Russian conscripts training in October near Rostov-on-Don, Russia.Credit...Arkady Budnitsky/EPA, via Shutterstock

By Thomas Gibbons-Neff, Julian E. Barnes and Natalia Yermak
Thomas Gibbons-Neff and Natalia Yermak reported from Kramatorsk, Ukraine, near the front lines of the war. Julian E. Barnes reported from Washington.

June 17, 2023

KRAMATORSK, Ukraine — The team of soldiers had been out of their Ukrainian armored personnel carrier for only a matter of minutes when the tree line in front of them erupted in Russian gunfire. The dozen or so soldiers, sent to reinforce a trench, found themselves pinned down for hours.

“Never seen that much fire, from so many positions,” a soldier recounted in a mission report obtained by The New York Times.

One soldier fighting for Ukraine was killed and nine were wounded in the battle, which took place in March near the Ukrainian city of Bakhmut. Russian troops, the report said, showed a “high level of skill and equipment.”

The ambush was part of a patient, disciplined operation that was in contrast to the disorderly Russian tactics that marked much of the first year of the war, which began in February 2022. It was a deadly demonstration that the Russian military was learning from its mistakes and adapting to Ukrainian tactics, having grossly underestimated them initially.

Russia won ground early in the war with sheer firepower. Interviews with 17 Ukrainian soldiers, a Russian prisoner of war, officers, foreign fighters and Western officials, as well as a review of documents and videos, show that, in recent months, the Kremlin’s gains, especially in Bakhmut, have come in part because of a series of adaptations.

A tank rolls down a street next to destroyed apartment buildings.

A Russian tank driving last year through Popasna, Ukraine.Credit...Alexander Ermochenko/Reuters

Russian armored columns, for instance, no longer rush into areas where they can be quickly damaged or destroyed. Troops are more often using drones and probing attacks — and sometimes just shouting — to find Ukrainian trenches before striking. And the mercenary Wagner Group has shown an ability to outpace Ukrainian defenders with a combination of improved tactics and disposable ranks.

As it begins its long-awaited counteroffensive, Ukraine is well armed, backed by improved communication technology and American and European weaponry.

But Moscow’s forces have improved their defenses, artillery coordination and air support, setting up a campaign that could look very different from the war’s early days. These improvements, Western officials say, will most likely make Russia a tougher opponent, particularly as it fights defensively, playing to its battlefield strengths. This defensive turn is a far cry from Russia’s initial plan for a full-scale invasion and Ukrainian defeat.

To be sure, along a roughly 600-mile front line, Russia’s military abilities remain uneven. Prison inmates have become part of its operations, having emerged prominently in the battle for Bakhmut, despite their lack of training. The Kremlin’s increasing reliance on “kamikaze” drones or airdropped glide bombs reflects an ammunition shortage as much as an innovative strategic shift.

“They are trying to find rear command posts of companies, brigades, and destroy them at long range to disrupt communication between units as much as possible,” said Graf, a Ukrainian drone unit commander. Mostly neutered since the invasion, the Russian air force has adapted its tactics and munitions, including glide bombs, to attack Ukrainian forces without risking their aircraft.

American officials acknowledge that Russian tactics have improved. But those officials believe, based on battlefield intelligence reports, that the success in Bakhmut was largely because of Wagner’s willingness to throw prisoners into the fight, no matter the cost in lives.

But the soldiers on the ground saw something else happening.

As seen from the sky, smoke billows from a fire in a bombed-out city.

A drone image of the destruction in Bakhmut taken in May while embedded with the 93rd Mechanized Brigade of the Ukrainian Army.Credit...Tyler Hicks/The New York Times

Soldiers fighting for Ukraine in Bakhmut described a fight that ended much differently from how it began. Prisoners were not as prevalent. Instead, they said, Wagner’s professional fighters coordinated ground and artillery fire on Ukrainian positions, then quickly outflanked them using small teams.

As Ukrainian territory shrunk to a final few blocks, for example, Russian forces saturated a Ukrainian-held building with artillery. Moments after they retreated, Russian troops were inside.

“The Ukrainians just couldn’t keep up,” said one foreign legion soldier. To counter Russia’s strategy, Ukrainian forces wired buildings to explode, detonating them as they retreated.

The March mission report shared with The Times alluded to this type of enemy: “Assumed to be Wagner group,” the report read. “Evidence of being well-trained.”

“Used effective fire and maneuver,” it continued, describing “the best equipped Russian soldiers.”

Soldiers in camouflage sit next to a brick wall.

Ukrainian soldiers west of Bakhmut in May, after rotating out following a month of fighting inside the city.Credit...Tyler Hicks/The New York Times

But prowess in one area or during one mission has not yet translated widely. And American officials say that while Russia has adapted its tactics, its troops overall are not growing more sophisticated.

Most experienced Russian soldiers died early in the war. Those fighting today, including lesser trained recently mobilized forces, struggle to conduct offensive operations and coordinate the movements of large military units. And Russian tanks, having suffered significant losses throughout 2022, are now frequently held back from the front line for use as a sort of artillery.

“They don’t have enough tanks right now,” Graf said. “They don’t have enough artillery to create a barrage of fire.”

The change in Russian tactics can be seen from both drone surveillance and from the depths of a Ukrainian trench.

Near the eastern Russian-occupied town of Svatove, Ruslan Zubariev, a Ukrainian soldier who goes by the call sign Predator, said the Russians used textbook tactics to try to break through his line of trenches in February.

“They have changed tactics in the last six months,” he said, describing an assault that relied on a certain degree of strategy atop brute force.

A man in camouflage stands next to a coffin covered in gold-trimmed red cloth and surrounded by soldiers standing at attention. One soldier holds a Russian flag.

A funeral this month in Shlisselburg, Russia, for a Russian soldier who was killed in the war.Credit...Anton Vaganov/Reuters

For four days, Russian shelling destroyed the foliage overhead to reveal Ukrainian positions. Then, he said, they advanced with an armored personnel carrier flanked by about a dozen soldiers.

But in an indication of the limits of tactical improvements, Mr. Zubariev said, the Russians did not have enough intelligence about the locations of the Ukrainian trenches. In the ensuing battle, which he captured on video, Mr. Zubariev, 21, managed to stop the Russian assault almost single-handedly.

“They did everything perfectly,” he said. “But something didn’t work out for them. Not enough information, as always.”

Around the eastern town of Kreminna, where Russian forces dug in after being pushed back in the northeast in September, both sides take turns launching small offensive operations in a sort of a dance.

“Both sides are trying to prove to the enemy that we will now advance,” Graf said. “And no one is sure who will do it, or where it will be done.”

Soldiers firing shells, which creates a fireball in the air.

Ukrainian soldiers firing toward Russian fortifications last year inside the city of Kreminna, Ukraine.Credit...Nicole Tung for The New York Times

Around Bakhmut, Ukraine has gained territory in recent days to take key high ground. Russian forces are hemorrhaging casualties trying to defend the city that sits in a sort of bowl. Russian troops have turned to former prison inmates, a tactic first used by Wagner, to dig trenches, according to a recently captured Russian soldier who was a former inmate.

Russian trenches have frequently proved better built than their Ukrainian counterparts, Ukrainian soldiers said. The March mission report said the bunkers were akin to “Vietnam-style spider holes” and “so deep as to be undetectable by drone.”

Such defensive positions will pose formidable challenges, said one American official, and it is too soon to judge whether Ukraine can overcome them. Russian defenses are arrayed in layers and, despite months of setbacks and casualties, have shown a resolve to keep fighting.


Russia’s air defenses remain punishing, as do its abilities to jam radios and down drones. As Ukrainian forces advance, troops will be more exposed to Russian air support.
“What will happen next — who the hell knows,” Mr. Zubariev said. “Paying with how many losses — they do not care.”

-

Thomas Gibbons-Neff is a Ukraine correspondent and a former Marine infantryman. @tmgneff

Julian E. Barnes is a national security reporter based in Washington, covering the intelligence agencies. Before joining The Times in 2018, he wrote about security matters for The Wall Street Journal. @julianbarnesFacebook

A version of this article appears in print on June 18, 2023, Section A, Page 1 of the New York edition with the headline: Russia Learns Firepower Alone Is Not Enough. Order Reprints | Today’s Paper | Subscribe
 
Ukraina-ketjusta mieleen tulleet hajatelmat alla ja aihe kokonaisuudessaan oikeassa paikassa.

Dronet on kyllä sellainen asia, missä ollaan vähän takamatkalla. Kehitys on ollut niin nopeaa.

Pienten taktisten dronejen käyttöä on kyllä harjoiteltu meillä vuosia. Nyt tehty Anafi Parrot -hankinta on juuri tätä kaliiperia, reppuun menevä 1 taistelijan laite melko rajoitetulla toimintasäteellä. Joukkue-tason assetti oikeasti.

Se missä on aukko, niin ulottuvimmista ja hieman pidemmän lentoajan laitteista. Ajoneuvon (HA/PA) ja partion operoitava laite, joka kykenee tiedusteluun ja tulenjohtoon komppanian toiminta-alueella ja sen epäsuoran tulen vaikutusalueella riittävässä syvyydessä. Olisiko paikka sitten pataljoonan ilmatiedustelujoukkueessa tai vastaavassa, josta komppanioille jaetaan tukea vai orgaanisesti komppaniassa. En tiedä. Ihan puhtaasti drone-operointiin keskittyvälle joukolle voisi olla tilausta.

Orbiter on nimittäin tuosta jo sarjaa järeämpi laite, joka vaatii aika paljon infraa ja resursseja operoitavaksi, määräkään ei ehkä riitä taktisen tulenkäytön mahdollisuuksien täysimittaiseen hyödyntämiseen. Jos nyt mietitään, että vaikka komppanian krh-joukkueelle voidaan saada aika paljon lisää tulitehtäviä ja ulosmitattua vaikuttavuutta suhteessa puhtaaseen perinteiseen näkölinjatähystystykseen niin vähiä Orbitereja ei tälläiseen ole käyttää.

Drone hoitaisi komppanian tiedustelua merkittävästi pienemmällä riskillä ja merkittävästi nopeammin kuin esimerkiksi perinteinen tiedusteluryhmä jalan.





Tuo juoksuhautavideo oli hieno. En missään nimessä ole mikään sodankäynnin asiantuntija, mutta kuten kaikki sodat ennen tätä niin näistäkin olisi hyvä ottaa pikaisesti oppia koska sama voi olla meillä edessä. ryssä ottaa toki oppia myös. Muutama pointti mitkä ovat Ukrainan rähinästä itselleni auenneet:

1) Pelote. Sitä ei enää voi saada vain vahvoilla rauhanajan joukoilla. z ei välitä tappioista. Siellä riittää ukkoa joten HE-ammusvarastojen määrä pitäisi kertoa kymmenellä. Toki muitakin ammustyyppejä tarvitaan pirusti.

2) Maamiinat. Halosen tekemän maanpetturuutta lähentelevään ottawan paperiin pitää pyyhkiä takapuoli. Miinoja pirusti lisää ja joka tyyppiä. Nämä ovat edelleen tehokkaita aseita ja aiheuttavat miinakauhua. Pienelle ja kapealle maalle elintärkeitä!

3) Ilmatorjunta. Pitää olla helposti liikuteltavaa, raskasta, kevyttä, manpadeja. Vaikka keittiön aterimetkin mukaan. Kun tähän yhdistää maamiinat ja tehokkaan panssarintorjunnan niin avot! Hostomelin yrityksen jälkeen rysyjen ilmatoiminta ei ole ollut kovinkaan aktiivista Ukrainan puolella.

4) Panssarintorjunta. Katso kohta 3 osoitettuna panssareita vastaan.

5) Dronet. Tiedustelu, tulenjohto, pienet iskut, lämpökameravarustus, termobaariset kranaatit, sirpalekranaatit yms. Itselleni uusi ulottuvuus sodankäyntiin vaikka potentiaali onkin ollut olemassa.

6) Tykistö. Oli vahva jo ensimmäisen maailmanrähinän aikaan yhdistettynä lentotähystäjiin. Nyt sama dronejen ja älyammusten kanssa. Vastatykistötutkat ja muut kilkkeet tietysti mukana.

Listasta puuttuu varmasti vielä paljon mutta itseäni viisaammat näitä varmasti jo pohtivat. Jos edellä mainitut asiat ovat kunnossa, ei parhaimmillakaan ilmavoimilla tai panssareilla ole niin kova yliote taistelukentästä. Suomessa on vielä pirusti metsiä jotka rajoittavat näkyvyyttä ja etenemistä.

Näyttäisi siis siltä, että nykyinen teknologia suosii puolustajaa kuten 1914. Hyökkääminen on vaikeaa jos vastustaja on erinomaisesti varustettu.

Ja ehkä vielä: 7) Kuten tuossa videossa, anna vielä sarja z-mieheen kun on tippunut. Noin ihan vaan varmuudeksi.
 
Ukraina-ketjusta mieleen tulleet hajatelmat alla ja aihe kokonaisuudessaan oikeassa paikassa.

Dronet on kyllä sellainen asia, missä ollaan vähän takamatkalla. Kehitys on ollut niin nopeaa.

Pienten taktisten dronejen käyttöä on kyllä harjoiteltu meillä vuosia. Nyt tehty Anafi Parrot -hankinta on juuri tätä kaliiperia, reppuun menevä 1 taistelijan laite melko rajoitetulla toimintasäteellä. Joukkue-tason assetti oikeasti.

Se missä on aukko, niin ulottuvimmista ja hieman pidemmän lentoajan laitteista. Ajoneuvon (HA/PA) ja partion operoitava laite, joka kykenee tiedusteluun ja tulenjohtoon komppanian toiminta-alueella ja sen epäsuoran tulen vaikutusalueella riittävässä syvyydessä. Olisiko paikka sitten pataljoonan ilmatiedustelujoukkueessa tai vastaavassa, josta komppanioille jaetaan tukea vai orgaanisesti komppaniassa. En tiedä. Ihan puhtaasti drone-operointiin keskittyvälle joukolle voisi olla tilausta.

Orbiter on nimittäin tuosta jo sarjaa järeämpi laite, joka vaatii aika paljon infraa ja resursseja operoitavaksi, määräkään ei ehkä riitä taktisen tulenkäytön mahdollisuuksien täysimittaiseen hyödyntämiseen. Jos nyt mietitään, että vaikka komppanian krh-joukkueelle voidaan saada aika paljon lisää tulitehtäviä ja ulosmitattua vaikuttavuutta suhteessa puhtaaseen perinteiseen näkölinjatähystystykseen niin vähiä Orbitereja ei tälläiseen ole käyttää.

Drone hoitaisi komppanian tiedustelua merkittävästi pienemmällä riskillä ja merkittävästi nopeammin kuin esimerkiksi perinteinen tiedusteluryhmä jalan.

Yritän myöhemmin löytää tuoreehkon artikkelin, missä tunnetun median toimittajat olivat mukana dronepartion matkassa (saattoi olla tekstiartikkeli tai sitten video, en muista).

Siinä sanottiin että jos heillä on Starlink-yhteys, voivat jakaa tilannekuvan suorana ja se on heti kaikkien hyödynnettävissä. Oletan että jos liikkuvat joukot tai miksei paikoillaan olevatkin (sekä tykistö yms.) haluvat hyödyntää tilannekuvaa, niilläkin olisi parasta olla joko Starlink-yhteys tai yhteys nopeaan internetverkkoon (langaton tai langallinen).

Jos ei ole Starlinkkiä, videokuva tallennetaan paikallisesti ja kun palaavat "tukikohtaan", se ladataan yhteiselle serverille josta se on analysoitavissa.

Jokainen ymmärtää, kumpi näistä on hyödyllisempi esim. hyökkäyksen tukena MUTTA tämä jälkimmäinenkään ei ole hyödytön, jos tehdään tiedustelua etupeltoon. Kaikki data on hyödyllistä, jos se saadaan ajallaan ja on mahdollista tehdä analyysi tarpeeksi ajoissa.

Toki mikään määrä dataa ei ole hyödyllistä JOS kukaan ei analysoi sitä ja jaa tilannekuvaa eteenpäin kaikille tarvitseville. Ei ole hyödyllistä, jos videot vain dumpataan jonnekin serverille, missä kukaan ei tutki niitä sen kummemmin. Vastaavasti ei ole hyödyllistä, jos muutama hassu "datasotamies" ylikuormitetaan informaatioähkyyn asti. "Hoidapa homma". Ei, resursseja pitää olla riittävästi ja toki mieluusti työkalut joilla data saadaan analysoitua ja jaettua selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa nopeasti.
 
Kannattaisi panostaa pommittaja droneen johon menee vaikka 10 käsikranaattia tai sovellettua räjähdettä kerralla.

Sitten raskaampi pommidrone josta tiputella muutaman kilon terveisiä.
Tässä taitaa olla joku UAV siivellinen pommittaja:


Painolasti pitäs olla isompi näissä siivellisissä, mutta osumatarkkuus on varmasti aikamoisen harjottelun tulosta.
 
Back
Top