Ukrainan sodan havainnot ja opetukset

Last year, an idea began percolating among some Marine infantry officers: How could they draft principles and procedures for if the Marines found themselves in a conflict similar to the one now raging in Ukraine?

Using open-source analysis and commentary, a team of volunteers led by a retired lieutenant colonel got to work answering this question.

Two documents emerged out of this informal Marine effort.
 
"Itä-Ukrainassa Venäjän taktiikka on seuraava: Droonista tiputetaan linnoitteisiin kaasukranaatti, joka heikentää ukrainalaisten taisteluhenkeä ja pahimmassa tapauksessa pakottaa heidät hylkäämään asemansa. Tämän jälkeen asema voidaan vallata."

 
Lyhyt yhteenveto Shahed-drooneista, niiden käytöstä ja torjunnasta:

Shahedeita käytetään isoja määriä Ukrainaa vastaan mutta niistä on myös paljon riesaa Lähi-idässä, missä Irak aseistaa niillä omia liittolaisiaan ja muita terroristeja. Droonit ovat halpoja ja niitä käytetään massamaisesti. Pieniä ja matalalla lentäviä drooneja on vaikea havaita, jolloin osa pääsee livahtamaan torjunnasta läpi vaikka yksittäisiä Shahedeja saisikin ammuttua alas. Droonihyökkäysten kohteena on useimmiten siviili-infra kuten voimalaitokset, sähköverkot sekä öljynjalostamot. Ukrainassa perinteinen ammusilmatorjunta on osoittautunut tehokkaaksi Shahedeja vastaan.

Ryssä saa maistaa omaa lääkettään, kun erilaisia itsemurhamopedeja on alkanut lentää toiseenkin suuntaan rajan yli. Suomessa tämä on näkynyt lisääntyneenä GPS-häirintänä ryssän yrittäessä sotkea droonien navigointisysteemit. Tietysti mukana voi olla tahallistakin kiusantekoa mutta siinä kyllä sekoaa samalla ryssän omatkin järjestelmät. Lisäksi ryssä on maalannut sotilaskenttiensä asfalttiin lentokoneen kuvia sekä pyrkinyt rikkomaan oikeiden sotilaskoneidensa muotoa autonrenkailla eli ilmeisesti Ukrainan droonit käyttävät myös jonkinlaista kuvantunnistusta loppuvaiheen lähestymisessä.
 
Ehdotukseni PV:n uudeksi itsemurha-droneksi. Suunnitelma on jo valmiiksi ajateltu. Moottoria ja ohjausjärjelmää täytyisi päivittää ja ehkä skaalausta kannattaisi miettiä. Mutta design on ajaton. ;) Nykytekniikalla toteutettu laitekin voin olla helppo toteuttaa ja kustannukset pysyisi kurissa.

1725287172703.webp
 
Ehdotukseni PV:n uudeksi itsemurha-droneksi. Suunnitelma on jo valmiiksi ajateltu. Moottoria ja ohjausjärjelmää täytyisi päivittää ja ehkä skaalausta kannattaisi miettiä. Mutta design on ajaton. ;) Nykytekniikalla toteutettu laitekin voin olla helppo toteuttaa ja kustannukset pysyisi kurissa.

Näitä miettivät muutkin:

scitor_uav.webp

Scitor

Gross Weight: 100 lbs (45 kg)
Max. Payload: 20 lbs (9 kg)
Availability:
Please inquire

The Scitor UAV is a cost-effective series of flight-proven 100 lbs-class vehicles designed with an emphasis on performance and affordability. It provide flight speeds up to 200 ktas (370 kmph) for attritable or short duration applications, including aerial target and payload missions.


UAV:ssä on ilmeisesti Wave Engine Corp:in J-1 -moottori, minkä työntövoima on 55 lbf (240 N) mutta firma valmistaa myös isompaa K-1 -moottoria, minkä työntövoima on 220 lbf (980 N). Sillä lentää jo vähän isompikin laite.

Plussaa:
  • ei tarvitse katapulttia eli nousee ihan omalla voimalla
  • moottorissa ei ole liikkuvia osia
Miinusta:
  • sisäänvedettävät laskutelineet ovat turhia lentävässä pommissa eli rakenne voisi olla yksinkertaisempi
  • moottorin ilmanvastus näyttää kamalalta, saisiko moottorin rungon sisään edes osittain ilman, että se syttyy palamaan?
 
Viimeksi muokattu:
"Itä-Ukrainassa Venäjän taktiikka on seuraava: Droonista tiputetaan linnoitteisiin kaasukranaatti, joka heikentää ukrainalaisten taisteluhenkeä ja pahimmassa tapauksessa pakottaa heidät hylkäämään asemansa. Tämän jälkeen asema voidaan vallata."

Ilmeisesti nykyisin sotilaan varustukseen ei kuulu kaasunaamari.
 
Ilmeisesti nykyisin sotilaan varustukseen ei kuulu kaasunaamari.
Tiivistetysti kaikesta on pulaa.

"
Monilla ukrainalaissotilailla ei myöskään ole esimerkiksi moderneja kaasumaskeja. Vaikka maskeja olisikin, moni sotilas ei halua kantaa taistelussa painavaa maskia, vaan täyttää reppunsa mieluummin ylimääräisillä panoksilla, ruoalla ja juomalla.

Tällä hetkellä Ukraina tarvitsisikin 300 000 kaasumaskia.

Oman haasteensa luo kaasuiskun aiheuttama paniikki. Sotilaat saattavat hieroa silmiään, paeta tai pahimmassa tapauksessa levittää paniikkia myös viereisiin yksiköihin.

Bretton-Gordonin mukaan avain on etukäteen varautuminen.

– Kyse on tiedosta. Jos tiedät mitä tehdä, päädyt pienemmällä todennäköisyydellä uhriksi, hän sanoo.

– Varusteiden puute, maskien puute, koulutuksen puute, nämä luovat paniikkia, jota venäläiset juuri haluavat.

Kaasun käyttö oli ensimmäisessä maailmansodassa niin toimivaa, koska vastapuolella ei ollut kaasumaskeja. Kun vastapuolet saivat maskit, muuttuivat kaasuhyökkäysten tulokset laihoiksi.

Jos Ukraina onnistuu saamaan lisää maskeja ja sotilaat koulutetaan niiden käyttöön, menettänee Venäjä sen myötä yhden valttikorttinsa."
 
"Joukko-osastolla on ollut käytössään kuusi kranaatinheitintä Suomesta. Raskaan käytön, varaosien puutteen ja venäläisten tuhoiskujen jäljiltä etulinjassa heittimistä toimii enää kaksi. Yksiköllä on ollut Suomesta käytössään myös muun muassa kuusi maastokulkuneuvoa, tähtäinjärjestelmiä ja tykistöammuksia. Nyt tilanne ei ole niidenkään suhteen hyvä."

"Ukrainalaisten sotilaiden mukaan suomalaiset kranaatinheittimet ovat toimineet tehtävissä erinomaisesti.
– Ne ovat tarkkoja ja niillä saa tehokkaasti työnnettyä vihollisen takaisin. Toivonpa vain, että saisimme lisää aseita ja kranaatteja. Me tarvitsemme niitä erittäin kipeästi, kommentoi varakomentaja Oleksandr 5. hyökkäysprikaatista."

 
Pesonen lyttää uusimmassa blogikirjoituksessaan Abrams -vaunut ja amerikkalaisten vaunutuotannon maanrakoon.



Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ensinnäkin osoittanut, kuinka kehittymätön ja mitään sanomaton Yhdysvaltojen ainoa vielä tuotannossa oleva taistelupanssarivaunumalli nykyaikana onkaan. Lisäksi siksi, kuinka vähäiset panssarivaunureservit Yhdysvalloilla nykyaikana onkaan.

Jos Euroopassa syttyisi sota Venäjän ja Nato-maiden välillä, ainakaan taistelupanssarivaunuilla ei Nato tuota sotaa mitenkään kykenisi voittamaan.

Ei ole kahta sanaa, etteikö taistelupanssarivaunuasia olisi Nato-maille tällä hetkellä täysi fiasko.

Yhdysvallat on nyt taistelupanssarivaunusodankäynnissä Naton yksi heikko lenkki kuten itseasiassa lähes kaikki muutkin Nato-maat muutamaa poikkeusta (Turkki, Kreikka) lukuun ottamatta ovat.

Miksi päätös Abrams-vaunujen toimittamisesta Ukrainalle oli Yhdysvalloille niin vaikea ja kesti tolkuttoman pitkään? Miksi Yhdysvallat siirsi niin vähän M1 Abrams -vaunuja Ukrainaan?

Yhdysvallat pitkitti tieten tahtoen päätöstä Ukrainalle annettavista panssarivaunuista. Yhdysvaltojen vuoksi koko taistelupanssarivaunujen toimituksen päätösprosessi kuten myös itse toimitus Ukrainaan oli Nato-maissa hidasta, kun Saksa ei sallinut Leopard-vaunujen toimitusta, jollei myös Yhdysvallat toimita vainuja.

Pohjimmiltaan kyse Yhdysvalloille oli jo 1970-luvulla suunnitellun vanhentuneiden Abrams-vaunujen ja sen vanhentuneiden muunnelmien tietyistä heikkouksista, joita Yhdysvallat ei halunnut tulevan julki eikä varsinkaan Venäjän yhdysvaltalaisvaunuihin kohdistamien sotatoimien seurauksena. Toki myös muita syitä oli.

Epäily oli jo varhain, että Abrams-panssarivaunut saattavat kärsiä tappioita, jos ne viedään lähelle eturintamaa kiihkeimpiin taisteluihin Venäjän joukkoja vastaan. Yhdysvalloissa epäily oli jo ennen vaunujen luovuttamista – tai paremminkin tieto.

Venäläiset tiedusteludroonit havaitsevat nopeasti suojaamattomat vaunut, jonka jälkeen taisteludroonit eli kamikazedroonit hyökkäävät vaunuja vastaan. Yksinkertaisuudessa kyse oli siitä, ettei vaunujen panssarointi ole ollut riittävä selviytymiselle kamikazedroonien hyökkäyksistä.

Ukrainassa saatujen sodankäyntikokemusten perusteella Abrams ei ole etulinjan taistelupanssarivaunu eikä sillä valloiteta hyökkäysalueita etulinjassa. On ikään kuin perässähiihtäjä, kun ilmavoimat ja tykistö ovat ensiksi rassanneet hyökkäysalueen puhtaaksi.
 
Pesonen lyttää uusimmassa blogikirjoituksessaan Abrams -vaunut ja amerikkalaisten vaunutuotannon maanrakoon.



Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ensinnäkin osoittanut, kuinka kehittymätön ja mitään sanomaton Yhdysvaltojen ainoa vielä tuotannossa oleva taistelupanssarivaunumalli nykyaikana onkaan. Lisäksi siksi, kuinka vähäiset panssarivaunureservit Yhdysvalloilla nykyaikana onkaan.

Jos Euroopassa syttyisi sota Venäjän ja Nato-maiden välillä, ainakaan taistelupanssarivaunuilla ei Nato tuota sotaa mitenkään kykenisi voittamaan.

Ei ole kahta sanaa, etteikö taistelupanssarivaunuasia olisi Nato-maille tällä hetkellä täysi fiasko.

Yhdysvallat on nyt taistelupanssarivaunusodankäynnissä Naton yksi heikko lenkki kuten itseasiassa lähes kaikki muutkin Nato-maat muutamaa poikkeusta (Turkki, Kreikka) lukuun ottamatta ovat.

Miksi päätös Abrams-vaunujen toimittamisesta Ukrainalle oli Yhdysvalloille niin vaikea ja kesti tolkuttoman pitkään? Miksi Yhdysvallat siirsi niin vähän M1 Abrams -vaunuja Ukrainaan?

Yhdysvallat pitkitti tieten tahtoen päätöstä Ukrainalle annettavista panssarivaunuista. Yhdysvaltojen vuoksi koko taistelupanssarivaunujen toimituksen päätösprosessi kuten myös itse toimitus Ukrainaan oli Nato-maissa hidasta, kun Saksa ei sallinut Leopard-vaunujen toimitusta, jollei myös Yhdysvallat toimita vainuja.

Pohjimmiltaan kyse Yhdysvalloille oli jo 1970-luvulla suunnitellun vanhentuneiden Abrams-vaunujen ja sen vanhentuneiden muunnelmien tietyistä heikkouksista, joita Yhdysvallat ei halunnut tulevan julki eikä varsinkaan Venäjän yhdysvaltalaisvaunuihin kohdistamien sotatoimien seurauksena. Toki myös muita syitä oli.

Epäily oli jo varhain, että Abrams-panssarivaunut saattavat kärsiä tappioita, jos ne viedään lähelle eturintamaa kiihkeimpiin taisteluihin Venäjän joukkoja vastaan. Yhdysvalloissa epäily oli jo ennen vaunujen luovuttamista – tai paremminkin tieto.

Venäläiset tiedusteludroonit havaitsevat nopeasti suojaamattomat vaunut, jonka jälkeen taisteludroonit eli kamikazedroonit hyökkäävät vaunuja vastaan. Yksinkertaisuudessa kyse oli siitä, ettei vaunujen panssarointi ole ollut riittävä selviytymiselle kamikazedroonien hyökkäyksistä.

Ukrainassa saatujen sodankäyntikokemusten perusteella Abrams ei ole etulinjan taistelupanssarivaunu eikä sillä valloiteta hyökkäysalueita etulinjassa. On ikään kuin perässähiihtäjä, kun ilmavoimat ja tykistö ovat ensiksi rassanneet hyökkäysalueen puhtaaksi.
Saisiko tämän päivän vitsi osioon? Vanhaa nauratti.
 
Pesonen lyttää uusimmassa blogikirjoituksessaan Abrams -vaunut ja amerikkalaisten vaunutuotannon maanrakoon.



Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on ensinnäkin osoittanut, kuinka kehittymätön ja mitään sanomaton Yhdysvaltojen ainoa vielä tuotannossa oleva taistelupanssarivaunumalli nykyaikana onkaan. Lisäksi siksi, kuinka vähäiset panssarivaunureservit Yhdysvalloilla nykyaikana onkaan.

Jos Euroopassa syttyisi sota Venäjän ja Nato-maiden välillä, ainakaan taistelupanssarivaunuilla ei Nato tuota sotaa mitenkään kykenisi voittamaan.

Ei ole kahta sanaa, etteikö taistelupanssarivaunuasia olisi Nato-maille tällä hetkellä täysi fiasko.

Yhdysvallat on nyt taistelupanssarivaunusodankäynnissä Naton yksi heikko lenkki kuten itseasiassa lähes kaikki muutkin Nato-maat muutamaa poikkeusta (Turkki, Kreikka) lukuun ottamatta ovat.

Miksi päätös Abrams-vaunujen toimittamisesta Ukrainalle oli Yhdysvalloille niin vaikea ja kesti tolkuttoman pitkään? Miksi Yhdysvallat siirsi niin vähän M1 Abrams -vaunuja Ukrainaan?

Yhdysvallat pitkitti tieten tahtoen päätöstä Ukrainalle annettavista panssarivaunuista. Yhdysvaltojen vuoksi koko taistelupanssarivaunujen toimituksen päätösprosessi kuten myös itse toimitus Ukrainaan oli Nato-maissa hidasta, kun Saksa ei sallinut Leopard-vaunujen toimitusta, jollei myös Yhdysvallat toimita vainuja.

Pohjimmiltaan kyse Yhdysvalloille oli jo 1970-luvulla suunnitellun vanhentuneiden Abrams-vaunujen ja sen vanhentuneiden muunnelmien tietyistä heikkouksista, joita Yhdysvallat ei halunnut tulevan julki eikä varsinkaan Venäjän yhdysvaltalaisvaunuihin kohdistamien sotatoimien seurauksena. Toki myös muita syitä oli.

Epäily oli jo varhain, että Abrams-panssarivaunut saattavat kärsiä tappioita, jos ne viedään lähelle eturintamaa kiihkeimpiin taisteluihin Venäjän joukkoja vastaan. Yhdysvalloissa epäily oli jo ennen vaunujen luovuttamista – tai paremminkin tieto.

Venäläiset tiedusteludroonit havaitsevat nopeasti suojaamattomat vaunut, jonka jälkeen taisteludroonit eli kamikazedroonit hyökkäävät vaunuja vastaan. Yksinkertaisuudessa kyse oli siitä, ettei vaunujen panssarointi ole ollut riittävä selviytymiselle kamikazedroonien hyökkäyksistä.

Ukrainassa saatujen sodankäyntikokemusten perusteella Abrams ei ole etulinjan taistelupanssarivaunu eikä sillä valloiteta hyökkäysalueita etulinjassa. On ikään kuin perässähiihtäjä, kun ilmavoimat ja tykistö ovat ensiksi rassanneet hyökkäysalueen puhtaaksi.

Katkera, tyhmä, ryssän asiamies vai sekoitus kaikkea noita?

Erittäin hienostihan ne T-90, T-80 ja T-72 onkin kestäneet taisteludroonien iskuja, jopa niin hyvin että T-62 ja T-54/5 tulevat rintamalle paljon modernimmalla panssaroinnilla. Samoin BMP-3:t yms. ovat olleet niin taistelukestäviä sekä moderniin droonien hallitsemaan sodankäyntiin sopivia, että Venäjä onkin siirtynyt pulla-Uazeihin, kiinalaisiin golfkärryihin, ladoihin, moottoripyöriin sekä 1950-1970 luvun BTR-kalustoon ihan huvikseen. Ja vaikka Venäjä on niin sanotussa sotataloudessa jo toista vuotta niin se ei siltikään tee enempää uusia panssarivaunuja kuin USA, ei vaikka se oli ainoa maa joka oli varautunut tähän sotaan.

Ukraina on droonisodassa tällä hetkellä maailman paras, joten he tietävät mitä niillä voi tehdä ja miten niiden uhkalta on hyvä suojautua. Ryssä tulee hyvänä kakkosena. Muiden olisi syytä ottaa opiksi vielä kun ehtivät.

Taistelupanssarivaunujen rooli on kutistunut, joten niitä tarvitaan ainakin tässä vaiheessa selkeästi ennakoitua vähemmän, sen näkee siitäkin että Kurskiin niitä on mennyt hyvin pieni määrä Ukrainan toimesta, huollon raskaus on varmasti yksi vaikuttava tekijä. Niillä voi olla enemmän roolia sodan myöhemmissä vaiheissa mutta se vaatii selkeästi parempia aktiivisia vastatoimia drooniuhkaan, panssaroinnin tai häkkien lisääminen on aivan turhaa koska yläkulmista iskettäessä läpäisy tulee kattoon jokatapauksessa.

Pokrovskin ja Kurskin käsittelyssä hän osoittaa yksinkertaisuutensa ja käsittelee niitä yhteen sidottuna ja unohtaa kuten moni muukin Ukrainan 5 panssariprikaatia, kun yhtään niistä ei ole käytetty vastahyökkäykseen niin tilanne ei ole Ukrainalle vielä pakottava ja Venäjän pysäytys on onnistunut muilla keinoin, nuo sitten ovat valmiina lyömään heikentyneen vihollisen kokonaan mikäli tilaisuus tulee. Ukrainan tykistö kuitenkin tarvitsee selkeästi enemmän ammuttavaa ennen kuin se voi suorittaa kunnon vastahyökkäyksiä kaikkein kuumimmilla sektoreilla idässä ja sen oman toiminnan suojaamisen ilmasta F-16 hävittäjillä sekä tiedustelulennokkien pudottaminen esimerkiksi drooneilla tai ilmatorjunnalla. Ne ovat edellytys sille, että oma toiminta ennen hyökkäystä voidaan suojata tarvittavalla tavalla, huoltoa myöten.

Paraskaan panssarivaunu, oli se miten hyvin suojattu tahansa, lopettaa sotimisen vuorokaudessa mikäli sille ei ole polttoainehuoltoa varmistettu ja Pokrovskin ryssien kärki on jalkamiesten kannettavan huollon varassa, kaiken tarvittavan osalta.
 
Katkera, tyhmä, ryssän asiamies vai sekoitus kaikkea noita?

Erittäin hienostihan ne T-90, T-80 ja T-72 onkin kestäneet taisteludroonien iskuja, jopa niin hyvin että T-62 ja T-54/5 tulevat rintamalle paljon modernimmalla panssaroinnilla. Samoin BMP-3:t yms. ovat olleet niin taistelukestäviä sekä moderniin droonien hallitsemaan sodankäyntiin sopivia, että Venäjä onkin siirtynyt pulla-Uazeihin, kiinalaisiin golfkärryihin, ladoihin, moottoripyöriin sekä 1950-1970 luvun BTR-kalustoon ihan huvikseen. Ja vaikka Venäjä on niin sanotussa sotataloudessa jo toista vuotta niin se ei siltikään tee enempää uusia panssarivaunuja kuin USA, ei vaikka se oli ainoa maa joka oli varautunut tähän sotaan.

Ukraina on droonisodassa tällä hetkellä maailman paras, joten he tietävät mitä niillä voi tehdä ja miten niiden uhkalta on hyvä suojautua. Ryssä tulee hyvänä kakkosena. Muiden olisi syytä ottaa opiksi vielä kun ehtivät.

Taistelupanssarivaunujen rooli on kutistunut, joten niitä tarvitaan ainakin tässä vaiheessa selkeästi ennakoitua vähemmän, sen näkee siitäkin että Kurskiin niitä on mennyt hyvin pieni määrä Ukrainan toimesta, huollon raskaus on varmasti yksi vaikuttava tekijä. Niillä voi olla enemmän roolia sodan myöhemmissä vaiheissa mutta se vaatii selkeästi parempia aktiivisia vastatoimia drooniuhkaan, panssaroinnin tai häkkien lisääminen on aivan turhaa koska yläkulmista iskettäessä läpäisy tulee kattoon jokatapauksessa.

Pokrovskin ja Kurskin käsittelyssä hän osoittaa yksinkertaisuutensa ja käsittelee niitä yhteen sidottuna ja unohtaa kuten moni muukin Ukrainan 5 panssariprikaatia, kun yhtään niistä ei ole käytetty vastahyökkäykseen niin tilanne ei ole Ukrainalle vielä pakottava ja Venäjän pysäytys on onnistunut muilla keinoin, nuo sitten ovat valmiina lyömään heikentyneen vihollisen kokonaan mikäli tilaisuus tulee. Ukrainan tykistö kuitenkin tarvitsee selkeästi enemmän ammuttavaa ennen kuin se voi suorittaa kunnon vastahyökkäyksiä kaikkein kuumimmilla sektoreilla idässä ja sen oman toiminnan suojaamisen ilmasta F-16 hävittäjillä sekä tiedustelulennokkien pudottaminen esimerkiksi drooneilla tai ilmatorjunnalla. Ne ovat edellytys sille, että oma toiminta ennen hyökkäystä voidaan suojata tarvittavalla tavalla, huoltoa myöten.

Paraskaan panssarivaunu, oli se miten hyvin suojattu tahansa, lopettaa sotimisen vuorokaudessa mikäli sille ei ole polttoainehuoltoa varmistettu ja Pokrovskin ryssien kärki on jalkamiesten kannettavan huollon varassa, kaiken tarvittavan osalta.
En tiedä mikä mies on, mutta ei ainakaan tiedä aiheesta mitään.
Lainaus tuosta herran tekstistä, joka on väitetysti lainaus ukrainasta.
"Vapaasti suomennettuna:

”Niitä [Abrams-vaunuja] pitäisi käyttää hyvin räätälöidyllä tavalla hyvin erityisiin ja hyvin suunniteltuihin operaatioihin, koska jos niitä käytetään etulinjassa ja vain [eri] aselajien yhdistetyssä taistelussa, ne eivät selviä kovin kauan taistelukentällä. Niitä on käytettävä noissa läpimurto-operaatioissa, mutta operaatiot on valmisteltava erittäin hyvin.
Jumalan veri mikä suuri ajattelija. Kuvattiin juuri taistelupanssarivaunun käyttö.
Sellaista vaunua ei olekkaan joka voisi toimia turvallisesti jos ei toimita suunnnitellusti ja aselajien yhteistoiminnassa.
 
Ukraina olisi kenties saamassa JSOW -ohjuksen jenkeiltä.



Yhdysvallat harkitsee keskimatkan Joint Standoff Weapon (JSOW) -ohjuksen toimittamista Ukrainalle osana uutta 375 miljoonan dollarin sotilasapupakettia. Asiasta uutisoi Politico.

Uusi ohjus antaisi Ukrainan ilmavoimille merkittävän päivityksen erityisesti maan uusille F-16-hävittäjille, parantaen sen kykyä iskeä Venäjää vastaan turvallisemmalta etäisyydeltä.
 
Ukraina olisi kenties saamassa JSOW -ohjuksen jenkeiltä.



Yhdysvallat harkitsee keskimatkan Joint Standoff Weapon (JSOW) -ohjuksen toimittamista Ukrainalle osana uutta 375 miljoonan dollarin sotilasapupakettia. Asiasta uutisoi Politico.

Uusi ohjus antaisi Ukrainan ilmavoimille merkittävän päivityksen erityisesti maan uusille F-16-hävittäjille, parantaen sen kykyä iskeä Venäjää vastaan turvallisemmalta etäisyydeltä.
Ja mukaan kielto iskeä ryssälään raja yli.
 
Asiaa rysyjen tappioista. Ja siitä miten ihmishengellä ei ole noille mitään arvoa.



Analyytikko Pasi Paroinen kertoo, että 70 000 on vain absoluuttinen minimiarvio kaatuneiden venäläisten määrästä. Tilastoista uupuvat niin sanotuista Donetskin ja Luhanskin kansantasavalloista rekrytoidut sotilaat. Paroinen kertoo, että alueilla julistettiin sodan ensi päivinä hyvin laaja liikekannallepano, jossa rintamalle rekrytoitiin kymmeniä tuhansia miehiä.

Laskuista puuttuvat myös kadonneet sotilaat. Kadonneita arvioidaan olevan kymmeniä tuhansia, todellisuudessa heistä valtaosa on kuolleita.

– Kun ajoneuvot räjähtävät tai tuhoutuvat, miehet palavat ajoneuvoihin ja siitä jää hyvin harvoin ruumista kerättäväksi talteen. Etulinjan rynnäkköosastoissa tulevista tappioista ei jää välttämättä ketään eloon kertomaan kaatuneista.

Sodassa on kuollut kaikkein eniten vapaaehtoisia. He ovat ohittaneet kaatuneiden tilastossa aiemmin kärkipaikkaa pitäneet rangaistusvangit.

Paroinen kertoo, että kuolleiden vapaaehtoisten määrä nousee koko ajan, koska heitä on keskitetty aiempaa enemmän etulinjan verisiin taisteluihin esimerkiksi Donetskin alueelle.

Tapa jolla Venäjä sotii, vaatii paljon miesvoimaa. Paroinen kuvailee, että etulinjan rykmentin, jossa on muutama tuhat sotilasta, pitää uudistaa oma jalkaväkensä vähintään muutaman kuukauden välein.

– Bahmutin taistelusta opittiin, että Ukraina voidaan sitoa kuluttavaan taisteluun käyttämällä pääosin jalkaväkeä, jota tuetaan maksimaalisesti tykistöllä. Ihmishenki on Venäjälle halpa, mutta sillä kulutetaan vakavasti Ukrainaa. Venäläiset ovat laskeneet, että tämä on paras tapa käydä sotaa. Se on hidasta, mutta tuottaa koko ajan tulosta.
 
Back
Top