Ukrainan ilmavoimien kalustotappiot olivat kohtalaiset jo kriisin alkuajoilta lähtien (johtui osaltaan koulutuksen puutteesta ja kaluston ikääntyneisyydestä sekä omasuojan puutteellisuudesta/vanhentuneisuudesta) mutta kyllähän Ukrainan ilmavoimien kyky operoida Dobassin alueella laski olennaisesti (ja lopulta päättyi täysin) sen jälkeen kun Venäjä aloitti separatistien voimakkaamman tukemisen ja etenkin kun kesäkuun lopulla ja heinäkuun puolella alueelle alkoi tulla entistä enemmän modernimpaa ja ulottuvampaa ilmatorjuntakalustoa - tätä ennen it:n päävastuun kantoivat manpadsit ja harvat alustoille sijoitetut ohjusyksiköt (esim. SA-13 Gopher eli ZRK-BD Strela-10, jolla silläkään ei ulottuvuuden myötä kyetty torjumaan kuin alle 3,5 km korkeudessa lentäviä kohteita) sekä perinteiset tykit ja jopa ilmatorjuntakonekiväärit (lähinnä helikopteritorjuntaan tarkoitettuina).
Merkittävänä seikkana voidaan varmaan myös pitää sitä, että Venäjä sijoitti rajan tuntumaan entistä enemmän ilmatorjuntakalustoa, mikä osaltaan vähensi halua operoida alueella - oli olemassa huomattava riski siitä, että Venäjä avaa tulen Ukrainan ilmatilassa lentäviä koneita vastaan omalta maaperältään ja näin ilmeisesti on myös tapahtunut. Ukrainan ilmoitusten mukaan (elokuussa?) Venäjän ilmavoimien koneet olisivat tulittaneet kahdesti oman ilmatilan alueelta ukrainalaiskoneita pudottaen nämä, tätäkään ei pidä unohtaa kun mietitään sitä miksi UA:n operointimahdollisuus lopulta romahti täysin - ja vaikka pudotuksia ei todellisuudessa olisikaan suoritettu lentokoneella vaan esim. it:n avulla, vähentää tällainen toiminta olennaisella tapaa kykyä ja halua operoida alueella jos oma koulutus- ja kaluston taso ei ole riittävä, mitä se Ukrainalla ei ole.
Mutta tilanne on todellakin mielenkiintoinen, havaintosi siitä, että kenties ensimmäistä kertaa minkään sodan aikana separatistit/kapinalliset ovat saaneet ilmatilan hallintaan omalla ilmatorjunnallaan on oikeaan osunut - tosin tämä ei olisi onnistunut ilman Venäjän huomattavaa apua ja tukea. (Eikä ohjus-it:n ohella pidä unohtaa elson käyttöä UA:n toimia rajoittavana tekijänä).
Kumpikin osapuoli on pyrkinyt käyttämään erilaisia lennokkeja (ja amatöörihelikoptereita) parhaansa mukaan. Tässä suhteessa separatistit alkoivat saada apua Venäjän suunnalta jo toukokuussa 2014, jolloin ensimmäiset Orlan-10 uav:t havaittiin Donbassissa ja ensimmäinen onnistuttiin pudottamaan. Tässä suhteessa sota on varmasti ollut myös Venäjälle koekenttä, Georgiassa uav:n rooli oli hyvin olematon, koska tuolloin uav:n käyttö Venäjän asevoimissa oli minimaalista - Venäjän itsenäistyttyä kyseiseen teknologiaan kehittäminen oli pantu jäihin ja kehitys romahti vrt. Neuvostoliitto, jolloin uat:tä tutkittiin aivan toisella tapaa. Venäjällä on toistaiseksi käytössä tiedustelulennokkeja ja suunnittelupöydällä (tai koelentovaiheessa) ovat sitten aseistetut uav:t. Mutta tässäkin näkee sen, että separatistien hyöty on mielestäni suurempaa, heillä on käytössä järjestelmiä, joilla on pidempi kantama ja toiminta-aika ja esim. Orlan-10 uav:llä on suoritettu tiedustelulentoja kohtuullisen kaukana selustassa - tai tähän lopputulokseen olen tullut lukiessani artikkeleja havainnoista ja pudotuksista, ymmärtääkseni yksi Orlan-10 pudotettiin lähes sadan kilometrin päässä rintamalta selustaan.
Ukrainassa ja tulevaisuudessa uav:n torjunta tulee olemaan merkittävässä roolissa, samoin on pohdittava sitä millaisella kalustolla tulevaisuudessa laajempaan käyttöön otettavia minikokoisia sotilas-uav:tä torjutaan. Venäjä on ruvennut varustamaan erikoisjoukkojaan pienikokoisilla muutamien kilojen painoisilla uav:llä, jotka on tarkoitettu lähitiedusteluun (esim.
ZALA 421-08:n kaltaisilla micro uav:llä).
Ja kun separatisteilla ei ole omia "ilmavoimia" (eikä Venäjä juurikaan operoi Ukrainan ilmatilassa) eikä Ukraina hallitse ilmatilaa Donbassin alueella epäsuoran tulen käyttö on huomattavassa roolissa ja kyllähän tulivoimaiset rakentinheitinpatterit ovat osoittaneet tehokkuutensa siitä huolimatta, että tarkkuudessa on paikoin puutteita - johtuen osaltaan kurittomuudesta, tarkoitushakuisuudesta ja koulutuksen puutteesta. Ukrainalla on ollut ennen sodan alkua OTR-21 Tochka tykistöohjuksia n. 90 kpl, joista ainakin muutama ohjus on käytetty sodan aikana. Separatisteilla ei tiedetä olevan hallussaan tykistöohjuksia, joskin Venäjällä on esim. Iskander-M -ohjuksia Kaukasuksen alueella (Krasnodarissa) aivan kuten OTR-21 Tochka -ohjuksiakin.
Ukrainan kokemuksista olisi ottaminen opiksi myös Suomessa, mikä merkitys sillä on ilmavoimien toimintakyvyn kannalta, kun Venäjä sijoittaa lähelle rajaa Pietarin ja Kuolan alueelle ohjusjärjestelmiä, joiden kantama on huomattava. Nyt alueella on S-300PMU-2 -järjestelmää ja alueelle ollaan sijoittamassa S-400 Triumf -järjelmää (kantama 40N6-ohjuksella 400 km ja 48N6-ohjuksellakin 250 km).
Samoin tulevaisuudessa uav:n rooli tulee entisestään korostumaan ja laajenemaan. Venäjä on taatusti opiskellut Ukrainassa niiden käyttöä ja luulisin, että hekin ymmärtävät niiden hyödyn - se mitä Venäjällä on kehitteillä tällä rintamalla antaa ymmärtää, että ovat ymmärtäneet jo aiemmin. Suomen tulee siis olla valmis myös näiltä osin.
vlad.