Zero The Hero
Luutnantti
Ranskalainen sotilaskoulutus omaksuttiin ilmeisesti turhankin hyvin.
Ukrainan sodan havainnot ja opetukset
- Viestiketjun aloittaja Mustaruuti
- Aloitus PVM
Eli ilmalaukaistava ballistinen ohjus.
Ydinase tarvitsee tunkeutumiskykyisen lavetin ja tavanomaisellakin taistelukärjellä ajaa S-x00 järjestelmät, asevarikot, yms. Uralin taakse.
Tornisteri
Luutnantti
Itse olen aina pitänyt ydinaseita sellaisena tuomiopäivän airueena käyttötarkoitukseltaan. Sellaisten tarpeeksi lukuisa määrä valtioilla ja MAD-periaate ovat käytännössä taanneet sen ettei niitä ole ollut tarvis käyttää kun lopputulos on tiedetty. Itse kuulun näihin joiden mielestä ydinsotaa ei voi voittaa siinä vaiheessa jos niitä ruvettaisiin laajamittaisemmin käyttämään. Pelkästään pelotteen olemassaolo on riittänyt toistaiseksi takaamaan niiden käyttämättömyyden.
Väkisinkin tosiaan Ukrainan rauhanneuvotteluiden lopputulos kirvoittaa keskustelun siitä mitä hyötyjä ydinaseesta jollekin pienemmälle valtiolle voisi olla Ukrainan kaltaisessa tilanteessa. Se on toki pelottava kehityssuunta, mutta toki ihan oleellinen pohdinnan aihe siinä vaiheessa kun ruvetaan miettimään kansainvälisten liittokuntien sisäistä koheesiota ja jatkuvuutta tällaisessa tilanteessa kuin maailma nyt makaa alkuvuodesta 2025.
Saa nähdä tulevatko tällaiset projektit saamaan tuulta alleen tällaisen epäedullisen rauhansopimuksen jäljiltä mantereellamme vai ei.
Väkisinkin tosiaan Ukrainan rauhanneuvotteluiden lopputulos kirvoittaa keskustelun siitä mitä hyötyjä ydinaseesta jollekin pienemmälle valtiolle voisi olla Ukrainan kaltaisessa tilanteessa. Se on toki pelottava kehityssuunta, mutta toki ihan oleellinen pohdinnan aihe siinä vaiheessa kun ruvetaan miettimään kansainvälisten liittokuntien sisäistä koheesiota ja jatkuvuutta tällaisessa tilanteessa kuin maailma nyt makaa alkuvuodesta 2025.
Saa nähdä tulevatko tällaiset projektit saamaan tuulta alleen tällaisen epäedullisen rauhansopimuksen jäljiltä mantereellamme vai ei.
Panssari Salama
Respected Leader
Ukrainan sota vitjassa oli viittaus tähän RUSI:n tutkimukseen Ukrainan sodan opetuksista. Johtopäätökset oli jaettu kahteen osaan: kehitysehdotukset - tai vaatimukset - Ukrainalle, ja samoin NATO-maille. En löydä sitä äkkiseltään enää, kiitos postaajalle, hieno löytö!
Jälkimmäisten osalta oli huomio kykyyn tuottaa nopeasti ja halvalla paljon erilaisia aseita ja järjestelmiä. Länneessä on päässyt unohtumaan, että määrällä on oma laatunsa.
Toinen NATO-opetus oli se, että ennen kuin aletaan niitä omia ydinaseita valmistamaan, niin psv- ja henkilömiinoja varastot täyteen ja nopeasti! Jälkimmäinen me saataisiin nopeastikin kuntoon, kun lopetetaan jahkailu ja aletaan taas valmistamaan niitä.
Muoks linkki unohtui
rusi.org
Jälkimmäisten osalta oli huomio kykyyn tuottaa nopeasti ja halvalla paljon erilaisia aseita ja järjestelmiä. Länneessä on päässyt unohtumaan, että määrällä on oma laatunsa.
Toinen NATO-opetus oli se, että ennen kuin aletaan niitä omia ydinaseita valmistamaan, niin psv- ja henkilömiinoja varastot täyteen ja nopeasti! Jälkimmäinen me saataisiin nopeastikin kuntoon, kun lopetetaan jahkailu ja aletaan taas valmistamaan niitä.
Muoks linkki unohtui
Tactical Developments During the Third Year of the Russo–Ukrainian War
This paper outlines tactical developments by Russian and Ukrainian forces during 2024 and highlights areas where military–technical assistance to Ukraine can be improved.
rusi.org
Kaiketi Israel, Pakistan ja Pohjois-Korea katsovat jotain hyötyä saavansa.
otwa
Luutnantti
LongPlayn perjantaikirjeessä oli varsin hyvää analyysiä siitä, miten suomalaiset poliitikot suhtautuivat Venäjään ennen sotaa ja miten ääni on muuttunut kellossa.
Arvaa, kuka sanoi näin:
”Ukrainan tilanne on erittäin vakava, ja viime päivien tapahtumat ovat kiristäneet sitä edelleen. Haluan uskoa tilanteen rauhoittumiseen, mutta realismin nimissä on sanottava, että vastakkainenkin kehityskulku on mahdollinen. Tilanne on herkkä ja provokaatioille altis, eikä kukaan varmuudella tiedä, miten kehitys etenee. Suomi ja EU tekevät joka tapauksessa parhaansa, jotta järki ja vastuullisuus voittaisivat ja ukrainalaiset voisivat vapaasti määrittää ja valita oman tulevaisuutensa.”
Ei, kyseessä ei ollut Petteri Orpon tai Alexander Stubbin lehdistötilaisuus tältä viikolta, vaan Jyrki Kataisen maaliskuussa 2014 eduskunnalle antama pääministerin ilmoitus. Venäjä oli juuri miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja lyönyt koko maailman ällikällä.
Eduskunnassa tilanteesta keskusteltiin kolmen tunnin ajan. Tällä viikolla luin tuon täysistunnon pöytäkirjan alusta loppuun ja voin tiivistää analyysini kahteen sanaan: huh huh!
Kaikki puolueet kyllä tuomitsivat Venäjän toiminnan, mutta hämmentävän moni kansanedustaja tuntui ajattelevan, että otetaan nyt ihan rauhassa, kyllä se Venäjä siitä, luetaan me Paasikiven viisauksia…
Yleinen ajatus oli, että nimenomaan suomalaisilla olisi erityiskykyjä ja suhteita, joilla kriisin voisi ratkaista. Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén katsoi, että Suomi voisi toimia välittäjänä Ukrainan ja Venäjän välillä, koska ”Venäjä arvostaa Suomea ja suomalaisia”. Ahvenanmaan malliakin tarjottiin ratkaisuksi.
Venäjälle asetettaviin talouspakotteisiin poliitikot suhtautuivat penseästi, koska niistä kärsisi Suomenkin talous. Demarikansanedustaja Jouko Skinnari toivoi, että pakotteista ”ei tulisi käytännössä mitään”. Puolueista vain vihreät oli selkeästi pakotteiden kannalla.
Outoa kyllä, osa kansanedustajista keskittyi puheenvuoroissaan enemmän Ukrainan yhteiskunnan ongelmiin kuin Venäjän toimintaan. Kyllä, korruptio oli – ja on yhä – iso ongelma Ukrainassa, mutta mitenköhän se liittyi itse asiaan eli siihen, että Venäjä oli juuri valloittanut Ukrainalta Walesia suuremman maa-alueen?
Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi puhui Ukrainan oligarkeista, äärioikeistosta ja uusfasisteista. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini katsoi, että Ukrainassa ”kansan valitsemat instituutiot oli sivuutettu mielenosoituksilla”. (Hän viittasi Kiovan Maidan-aukion massiivisiin mielenosoituksiin, joiden seurauksena Venäjä-mielinen pääministeri Viktor Janukovytš oli pakotettu eroamaan.)
Soini oli myös sitä mieltä, että Ukrainan ongelmat kuuluvat ”etupäässä ukrainalaisten itsensä ratkaistaviksi” eikä EU:n pitäisi tukea Ukrainaa rahallisesti. Hän valitteli, että EU-jäsenyyden myötä Suomi joutuu ”tahtoen tai tahtomattaan vedetyksi mukaan kaikkiin niihin kansainvälisiin tilanteisiin ja konflikteihin, joihin EU päättää lähteä mukaan".
Tuo vuoden 2014 Timo Soini kuulostaa eri ihmiseltä kuin se Timo Soini, joka tällä viikolla totesi Ilta-Sanomissa, että EU:n pitäisi nyt terhakoitua ja vakuuttaa Yhdysvallat siitä, ettei Eurooppaa kannata jättää sivuun Ukraina-neuvotteluista.
Ehkä kaikkein kummallisimman puheenvuoron piti kokoomuksen veteraanikansanedustaja Ilkka Kanerva (1948–2022), jota yleisesti pidettiin nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan taitajana. Hän sanoi näin:
”On valitettavaa, että Venäjä ei ole osallistumassa poliittiseen dialogiin. Syynä ei voi olla näin vastuullisen valtion kyseessä ollen se, että Venäjä haluaisi piirtää Euroopan rajat uusiksi. En voi uskoa sitä, perusteena ennen muuta se, että ulkoministeri Lavrov on hetki takaperin, päivä takaperin todennut, että Venäjä tulee tekemään vastaehdotuksen tähän tilanteeseen, ja on syytä olettaa ja uskoa ja luottaa siihen, että se on vastuullinen ja harkittu, kansainvälisen oikeuden normit täyttävä ehdotusmalli, johon Venäjä tulee Lavrovin ehdotuksen kautta tukeutumaan.”
Siis mitä?
Sergei Lavrov.
Vastuullinen valtio.
Kansainvälisen oikeuden normit.
Kirjailija Mihail Šiškin esittää kirjassaan Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä kiinnostavan näkemyksen reaktioista Krimin miehitykseen.
Aluksihan Venäjä kiisti pokkana, että Krimillä olisi venäläisiä sotilaita. Pian se kuitenkin myönsi valloittaneensa alueen. Länsimaissa ilmiselvää valehtelua hämmästeltiin. Šiškinin mukaan Venäjällä ei, sillä siellä sanojen suhde todellisuuteen on toisenlainen – ihmiset ymmärsivät heti, että kyse oli sumutuksesta ja sotilashyveestä.
Kun Putin esittää länsimaisille poliitikoille röyhkeitä valheita, hän samalla seuraa heidän reaktioitaan ilmeisen kiinnostuneena ja suorastaan huvittuneena, selvästi nauttien heidän hämmennyksestään ja avuttomuudestaan, Šiškin kirjoittaa.
Röyhkeys ilmaisee voimaa, se pakottaa vastapuolen siirtoon ja nolaa tämän. Lännen edustajat eivät osaa reagoida moisiin valheisiin.
Taktiikka on purrut moniin muihinkin kuin Ilkka Kanervaan. Krimin miehityksen jälkeen Venäjä alkoi hamuta itselleen Itä-Ukrainaa, ja niin alkoi pitkä sota, jota länsimaissa alettiin kutsua sodaksi vasta helmikuussa 2022.
Ja nyt tuo sota on tullut pisteeseen, jossa Eurooppaa jaetaan suurvaltojen etupiireihin kuin Jaltalla vuonna 1945. Sama Sergei Lavrov neuvottelee amerikkalaisten kanssa Ukrainan tulevaisuudesta ilman ukrainalaisia, ja Donald Trump ajaa itseään yhä syvemmälle Putinin taskuun horinoillaan siitä, että syypää koko sotaan onkin Ukraina.
Kaiken tämän keskellä EU-maiden johtajat kutsuvat hätäpäissään koolle erilaisia hätäkokouksia ja peräänkuuluttavat ”yhtenäisyyttä”.
Se tuntuu nyt vähän epätoivoiselta. Viikossako se yhtenäinen linja ja uudet turvallisuuspoliittiset struktuurit pitäisi loihtia, kun tähän asti mitään sellaista ei ole haluttu saada aikaan?
Jälkiviisaus on tunnetusti helppoa mutta joskus sillekin on paikkansa. Historian virheistä voi oppia ja niin poispäin. Viime vuosina on toisteltu kyllästymiseen asti, että Euroopan maiden olisi pitänyt tajuta paljon aikaisemmin, mihin suuntaan Putinin Venäjä on menossa.
Suomessa tämä kritiikki on henkilöitynyt pitkälti entiseen presidenttiin Tarja Haloseen ja pitkäaikaiseen ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan. Heitä syytetään liiallisesta Venäjän myötäilystä ja Nato-vastaisuudesta. Joidenkin mielestä myös Halosen seuraaja Sauli Niinistö oli rähmällään itään, kun piti niin kauan yhteyksiä Putiniin.
Pelkästään yhden eduskuntakeskustelun perusteella voi nähdä, että turvallisuuspoliittinen jälkiviisastelu on ollut hyvin valikoivaa. Samassa veneessä oli aika monta muutakin poliitikkoa ja vähän joka puolueesta.
Vain kourallinen kansanedustajista puhui Venäjästä siihen sävyyn, jolla nyt 11 vuotta myöhemmin puhuvat lähes kaikki.
”Loukattu Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja valitettavasti myös sotilaallisin keinoin”, sanoi kokoomuksen Kimmo Sasi. ”Euroopan jako on tosiasiassa nyt käynnissä.”
Jussi Halla-aho (ps.) ja Ben Zyskowicz (kok.) vertasivat Venäjän toimintaa Hitlerin Saksaan toiseen maailmansodan alla. Vuonna 1938 Saksa miehitti Tšekkoslovakian niin sanotut sudeettialueet ja selitti toimintaansa sillä, että alueella sorretaan saksankielisiä. Muu Eurooppa ei hetkauttanut eväänsä.
Zyskowicz kysyi suoraan, onko Putin uusi Hitler tai uusi Stalin. Se oli joillekin liikaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola halusi kuulla pääministeri Kataiselta, oliko Zyskowiczin esittämä vertailu ”asianmukaista”.
Nyt voi jälkiviisaasti todeta: se ei ollut pelkästään asianmukaista vaan suorastaan profeetallista.
”Ukrainan tilanne on erittäin vakava, ja viime päivien tapahtumat ovat kiristäneet sitä edelleen. Haluan uskoa tilanteen rauhoittumiseen, mutta realismin nimissä on sanottava, että vastakkainenkin kehityskulku on mahdollinen. Tilanne on herkkä ja provokaatioille altis, eikä kukaan varmuudella tiedä, miten kehitys etenee. Suomi ja EU tekevät joka tapauksessa parhaansa, jotta järki ja vastuullisuus voittaisivat ja ukrainalaiset voisivat vapaasti määrittää ja valita oman tulevaisuutensa.”
Ei, kyseessä ei ollut Petteri Orpon tai Alexander Stubbin lehdistötilaisuus tältä viikolta, vaan Jyrki Kataisen maaliskuussa 2014 eduskunnalle antama pääministerin ilmoitus. Venäjä oli juuri miehittänyt Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja lyönyt koko maailman ällikällä.
Eduskunnassa tilanteesta keskusteltiin kolmen tunnin ajan. Tällä viikolla luin tuon täysistunnon pöytäkirjan alusta loppuun ja voin tiivistää analyysini kahteen sanaan: huh huh!
Kaikki puolueet kyllä tuomitsivat Venäjän toiminnan, mutta hämmentävän moni kansanedustaja tuntui ajattelevan, että otetaan nyt ihan rauhassa, kyllä se Venäjä siitä, luetaan me Paasikiven viisauksia…
Yleinen ajatus oli, että nimenomaan suomalaisilla olisi erityiskykyjä ja suhteita, joilla kriisin voisi ratkaista. Esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén katsoi, että Suomi voisi toimia välittäjänä Ukrainan ja Venäjän välillä, koska ”Venäjä arvostaa Suomea ja suomalaisia”. Ahvenanmaan malliakin tarjottiin ratkaisuksi.
Venäjälle asetettaviin talouspakotteisiin poliitikot suhtautuivat penseästi, koska niistä kärsisi Suomenkin talous. Demarikansanedustaja Jouko Skinnari toivoi, että pakotteista ”ei tulisi käytännössä mitään”. Puolueista vain vihreät oli selkeästi pakotteiden kannalla.
Outoa kyllä, osa kansanedustajista keskittyi puheenvuoroissaan enemmän Ukrainan yhteiskunnan ongelmiin kuin Venäjän toimintaan. Kyllä, korruptio oli – ja on yhä – iso ongelma Ukrainassa, mutta mitenköhän se liittyi itse asiaan eli siihen, että Venäjä oli juuri valloittanut Ukrainalta Walesia suuremman maa-alueen?
Vasemmistoliiton Markus Mustajärvi puhui Ukrainan oligarkeista, äärioikeistosta ja uusfasisteista. Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini katsoi, että Ukrainassa ”kansan valitsemat instituutiot oli sivuutettu mielenosoituksilla”. (Hän viittasi Kiovan Maidan-aukion massiivisiin mielenosoituksiin, joiden seurauksena Venäjä-mielinen pääministeri Viktor Janukovytš oli pakotettu eroamaan.)
Soini oli myös sitä mieltä, että Ukrainan ongelmat kuuluvat ”etupäässä ukrainalaisten itsensä ratkaistaviksi” eikä EU:n pitäisi tukea Ukrainaa rahallisesti. Hän valitteli, että EU-jäsenyyden myötä Suomi joutuu ”tahtoen tai tahtomattaan vedetyksi mukaan kaikkiin niihin kansainvälisiin tilanteisiin ja konflikteihin, joihin EU päättää lähteä mukaan".
Tuo vuoden 2014 Timo Soini kuulostaa eri ihmiseltä kuin se Timo Soini, joka tällä viikolla totesi Ilta-Sanomissa, että EU:n pitäisi nyt terhakoitua ja vakuuttaa Yhdysvallat siitä, ettei Eurooppaa kannata jättää sivuun Ukraina-neuvotteluista.
Ehkä kaikkein kummallisimman puheenvuoron piti kokoomuksen veteraanikansanedustaja Ilkka Kanerva (1948–2022), jota yleisesti pidettiin nimenomaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan taitajana. Hän sanoi näin:
”On valitettavaa, että Venäjä ei ole osallistumassa poliittiseen dialogiin. Syynä ei voi olla näin vastuullisen valtion kyseessä ollen se, että Venäjä haluaisi piirtää Euroopan rajat uusiksi. En voi uskoa sitä, perusteena ennen muuta se, että ulkoministeri Lavrov on hetki takaperin, päivä takaperin todennut, että Venäjä tulee tekemään vastaehdotuksen tähän tilanteeseen, ja on syytä olettaa ja uskoa ja luottaa siihen, että se on vastuullinen ja harkittu, kansainvälisen oikeuden normit täyttävä ehdotusmalli, johon Venäjä tulee Lavrovin ehdotuksen kautta tukeutumaan.”
Siis mitä?
Sergei Lavrov.
Vastuullinen valtio.
Kansainvälisen oikeuden normit.
Kirjailija Mihail Šiškin esittää kirjassaan Sota vai rauha - kirjoituksia Venäjästä ja lännestä kiinnostavan näkemyksen reaktioista Krimin miehitykseen.
Aluksihan Venäjä kiisti pokkana, että Krimillä olisi venäläisiä sotilaita. Pian se kuitenkin myönsi valloittaneensa alueen. Länsimaissa ilmiselvää valehtelua hämmästeltiin. Šiškinin mukaan Venäjällä ei, sillä siellä sanojen suhde todellisuuteen on toisenlainen – ihmiset ymmärsivät heti, että kyse oli sumutuksesta ja sotilashyveestä.
Kun Putin esittää länsimaisille poliitikoille röyhkeitä valheita, hän samalla seuraa heidän reaktioitaan ilmeisen kiinnostuneena ja suorastaan huvittuneena, selvästi nauttien heidän hämmennyksestään ja avuttomuudestaan, Šiškin kirjoittaa.
Röyhkeys ilmaisee voimaa, se pakottaa vastapuolen siirtoon ja nolaa tämän. Lännen edustajat eivät osaa reagoida moisiin valheisiin.
Taktiikka on purrut moniin muihinkin kuin Ilkka Kanervaan. Krimin miehityksen jälkeen Venäjä alkoi hamuta itselleen Itä-Ukrainaa, ja niin alkoi pitkä sota, jota länsimaissa alettiin kutsua sodaksi vasta helmikuussa 2022.
Ja nyt tuo sota on tullut pisteeseen, jossa Eurooppaa jaetaan suurvaltojen etupiireihin kuin Jaltalla vuonna 1945. Sama Sergei Lavrov neuvottelee amerikkalaisten kanssa Ukrainan tulevaisuudesta ilman ukrainalaisia, ja Donald Trump ajaa itseään yhä syvemmälle Putinin taskuun horinoillaan siitä, että syypää koko sotaan onkin Ukraina.
Kaiken tämän keskellä EU-maiden johtajat kutsuvat hätäpäissään koolle erilaisia hätäkokouksia ja peräänkuuluttavat ”yhtenäisyyttä”.
Se tuntuu nyt vähän epätoivoiselta. Viikossako se yhtenäinen linja ja uudet turvallisuuspoliittiset struktuurit pitäisi loihtia, kun tähän asti mitään sellaista ei ole haluttu saada aikaan?
Jälkiviisaus on tunnetusti helppoa mutta joskus sillekin on paikkansa. Historian virheistä voi oppia ja niin poispäin. Viime vuosina on toisteltu kyllästymiseen asti, että Euroopan maiden olisi pitänyt tajuta paljon aikaisemmin, mihin suuntaan Putinin Venäjä on menossa.
Suomessa tämä kritiikki on henkilöitynyt pitkälti entiseen presidenttiin Tarja Haloseen ja pitkäaikaiseen ulkoministeriin Erkki Tuomiojaan. Heitä syytetään liiallisesta Venäjän myötäilystä ja Nato-vastaisuudesta. Joidenkin mielestä myös Halosen seuraaja Sauli Niinistö oli rähmällään itään, kun piti niin kauan yhteyksiä Putiniin.
Pelkästään yhden eduskuntakeskustelun perusteella voi nähdä, että turvallisuuspoliittinen jälkiviisastelu on ollut hyvin valikoivaa. Samassa veneessä oli aika monta muutakin poliitikkoa ja vähän joka puolueesta.
Vain kourallinen kansanedustajista puhui Venäjästä siihen sävyyn, jolla nyt 11 vuotta myöhemmin puhuvat lähes kaikki.
”Loukattu Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja valitettavasti myös sotilaallisin keinoin”, sanoi kokoomuksen Kimmo Sasi. ”Euroopan jako on tosiasiassa nyt käynnissä.”
Jussi Halla-aho (ps.) ja Ben Zyskowicz (kok.) vertasivat Venäjän toimintaa Hitlerin Saksaan toiseen maailmansodan alla. Vuonna 1938 Saksa miehitti Tšekkoslovakian niin sanotut sudeettialueet ja selitti toimintaansa sillä, että alueella sorretaan saksankielisiä. Muu Eurooppa ei hetkauttanut eväänsä.
Zyskowicz kysyi suoraan, onko Putin uusi Hitler tai uusi Stalin. Se oli joillekin liikaa. Perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola halusi kuulla pääministeri Kataiselta, oliko Zyskowiczin esittämä vertailu ”asianmukaista”.
Nyt voi jälkiviisaasti todeta: se ei ollut pelkästään asianmukaista vaan suorastaan profeetallista.
Viimeksi muokattu:
Ukrainan Zelenskyi: Suomen asevarastoista apu sodan alkuvaiheessa - Suomenmaa.fi
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kiitteli Kiovan kansainvälisen kokouksen lehdistötilaisuudessa Suomen sotilaallista apua maalleen. Hän...
www.suomenmaa.fi
Varastoimti...
Raveni
Greatest Leader
Nooh kyllähän kun suurvalta kyseessä niin tuo jälkimmäinenkin on tiedossa ollut, eli jos et ole hyvä kaveri olet vihollinen riippumatta aiemmasta statuksesta. Siihen hyväkaveri kerhoon pääsemiseksi täytyy tehdä mitä sanotaan ja reagoida nopeasti tuulen suunnan muutoksiin.
miheikki
Greatest Leader
Ukrainan sota
Ukrainan sota, Helsinki. 4 602 tykkäystä · 2 130 puhuu tästä. Sivustolla keskustellaan, dokumentoidaan ja jaetaan tietoa Ukrainan sodasta.www.facebook.com
Reconnaissance Fires Complex Part 1: “A Revolution in Military Affairs”
(20 Minute Read)duncanlmcculloch.substack.com
TIEDUSTELUTULENKÄYTTÖ JA LÄPIMURROT
Olen valmistellut viimeiset viikot artikkelisarjaa, jossa pohditaan Ukrainan sodassa esiin nousseen modernin sodankäynnin muutosta. Ajankäyttöäni on tosin häirinnyt käynnissä olevat sangen polveilevalla otteella etenevät tulitauko ja orastavat rauhanneuvottelut. Julkaisin eilen (17.3.) kirjoitussarjani ensimmäisen osan ”Droonien varjossa Ukrainan sota vuoteen 2025”.
Duncan L. McCullohin blogit "Reconnaissance Fires Complex Part Two: The Fire Sacks" ja ”Reconnaissance Fires Complex Part 2: Why No Breakthroughs?” (14. ja15.2.2025) käsittelevät modernin sodankäynnin kehitystä, erityisesti Ukrainan konfliktin valossa. Kirjoittaja tarkastelee blokeissaan tiedustelu-tulikompleksia ja sodankäynnin muutosta, johon droonien massamainen käyttö on johtanut. McCullohin blokisarjan toisessa osassa hänpohtii, mikä estää vakavasti heikentyneen Ukrainan asevoimat romahtamasta? Ohessa on hänen kirjoitussarjansa ensimmäinen osa.
.
.
TIEDUSTELUTULEN KOMPLEKSI
Ensimmäisessä artikkelissa McCulloch käsittelee tiedustelutulen kompleksia (Reconnaissance Fires Complex), joka on modernin sodankäynnin keskeinen konsepti, erityisesti Venäjän ja Ukrainan sodassa. Termi juontaa juurensa Neuvostoliiton 1970-luvun sotilasajattelusta, jolloin se inspiroitui Yhdysvaltain Assault Breaker -ohjelmasta. Tiedustelu-tulikompleksi on järjestelmä, joka yhdistää sensorit, viestintäverkot ja pitkän kantaman aseet tuhotakseen vihollisen kohteita syvällä rintaman takana (taktisella tasolla) tai operatiivisella tasolla (Reconnaissance Strike Complex, jopa 100 km syvyydessä).
DUNCAN L. MCCULLOCH 14.2.2023: ”Reconnaissance Fires Complex Part 1: “A Revolution in Military Affairs” https://duncanlmcculloch.substack.com/.../reconnaissance... .
Käytän (Reconnaissance Fires Complex) suomenkielistä suorahkoa käännöstä tiedustelutulen kompleksi, voisi olla toki myös tiedustelu-tulenkäyttöjärjestelmä (vast.), mutta tyydyn lyhyempään ilmaisuun. Ja koska kyseessä on aidosti kompleksinen järjestelmä, siksi ”kompleksi”. Samoin päättelee McCulloh: ”Tässä yhteydessä sana ’kompleksi’ on vaihdettavissa sanan ’järjestelmä’ kanssa, mikä tarkoittaa useiden osien kokonaisuutta.”
.
.
*** Tiedustelutulen kompleksin historiaa ***
Neuvostoliitto kehitti tiedustelu-tulikonseptin, mutta ei kyennyt toteuttamaan sitä teknologisten ja taloudellisten rajoitteiden vuoksi. Venäjä alkoi panostaa siihen uudelleen erityisesti vuoden 2008 Georgian sodan jälkeen. Venäjä investoi drooneihin, tarkkuusohjattuihin aseisiin (PGM), elektroniseen sodankäyntiin (EW) ja tekoälyä hyödyntäviin tulenjohto-ohjelmistoihin. Vuonna 2014 Donbasin sodassa venäläiset osoittivat kykynsä drone-ohjatuilla tykistöiskuilla (esim. Zelenopillyan isku), mutta vasta 2022–2023 Venäjän tiedustelu-tulikompleksi alkoi toimia sujuvasti Ukrainan sodassa.
Yhdysvallat oli edelläkävijä tässä konseptissa, vaikka sillä ei ole vastaavaa termiä. Se käytti järjestelmää menestyksekkäästi mm. operaatioissa Desert Storm, Allied Force Serbiaa vastaan, Enduring Freedomissa Talebania vastaan, ja Iraqi Freedom, hyödyntäen satelliitteja, drooneja ja digitaalisia viestintäjärjestelmiä.
Ukraina kehitti oman tiedustelutulen kompleksinsa 2010-luvun lopulla, ja se oli valmiina Venäjän hyökätessä. Vuodesta 2022 alkaen ja läpi vuoden 2023 Ukrainan tiedustelutulen kompleksi oli heidän hyökkäys- ja puolustusdoktriininsa kulmakivi. Mutta kun heidän drooni- ja tulikykynsä kasvoivat samalla, kun heidän orgaaninen jalkaväkensä heikkeni tappioiden vuoksi, Ukrainan drooniohjattu tiedustelutulen kompleksi kantoi raskaan taakan Ukrainan puolustamisessa.
.
.
*** Mistä tiedustelutulen kompleksi koostuu ***
Ukrainan järjestelmä koostuu seuraavista osista:
1. Taktinen operaatioiden keskus (TOC): Piilossa oleva komentokeskus, jossa seurataan tilannetta digitaalisilla kartoilla (esim. Ukrainan Kropyva-ohjelmisto) ja drone-kuvilla.
2. Droonitiimit: 2–3 hengen ryhmiä, jotka operoivat etulinjan läheisyydessä. He käyttävät satelliitti-internetiä (esim. Starlink) ja kaupallisia viestisovelluksia (WhatsApp, Telegram) kommunikointiin.
3. Tiedusteludroonit: Droonit kartoittavat vihollisen liikkeet, ja niiden live-syötteet välitetään TOC:iin.
4. Tulenjohto: TOC:ssa upseerit ohjaavat tulta reaaliajassa droonien havaintojen perusteella. Ukrainassa käytetään GIS Arta -sovellusta, jota kutsutaan "tykistön Uberiksi". Tuli avataan esimerkiksi tykistöllä, raketeilla, FPV-kamikaze- ja pommidrooneilla, ohjautuvin liitopommein tai ohjuksilla. ”Kill chain” (havaitsemisesta tuhoamiseen) kestää noin 2 minuuttia.
Tiedustelutulen kompleksi on erittäin tehokas sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa, sillä se mahdollistaa nopean ja tarkan reagoinnin sekä tulen keskittämisen vihollisen liikkeisiin.
Järjestelmä voidaan teoriassa häiritä.
– Sää (esim. lumimyrskyt, sade) häiritsee drooneja.
– Elektroninen sodankäynti (EW) ja ilmatorjunta voivat tuhota drooneja.
– Drooneja voidaan sokaista savutuksin.
– Ukraina on alkanut käyttää FPV-drooneja vihollisen droonien torjuntaan.
– TOC:ien sijainti voidaan paljastaa ja tuhota.
McCulloch osoittaa, että perinteiset laajat panssari- ja jalkaväkioperaatiot ovat menettäneet tehokkuutensa, kun droonit mahdollistavat reaaliaikaisen tiedustelun ja tarkan tulenjohtamisen. Tämä on johtanut erityisesti Venäjän joukkojen taktiikan sopeutumiseen: he ovat siirtyneet massiivisista hyökkäyksistä kohti hajautetumpaa ja drooneihin perustuvaa tulenjohto- ja käyttöstrategia. McCulloch näkee tämän osana laajempaa sodankäynnin paradigman muutosta, jossa teknologia – ja tulevaisuudessa satelliitit ja tekoäly – korvaa perinteiset voimatekijät.
Droonijohtoinen tiedustelutulen kompleksi on mullistanut sodankäynnin Ukrainassa, ja se on keskeinen syy siihen, miksi Venäjä ei ole saavuttanut nopeita voittoja huolimatta Ukrainan heikentyneestä jalkaväestä. Artikkelin toisessa osassa tarkastella, miksi Ukrainan heikentynyt armeija ei ole romahtanut ja onko droonijohtoinen tiedustelutulenkäyttö avainasemassa tässä kestävyydessä.
Tällä hetkellä kumpikaan Ukrainan sodan osapuoli ei ole vielä kehittänyt luotettavaa tapaa täysin lamauttaa toisen tiedustelutulenkäyttöjärjestelmää, mikä tekee hyökkäyksistä riskialttiita – "jos sinut nähdään, sinut tuhotaan".
Kuitenkin on huomattava, että mekanisoidun joukkojen massiivisen käytön uhka on koko ajan olemassa, jos hyökkääjä kykenee lamauttamaan droonijohtoisen tiedustelutulen käytön.
.
.
*** Kuka on Duncan L. Mcculloh ***
Duncan L. McCulloch @duncanlmcculloch kertoo olevansa ”Amatöörihistorioitsija. Nojatuolikenraali. Hullu nero. Kyynikko. Sotaveteraani. Rakastava aviomies ja isä. Olen kaikki nämä asiat ja enemmänkin. Katsokaa minun mahtavia sanojani ja epätoivoani!”
”Pidän sodasta, olen suuri sotilasnörtti ja pidän kirjoittamisesta, joten oli väistämätöntä, että lopulta aloittaisin blogin. Olen puhunut siitä jo vuosia, ja nyt vihdoin vedin sen nuppineulasta, joten TERVETULOA!”
McCullochilla on korkeakoulututkinnot valtiotieteissä ja historiassa .
TSTEA ja evakuointi:
– Vuonna 2022 emme tienneet mitä FPV-droonit olivat. Niitä ei ollut. Ajoin ambulanssilla suoraan asemiin, hän kertoo.
Lääkintämies kertoo, että tällä hetkellä ei voi ajaa kymmentä kilometriä lähemmäs. Jos likemmäs etulinjaa yrittää, siitä tulee lääkintähenkilöstölle yksisuuntainen matka. Droonien häirintäkalusto ei useinkaan auta – etenkään nyt, kun valokuitukaapelia hyödyntävät droonit ovat yleistyneet.
– Niille ei voi tehdä mitään.
Venäläiset hyökkäävät jokaista ambulanssia ja evakuointiajoneuvoa vastaan.
Miehittämättömiä maa-ajoneuvoja kehitetään.
Tämän hetken kovimmat taistelukentällä tappajat ovat FPV- eli rynnäkködroonit sekä tykistö. Lääkintämiehen oman kokemuksen mukaan tykistö tuottaa näiden kahden asejärjestelmän yhteenlasketuista tappioista noin 60 prosenttia, droonit noin 40 prosenttia.
www.iltalehti.fi
– Vuonna 2022 emme tienneet mitä FPV-droonit olivat. Niitä ei ollut. Ajoin ambulanssilla suoraan asemiin, hän kertoo.
Lääkintämies kertoo, että tällä hetkellä ei voi ajaa kymmentä kilometriä lähemmäs. Jos likemmäs etulinjaa yrittää, siitä tulee lääkintähenkilöstölle yksisuuntainen matka. Droonien häirintäkalusto ei useinkaan auta – etenkään nyt, kun valokuitukaapelia hyödyntävät droonit ovat yleistyneet.
– Niille ei voi tehdä mitään.
Venäläiset hyökkäävät jokaista ambulanssia ja evakuointiajoneuvoa vastaan.
Miehittämättömiä maa-ajoneuvoja kehitetään.
Tämän hetken kovimmat taistelukentällä tappajat ovat FPV- eli rynnäkködroonit sekä tykistö. Lääkintämiehen oman kokemuksen mukaan tykistö tuottaa näiden kahden asejärjestelmän yhteenlasketuista tappioista noin 60 prosenttia, droonit noin 40 prosenttia.
IL Ukrainassa: Kokenut lääkintämies kertoo, mikä taistelukentällä tappaa eniten – Tiedot voivat yllättää
Kokenut lääkintämies on pelastanut lukuisia ihmishenkiä Ukrainan sodan vaikeimmissa paikoissa. Nyt hän kertoo, miten raadollinen paikka moderni taistelukenttä voi olla.
www.iltalehti.fi
Ennalta viisaasti, tätä silloin tietämättä, meillä liitettiin suorituskykyinen huolto, lääkäritasoisen ensihoitonsa kanssa jo jv-komppanian organisaatioon.TSTEA ja evakuointi:
– Vuonna 2022 emme tienneet mitä FPV-droonit olivat. Niitä ei ollut. Ajoin ambulanssilla suoraan asemiin, hän kertoo.
Lääkintämies kertoo, että tällä hetkellä ei voi ajaa kymmentä kilometriä lähemmäs. Jos likemmäs etulinjaa yrittää, siitä tulee lääkintähenkilöstölle yksisuuntainen matka. Droonien häirintäkalusto ei useinkaan auta – etenkään nyt, kun valokuitukaapelia hyödyntävät droonit ovat yleistyneet.
– Niille ei voi tehdä mitään.
Venäläiset hyökkäävät jokaista ambulanssia ja evakuointiajoneuvoa vastaan.
Miehittämättömiä maa-ajoneuvoja kehitetään.
Tämän hetken kovimmat taistelukentällä tappajat ovat FPV- eli rynnäkködroonit sekä tykistö. Lääkintämiehen oman kokemuksen mukaan tykistö tuottaa näiden kahden asejärjestelmän yhteenlasketuista tappioista noin 60 prosenttia, droonit noin 40 prosenttia.
IL Ukrainassa: Kokenut lääkintämies kertoo, mikä taistelukentällä tappaa eniten – Tiedot voivat yllättää
Kokenut lääkintämies on pelastanut lukuisia ihmishenkiä Ukrainan sodan vaikeimmissa paikoissa. Nyt hän kertoo, miten raadollinen paikka moderni taistelukenttä voi olla.
Ukrainan kokoonpanot ovat hyvin pitkälle kopioitu neuvosto kaavioista jossa ensimmäinen oikea ammattilainen löytyy vasta pataljoonan tukielementeistä.
Kehitettäviä nyansseja taktiikasta ja taistelutekniikasta on löytynyt paljon, ja niitä on saatu pika-aikataululla jalkautettua varusmieskoulutukseen, sekä kertausharjoituksiin.
Mutta monessa asiassa on todettu myös, että oli näköjään kristallipallossa oikeat asetukset silloin kun nykyistä konseptia alunperin suunniteltiin.