AKE-ukki
Ylipäällikkö
Ukrainan suurvaltapelissä Suomi on tarjolla vaihtorahaksi
28.2.2014 8:41
Helsingin Sanomat
Kari Huhta
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
Suomalaisia on parin vuosikymmenen ajan totutettu ajatukseen, että Suomi on täysimittainen eurooppalainen maa, joka on valinnut poliittisen liittoutumisen EU:n jäsenenä ja päättää vastaisuudessakin itse, mitä valitsee. Sitä vakuuttavat Suomelle myös muut Euroopan maat ja suurvallatkin. Niin asia aika pitkälti todella on.
Siihen nähden on hämmästyttävää, miten kepeästi Suomen integraatio voi lentää yli laidan asiantuntevissakin kommenteissa, kun Euroopan tyyni muuttuu myrskyksi, kuten nyt on tapahtunut.
Suomi on tarjolla eräänlaiseksi poliittiseksi vaihtorahaksi, kun Ukrainan mullistusten suurvaltapoliittisista seurauksista on esitetty dramaattisia arvioita.
Kysymyksenä on ollut se, miten Venäjää pitäisi vakauden nimissä hyvittää sen tukeman hallinnon romahdettua.
Maanantaina entinen raskaimman sarjan poliittinen vaikuttaja, yhdysvaltalainen Zbigniew Brzezinski esitti Ukrainan mallimaaksi Suomea, jolla on "laajat taloussuhteet Venäjän ja EU:n kanssa". Suomen poliittisesta liittoutumisesta tai puolustusyhteistyöstä ei ollut kirjoituksessa jälkeäkään. Naton ovet eivät enää olleet avoinna, toisin kuin aiemmin on moneen kertaan vakuuteltu.
Brzezinskin kirjoituksen julkaissut Financial Times pani paremmaksi pääkirjoituksessaan, jonka mukaan Suomen pitää "olla liittoutumaton idän ja lännen turvallisuuskysymyksissä ja pysyä tiukasti poissa Natosta". Arvovaltainen lehti ei ole aiemmin vastustanut ääneen Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta se on ehkä ajatellut niin.
Se, että lehti tuli vastustaneeksi Suomen osallistumista EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, voi mennä vauhtisokeuden piikkiin. Kiihtynyt kirjoittaja arveli, että Ukraina oli syöksymässä kohti Venäjän aseellista väliintuloa.
Kirjoitukset eivät olleet irrallisia kiekaisuja vaan osa kovilla kierroksilla käynyttä suurvaltapoliittista hahmottelua, jossa Suomi ja Ukraina olivat tahdottomia objekteja. EU:n olematon merkitys arvioissa heijastaa valtapoliittista ajattelua, joka kannattaa painaa mieleen.
Viikon edetessä epävarmuus jatkui mutta myös tasaantui. Venäjän sotaharjoitusten ja Krimin venäläisten uhman rinnalla Länsi ja Venäjä jäähdyttelivät tilannetta kulisseissa ja yrittivät estää Ukrainan talousromahduksen.
Kriisin ratkaisuyrityksissä Suomi on länsimaa ja EU:n jäsen, vaikka se ajoittain unohtuu myös suomalaiskommenteissa.
Kari Huhta [email protected]
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toimittaja
28.2.2014 8:41
Helsingin Sanomat
Kari Huhta
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.
Suomalaisia on parin vuosikymmenen ajan totutettu ajatukseen, että Suomi on täysimittainen eurooppalainen maa, joka on valinnut poliittisen liittoutumisen EU:n jäsenenä ja päättää vastaisuudessakin itse, mitä valitsee. Sitä vakuuttavat Suomelle myös muut Euroopan maat ja suurvallatkin. Niin asia aika pitkälti todella on.
Siihen nähden on hämmästyttävää, miten kepeästi Suomen integraatio voi lentää yli laidan asiantuntevissakin kommenteissa, kun Euroopan tyyni muuttuu myrskyksi, kuten nyt on tapahtunut.
Suomi on tarjolla eräänlaiseksi poliittiseksi vaihtorahaksi, kun Ukrainan mullistusten suurvaltapoliittisista seurauksista on esitetty dramaattisia arvioita.
Kysymyksenä on ollut se, miten Venäjää pitäisi vakauden nimissä hyvittää sen tukeman hallinnon romahdettua.
Maanantaina entinen raskaimman sarjan poliittinen vaikuttaja, yhdysvaltalainen Zbigniew Brzezinski esitti Ukrainan mallimaaksi Suomea, jolla on "laajat taloussuhteet Venäjän ja EU:n kanssa". Suomen poliittisesta liittoutumisesta tai puolustusyhteistyöstä ei ollut kirjoituksessa jälkeäkään. Naton ovet eivät enää olleet avoinna, toisin kuin aiemmin on moneen kertaan vakuuteltu.
Brzezinskin kirjoituksen julkaissut Financial Times pani paremmaksi pääkirjoituksessaan, jonka mukaan Suomen pitää "olla liittoutumaton idän ja lännen turvallisuuskysymyksissä ja pysyä tiukasti poissa Natosta". Arvovaltainen lehti ei ole aiemmin vastustanut ääneen Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta se on ehkä ajatellut niin.
Se, että lehti tuli vastustaneeksi Suomen osallistumista EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, voi mennä vauhtisokeuden piikkiin. Kiihtynyt kirjoittaja arveli, että Ukraina oli syöksymässä kohti Venäjän aseellista väliintuloa.
Kirjoitukset eivät olleet irrallisia kiekaisuja vaan osa kovilla kierroksilla käynyttä suurvaltapoliittista hahmottelua, jossa Suomi ja Ukraina olivat tahdottomia objekteja. EU:n olematon merkitys arvioissa heijastaa valtapoliittista ajattelua, joka kannattaa painaa mieleen.
Viikon edetessä epävarmuus jatkui mutta myös tasaantui. Venäjän sotaharjoitusten ja Krimin venäläisten uhman rinnalla Länsi ja Venäjä jäähdyttelivät tilannetta kulisseissa ja yrittivät estää Ukrainan talousromahduksen.
Kriisin ratkaisuyrityksissä Suomi on länsimaa ja EU:n jäsen, vaikka se ajoittain unohtuu myös suomalaiskommenteissa.
Kari Huhta [email protected]
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toimittaja