Ukrainan suurvaltapelissä Suomi on tarjolla vaihtorahaksi

AKE-ukki

Respected Leader
Ukrainan suurvaltapelissä Suomi on tarjolla vaihtorahaksi
28.2.2014 8:41

Helsingin Sanomat

Kari Huhta
Kirjoittaja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimittaja.

Suomalaisia on parin vuosikymmenen ajan totutettu ajatukseen, että Suomi on täysimittainen eurooppalainen maa, joka on valinnut poliittisen liittoutumisen EU:n jäsenenä ja päättää vastaisuudessakin itse, mitä valitsee. Sitä vakuuttavat Suomelle myös muut Euroopan maat ja suurvallatkin. Niin asia aika pitkälti todella on.
Siihen nähden on hämmästyttävää, miten kepeästi Suomen integraatio voi lentää yli laidan asiantuntevissakin kommenteissa, kun Euroopan tyyni muuttuu myrskyksi, kuten nyt on tapahtunut.
Suomi on tarjolla eräänlaiseksi poliittiseksi vaihtorahaksi, kun Ukrainan mullistusten suurvaltapoliittisista seurauksista on esitetty dramaattisia arvioita.
Kysymyksenä on ollut se, miten Venäjää pitäisi vakauden nimissä hyvittää sen tukeman hallinnon romahdettua.
Maanantaina entinen raskaimman sarjan poliittinen vaikuttaja, yhdysvaltalainen Zbigniew Brzezinski esitti Ukrainan mallimaaksi Suomea, jolla on "laajat taloussuhteet Venäjän ja EU:n kanssa". Suomen poliittisesta liittoutumisesta tai puolustusyhteistyöstä ei ollut kirjoituksessa jälkeäkään. Naton ovet eivät enää olleet avoinna, toisin kuin aiemmin on moneen kertaan vakuuteltu.
Brzezinskin kirjoituksen julkaissut Financial Times pani paremmaksi pääkirjoituksessaan, jonka mukaan Suomen pitää "olla liittoutumaton idän ja lännen turvallisuuskysymyksissä ja pysyä tiukasti poissa Natosta". Arvovaltainen lehti ei ole aiemmin vastustanut ääneen Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta se on ehkä ajatellut niin.
Se, että lehti tuli vastustaneeksi Suomen osallistumista EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, voi mennä vauhtisokeuden piikkiin. Kiihtynyt kirjoittaja arveli, että Ukraina oli syöksymässä kohti Venäjän aseellista väliintuloa.
Kirjoitukset eivät olleet irrallisia kiekaisuja vaan osa kovilla kierroksilla käynyttä suurvaltapoliittista hahmottelua, jossa Suomi ja Ukraina olivat tahdottomia objekteja. EU:n olematon merkitys arvioissa heijastaa valtapoliittista ajattelua, joka kannattaa painaa mieleen.
Viikon edetessä epävarmuus jatkui mutta myös tasaantui. Venäjän sotaharjoitusten ja Krimin venäläisten uhman rinnalla Länsi ja Venäjä jäähdyttelivät tilannetta kulisseissa ja yrittivät estää Ukrainan talousromahduksen.
Kriisin ratkaisuyrityksissä Suomi on länsimaa ja EU:n jäsen, vaikka se ajoittain unohtuu myös suomalaiskommenteissa.
Kari Huhta [email protected]
Kirjoittaja on HS:n ulko- ja
turvallisuuspolitiikan toimittaja
 
Taitolaji ja kumppanit voisivat kommentoida tätä. Ja sitten paljastaa, ovatko jäsenet baikal tvälups akeukki ja muut kirjoittaneet silkkaa paskaa koko ajan? Väittely on jees, mutta kohtuullisia lähteitä on alkanut tupsahtaa kehiin viime aikoina nimenomaan "meidän" näkemystemme eduksi. Johtuuko se siitä, että sittenkin olemme ymmärtäneet jotain kirotun oleellista, jotain niin oleellista, että sitä on vaikea hyväksyä?

Mähaluunmäenhyväksytotaniikuostanpunasentikkarinjamäkeltasen - ajattelu vaan ei toimi, kun kyseessä on suurvaltojen tusseilla tekemät liipasut. Meidän täytyy pitää kiinni "länsimaan statuksesta", mutta kertakaikkiaan emme voi sille mitään, jos ja kun suurvallat käsittävät asemamme eri tavalla kuin me "haluamme".
 
"Molotohv-Ribbetrop" sopimusten aika ei ole todellakaan ohi.
 
Taitolaji ja kumppanit voisivat kommentoida tätä. Ja sitten paljastaa, ovatko jäsenet baikal tvälups akeukki ja muut kirjoittaneet silkkaa paskaa koko ajan? Väittely on jees, mutta kohtuullisia lähteitä on alkanut tupsahtaa kehiin viime aikoina nimenomaan "meidän" näkemystemme eduksi. Johtuuko se siitä, että sittenkin olemme ymmärtäneet jotain kirotun oleellista, jotain niin oleellista, että sitä on vaikea hyväksyä?

Mähaluunmäenhyväksytotaniikuostanpunasentikkarinjamäkeltasen - ajattelu vaan ei toimi, kun kyseessä on suurvaltojen tusseilla tekemät liipasut. Meidän täytyy pitää kiinni "länsimaan statuksesta", mutta kertakaikkiaan emme voi sille mitään, jos ja kun suurvallat käsittävät asemamme eri tavalla kuin me "haluamme".

Niin Baikal, olenhan koko ajan ja joka kerta kirjoittanut, että sotilaallisen liittoutumisen rehellinen vaihtoehto on kertoa kansalle, että turvallisuutemme takeena ovat hyvät suhteet Venäjään ja vakaa usko siihen, että Venäjä myös kunnioittaa itsenäisyyttämme. Olen myös todennut, että siinä on riskinsä. Olen kysenalaistanut "uskottavan itsenäisen puolustuksen" mantran ja todennut, että puolustuksen uskottavuus edellyyttää sotilaallista liittoutumista. Zbigniew Brzezinski, Financial Times, Venäjä ja Baikal ovat Suomen suhteen omilla linjoillaan, itse suosittelisin kaikesta huolimatta tukeutumista länteen, mutta kuten jo totesin, onhan olemassa toinenkin vaihtoehto, mutta mihin ihmeeseen sitä yleistä asevelvollisuutta silloin tarvitaan? Turvaamaan Venäjän vaikutuksen ulkoperiferia?
 
Tässä käy pojaat vielä sil viisii, jotta Ruotsi livahtaa Natoon, ja Suomi-neito jää yksin varjelemaan koskemattomuuttaan. Siinä se on mukava rako köllötellä.

Sanokaa miun sanoneen.
 
Maassa on aina sotilaita. Ellei omia niin vieraita. Mielummin se noin 30 000 suomalaista varusmiestä/naista vuosittain kuin XXX määrä nato-sotilaita tai XXX XXX venäläistä.
 
Taitolaji: nuo amerikkalaiset lähteet siis puhuvat potaskaa. Eli asia ei ole niin, että Nato haluaa välttää nokittelun Venäjän kanssa Suomen liiton suhteen? Nuo lähteethän eivät ole sama kuin kotoiset IL HS IS, kannattaa varmaan huomata.

Minäkin toivon, että olisin tässä väärässä, mutta pahoin pelkään, että en ole.
 
Taitolaji: nuo amerikkalaiset lähteet siis puhuvat potaskaa. Eli asia ei ole niin, että Nato haluaa välttää nokittelun Venäjän kanssa Suomen liiton suhteen? Nuo lähteethän eivät ole sama kuin kotoiset IL HS IS, kannattaa varmaan huomata.

Minäkin toivon, että olisin tässä väärässä, mutta pahoin pelkään, että en ole.

Kyllä tuossa on vinha totuusperä.- Ne on sellaisia asioita jotka tiennyt jollain tasolla aina, mutta ei ole tiennyt miten pukea sanoiksi.

Itseasiassa ensimmäinen joka sanoi julkisesti oli Euroedustaja Lasse Lehtinen kun suomessa kohistiin venäjän kenraalin tai amiraalin suomen nato haaveiden murahtelusta. Tästä on jo vuosi tai kaksi. Lehtiseltä kysyttiin että mitä mieltä on asiasta ja hän totesi vain että Natoon olisi pitänyt mennä jo aikaa sitten. Se juna meni jo. Luotan Lehtiseen tässä asiassa.

Tosin tämä tulee selviämään meille kaikille lähiaikoina tai lähivuosina. Ruotsi kun tuosta menee Natoon ja suomi ilmoittaa ettei mene,niin se tarkoittaa todennäköisesti ettemme pääse. Ai että sitten vituttaa joitakin Naton kiihkomielisiä vastustajia itseni mukaan lukien, etenkin jos omaa puolustusta ei laiteta silloinkaan kuntoon. Kunhan eihän tässä näin pitänyt käydä vaikka Natoa vastustettiinkin. Riski on olemassa. Luotetaan tyhjään Eu:hun
 
"Demokraatteifin kuulunutta Carteria palvellut Brzezinski säilytti arvovaltaisen asemansa myös republikaanisten presidenttien kaudella ja hänen merkittävä oppikirjaksi kirjoitettu teoksensa The Grand Chessboard: American Primacy and Its Geostrategic Imperatives (1997) on vaikuttanut Yhdysvalloissa uuskonservatiiviseen ulkopoliittiseen ajatteluun."

Niin, onhan tuo Brzezinski melkoinen "realisti", mutta haluavatko suomalaiset olla jonkinlainen USA-Venäjä-suurvaltapelin "vaihtonappula", jonka länsi tarvittaessa uhraa suuremman hyödyn eteen, vai haluammeko olla osa länttä ja Natoa, jonka "uhraaminen" romuttaisi järjestön pyhimmän toimintaperiaatteen ja olemassaolon oikeuden. Testataan seuraavaksi nämä vaihtoehdot kansalla, eihän tässä tarvita muuta kuin presidentti kertomaan realiset vaihtoehdot - en kuitenkaan jää pidättämään hengitystä.
 
Tosin tämä tulee selviämään meille kaikille lähiaikoina tai lähivuosina. Ruotsi kun tuosta menee Natoon ja suomi ilmoittaa ettei mene,niin se tarkoittaa todennäköisesti ettemme pääse. Ai että sitten vituttaa joitakin Naton kiihkomielisiä vastustajia itseni mukaan lukien, etenkin jos omaa puolustusta ei laiteta silloinkaan kuntoon. Kunhan eihän tässä näin pitänyt käydä vaikka Natoa vastustettiinkin. Riski on olemassa. Luotetaan tyhjään Eu:hun

Te nuoremmat ette taida muistakkaan kuinka poliitikot aikoinaan selittivät kuinka EU;n armeija korvaa tulevaisuudessa NATO:n. Ja kuinka me saamme sotilaallista tukea sieltä tarvittaessa (EU:sta) siis... emme tarvitse NATO:a.
Puolustusvoimien alasajo alkoi samaan aikaan. Alkoi kuuhailu kansainvälisten juttujen kanssa. FUCK sanon minä.. näin NATO sanoin.
 
Sijainnin takia Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin ja nykyisten voimasuhteiden puolesta lännen valtapiiriin. Baltit tosin vieläkin selvemmin. Nyt on Ukraina päätymässä samanlaiseen tilanteeseen. Vastaava tilanne on kehittynyt Kiinan ja sen naapureiden kanssa. Lähtökohtaisesti tällainen tilanne suorastaan kerjää sotilaallista ratkaisua. Etupiirinsä menettäneet suurvallat pyrkivät tilanteen korjaamaan. Meidän kannattaisi ihan itsekkäistä syistä pyristellä mahdollisimman kauaksi lännen valtapiiristä, vaikka taloudelliset suhteet olisivatkin läheiset. Silloin me olisimme Venäjän korjattavien ongelmien listalla viimeisenä. Meidän on mielekästä pitää tuntuva hajurako sekä itään, että länteen, ja vahvat asevoimat sanojen vakuutena. Silloin tällä suunnalla on kaikille paljon hävittävää ja vähän voitettavaa.
 
EU-johtajat (jopa Suomen) ovat koko Ukrainan kriisin ajan olleet oikeastaan yllättävänkin suoraselkäisiä. Minkäänlaisia myönnytyksiä Venäjän uhkailulle ei ole tehty.

Toisin kuin tämän foorumin YYA-osasto, joka on taas heti rähmällään Venäjän suuntaan, ja mitä minä sanoin -kommentteja lentää.
 
Viimeksi muokattu:
EU-johtajat (jopa Suomen) ovat koko Ukrainan kriisin ajan olleet oikeastaan yllättävänkin suoraselkäisiä. Minkäänlaisia myönnytyksiä Venäjän uhkailulle ei ole tehty.

Toisin kuin tämän foorumin YYA-osasto, joka on taas heti rähmällään Venäjän suuntaan, ja mitä minä sanoin -kommentteja lentää (varsinkin baikal tuossa yllä). EU ja Nato vetävät tiukkaa linjaa, mutta baikal ja kumppanit ovat tekemässä Suomen ja Venäjän välillä jo uutta YYA-sopimusta.

Tiesittekö, että suomenkielessä on jopa oma sanansa teidän laisillenne henkilöille. Se sana on pelkuri.

Nato ja EU antavat suoraselkäisiä julkilausumia samalla kun Venäjän laivaston joukot ovat Sevastopolin ja Simferopolin lentokentällä, USA:ssa lausutaan nyt jo julkisesti se että Suomen ja Ukrainan kohtalo on olla puskuri Venäjän ja Naton välissä.

Ei ne maailmanpolitiikan realiteetit ole minnekään muuttuneet.
 
Kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen case. Nyt näemme todellakin ovatko kansainväliset sopimukset minkään arvoisia. Varsinkin kun on pieni maa kyseessä ja isot pelurit pelaamassa. Toivottavasti mekin osaamme tehdä tämän jälkeen oikeita, omia johtopäätöksiä.

Pakko muokata vielä...

Mahtaa Putinia/Venäjää vituttaa jos omalla toiminnallaan Ukrainassa ajavat Ruotsin ja ehkä Suomen Naton jäseneksi tämän jälkeen.
 
Viimeksi muokattu:
EU-johtajat (jopa Suomen) ovat koko Ukrainan kriisin ajan olleet oikeastaan yllättävänkin suoraselkäisiä. Minkäänlaisia myönnytyksiä Venäjän uhkailulle ei ole tehty.

Toisin kuin tämän foorumin YYA-osasto, joka on taas heti rähmällään Venäjän suuntaan, ja mitä minä sanoin -kommentteja lentää (varsinkin baikal tuossa yllä). EU ja Nato vetävät tiukkaa linjaa, mutta baikal ja kumppanit ovat tekemässä Suomen ja Venäjän välillä jo uutta YYA-sopimusta.

Tiesittekö, että suomenkielessä on jopa oma sanansa teidän laisillenne henkilöille. Se sana on pelkuri.


Hölmöimmän eväät syödään ensin.

Toisen maailmansodan jälkeen monet kansakunnat tappelivat vuosia puna-armeijaa vastaan sissisodan keinoin. Odottivat läntistä apua, jota ei koskaan tullut. 1991 Irakin sodan jälkeen shiiat lähtivät Bushin puheiden pohjalta kaatamaan Saddamia. Odottivat jenkeiltä apua. Auttamatta jäi. 2008 Venäjän hyökkäys Georgiaan. Taas kerran jäi apu saamatta, vaikka Georgia oli uhrannut puolustukseen tarkoitetut resurssit sotilaalliseen yhteistyöhän jenkkien kanssa. Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia jo pelkästään edelliseltä vuosisadalta.

Läntisten johtajien on helppo olla rohkeita ja suoraselkäisiä kaukana pelipaikalta. Kovat puheet eivät maksa mitään. Ne kaikki tosin unohtuvat, kun pitäisi työntää tuhansia ukkoja panssarijyrän eteen. Me emme saa pettää itseämme sopimusten tai rohkeiden puheiden pohjalta.
 
Niin, onhan tuo Brzezinski melkoinen "realisti", mutta haluavatko suomalaiset olla jonkinlainen USA-Venäjä-suurvaltapelin "vaihtonappula", jonka länsi tarvittaessa uhraa suuremman hyödyn eteen, vai haluammeko olla osa länttä ja Natoa, jonka "uhraaminen" romuttaisi järjestön pyhimmän toimintaperiaatteen ja olemassaolon oikeuden.

Näin ne tshekkoslovakialaiset ajattelivat. Että ennenkuulumatonta, jotta demokratiat uhraisivat yhden omistaan ja vieläpä pyhillä sopimuksilla pyhään yhteyteen liitetyn, keskisen Euroopan vanhan ja tunnetun sivistysmaan. Siinähän menisi demokratioiden olemassaolon oikeutus vallan kokonaan; ei, ei, ei ne sellaista voisi koskaan tehdä, ennemmin varmasti sotivat.

Kappas perkelettä, näin kävi kuitenkin, ja enempiä häkeltymättä saati häpeilemättä jäljellejääneet demokratiat rakensivat uuden, ehomman liittouman. Jonka sisällä todettiin, että harmin paikka tuo Tshekkoslovakia, mutta ei sen kanssa olisi alun perinkään pitänyt mitään sopimuksia tehdä.

Tai miten kävi Georgiassa. Luja oli usko siihen, että kun ollaan ihan kohta NATOon menossa, niin kaipa se länsiside jotain auttaa. Sitten jälkikäteen saivat kuulla lähinnä vittuilua siitä, miten epäviisasta oli ollut alun alkaenkaan tehdä mitään yhteistyötä.

Poliitikoilla on fantastinen taito retusoida menneet silloin, kun se on tarkoituksenmukaista.
 
EU-johtajat (jopa Suomen) ovat koko Ukrainan kriisin ajan olleet oikeastaan yllättävänkin suoraselkäisiä. Minkäänlaisia myönnytyksiä Venäjän uhkailulle ei ole tehty.

Toisin kuin tämän foorumin YYA-osasto, joka on taas heti rähmällään Venäjän suuntaan, ja mitä minä sanoin -kommentteja lentää (varsinkin baikal tuossa yllä). EU ja Nato vetävät tiukkaa linjaa, mutta baikal ja kumppanit ovat tekemässä Suomen ja Venäjän välillä jo uutta YYA-sopimusta.

Tiesittekö, että suomenkielessä on jopa oma sanansa teidän laisillenne henkilöille. Se sana on pelkuri.

Äh-. En minä ole huomannut pelkuruutta tai rähmällään oloa.,
Venäjän kanssa tehtävä valtiosopimus on itseasiassa hyvä ideä nyt kun sen sanoit. Se osoittaisi tällä hetkellä todellista valtiomiestaitoa ja saattaapi siellä olla jotain erittäin hyviä kauppamahdollisuuksiakin. Valitettavasti nämä pelkurit ovat vieneet meiltä oman rahan ja mahdollisuuden hyödyntää Venäjää ja sen kauppamahdollisuuksia Eu:n vuoksi. Nyt ne haluavat sitoa tämän euroopan reuna ja periferia alueen vielä Natoon. Ei herran jumala kuinka lyhytnäköistä. Täällä ei kasva mikään,täällä pitää lämmittää yli 5miljoonan ihmisen kodit ja naapurissa on suurvalta jonka kanssa voitaisiin tehdä vaikka mitä kauppaa. Ei käy. Pitää mennä Natoon ja sitten toivoa että kerran 20vuodessa saadaan kutsu valkoiseen taloon. Kyllä halvalla lähtee.
 
Back
Top