Olen sitä mieltä että demarit olisi tässä olennaisia. Siinä olisi aseveliakselin henkeä.
http://maanpuolustus.net/threads/suomi-naton-jäseneksi-or-not.905/page-181#post-344925
Hieman suomalaisen ja eurooppalaisen sosiaalidemokratian taustoja:
Erotuksena ruotsalaiseen, ideologialtaan varsin yhtenäiseen pohjoismaiseen sosiaalidemokratiaan, Suomessa demarit ovat enemmän hajallaan. Meillä puolueen tavoitteisiin ja toimintaan vaikuttaa edelleenkin merkittävällä tavalla vanhoillinen perinteinen kapitalismia vastaan taisteleva sosialistinen aatesuunta. Ja, heitä toki löytyy myös nuoremmista ikäpolvista. Tälle porukalle sosialistinen vallankäyttö yhteiskunnassa on tärkeämpää kuin yleinen taloudellinen kehitys "kapitalismin" pohjalta. Vaikka Suomen demareissa on myös paljon vapaan markkinatalouden ja moniarvoisen yhteiskunnan kannattajia.
Pohjoismainen sosiaalidemokratia toimii vapaan demokratian, kansalaisoikeuksien, vapaiden vaalien puolustajana, hyväksyen myös markkinatalouden pelisäännöt yleisen talouden ja hyvinvoinnin edistäjänä. Ruotsissa ymmärretään myös suomalaisia paremmin muun Euroopan perinteistä sosiaalidemokratiaa jonka tavoitteena on perinteisesti olleet erityisesti rauhanomainen kehitys yhteiskunnassa (vrt. 1900- luvun alun hirvittäviä tuhoja koko Euroopassa aiheuttaneet sodat). Näihin kokemuksiin liittyy myös Ruotsin naapureiden Tanskan ja Norjan yhteiskuntien ( ja myös sosiaalidemokraattien) kokemukset natsimiehityksestä II-maailmansodan aikana.
Tähän länsimaiseen sosiaalidemokratiaan (=pohjoismainen sosiaalidemokratia) ei sisälly samanlaista USA:n vastaisuutta kuin meillä Suomessa. Siellä on perinteisesti koettu amerikkalaiset ystävinä, vapauttajina ja fasismin/diktatuurin vastavoimana. Myös Yhdysvaltojen sodan jälkeinen apu (mm. Marshall-apu jne.) eurooppalaisille maille koettiin hyvin positiivisena kehityksenä. Toki lännessä on toiminut myös erilaisia äärivasemmistolaisia anarkistiryhmiä jne. Niillä ei kuitenkaan ole ollut mainittavaa yhteiskunnallista merkitystä/kannatusta.
Tältä pohjalta on helppo ymmärtää että myös NATO:n puolustusliitto ymmärretään sen jäsenvaltioissa (myös ko. maiden sosiaalidemokraattien taholla) länsimaisen vakauden, rauhan ja demokratian puolustajana, aiemmin Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän laajentumista tavoittelevaa diktatuuria vastaan. Toki NATO:lla on ollut (edelleenkin) oma merkityksensä myös Saksan vapaan yhteiskunnallisen kehityksen ja sodanjälkeisen vakauden takaajana.
Meillä Suomessa sosiaalidemokratia kehittyi maailmansodan jälkeen muuhun Eurooppaan verrattuna erilaisissa oloissa. Sodan jälkeen Suomen demarit, muiden puolueiden tavoin hakivat poliittista hyväksyntää Neuvostoliiton johdolta (eivät kaikki, demareissakin oli omat aseveli- ja länsimaisen sosiaalidemokratian kannattajansa). Tämä kamppailu NL:n kommunistien suosiosta "jalosti" meikäläisiä demareita hyväksymään osin kommunistien tavoitteita. Käytännön tasolla piti myös todistaa uskollisuus kansainväliselle sosialismille, siksi monet demarinuoretkin hakeutuivat yhteistyöhön mm. Stasin ja Venäjän tiedustelupalveluiden kanssa (lipponen, halonen, tuomioja jne.). Tottakai myös "oikeiden vasemmistodemarien" tuli vastustaa länsimaisuutta ja erityisesti USA:n vaikutusta. Kaikessa tällaisessa käytännön "sosialistisen aatteen uskottavuudessa" demarit osittain myös kilpailivat suomalaisten kommunistien kanssa niin sisäpolitiikassa kuin myös ulkopolitiikan osalta.
Näistä taustoista johtuen voi ymmärtää että
suomalaisella vasemmistolla on lähes geeneihin siirtyneet antipatiat USA:ta, NATO:a ja kaikkea länsimaisuutta vastaan.
Vihollinen ja vastustaja on lännessä ja vastaavasti ystävä idässä. Tähän asetelmaan ei vaikuta edes se minkälaiset yhteiskuntajärjestelmät ja hallinnot toimivat nykyisin lännessä vs. idässä. Varsin monessa tapauksessa Putin on saanut suomalaisten vasemmistolaisten sympatiat, perintönä kommunismin ajoilta.
Ruotsin ja muun Euroopan sosiaalidemokratialla on em. mielessä erilainen arvomaailma..