Harvinaisen suorat sanat Venäjästä
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001169860.html
Nato-selvitys on niin selkeää kieltä Suomen huonoista vaihtoehdoista, että kaikkien suomalaisten kannattaisi lukea se, erikoistoimittaja Arja Paananen kirjoittaa.
KAIKENLAISIA julkisen vallan tilaamia raportteja on tullut toimittajanuran aikana luettua ja yleensä niihin pätee yksi yhteinen piirre. Ne ovat joko niin kuivia, vaikeaselkoisia tai ympäripyöreitä, ettei kenenkään tavallisen ihmisen voisi kuvitellakaan jaksavan kahlata niitä vapaaehtoisesti läpi.
Perjantaina julkistettu asiantuntijaraportti Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisista vaikutuksista on tässä suhteessa virkistävä poikkeus.
Selvitys on sujuvasti kirjoitettu ja sen teksti on helposti ymmärrettävää tavallisellekin ihmiselle, mutta silti siinä onnistutaan käsittelemään monia erittäin vaikeita asioita lyhyesti, mutta silti tarkasti.
Ulkoministeri
Timo Soini (ps) kehui raporttia jo moneen otteeseen sen julkistustilaisuudessa, mutta niin hän olisi tehnyt virkansa puolesta joka tapauksessa. Olen kuitenkin Soinin kanssa samaa mieltä siitä, että jokaisen suomalaisen kannattaisi lukea ulkoministeriön nettisivuilta löytyvä 68-sivuinen raportti ja ryhtyä vasta sen jälkeen oikein toden teolla muodostamaan – tai kenties muuttamaan – omaa Nato-mielipidettään.
Voit lukea Nato-selvityksen täältä.
Raportti on kaukana Nato-intoilusta
Nato-selvityksestä sanottiin jo etukäteen, ettei se ota varsinaisesti kantaa siihen, pitäisikö Suomen hakea Nato-jäsenyyttä vai ei. Varsinkaan Nato-jäsenyyden vastustajien keskuudessa tätä vakuuttelua ei ole kuitenkaan täysin uskottu, vaan raportin on epäilty olevan yksi valtiojohtomme ovelista projekteista Nato-jäsenyyden hivuttamiselle.
Jokainen voi tietysti lukea raporttia sen rivien väleistä hieman eri tavalla, mutta itselleni syntyi pikemminkin mielikuva, että raportti on mahdollisimman kaukana mistään Nato-intoilusta.
Venäjän nykypolitikasta, maan henkisistä traumoista ja äkkiarvaamattomasta sotilaallisesta uhittelusta selvitys piirtää sen sijaan erittäin karun ja kaunistelemattoman kuvan. Eli jos on
Vladimir Putinin Venäjä muuttunut rajusti sitten vuoden 2007 ja edellisen Nato-selvityksen teon, niin samalla on vihdoin muuttunut myös Suomen rohkeus puhua Venäjästä ja sen toimintamalleista ääneen suorin sanoin.
– Venäjä ei ole sinut itsensä eikä ympäröivän maailman kanssa… Venäjä jopa ylpeilee sillä, että sen päätöksentekoprosessi on mahdollisimman läpinäkymätön ja arvaamaton. Kyky tehdä nopeita strategisia päätöksiä sekä toteuttaa niitä erittäin nopeasti ja ketterästi niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin erottaa Venäjän sekä tsaarinaikaisesta imperiumista että Neuvostoliitosta, raportissa kuvaillaan.
Yksi keskeisistä johtopäätöksistä on, että jos Suomi päättää hakea Nato-jäsenyyttä tai edes ryhtyy vakavasti valmistelemaan sen hakemista, Venäjä tulee reagoimaan voimakkaasti tai jopa tylysti. Kaikkein haavoittuvin olisikin juuri tämä hetki, kun Suomi ei olisi vielä Naton jäsen, mutta Venäjä kohdistaisi meihin jo kaikki mahdolliset vihamielisyytensä.
Venäjä reagoisi oletettavasti ainakin vahvistamalla asevoimiaan Suomen vastaisella rajalla, mutta kuten selvitys toteaa, se tekisi sen mahdollisesti muutenkin. Myös tätä dilemmaa raportti käsittelee hyvin.
Eli toisin sanoen, hakisimmepa jäsenyyttä tai ei, niin omissa epäluuloissaan kieriskelevä Venäjä on jo nyt taipuvainen pitämään meitä osana Nato-leiriä – pelkästään siis sen takia, että kuulumme Euroopan unioniin ja osallistumme Naton rauhankumppanuusohjelmaan. Ja vaikka päättäisimmekin lopulta jättää jäsenyyden hakematta, nyky-Venäjältä on turha odottaa meille lempeää kohtelua, sillä meitä epäiltäisiin ja meitä uhkailtaisiin joka tapauksessa.
– On sinänsä ristiriitaista, että Venäjä yrittää estää Suomen ja/tai Ruotsin Nato-jäsenyyden pelottelemalla pikemmin kuin vakuuttamalla, raportissa kuvaillaan.
Raportissa nostetaan esille myös Venäjän nykyinen voimakas halu muistuttaa ydinasepelotteestaan, Suomen itärajalla vastikään koettu pakolaisdraama sekä tapa, jolla Putin käynnisti pikavauhtia Turkin kanssa täyden sana- ja kauppasodan venäläiskoneen pudottamisen jälkeen.
– Venäjän reaktioihin voisi myös kuulua paineen lisääminen Baltian maiden vastaisilla rajoilla. Venäjä voi myös harkita Suomessa asuvan venäläistä syntyperää olevan väestön poliittista aktivoimista. Liittymisprosessin aikana ilmapiiri olisi myrkyttynyt ja kauppa voisi kärsiä huomattavasti, selvitys listaa.
Millaiseksi Putinin ajattelu vielä kehittyy?
Raportissa ollaan kuitenkin toiveikkaita sen suhteen, että Venäjä ei suhtaudu Suomeen ja sen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen samalla tavalla kuin Georgian ja Ukrainan Nato-pyrkimyksiin. Tämä sisältää siis ajatuksen, ettei Venäjä olisi silti valmis käynnistämään Suomea kohtaan samanlaista avointa sotilaallista voimannäyttöä, kuten se teki Georgian ja Ukrainan Nato-haaveiden romuttamiseksi.
Voi olla, että tämä toiveikkuus on perusteltua ja kuvaa hyvin ainakin nykytilannetta, mutta kuka tietää, millaiseksi Putinin ajattelu vielä tulevaisuudessa kehittyy? Kun vuoden 2007 Nato-selvitys julkaistiin, Putin oli silloinkin ollut Venäjän presidenttinä jo seitsemän vuotta, mutta kukaan ei vielä tuolloin osannut aavistaa, millainen Putin meillä nyt on.
Voit lukea vuoden 2007 Naton-selvityksen täältä.
Kaiken kaikkiaan raportista syntyy mielikuva, että Suomella on edessään vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja.
Jos Suomessa esimerkiksi päätettäisiin järjestää kansanäänestys Natosta, siitä tulisi ehkä yksi kansakuntamme historian repivimmistä kokemuksista. Meihin yritettäisiin vaikuttaa moninaisin hybridiuhkailun keinoin, eikä jonkinlainen voimankäyttökään olisi täysin poissuljettua.
Toisaalta raportti tekee selväksi myös sen, että teknisesti Suomen liittyminen Natoon olisi helppoa ja Suomi tulisi todennäköisesti saamaan hyväksynnän puolustusliiton muilta jäseniltä. Lisäksi nostetaan esille niin sanottu nopeutettu jäsenhakemusmenettely, jolloin Nato voisi ottaa poikkeuksellisesti Suomen ja Ruotsin kohdalla 5. artiklan turvatakuut käyttöön jo ennen kuin jäsenyys on virallisesti hyväksytty.
Nämä huomiot raportissa ovat selkeä viesti Venäjän suuntaan siitä, että jos Suomen poliittinen johto olisi jossain tilanteessa pakotettu hakemaan maallemme Nato-jäsenyyttä vaikkapa ilman jo liki luvattua kansanäänestystä, se olisi mahdollista, ja Suomi olisi ehkä Naton turvatakuiden piirissä ennen kuin Venäjä ehtisi kunnolla tajutakaan.
Eli kuten raportti päätyy toteamaan:
– Mahdollisuus hakea jäsenyyttä pysyy välineenä hallita sitä geopoliittista dilemmaa, jonka vaikeasti ennustettava naapurimaa aiheuttaa.
Asiantuntijat ovat työnsä tehneet, ja johtopäätösten teko jää Suomen poliittiselle johdolle. Eikä se tule olemaan helppoa, kuten ei näköjään ollut pääministeri
Juha Sipilälle (kesk) helppoa raportin Venäjä-osuuden kommentointi perjantaina. Sipilä nimittäin onnistui päästämään suustaan lauseen:
– En usko, että Venäjän puolelta mitään painostusta tulee.
Myöhemmin päivällä Sipilän esikunta joutuikin tarkentamaan, että pääministeri viittasi lausunnollaan vain siihen, ettei hän usko Venäjän painostavan Suomea Nato-selvityksen valmistumisen vuoksi.