Mielestäni MAAKK:iaan tulis sitouttaa väki ja tehdä hommasta enempi vähempi pakollista sitoumuksen jälkeen Tästä toki tulisi maksaa korvauksia ja lainsäädännössä tulee turvata sitoutuneille työpaikkaturva kuten VPK toiminnassa tai KRIHA:ssa nyt. Milestäni olisi vapaaehtoisuus ulkomaille tulisi tulla nimenomaan velvoitteeksi MAAKK:ssa toimivalle, jota Britti TA:n ajatuksen mukaisesti voitaisiin lähettää ulkomaille aina ryhmäkoheesiota omaava joukko. Esim. IUUDMAAKK = ATU = osa NGB 2020. Tanskassa Kodinturvaa käytetään juuri näin, esim. Kosovossa vartiokomppaniat ovat oleet jo vuosia Hjemmeværnetin joukkoja kun taas ammattilaiset ovat sotineet Helmandissa.
Toisaalta ensi askel parempaa olisi myös tuo MAAKK:n antama "etu" missioon pääsyyn.
Tässä kohdassa näkemyksemme valitettavasti eroavat, ainakin jos tarkastellaan nykyisen rahotuksen valossa asioita.
Mielestäni tärkeintä on panostaa kovaan kotimaan puolustuksen osaamiseen ja valmiuteen, KV-tehtävät kävelevät omassa tärkeysjärjestyksessäni tämän takana. Ehkäpä toisaalta näkisin, että jokin
osa MAAKK:eista olisi tällaisia korvamerkittyjä, joiden palveluksessa ehtona tuo valmius KV-operaatioihin. Nimenomaan näitä erilaisiin tehtäviin selvästi profiloituvia: mm. Merivoimien MAAKK-rannikkojääkäripoppoot+rotaatiokoulutus = ATU, ilmavoimien res-lentotukikohtasuojausosastot jne. (Esim. eräs tanskalainen kodinturvapoppoo, jonka tehtävä on suojata kuntansa alueella olevaa lentotukikohtaa on pyörinyt kokoonpanollaan myös Afgoissa) Selvennyksenä: En tarkoita, ettei KV-hommista ole maanpuolustukselle hyötyä (kts. alempaa), päinvastoin.
Mikäli pääosa reservistä saatetaan korkean valmiuden statukseen PV:n rahoituksen tultua kuntoon, voitaisiin puolestani lisärahoituksen kanssa miettiä sitten MAAKK-konseptin uudelleenjärjestelyä tai muiden käyttökelpoisten RES-poppoiden profiloimista OTOna KV-tehtäviin valmistautumiseen ja sitouttamiseen.
Tässä on nyt se ongelma että varuskuntia ei ole maan joka kolkassa vaan matkaa joukon varuskuntaan tulee jopa 300 km:a. Tietysti PV:n jakamat ase ja maastopuku eivät edusta sitä huippukamaa eikä sen kuitilla pitäminen edistä erektiota millään tavalla mutta koska varuskunnat ovat niin kaukana ja harjoituksia pidetään eri paikoissa ja eri ihmisille sekä joukon perustamisen pitää olla nopeaa tulisi tarvittavat varusteet olla kuitilla. /SNIP/
Niin on, vasta ISAF:iin jääkäreiden lähettäminen nosti tasoa kaivatulle.
Niinhän se tuppaa olemaan mutta käytännössä mies on taidoiltaan huipussaan eri ajankohtana kuin fyysisesti. Sanoisin että parhaat näkemäni sotilaat ovat jossain 35-45 v. kieppeillä kun nämä kaksi puolta sovitetaan yhteen.
Henkilökohtaisesti olen myös tuolla kannalla, että varsinkin kauempana varuskunnista/aluetoimistoista rytkyt olisi suotavaa mahdollisimman pitkälle jakaa kavereille kotiin, jos ei siirrytä Virolaisenkaltaiseen aluekeskus-systeemiin, jossa Kaitseliit-komppanialla on paikkakunnalla pieni pysyvä asemantapainen, jossa on säilytystilat komppanian kalustolle ja aseille ja tehtäville siirryttäisiin tämän kautta. Nykyisellään kaikki kotisäilytykseen jaettu tavara pienentää tehtävän aloittamiseen vaadittavan kuljettamisen määrää, parhaimmillaan aseet ja ammukset saadaan Transporterilla+peräkärryllä/vastaavalla kokoontumispaikalle.
ISAF on KV-operaatioista minun mielestäni se yksi tärkeimmistä viime vuosikymmeninä, koska nähdäkseni sen kautta on opittu eniten ja sitä kautta kotimaan puolustus on koulutuksen, toimintatapojen ja materiaalin osalta hyötynyt.
Viimeisessä myöskin samoilla linjoilla. Kunnostaan huolehtinut sotilas vain paranee iän tuoman kokemuksen, näkemyksen ja itseluottamuksen kautta, tiettyyn pisteeseen asti. Tämän jälkeen on aikaikkuna tämän tietotaidon siirtämiseen seuraaville sukupolville ja aika ottaa vaativat tukitehtävät kontolleen.
Sitouttaminen ja korvaus ovat ok, mutta en missään tapauksessa velvoittaisi MAAK:ilaisa ulkomaanpalvelukseen.
Koko maakuntakomppanioiden alkuperäinen idea oli nimenomaan sitouttaa reserviläiset kotimaan puolustukseen, eikä lähettää heitä ulkomaille. Rispaantuneita varusteita korjailevien ja rahanpuutteessa peruttuja harjoituksia manailevien ressujen silmissä joku A-stanin saavikaupalla rahaa nielevä ikuisuusoperaatio ei edes ole kovin korkeassa kurssissa.
/snip/
Ihan aluksi voisi aloittaa siitä, että nykyisille komppanioille pyrittäisiin järjestämään edes se yksi 2-4 päivää kestävä kova harjoitus vuodessa, ettei koko koulutus kaatuisi MPK:n vapaaehtoisten niskaan.
Nimenomaan. Odottakaamme vuotta 2015, kuin ne tuomionpäivähullut muutama vuosi sitten omia päivämääriään...
Jos maakuntakomppanioihin mennään niin...
Mielestäni Maakuntakomppaniat pitäisi organisoida uudelleen/miettiä niiden käyttö ja tehtävät uudelleen. Perustelen tätä sillä, että nykyisellään Maakuntakomppanioissa on iso määrä erittäin motivoituneita ja motivaation kautta hyvin osaaviksi kehittyneitä reserviläisiä - joiden sodanajan tehtäväkin on Maakuntakomppaniassa. Kuitenkin - ainakin minun mielestäni - useimmat Maakuntakomppanioiden tehtävät muuttuvat aikaisessa vaiheessa kriisiä, vähän rumasti sanoen/kärjistäen, toisarvoisiksi tehtäviksi. Tämä taas johtaa siihen, että Maakuntakomppanioiden reserviläiset, joista useimmat edustavat reservimme parhaimmistoa, jäävät kenttäarmeijalta hyödyntämättä.
Jotta tältä vältyttäisiin, pitäisi Maakuntakomppaniat ehkä rakentaa vähän samaan malliin kuin aikanaan Suojeluskunnat..eli eräänlaiseksi koulutusorganisaatioksi, jolla voi hyvin olla rauhanajana ja ns. "harmaan vaiheenkin" tehtäviä, mutta joiden henkilöstö sijoitetaan sodan aikana varsinaiseen kenttäarmeijaan. Näin saataisiin se motivoitunut ja osaava väki sinne missä heitä ehkä kuitenkin sillä hetkellä eniten tarvittaisiin..
Tämä ei välttämättä koske koko Maakuntakomppaniajärjestelmää - en tunne siitä kuin oman alueen ja lähialueiden systeemejä..mutta näissä yksiköissä mistä jotakin tiedän, on iso liuta hiton hyviä reserviläisiä, jotka ilomielin näkisin ihan toisessa joukossa sodan aikana.
Käsittääksen KOTUt ovat pääosin/täysin RA-organisaatioita, josta sitten vielä sijoitetut kaverit hajautuvat juurikin sinne kenttäarmeijan puolelle. Tätä näkemystä, että MAAKK:t olisivat vain vaaleanharmaan ajan vartiokomppanioita taas en ymmärrä, mistä se tulee? Päin vastoin
käsittääkseni nämä yksiköt ovat osa kenttäarmeijan paikallisjoukkoja, joilla on tavallisesta poiketen erittäin tärkeä rooli kriisin alusta asti ja jo RA-reservinä viranomaisille. Asia selviää hyvin, kun katsoo minkä joukkojen harjoitustoimintaa viimeisen kolmen vuoden säästökuuri on vähiten syönyt. Tarkastelemalla SA-kokoonpanoja, joihin erilaiset MAAKK:t pohjautuvat, pystyy jo muodostamaan kuvan siitä, millaisiin tehtäviin nämä mahdollisesti täysmittaisen sodan aikana on suunniteltu laitettavan. Pitää muistaa, että konsepti on vielä melkoisen tuore ja toimii nähdäkseni suunnannäyttäjänä ja kokeilukenttänä muuta reserviä kehitettäessä.
Toinen huomionarvoinen pointti on, etteivät kaikki RA-MAAKK toiminnassa mukana olevat ole automaattisesti sijoitettuna samaan joukkoon SA-tilanteessa. Käytännössä toimintaan mukaan tulevista sijoitettujen SA-päälliköiltä/vastaavilta taidetaan yleensä kysyä, liikeneekö mies vai ei. Siinä vaiheessa, kun hommaan alkaa olla suoranaista tunkua, voidaan päältä ottaa suoraan MAAKK-toimintaan sijoituskelpoiset. Tämä tilanne alkaakin sitten jo mennä sinne mielikuvitusmaailman puolelle tällä hetkellä..
MAAKK tuottaa valmiita taistelukelpoisia ryhmiä - Tiimiytyneitä osaavia osastoja - Kouluttajiksikin pätevöityviä reenautettuja johtajia
Nuoret luutnantit ja yliluutnantit, jotka nyt toimivat joukkueiden johtajina alkavat olla "päällikkö-tasoa" ja ryhmien johtajat ylik/kers sopivia joukkueiden johtoon - Taistelukoulutustakin on MAAKKn puitteissa riittämiin ja monipuolisesti - Näin ainakin alueilla, joilla PV pystyy tarjoamaan tukeaan riittämiin
ja sitoutuvien ikäjakauma/taitotaso/kehityskelpoisuus sopiva - Tilanne paranee koko ajan kun kiertoa on ja uusia sitoutuvia tulollaan tasaiseen tahtiin sekä koulutuksen/harjoittelun vaativuustaso kasvaa
Kun taistelukelpoisuus hyytyy eikä räjäteen/miinan laukaisunarukaan pysy vapisesevissa hyppysissä >>>>>> Varttuneemmat vääpelit/ylivääpelit/sotilasmestarit kun poistuvat (poistutaan) riveistä n 3-4-500 harjoitusvuorokauden jälkeen, joutaakin "rekrypöytien" ääreen jenkki-mallin mukaan
VÄRVÄRIKSI
Kiertoa pitää olla ja haasteita
MAAKK sitoumuksesta sen verran että allekirjoituksellaan henkilö sitoutuu Käskettyjen lisäsi myös tiettyyn määrään "Vapaaehtoisia" harjoituksia - n10pv/vuosi taitaa olla minimiä?
Soisin kyllä, että nämä nuoret upseerit kävisivät PV:n järkkäämät KPÄÄLL-kurssit ihan RA-aikana ennenkuin heidät heitetään puikkoihin. Puolustusvoimauudistuksessa on osaltaan myös kyse tästä: Kadettien määrää ei leikata samassa suhteessa SA-joukkojen kanssa, jotta päteviä päälliköitä riittää entistä useammille perus- ja joukkoyksiköille. Samaten vakinaiseksi joukkueenjohtajaksi toki näistä aliupseereista olisi, kunhan yhdistävät kokemuksensa JJ-kurssin oppeihin.
Urakierrosta samaa mieltä, varsinkin edustavammille henkilöille.
Mitään mustaa valkoisella varsinaisesti vapaaehtoisista harjoituksista ei kyllä taida olla, käytännössä homma toimii sanallisella kunniasopimuksella, jonka mukaan naama näkyy harjoituksissa tai ei ollenkaan.
Jos oletetaan että maakuntakomp. yleisin rooli on olla ns. jonkinlainen paikallisjoukkojen valmiusjoukko, eli porukka joka kutsutaan remmiin ensimmäisten joukossa pääsääntöisesti varmaan kohteensuojaustehtävään harmaanvaiheen/lkp alun ajaksi, niin...
Kun kriittisin vaihe on ohi ja huomattavasti lisää reserviläisiä saatu palvelukseen, niin tuntuu kyllä hyvin erikoiselta että noin hyvin kertautettu porukka jätettäisiin ns. varuskuntien/varikoiden vartiontitehtävään jonka tärkeys on siinä vaiheessa pudonnut tosiaan jo vähintään toisarvoiseksi.
Heitän siis ilmoille epäilyksen joka on pyörinyt päässä jo tovin jos toisenkin: Mahtaako PV olla sijoittanut koko SA 230 000 miehen kokonaisvahvuuden valmiiksi syvänrauhanaikana, vai alkaa se sijoitustoiminta pyöriä tärkeimpien joukkojen takana ns. syvissä riveissä vasta valmiuden noston/LKP aikana?
Veikkaan että maakuntakomppanioille löytyy/annetaan riittävän haastavia tehtäviä/sijoituksia "alkuhärdellin" jälkeen, operatiivisiin (alueellisiin varauksella) joukkoihin en niitä vällttämättä lähtisi väkisin tunkemaan (ne kun usein toimivat kalustolla / tiiviisti yhdessä sellaisten kokonaisuuksien kanssa jotka eivät ole ainakaan kaikille maakuntajoukkolaisille tuttuja). Paikallisjoukoistakin löytynee ilman mitään yhteensovittamisen kitkaa niitä riittävän haastavia tehtäviä tärkeimmiltä ilmansuunnilta tuollaiselle peruskalustolla varustetulle ajoneuvoista / niiden tyypistä riippumattomalle "yleiskokoonpanolle". Esim. ilmavoimien maantietukikohtien suojana, PKS:lla kriisin alusta loppuun "kuumina pysyvien" kohteiden / IT-ryhmitysten suojana, itärajalla ihan alkaen sieltä kummimmasta suunnasta osana alueen muita paikallisjoukkoja jne.
"Miten tunnuksettomien joukkojen toimintaan Suomessa on varauduttu? - Hyvin" Vai miten se meni...
MAAKK on
paikallisjoukkoihin kuuluva !SA-JOUKKO!, jolla on !SA-TEHTÄVIÄ! siinä missä millä tahansa muullakin yksiköllä. Ei ole edes mitään tarvetta pohtia niiden tunkemista mihinkään tilanteen ollessa päällä. Veikkauksesi osuu oikeaan.
Voinemme olla hyvinkin levollisin mielin varmoina siitä, että organisaatio on 99%:sti järkätty rauhan aikana. Joukkotuotanto, joukkotuotanto, joukkotuotanto. Yksittäisiä miehiä ei jatkuvasti pyöritellä sinne tänne, vaan VM-putkesta pullahtelevat joukot pääosin vanhenevat yhdessä tehtävästä toiseen.
Vaikka sanotaan ettei estettä maakuntakomppaniaan liittymisessä ole rauhanajan ammatilla niin tosiasiassa varmasti sijoituksia muutetaan tarpeen vaatiessa. Kyllä poliiseilla, palomiehille, lääkäreille jne. on parempaakin tekemistä silloin kun maakuntakomppaniassa olla käytetään sitä sitten kohteensuojaukseen tai kommandolaskuvarjoiskuihin vihollisen huoltoreiteillä.
Käsittääkseni tietyt ammatit johtavat SA-sijotuskelvottomuuteen, mikäli muiden viranomaisten kriisiajan tarpeet niin sanelevat.
RA-MAAKK-toimintaan sen sijaan vajaamiehitystilanteessa ei taida varsinaisia esteitä oman motivaation lisäksi olla.
Tää kirjoittelu alkaa käydä jo työstä... pitäisköhän alkaa koostamaan kirjaa "Karjalalippiksen kootut horinat"? Ainakin saa halvat humalat, kun aivotoiminta lakkaa tällaisen jöötin vääntämisen jälkeen.
