Upseeriliiton puheenjohtaja: Nämä ovat Suomen puolustuksen 3 heikkoutta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tvälups
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Mielestäni tosin kodinturvajoukot on ällö rauhanomaiseksi naamioitu termi korkean valmiuden paikallis- ja alueellisille joukoille. Ei nimi miestä pahenna, tietenkään.

Turhaan olet pidättäytynyt, mielestäni maanpuolustuksen oikeasti uskottavasta järjestämisestä on loppupeleissä politiikka kaukana! Se, että vedät Brittien TA:n pöydälle osoittaa myös, että olet tutustunut aihepiiriin oikeasti. Periaatteessa kotikutoiset MAAKKimme ovatkin omalta osaltaan pilotteja suomalaisesta kodinturvajoukosta. Ongelma MAAKKeissa on ensinnäkin toiminnan imago-ongelmat ("makkaranpaistoa ja mummonetsintää" vs todellisuus jossa kaikkialla missä MAAKK toiminnasta vastava kantahenkilökunta ja MPK:n jampat vaan ovat älynneet jutun jujun on meno lähinnä ruudinkatkun ja taistelukiiman täyttämää tekemistä.) ja toisaalta myöskin toiminnan ja siihen suhtautumisen kirjavuus niin valtakunnan eri kolkissa, kuin myös paikallisen organisaation kaikilla tasoilla (koulutettavat, kouluttajat ja koko poletista vastuussa olevat). Imago-ongelmat johtuvat osittain siitä, että koko maanpuolustus koetaan joidenkin kansanosien keskuudessa yhtä seksikkääksi, kuin vuoden vanhat paskaiset kalsarit. PV on nyt lähivuosina selkeästi alkanut vasta hanskaamaan, millainen voimavara strategisia tarpeita palvelemaan suitsittu vapaaehtoiskenttä on ja toisaalta miltä nykyaikaisen reservin pyörittäminen pitäisi ehkä näyttää... Vai miltä kuulostaa tosiasia, että nyt ns. syvän rauhan aikana on olemassa aktiivireservijoukkoja, joille on esimerkiksi koulutettu (s.o.=voimassaolevat) aseelliset voimankäyttöoikeudet virallisin kokein todennettuina, latvakakkoset pois porukasta seulottuina ja ne tarpeen vaatiessa kutsutaan palvelukseen vaikkapa virka-avuksi paketoituna?
Mikäli paikallispataljoonasta tulee nyt ihan oikea juttu, olisi tämä jo askel laajempia "kodinturvajoukko" konseptia kohti.

Käsittääkseni PV:n puolella on ollut monenlaisia pohdintoja jonkinlaisten aktiivisten reserviläiskokoonpanojen hyödyntämisestä osittain sellaisenaan KRIHA-hommissa, muilla elementeillä vahvennettuna tietenkin. Tämä vaatii käytännössä reservi-käsitteen perusteellista mylläämistä ja jopa lainsäädännöllisiä muutoksia. Kaikki tosin suttaantuu lopulta, kunhan joku ottaa ensimmäisen askeleen.



Sitä vähän epäilinkin, mutta hyökkäys on paras puolustus, kun on kyse hiuksenohuesta lasista tehdystä egostani ;)



Nro1:Käsittelin asiaa nimenomaan v.2015 ja eteenpäin eteenpäin ja silloinkin haaveilemallani lisäpanostuksella ja reserviremontilla. Viimeisten vuosien tilanteessa toki täysin naurettava ajatus tuo ehdotukseni laajennettuna koko reserviin. Mutta katsotaan tulevaa!
Nro2: Ensinnäkään kyse ei ole lähes pakkomielteen omaiseksi menevästä aikasyöpöstä MP.netin seuraamisesta, vaan intensiivisimmilläänkin ehkä viikottaista tunnin-kahden paneutumista asiaan. Ylimääräisistä kahvitunneista tinkimällä en uskoisi kenenkään maitolasin kaatuvan tähän.
Nro3: Asevelvollisten ollessa kyseessä tarkoitus ei olekaan olettaa, että kaikkia kiinnostaa. Taas lähden siitä olettamuksesta, että tälle kiinnostuksen asteelle on tehty jotain jo varusmiespalveluksen aikana ja sen jälkeen, siis että reservissä olo tarkoittaisikin jotain. Jos päällikön taholla homma ei vie sitä viikkotuntia enempää, ei se reserviläisiltä veisi kuin vartin. Tärkeimmät turvaluokittelemattomat tiedoksiannot/kaljakutsut yms. massasähköpostina/vast liikkeelle ja ken noteeraa, noteeraa. Kiinnostuksen määrä riippuu tiettyyn pisteeseen asti myös siitä, kuinka mielekkääksi ja tärkeäksi asia koetaan. Mielekkääksi, ei miellyttäväksi. Mikäli edes osa reserviläisistä saadaan tuntemaan, että heidän panoksellaan on jotain väliä näkyy se aivan varmasti aktiivisuudessa tässä hahmottelemassani järjestelyssä.

Minusta koko villakoiran ydin on se, että kun konflikti iskee käsille, ei ole varaa jäädä odottelemaan niitä varusmiespalveluksen läpi putkahtelevia iskukykyisiä joukonkikkareita vuositolkulla, vaan saatavilla pitäisi saman tien olla mahdollisimman suurin osa paperilla olevista 230 000 kaverista. Koulutettuina, kerrattuina ja valmiina sotaan.



Tässä olen samassa uskossa sinun kanssasi, siis että esimerkiksi panostamisten, linnoittamisten yms toimien osalta kontrahtoidaan hyvin suurelta osin/lähes täydellisesti siviilimaailmasta, mikäli se paletti vaan suinkin saadaan käyntiin ajoissa. Sama huollon osalta, etenkin logistiikan puolella konttiliikenne tuskin kulkee ainostaan OD7:lla maalattujen torniautojen kyydissä, puhumattakaan siitä kun ne Scaniat tullaan tienlaidalta korjaamaan varmastikin valmistajan virallisen huolto-organisaation toimesta. Hyvin suurilta osin kokonaismaanpuolustuksen kautta PV itseasiassa tukeutuu laajalti eri siviilitahoihin, koska se vaan on järkevää ja tehokasta. Näiden suurempien mittakaavojen rakaisujen takia itse uskon vakaasti siihen, että suurin osa puolustusasioista hoidetaan maassamme oikeasti fiksusti, näistä jutuista nyt vaan ei syystä tai toisesta tehdä youtube-videoita.
Hyvää settiä ja täytyy sanoa, että kyllä luottoa löytyy. Kiitos Stagideus tästä.
 
Lisäpointtina/vahvennuksena vielä tähän hyvin ansiokkaaseen keskusteluun toteaisin, että mikäli tämä "kodinturvajoukkojen" (millä nimellä niitä sitten kutsuttaisiinkin) toiminta saataisiin oikeasti SA-joukkoja ja PV:n kokonaistarvetta palvelevaksi, niin olen lähes varma, että merkittävä osa reserviläisistä, jotka eivät tällä hetkellä koe esimerkiksi MPK:n toimintaa osallistumisensa arvoiseksi, saattaisivatkin kokea toiminnan miellekkääksi ja harkita osallistumista tällaiseen toimintaan. Vielä jos toiminnasta olisi mahdollista saada edes jonkinlaista hyötyä siiviilielämän puolelle (rahalliset korvaukset, veronvähennykset, opintopisteet jne...)...

Lisäplussana tulisivat myös todennäköisesti entistä mielenkiintoisemmat tehtävät ja harjoitukset, joilla olisi enemmän kosketuspintaa todellisuuden ja oikean SA-sijoituksen kanssa...

Suomalaiselle kansanluonteelle on kuitenkin keskimäärin melkoisen tärkeää kokea, että hänen asiaan kuin asiaan uhraamastaan ajasta, vaivasta ja rahasta on jonkinmoista hyötyä kokonaisuuden kannalta, ja että hän saa uhraamastaan panoksesta edes jonkinlaista tunnustusta...
 
Turhaan olet pidättäytynyt, mielestäni maanpuolustuksen oikeasti uskottavasta järjestämisestä on loppupeleissä politiikka kaukana! Se, että vedät Brittien TA:n pöydälle osoittaa myös, että olet tutustunut aihepiiriin oikeasti. Periaatteessa kotikutoiset MAAKKimme ovatkin omalta osaltaan pilotteja suomalaisesta kodinturvajoukosta.

Niin itse näkisin MAAKK:t osana Pv:n RA organisaatioita TA-mallin tapaan. Siten että vaikkapa UUDJP:n kuuluisi HELMAAKK runkokokoonpanossaan. Rungoksi riittäisi varmaankin täysipäiväinen KHENK kuuluva KPÄÄL, joka vastaisi koulutuksen suunnittelusta. Eipähän ainakaan UUDJP:n komentaja voisi "sivuuttaa" MAAKK-koulutusta kun se päällikkö istuu jokaisessa viikkopuhuttelussa ja osallistuu normaaliin joukkoyksikön TRSS toimintaan. Tilat, varusteet ja infra olisi kaikkiin harjoituksiin valmiina. Ajatusta vois viedä vielä pidemmälle; mitä jos PORPR:iin kuuluis jo rauhan aikana "Turun Pataljoona" joka koostuisi VSMAAKK:sta, SATMAAKK:sta ja EPOHMAAKK:sta yllä olevina runkoina? Lisättynä vielä omalla pienellä joukkoyksikön esikunnan pienellä koulutustoimistolla, joka keskittyisi suunnittelemaan MAAKK:den koulutusta samoin kun nykyisen joukkoyksiöiden esikunnat suunnittelevat vm-koulutusta? Pataljoonankomentaja kävisi TRSS neuvottelut taas Prikaatin komentajan kanssa kuten varusmieskoulutusta antavat yksikötkin. Tämä myös korostaisi varuskuntien asemaa koulutuskeskuksina, jolloin toimintoja keskittämällä säästetään myös resursseja. Tällä on etunsa kun aluejärjestelmä harvenee ja ALTSTO:n kyky käytännössä tukea MAAKK koulutusta ohennee melkoisesti.

Käsittääkseni PV:n puolella on ollut monenlaisia pohdintoja jonkinlaisten aktiivisten reserviläiskokoonpanojen hyödyntämisestä osittain sellaisenaan KRIHA-hommissa, muilla elementeillä vahvennettuna tietenkin. Tämä vaatii käytännössä reservi-käsitteen perusteellista mylläämistä ja jopa lainsäädännöllisiä muutoksia. Kaikki tosin suttaantuu lopulta, kunhan joku ottaa ensimmäisen askeleen.
Käytännössähän nykyään koulutetaan komppania (-) (ent FRDF) PORPR:ssa joka sitten noin vuoden sisään heitetään maailmalle. Homman ongelma on tietysti se reservistä tarvittava erikoisväki jota ei oikeen saada samaan rytmiin ja muuten kriitisen erikoishenkilöstön sotilaallinen perusosaamien ei sitten ole samalla tasolla kun JK:lla ja aiheuttaa pitkän rotaatiokoulutustarpeen (Afganistan rotaatiokoulutus taita olla tätä nykyä pisimmillä kaikkine ajolupineen 12 vkoa!) . Itse näkisin, että jos uusimuotoiseen MAAKK:aan kuuluminen toisi ainoan mahdollisuuden päästä KRIHA-hommiin niin saataisiin 1) kokonaisuutena myös JK:n ulkopuolelta paremmin koulutettuja, ryhmäkoheesiota omaavia joukkoja (normaalia SA-koulutus + vuosien mittaan annettu MAAKK --> vrt. EUBG:t) 2) Nuoria saataisiin MAAKK toimintaan mukaan 3) KRIHA tehtävistä saadut kokemukset eivät haviä joukon hajotessa. On selvä että kaikki eivät halua KRIHA-tehtäviin, mutta edellä esitelmän "Turun Pataljoonan" noin. 700 miehen rungosta saisi varmaankin koottua yhden JK:n...
 
Viimeksi muokattu:
Kuulosta toimivalta, jostain syystä epäilen ettei PV,n johtoa moinen kiinnosta. Valitettavasti.
Nyt olisi poliittisesti mahdollisuus luoda jotain yllä kuvatun kaltaista.
 
Uskoakseni Maikkarin "tutkimus" oli tarkoitushakuinen mediajuttu: kysymykset voi kohdistaa sopiville. Motiiveina voi olla liittoutumiskeskustelu, hämmentäminen, ihan mikä vain. Eivät asiat niin huonosti ole. Kun karttapalloa katsoo, voimasuhteet tulevat aina olemaan tällaiset: epätasapainoiset. Yritetään pitää asioista riittävää huolta. Maailmassa mikään ei ole ikuista. Ei sota eikä rauha. Mutta tämä naapuruus pysyy.
 
Niin itse näkisin MAAKK:t osana Pv:n RA organisaatioita TA-mallin tapaan. Siten että vaikkapa UUDJP:n kuuluisi HELMAAKK runkokokoonpanossaan. Rungoksi riittäisi varmaankin täysipäiväinen KHENK kuuluva KPÄÄL, joka vastaisi koulutuksen suunnittelusta. Eipähän ainakaan UUDJP:n komentaja voisi "sivuuttaa" MAAKK-koulutusta kun se päällikkö istuu jokaisessa viikkopuhuttelussa ja osallistuu normaaliin joukkoyksikön TRSS toimintaan. Tilat, varusteet ja infra olisi kaikkiin harjoituksiin valmiina. Ajatusta vois viedä vielä pidemmälle; mitä jos PORPR:iin kuuluis jo rauhan aikana "Turun Pataljoona" joka koostuisi VSMAAKK:sta, SATMAAKK:sta ja EPOHMAAKK:sta yllä olevina runkoina? Lisättynä vielä omalla pienellä joukkoyksikön esikunnan pienellä koulutustoimistolla, joka keskittyisi suunnittelemaan MAAKK:den koulutusta samoin kun nykyisen joukkoyksiöiden esikunnat suunnittelevat vm-koulutusta? Pataljoonankomentaja kävisi TRSS neuvottelut taas Prikaatin komentajan kanssa kuten varusmieskoulutusta antavat yksikötkin. Tämä myös korostaisi varuskuntien asemaa koulutuskeskuksina, jolloin toimintoja keskittämällä säästetään myös resursseja. Tällä on etunsa kun aluejärjestelmä harvenee ja ALTSTO:n kyky käytännössä tukea MAAKK koulutusta ohennee melkoisesti.

Aluetoimistot suunnittelevat jo koulutusta ja se tehdään niin hyvin kuin rahaa on jaossa. Pääosan käytännön koulutuksesta tekevät MPK:n aktiivit joista osa kuuluu itse komppanioihin. Tämä taso tyydyttää n. 95%:ia komppanioiden taistelijoiden tarpeet. En oikein ymmärrä miten toimintoja voidaan keskittämällä säästää. Voi katsoa miten pitkä matka eri komppanioilla on lähimpään varuskuntaan vaihtamaan se maastopuku, jonka kotipesu on "kielletty". Keskittäminen ei enää onnistu juurikaan vaan pikemminkin tarvitaan komppanioille omia ei-varuskuntapohjaisia säilöjä joukkokohtaisille varusteille. Henkilökohtaiset varusteista loputkin ml. aseet voisi jakaakin jo kotisäilytykseen tai sitten jotkut hakevat harjoituksiin aina satojen kilometrien päästä vaihtosukista rynkkyihin kaikki tarpeet sekä tietysti ne XL-kokoiset liivit ja kypärät ettei tarvitse keskenään vaihdella tai etsiä kokoja...

Käytännössähän nykyään koulutetaan komppania (-) (ent FRDF) PORPR:ssa joka sitten noin vuoden sisään heitetään maailmalle. Homman ongelma on tietysti se reservistä tarvittava erikoisväki jota ei oikeen saada samaan rytmiin ja muuten kriitisen erikoishenkilöstön sotilaallinen perusosaamien ei sitten ole samalla tasolla kun JK:lla ja aiheuttaa pitkän rotaatiokoulutustarpeen (Afganistan rotaatiokoulutus taita olla tätä nykyä pisimmillä kaikkine ajolupineen 12 vkoa!) . Itse näkisin, että jos uusimuotoiseen MAAKK:aan kuuluminen toisi ainoan mahdollisuuden päästä KRIHA-hommiin niin saataisiin 1) kokonaisuutena myös JK:n ulkopuolelta paremmin koulutettuja, ryhmäkoheesiota omaavia joukkoja (normaalia SA-koulutus + vuosien mittaan annettu MAAKK --> vrt. EUBG:t) 2) Nuoria saataisiin MAAKK toimintaan mukaan 3) KRIHA tehtävistä saadut kokemukset eivät haviä joukon hajotessa. On selvä että kaikki eivät halua KRIHA-tehtäviin, mutta edellä esitelmän "Turun Pataljoonan" noin. 700 miehen rungosta saisi varmaankin koottua yhden JK:n...

No vähän epäilen miten tuosta saisi vielä koottua yhtä JK:ta mutta kokonaisuutena maakuntakomppanioiden rekrytoiminen kriisinhallintatehtäviin hyödyntäisi vapaaehtoispuolen koulutusta kuten itsekin olen aiemmin esittänyt. En tiedä kaikista komppanioista mutta omien kokemusten perusteella voin sanoa komppaniassa esim. aseenkäsittely on tai ainakin oli edellä kriisinhallintajoukkoja. Myöskin kun vertaa motivaatiota ja kuntoa niin edellä ollaan ainakin jos katsotaan ikätaulukon mukaan homma, joka kyllä välttämättä ei ole reilua missään nimessä. Erityisesti kuitenkin se kokemus, joka tulee iän myötä on kovaa valuuttaa. Rengaskin osataan paikata ihan itse. :D

Käsittääkseni PV:n puolella on ollut monenlaisia pohdintoja jonkinlaisten aktiivisten reserviläiskokoonpanojen hyödyntämisestä osittain sellaisenaan KRIHA-hommissa, muilla elementeillä vahvennettuna tietenkin. Tämä vaatii käytännössä reservi-käsitteen perusteellista mylläämistä ja jopa lainsäädännöllisiä muutoksia. Kaikki tosin suttaantuu lopulta, kunhan joku ottaa ensimmäisen askeleen.

Mielestäni tämä ei vaadi mitään lainsäädännöllisiä muutoksia. Aloitetaan rekrytointikierros maakuntakomppanioista ja MPK:n jätkistä ja meillä on jo sen mission jälkeen uutta kokemusta jakaa reserviläisille ja uusia jamppoja houkuteltuna toimintaan mukaan. Jos maakuntakomppanioita kokonaisuuksina voitaisiin lainsäädännöllisin keinoin käyttää kriisinhallintaan niin olisi aika varma että perheelliset ainakin lopettaisivat toiminnan. Toisaalta mukaan tulisi uuttakin verta kun tälläinen mahdollisuus olisi.
 
Viimeksi muokattu:
On muuten hyvää keskustelua. Parasta mitä aiheesta julkisesti käydään, ihan varmasti.

Stagideuksen ideat ovat minusta jotenkin niin hyviä, että pitää ihan harmitella jos niitä ei oteta käytäntöön. Tuli jo minullekin, yli-ikäiselle mutta paatuneelle hipsterille ja vapaaehtoiselle maanpuolustukselle hymyilijälle hinku lähteä touhuun mukaan :D. Oon niin samaa mieltä Tähystäjän kanssa, että monelle (minulle ainakin) olisi tärkeää saada ihan konkreettinen fiilis siitä, että osallistuminen nivoutuu jotenkin siihen isompaan kuvaan. Toki realismia lienee, että kolmenkympin ylittäneellä tiedustelukorpilla ei taida olla paljon tekoa missään kokoonpanossa, mutta jos vaikka siinä siltavahtikomppaniassa makkaranpaistajana.

Ja vaikken ymmärrä CV:n terminologiasta paljon enempää kuin sika virsikirjasta, niin hyvältä kuulostaa nuokin TA-henkiset aatokset.

Commandon ja CV:n kanssa olen samaa mieltä siitä, että jos yksinkertaisesti laitettaisiin kriha-hommissa etusijalle vapaaehtoisesti firman touhuun osallistuvat, niin sillä jo saataisiin ihan kohtalaisesti lisämotivaatiota myös MaaK-touhuun. Mutta senkin pitäisi olla mahdollista, että touhuun voi osallistua ilman mitään velvoitetta lähteä maailmalle, muuten tosiaan katoaisi suunnilleen jokainen perheellinen.
 
Oon niin samaa mieltä Tähystäjän kanssa, että monelle (minulle ainakin) olisi tärkeää saada ihan konkreettinen fiilis siitä, että osallistuminen nivoutuu jotenkin siihen isompaan kuvaan. Toki realismia lienee, että kolmenkympin ylittäneellä tiedustelukorpilla ei taida olla paljon tekoa missään kokoonpanossa, mutta jos vaikka siinä siltavahtikomppaniassa makkaranpaistajana.

Juuri miehistöstä on pulaa komppanioissa ja kun nyt uudistuvat myös maakuntakomppaniat maagisen 2015 numeron mukaisesti niin siellä tarvitaan tuotakin puolta entistä enemmän. Mukaan vain, kyllä sieltä pääsee poiskin jos ei kiinnostakaan.
 
Aluetoimistot suunnittelevat jo koulutusta ja se tehdään niin hyvin kuin rahaa on jaossa. Pääosan käytännön koulutuksesta tekevät MPK:n aktiivit joista osa kuuluu itse komppanioihin. Tämä taso tyydyttää n. 95%:ia komppanioiden taistelijoiden tarpeet. En oikein ymmärrä miten toimintoja voidaan keskittämällä säästää. Voi katsoa miten pitkä matka eri komppanioilla on lähimpään varuskuntaan vaihtamaan se maastopuku, jonka kotipesu on "kielletty". Keskittäminen ei enää onnistu juurikaan vaan pikemminkin tarvitaan komppanioille omia ei-varuskuntapohjaisia säilöjä joukkokohtaisille varusteille. Henkilökohtaiset varusteista loputkin ml. aseet voisi jakaakin jo kotisäilytykseen tai sitten jotkut hakevat harjoituksiin aina satojen kilometrien päästä vaihtosukista rynkkyihin kaikki tarpeet sekä tietysti ne XL-kokoiset liivit ja kypärät ettei tarvitse keskenään vaihdella tai etsiä kokoja....

Niin 1.1.2015 ALSTOT ovat osa joukko-osastoja ja vastaavat kaikesta SL:lle kuuluneesta valmiustyöstä. Mielestäni koulutus tulee keskittää kouluttaville joukko-osastolle ja ALTSTO:t keskittyköön asevelvollisten valvontaan, viranomaisyhteisyöhön ja valmiuteen...epäillä sopii että resurssit riittää kaikkeen. Valtakuntaa ei puolusteta varuskunnista käsin, ne ovat koulutuskeskuksia.
EDIT LISÄYS: Mielestäni yllä esittämässäni mallissa ko MPK voidaan turhana organisaationa lakkauttaa ja integroida reserviläiskoulutus ilman mitään päällekkäisiä järjestelmiä puolustusvoimiin (vrt. esim. Britannia tai Israel). LISÄYS LOPPUU.


Mielestäni tuota varusteiden hajauttamista ei tule toteuttaa vaan koulutus toteutetaan joukko-osastoissa joissa on jo kaikki tarvittava. Toki harjoitusten aloitusta helpottaakseen kaluston on syytä olla joukkueittain vaikka konteissa, jotta joukkoa ei joka harjoitukseen tarvitse aina "perustaa" (kuten varusmiesyksiköillä on joukkokohtaiset varusteet joukkuevarstoissa). Tuo univormujen pesuongelmakin ratkeaa sillä kun joukko on entistä sitoutetumpi ja käy joka kuukausi siellä varuskunnassa (viikonloppu kuukaudessa, viikko vuodessa, jne. tämä pakollista sitoutuneille --> tästä tietysti pitää maksaa korvausta). En kyllä ymmärrä muutenkaan tuota halua saada univormu kotiin...no jos se pitää ressut tyytyväisenä miksipä ei. PV:n aseiden antaminen reserviläisille on utopia joka ei koska toteudu - eikä mielestäni koskaan tarvitse toteutuakaan. Reserviläisten omien aseiden hankkimista voitaisiin sitä vastoin helpottaa.

No vähän epäilen miten tuosta saisi vielä koottua yhtä JK:ta mutta kokonaisuutena maakuntakomppanioiden rekrytoiminen kriisinhallintatehtäviin hyödyntäisi vapaaehtoispuolen koulutusta kuten itsekin olen aiemmin esittänyt.1. En tiedä kaikista komppanioista mutta omien kokemusten perusteella voin sanoa komppaniassa esim. aseenkäsittely on tai ainakin oli edellä kriisinhallintajoukkoja. Myöskin kun vertaa 2. motivaatiota ja kuntoa niin edellä ollaan ainakin jos katsotaan ikätaulukon mukaan homma, joka kyllä välttämättä ei ole reilua missään nimessä. Erityisesti kuitenkin se kokemus, joka tulee iän myötä on kovaa valuuttaa. Rengaskin osataan paikata ihan itse.
Jos 3. maakuntakomppanioita kokonaisuuksina voitaisiin lainsäädännöllisin keinoin käyttää kriisinhallintaan niin olisi aika varma että perheelliset ainakin lopettaisivat toiminnan. Toisaalta mukaan tulisi uuttakin verta kun tälläinen mahdollisuus olisi.
1. Omien havaintojeni mukaan eroja on todella paljon...ei pidä todellakaan yleistää...on erilaisia kriisinhallintajoukkojakin!
2. Osin MAAKK:n ikärakenne on liian vanha ja määrättyjä aselajeja liian yli edustava. Tämä kyllä korjautuisi jos se olisi ainoa tie KRIHA-tehtäviin vrt. hakijamäärät SKVJ:koon...
3. Sotiminen nykyaikana tuppaa olemaan nuorehkojen miesten hommaa... ja miehistöä tarvitaan suhteessa enemmän kun nyt!
 
Viimeksi muokattu:
En usko, että Suomessa tulee ikänä menemään läpi semmoinen esitys, että joku maakuntakomppania voitaisiin sellaisenaan ja normaalioloissa määrätä kriisinhallintaan. Eikö lieneisi siis sekä realistisempi että vähintään yhtä hyvin toimiva konsti se, että KRIHA-tehtäviin valittaessa saisi vähintäänkin huomattavaa plussaa maakuntakomppaniaan sitoutumisesta?

Itte olisin 20-vuotiaana miehistön edustajana tasan varmasti viettänyt vaikka vuoden ajalta joka toisen viikonlopun maastossa, jos sitä kautta olisi ollut ainoa tie ulkomaille. Nyt en kylläkään ole enää niin sotahullu :D.
 
Lisäpointtina/vahvennuksena vielä tähän hyvin ansiokkaaseen keskusteluun toteaisin, että mikäli tämä "kodinturvajoukkojen" (millä nimellä niitä sitten kutsuttaisiinkin) toiminta saataisiin oikeasti SA-joukkoja ja PV:n kokonaistarvetta palvelevaksi, niin olen lähes varma, että merkittävä osa reserviläisistä, jotka eivät tällä hetkellä koe esimerkiksi MPK:n toimintaa osallistumisensa arvoiseksi, saattaisivatkin kokea toiminnan miellekkääksi ja harkita osallistumista tällaiseen toimintaan. Vielä jos toiminnasta olisi mahdollista saada edes jonkinlaista hyötyä siiviilielämän puolelle (rahalliset korvaukset, veronvähennykset, opintopisteet jne...)...

Lisäplussana tulisivat myös todennäköisesti entistä mielenkiintoisemmat tehtävät ja harjoitukset, joilla olisi enemmän kosketuspintaa todellisuuden ja oikean SA-sijoituksen kanssa...

Suomalaiselle kansanluonteelle on kuitenkin keskimäärin melkoisen tärkeää kokea, että hänen asiaan kuin asiaan uhraamastaan ajasta, vaivasta ja rahasta on jonkinmoista hyötyä kokonaisuuden kannalta, ja että hän saa uhraamastaan panoksesta edes jonkinlaista tunnustusta...

MAAKK:t ovat tärkeitä SA-joukkoja, joille on oikea tarve. Tällä hetkellä ne vain henkilöstönsä puolesta pyörivät ihmisten velvollisuuden- ja yhteenkuuluvuudentunteen varassa, joskaan Sotilasorganisaatioon kuulumisen tuomaa tarkoituksellisuutta ei pidä myöskään väheksyä houkuttimena. Yleensä tilanne on se, että mikäli vastuussa oleva aluetoimisto tekee läheistä yhteistyötä paikallisen varuskunnan kanssa, saadaan harjoituksiin kouluttajia, materiaalia ja harjoitusalueita PV:ltä, joka yleensä nostaa huomattavasti harjoitusten tasoa. Käytännön esimerkit ovat saaneet minut uskomaan, että juurikin kantahenkilökuntavetoinen MAAKK-toiminta on se, josta saadaan suurin hyöty irti. MAAKK:n SA-vahvuudessa ei heitä välttämättä tarvitse olla yhtään, mutta on ensiarvoisen tärkeää, että pääkouluttaja on henkilö, jolla on mahdollisuudet ja velvollisuuskin uhrata työnsä puolesta asialle aikaa ja mielenkiintoa. Näin homma saadaan rullaamaan tavoitteellisesti. Parhaat tulokset näyttäisivät syntyvän, kun tämä henkilö on ansainnut kannuksensa jv-varusmiehiä kouluttavan perusyksikön palveluksessa, jolloin hän hanskaa joukkotuotannon periaatteet ja toteutuksen.

Niin itse näkisin MAAKK:t osana Pv:n RA organisaatioita TA-mallin tapaan. Siten että vaikkapa UUDJP:n kuuluisi HELMAAKK runkokokoonpanossaan. Rungoksi riittäisi varmaankin täysipäiväinen KHENK kuuluva KPÄÄL, joka vastaisi koulutuksen suunnittelusta. Eipähän ainakaan UUDJP:n komentaja voisi "sivuuttaa" MAAKK-koulutusta kun se päällikkö istuu jokaisessa viikkopuhuttelussa ja osallistuu normaaliin joukkoyksikön TRSS toimintaan. Tilat, varusteet ja infra olisi kaikkiin harjoituksiin valmiina. Ajatusta vois viedä vielä pidemmälle; mitä jos PORPR:iin kuuluis jo rauhan aikana "Turun Pataljoona" joka koostuisi VSMAAKK:sta, SATMAAKK:sta ja EPOHMAAKK:sta yllä olevina runkoina? Lisättynä vielä omalla pienellä joukkoyksikön esikunnan pienellä koulutustoimistolla, joka keskittyisi suunnittelemaan MAAKK:den koulutusta samoin kun nykyisen joukkoyksiöiden esikunnat suunnittelevat vm-koulutusta? Pataljoonankomentaja kävisi TRSS neuvottelut taas Prikaatin komentajan kanssa kuten varusmieskoulutusta antavat yksikötkin. Tämä myös korostaisi varuskuntien asemaa koulutuskeskuksina, jolloin toimintoja keskittämällä säästetään myös resursseja. Tällä on etunsa kun aluejärjestelmä harvenee ja ALTSTO:n kyky käytännössä tukea MAAKK koulutusta ohennee melkoisesti.

Jotain tämänsuuntaista esimerkiksi HELMAAKK:n kohdalla on jo itseasiassa käynnissä. Hihasta löytyy jostain syystä KAARTJR J-OStunnus ESSL:n sijaan... Käytännön toteuttaja tosin on aluetoimistossa työskentelevä, apunaan muu toimiston väki. Harjoitukset toteutetaan pääasiassa VEHeinä (pl. alueellisiin yms. taisteluharjoituksiin osallistuminen), jolloin koulutusviikonlopulle on vittuiltu, uhkailtu ja maariteltu Kaartista kouluttajat jokaiselle joukkueelle/aselajiosalle. Tämä malli on erinomaisen toimiva kaikilla paikkakunnilla, joiden on järjen rajoissa mahdollista tukeutua lähivaruskuntaan. Syrjäisimpien paikkojen MAAKKien toimintaan pitäisi sitten panostaa aluetoimistojen / MPK:n kautta lisää paukkuja.
Uudellamaalla on tuon "Turun pataljoonan" kaltainen yhteentörmäys kaiketi nyt syntymässä, kun alueelta lähtee yksi aluetoimisto ja sen MAAKK:t siirtyvät HELALTSTO:n alaisuuteen. Nk. "paikallispataljoona"?

Käytännössähän nykyään koulutetaan komppania (-) (ent FRDF) PORPR:ssa joka sitten noin vuoden sisään heitetään maailmalle. Homman ongelma on tietysti se reservistä tarvittava erikoisväki jota ei oikeen saada samaan rytmiin ja muuten kriitisen erikoishenkilöstön sotilaallinen perusosaamien ei sitten ole samalla tasolla kun JK:lla ja aiheuttaa pitkän rotaatiokoulutustarpeen (Afganistan rotaatiokoulutus taita olla tätä nykyä pisimmillä kaikkine ajolupineen 12 vkoa!) . Itse näkisin, että jos uusimuotoiseen MAAKK:aan kuuluminen toisi ainoan mahdollisuuden päästä KRIHA-hommiin niin saataisiin 1) kokonaisuutena myös JK:n ulkopuolelta paremmin koulutettuja, ryhmäkoheesiota omaavia joukkoja (normaalia SA-koulutus + vuosien mittaan annettu MAAKK --> vrt. EUBG:t) 2) Nuoria saataisiin MAAKK toimintaan mukaan 3) KRIHA tehtävistä saadut kokemukset eivät haviä joukon hajotessa. On selvä että kaikki eivät halua KRIHA-tehtäviin, mutta edellä esitelmän "Turun Pataljoonan" noin. 700 miehen rungosta saisi varmaankin koottua yhden JK:n...

Nimenomaan! Varsinkin EUBG-rotaatioiden hedelmät valuvat lähes täysin hukkaan yksilötasoa ylempänä nykyisellä "train and forget"-metodilla. Samoin rotaatioihin mahdollisesti kasaan saatavat VM-palveluksessa syntyneet kokonaisuudet pääosin lakkaavat olemasta kun rotaatio ulomailla loppuu. Jos MPK:n niin todellakin myös KV-toiminnan soisin palvelevan kansallisia joukkotuotantotarpeita entistä paremmin! Nuoria olisi jo nykyisellään tulossa MAAKK-hommiin iso läjä, jos toiminnasta huudeltaisiin jossain muuallakin, kuin MPK:n kursseilla. Mielestäni nykyinen tilanne, jossa pääosa MAAKKeissa mukana olevista on saatu toimintaan lähinnä kuulopuheiden perusteella kertoo omaa kieltään rekrypohjan todellisesta halukkuudesta osallistua maanpuolustushommiin. ESSL:n alueella pilotoitava reserviläiskysely on yksi uusi työkalu tähän infovajeeseen vastaamaan. Entistä harvemmalla jää VM-palvelusta minkäänlaisia pysyviä negaatioita ja on jopa havaittavissa selvää turhautumista reserviin siirtymisen jälkeen, ikäänkuin mikrokoon "veteraanifiiliksiä", kun elämää viimeiset 6-12kk hallinnut tarkoituksenmukaisuus ja tavoitteet haihtuvat savuna ilmaan.

Kuulosta toimivalta, jostain syystä epäilen ettei PV,n johtoa moinen kiinnosta. Valitettavasti.
Nyt olisi poliittisesti mahdollisuus luoda jotain yllä kuvatun kaltaista.

Itse en näe tilannetta ihan noin negatiivisena, vaan muutamat näkemäni esimerkit osoittavat, että asennemuutosta on pikkuhiljaa tapahtumassa. Tämän luokan ilmastonmuutokset yksinkertaisesti vievät pitkiä aikoja, varsinkin kun kukaan ei ainakaan päällepäin tavoitteellisesti propagoi asian puolesta PV:ssä tai julkisuudessa. Toisaalta ehkä näin hiljalleen yksittäiset henkilöt toiminnan kautta vakuuttamalla saadaan aidompi muutos aikaan suhtautumisessa, kuin että MPKK:n luentosalissa kerrottaisiin kenraalikunnalle mitä mieltä asiasta nyt pitäisi olla.
 
En usko, että Suomessa tulee ikänä menemään läpi semmoinen esitys, että joku maakuntakomppania voitaisiin sellaisenaan ja normaalioloissa määrätä kriisinhallintaan. Eikö lieneisi siis sekä realistisempi että vähintään yhtä hyvin toimiva konsti se, että KRIHA-tehtäviin valittaessa saisi vähintäänkin huomattavaa plussaa maakuntakomppaniaan sitoutumisesta
Mielestäni MAAKK:iaan tulis sitouttaa väki ja tehdä hommasta enempi vähempi pakollista sitoumuksen jälkeen Tästä toki tulisi maksaa korvauksia ja lainsäädännössä tulee turvata sitoutuneille työpaikkaturva kuten VPK toiminnassa tai KRIHA:ssa nyt. Milestäni olisi vapaaehtoisuus ulkomaille tulisi tulla nimenomaan velvoitteeksi MAAKK:ssa toimivalle, jota Britti TA:n ajatuksen mukaisesti voitaisiin lähettää ulkomaille aina ryhmäkoheesiota omaava joukko. Esim. IUUDMAAKK = ATU = osa NGB 2020. Tanskassa Kodinturvaa käytetään juuri näin, esim. Kosovossa vartiokomppaniat ovat oleet jo vuosia Hjemmeværnetin joukkoja kun taas ammattilaiset ovat sotineet Helmandissa.

Toisaalta ensi askel parempaa olisi myös tuo MAAKK:n antama "etu" missioon pääsyyn.
 
Mielestäni tuota varusteiden hajauttamista ei tule toteuttaa vaan koulutus toteutetaan joukko-osastoissa joissa on jo kaikki tarvittava. Toki harjoitusten aloitusta helpottaakseen kaluston on syytä olla joukkueittain vaikka konteissa, jotta joukkoa ei joka harjoitukseen tarvitse aina "perustaa" (kuten varusmiesyksiköillä on joukkokohtaiset varusteet joukkuevarstoissa). Tuo univormujen pesuongelmakin ratkeaa sillä kun joukko on entistä sitoutetumpi ja käy joka kuukausi siellä varuskunnassa (viikonloppu kuukaudessa, viikko vuodessa, jne. tämä pakollista sitoutuneille --> tästä tietysti pitää maksaa korvausta). En kyllä ymmärrä muutenkaan tuota halua saada univormu kotiin...no jos se pitää ressut tyytyväisenä miksipä ei. PV:n aseiden antaminen reserviläisille on utopia joka ei koska toteudu - eikä mielestäni koskaan tarvitse toteutuakaan. Reserviläisten omien aseiden hankkimista voitaisiin sitä vastoin helpottaa.

Tässä on nyt se ongelma että varuskuntia ei ole maan joka kolkassa vaan matkaa joukon varuskuntaan tulee jopa 300 km:a. Tietysti PV:n jakamat ase ja maastopuku eivät edusta sitä huippukamaa eikä sen kuitilla pitäminen edistä erektiota millään tavalla mutta koska varuskunnat ovat niin kaukana ja harjoituksia pidetään eri paikoissa ja eri ihmisille sekä joukon perustamisen pitää olla nopeaa tulisi tarvittavat varusteet olla kuitilla. PV:n aseiden jakaminen ei ole mitään utopiaa sillä useissa maissa kodinturvajoukoilla tai jopa tavallisilla reserviläisillä on aseet kotisäilytyksessä. Omien aseiden hankkimista tulisi toki helpottaa ja siihen pitää jopa kannustaa, koska PV:n rynkky on vain niin sopimaton nykypäivän vaatimuksiin.

1. Omien havaintojeni mukaan eroja on todella paljon...ei pidä todellakaan yleistää...on erilaisia kriisinhallintajoukkojakin!

Niin on, vasta ISAF:iin jääkäreiden lähettäminen nosti tasoa kaivatulle.

3. Sotiminen nykyaikana tuppaa olemaan nuorehkojen miesten hommaa... ja miehistöä tarvitaan suhteessa enemmän kun nyt!

Niinhän se tuppaa olemaan mutta käytännössä mies on taidoiltaan huipussaan eri ajankohtana kuin fyysisesti. Sanoisin että parhaat näkemäni sotilaat ovat jossain 35-45 v. kieppeillä kun nämä kaksi puolta sovitetaan yhteen.
 
Mielestäni MAAKK:iaan tulis sitouttaa väki ja tehdä hommasta enempi vähempi pakollista sitoumuksen jälkeen Tästä toki tulisi maksaa korvauksia ja lainsäädännössä tulee turvata sitoutuneille työpaikkaturva kuten VPK toiminnassa tai KRIHA:ssa nyt. Milestäni olisi vapaaehtoisuus ulkomaille tulisi tulla nimenomaan velvoitteeksi MAAKK:ssa toimivalle, jota Britti TA:n ajatuksen mukaisesti voitaisiin lähettää ulkomaille aina ryhmäkoheesiota omaava joukko. Esim. IUUDMAAKK = ATU = osa NGB 2020. Tanskassa Kodinturvaa käytetään juuri näin, esim. Kosovossa vartiokomppaniat ovat oleet jo vuosia Hjemmeværnetin joukkoja kun taas ammattilaiset ovat sotineet Helmandissa.

Toisaalta ensi askel parempaa olisi myös tuo MAAKK:n antama "etu" missioon pääsyyn.
Sitouttaminen ja korvaus ovat ok, mutta en missään tapauksessa velvoittaisi MAAK:ilaisa ulkomaanpalvelukseen.

Koko maakuntakomppanioiden alkuperäinen idea oli nimenomaan sitouttaa reserviläiset kotimaan puolustukseen, eikä lähettää heitä ulkomaille. Rispaantuneita varusteita korjailevien ja rahanpuutteessa peruttuja harjoituksia manailevien ressujen silmissä joku A-stanin saavikaupalla rahaa nielevä ikuisuusoperaatio ei edes ole kovin korkeassa kurssissa.

Toiseksi, MAAK:n jäsenet ovat pääsääntöisesti perheellisiä, yli 30-vuotiaita sotilaita, jotka elämäntilanteen vakiinnuttua ovat kasvaneet jonkinlaiseen yhteiskunnalliseen vastuullisuuteen maanpuolustusasioissa. Tässä joukossa myös pienyrittäjillä on yliedustus. Millään lakimuutoskikkailulla ei saada taattua, että pienyrityksen avainhenkilön häipyminen puoleksi vuodeksi ei mitenkään vaikuttaisi yrityksen toimintaan. Kotimaahan, ja varsinki kotiseutuun, suuntautuvan uhan torjumiseksi ollaan tietenkin valmiita uhraamaan enemmän. Sama koskee käytännössä kaikkia yksityisellä sektorilla työskenteleviä. Ilkeästi sanottuna, vain julkisen alan suojatyöpaikoissa on mahdollisuus riekkua ympäri maailmaa ilman minkäänlaisia seurauksia. Muualla työelämässä kyyti on sitten huomattavasti kylmempää. Jos MAAK:ilaisia aletaan velvoittaa palvelemaan ulkomailla, vaihtuu käytännössä koko nykyinen henkilöstö, eikä uuden haaliminen varmasti ole yhtään helpompaa. Sen sijaan ulkomailla palvelleita reserviläisiä soisi näkevän toiminnassa mukana enemmänkin.

Ihan aluksi voisi aloittaa siitä, että nykyisille komppanioille pyrittäisiin järjestämään edes se yksi 2-4 päivää kestävä kova harjoitus vuodessa, ettei koko koulutus kaatuisi MPK:n vapaaehtoisten niskaan.
 
Jos maakuntakomppanioihin mennään niin...
Mielestäni Maakuntakomppaniat pitäisi organisoida uudelleen/miettiä niiden käyttö ja tehtävät uudelleen. Perustelen tätä sillä, että nykyisellään Maakuntakomppanioissa on iso määrä erittäin motivoituneita ja motivaation kautta hyvin osaaviksi kehittyneitä reserviläisiä - joiden sodanajan tehtäväkin on Maakuntakomppaniassa. Kuitenkin - ainakin minun mielestäni - useimmat Maakuntakomppanioiden tehtävät muuttuvat aikaisessa vaiheessa kriisiä, vähän rumasti sanoen/kärjistäen, toisarvoisiksi tehtäviksi. Tämä taas johtaa siihen, että Maakuntakomppanioiden reserviläiset, joista useimmat edustavat reservimme parhaimmistoa, jäävät kenttäarmeijalta hyödyntämättä.
Jotta tältä vältyttäisiin, pitäisi Maakuntakomppaniat ehkä rakentaa vähän samaan malliin kuin aikanaan Suojeluskunnat..eli eräänlaiseksi koulutusorganisaatioksi, jolla voi hyvin olla rauhanajana ja ns. "harmaan vaiheenkin" tehtäviä, mutta joiden henkilöstö sijoitetaan sodan aikana varsinaiseen kenttäarmeijaan. Näin saataisiin se motivoitunut ja osaava väki sinne missä heitä ehkä kuitenkin sillä hetkellä eniten tarvittaisiin..
Tämä ei välttämättä koske koko Maakuntakomppaniajärjestelmää - en tunne siitä kuin oman alueen ja lähialueiden systeemejä..mutta näissä yksiköissä mistä jotakin tiedän, on iso liuta hiton hyviä reserviläisiä, jotka ilomielin näkisin ihan toisessa joukossa sodan aikana.
 
Jos maakuntakomppanioihin mennään niin...
Mielestäni Maakuntakomppaniat pitäisi organisoida uudelleen/miettiä niiden käyttö ja tehtävät uudelleen. Perustelen tätä sillä, että nykyisellään Maakuntakomppanioissa on iso määrä erittäin motivoituneita ja motivaation kautta hyvin osaaviksi kehittyneitä reserviläisiä - joiden sodanajan tehtäväkin on Maakuntakomppaniassa. Kuitenkin - ainakin minun mielestäni - useimmat Maakuntakomppanioiden tehtävät muuttuvat aikaisessa vaiheessa kriisiä, vähän rumasti sanoen/kärjistäen, toisarvoisiksi tehtäviksi. Tämä taas johtaa siihen, että Maakuntakomppanioiden reserviläiset, joista useimmat edustavat reservimme parhaimmistoa, jäävät kenttäarmeijalta hyödyntämättä.
Jotta tältä vältyttäisiin, pitäisi Maakuntakomppaniat ehkä rakentaa vähän samaan malliin kuin aikanaan Suojeluskunnat..eli eräänlaiseksi koulutusorganisaatioksi, jolla voi hyvin olla rauhanajana ja ns. "harmaan vaiheenkin" tehtäviä, mutta joiden henkilöstö sijoitetaan sodan aikana varsinaiseen kenttäarmeijaan. Näin saataisiin se motivoitunut ja osaava väki sinne missä heitä ehkä kuitenkin sillä hetkellä eniten tarvittaisiin..
Tämä ei välttämättä koske koko Maakuntakomppaniajärjestelmää - en tunne siitä kuin oman alueen ja lähialueiden systeemejä..mutta näissä yksiköissä mistä jotakin tiedän, on iso liuta hiton hyviä reserviläisiä, jotka ilomielin näkisin ihan toisessa joukossa sodan aikana.

ALLEKIRJOITAN TÄYSIN - Hyvin reenannut, hyväkuntoinen ja motivoitunut 25-45v upseerit ja aliupseerit MAAKKssa sopivat hyvin taistelukelpoisen pataljoonan runkoporukaksi, miehistöstä löytyy ryhmänjohtajiksi sopivia ---- Eipä taida monikaan varsinaisissa ns taistelujoukkoihin sijoitettu reenata 10-20-30vrk/vuosi (jotkut MAAKKssa jopa 40pv/vuosi) KUNTOTESTATTUJA VUOSITTAIN ???

MAAKK tuottaa valmiita taistelukelpoisia ryhmiä - Tiimiytyneitä osaavia osastoja - Kouluttajiksikin pätevöityviä reenautettuja johtajia

Nuoret luutnantit ja yliluutnantit, jotka nyt toimivat joukkueiden johtajina alkavat olla "päällikkö-tasoa" ja ryhmien johtajat ylik/kers sopivia joukkueiden johtoon - Taistelukoulutustakin on MAAKKn puitteissa riittämiin ja monipuolisesti - Näin ainakin alueilla, joilla PV pystyy tarjoamaan tukeaan riittämiin :cool: ja sitoutuvien ikäjakauma/taitotaso/kehityskelpoisuus sopiva - Tilanne paranee koko ajan kun kiertoa on ja uusia sitoutuvia tulollaan tasaiseen tahtiin sekä koulutuksen/harjoittelun vaativuustaso kasvaa

Kun taistelukelpoisuus hyytyy eikä räjäteen/miinan laukaisunarukaan pysy vapisesevissa hyppysissä >>>>>> Varttuneemmat vääpelit/ylivääpelit/sotilasmestarit kun poistuvat (poistutaan) riveistä n 3-4-500 harjoitusvuorokauden jälkeen, joutaakin "rekrypöytien" ääreen jenkki-mallin mukaan :D VÄRVÄRIKSI :D Kiertoa pitää olla ja haasteita

MAAKK sitoumuksesta sen verran että allekirjoituksellaan henkilö sitoutuu Käskettyjen lisäsi myös tiettyyn määrään "Vapaaehtoisia" harjoituksia - n10pv/vuosi taitaa olla minimiä?
 
Viimeksi muokattu:
No vedäppäs nyt henkeä...

Täälläpäin tuo 10 vrk. vuodessa on paremminkin lähellä maksimia kuin minimiä. Minulla tuollainen 8-10 vrk. vuodessa on ollut viime vuosina normaali tahti. Näistä noin puolet maakuntakomppanian käskettyjä/veh harjoituksia ja toinen puoli Mpk:n kursseja. Hyvä tietysti, jos jossain saa (ja joku ehtii) tetsata enemmänkin. Saattaa tietysti olla, että kun tämä Pohojammaa on varuskuntien suhteen periferiaa, niin sitä mielekästä tarjontaakin on vähemmän. Kun ei ole tukea, niin hankala järjestää, tavara kun ei itsekseen liiku varuskunnista kursseille ja takaisin...
 
No vedäppäs nyt henkeä...

Täälläpäin tuo 10 vrk. vuodessa on paremminkin lähellä maksimia kuin minimiä. Minulla tuollainen 8-10 vrk. vuodessa on ollut viime vuosina normaali tahti. Näistä noin puolet maakuntakomppanian käskettyjä/veh harjoituksia ja toinen puoli Mpk:n kursseja. Hyvä tietysti, jos jossain saa (ja joku ehtii) tetsata enemmänkin. Saattaa tietysti olla, että kun tämä Pohojammaa on varuskuntien suhteen periferiaa, niin sitä mielekästä tarjontaakin on vähemmän. Kun ei ole tukea, niin hankala järjestää, tavara kun ei itsekseen liiku varuskunnista kursseille ja takaisin...

Tee kuten minä ja moni muu. Toiminta-alueeni kattaa karkeasti sanoen Vaasa-Jyväskylä-Mikkeli- linjan eteläpuolen… Kun ei jämähdä oman piiriin alueelle, niin on saatavilla eri painotuksilla olevaa koulutusta ja vaikka kävisi saman asian koulutuksia eri piireissä, niin kouluttajat vaihtuvat eli asioihin saa ainakin sen toisenkin perspektiivin. Ja sitten on toki omakin näkemys, jota voi päivittää.

Matkakulut toki jäävät omalle vastuulle (pl. VEHit) ja joskus vituttaa ajaa 3-4 tuntia harjoitukseen ensinnä pe ja sitten sama su, mutta ihan antoisaa on ollut vierailla muiden piirien touhuissa. Eipä ole oikeastaan aikoihin enää sattunut sellaista, että tuolla alueella ollessa ei poikkeuksetta olisi entuudestaan tuttua porukkaa jos toki tuntemattomiakin. Kertoo varmaan siitä miten pienet nämä ”piirit” loppujen lopuksi ovat…
 
No vedäppäs nyt henkeä...

Täälläpäin tuo 10 vrk. vuodessa on paremminkin lähellä maksimia kuin minimiä. Minulla tuollainen 8-10 vrk. vuodessa on ollut viime vuosina normaali tahti. Näistä noin puolet maakuntakomppanian käskettyjä/veh harjoituksia ja toinen puoli Mpk:n kursseja. Hyvä tietysti, jos jossain saa (ja joku ehtii) tetsata enemmänkin. Saattaa tietysti olla, että kun tämä Pohojammaa on varuskuntien suhteen periferiaa, niin sitä mielekästä tarjontaakin on vähemmän. Kun ei ole tukea, niin hankala järjestää, tavara kun ei itsekseen liiku varuskunnista kursseille ja takaisin...

Hakeutua voi myös muihin kuin oman alueen VEHheihin (tai MPK-kursseille), jos omaa tarjontaa ei riitä ja osa porukoista kiertää myös maksullisia kursseja oman alueensa lisäksi muualla - jopa omalla kustannuksellaan (Hatun nosto noheville Lapin sisseille !)

Ihmetyttää vaan kun omaa tehtävää palvelevaa koulutusta ei aina saa maksuttomasti ???
Littera-rahasto nuorten ja sitoumuksen tehneiden reserviläisten matkoihin/kouluttautumiseen olisi paikallaan, etenkin kun omalla alueella ei ole riittävää/sopivaa koulutusta tarjolla :cool: Kaikkea sotilaallisia taitoja parantavia koulutustapahtumia kun ei saa VEH-pohjaiseksi

Hmm --- Tuossahan olisi sponsorin paikka ? VR HoHooooi !!!
 
BTW
Tämä keskustelu sopisi jo RESERVILÄISjutusteluhaaraan
 
Back
Top