Upseeriliiton puheenjohtaja: Nämä ovat Suomen puolustuksen 3 heikkoutta

[Ohjus-tiedustelija]

Pointti oli siinä, että MAAKK-toimintaan hakeutuu tätä motivoituneinta ja sitä kautta myöskin useimmiten erittäin kyvykästä ainesta KAIKISTA koulutushaaroista ja aselajeista. MAAKK sitten koulutetaan ja harjoitutetaan tehtäväänsä - joka useimmiten on jonkin jalkaväen koulutushaaran tehtävä. Koska MAAKK:ssa kuitenkin on kaikkien aselajien ja koulutushaarojen ihmisiä, menetämme näitä motivoituneita eri aselajien reserviläisiä näihin MAAKK:den tehtäviin - ei meillä liikaa ole esim tykistön ja viestin motivoituneita reserviläisiä ottaa pois kenttäarmeijasta...
Ja toistan kaikesta huolimatta myös sen, että esim paikallisessa MAAKK:ssa on iso määrä jalkaväen resups, res au ja miehistöä jotka mieluusti näkisin vaikkapa omassa joukossani sodan aikana - mieluummin kuin (kärjistäen sanottuna) "jonkin sillanpielen vieressä seisomassa" siinä vaiheessa kun kenttäarmeijan joukot ovat omissa hommissaan.. Osa parhaista kavereista on sillä hetkellä täysin väärässä paikassa - ja niin asia ei saisi missään tapauksessa olla.

Eikös homman pitäisi mennä (ihan PV lähteidenkin mukaan) siten että SA-sijoitus ei estä hakeutumista/toimimista MAAKK:ssa, mutta saattaa hyvinkin estää sijoituksen vaihtumisen sinne?
2015 SA-vahvuuksilla + edelleen suurella volyymillä jatkuvalla reservin tuottamisella, MAAKK sijoituksiin ei siis pitäisi pääsääntöisesti kadota kuin jo alkuperäisista SA-sijoituksista pois pudonneita henkilöitä. Ja jatkossa tämä voi olla yhä useammalla edessä jo 25v. huitteilla...

Ja edelleen, en oikein jaksa uskoa etteikö PV suuntaisi alkuhärdellin jälkeen MAAKK hyvin koulutettuja kokoonpanoja edelleen kuumina pysyviin kohteisiin, jolloin ne motivoituneet jampat eivät ole ainakaan "täysin väärässä" paikassa.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Kyllä minä olen vakuuttunut siitä että käskyjä tarvitaan. Aina ei olla kuin ampumaradalla vaan pelko ja paniikki kamppalivat keskenään kumpi ottaa vallan tasitelijasta. Äänekäs käskyttäjä voi hyvinkin olla se juttu joka sysää kaverin toimintaan ja saa tekemään asiat oikealla tavalla. .

Tilanteesta vähän riippuen, kysymys olikin lähinnä siitä tarviiko käskyt antaa pilkulleen tst-oppaan kaavamaisella tavalla, vai riittääkö että karjutaan asia 1-2 sanalla, siten miten se vaan jakeluun yksinkertaisemmin menee. Eli pohjimmiltaan tässä on kyse siitä kuinka pikkuntarkasti asiat tarvii kirjata tuollaisiin oppaisiin. Nyt ei sitten ilmeisesti enää kirjata vaan jokainen kouluttaja soveltaa sen lopullisen hienosäädön, käytännössä on sovellettu jossain vaiheessa ennenkin (vaikka opus jotain muuta on ehkä sanonutkin), joten lopputulos on ihan sama!
HipiHurraa, kannatti käydä Afganistanista asti hakemassa tämäkin asia...

Samoin sinkotoiminnassa voidaan kyseenalaistaa taistelijoiden ammattitaito jos jonkun ei tarvitse tulenkorjaus käskyjä jakaa. Miksi? No siksi että sinkomiehen on syytä vaihtaa asemia HETI kun laukaus lähti. Esim afganistanissa punasotilaita vastaan sinkomiehet juoksivat uusiin asemiin jo siinä vaiheessa kun ammus räjähti maalissa tai maalin vieressä. Jonkun on syytä seurata tulen osuvuutta koska sinkomiehellä itsellään ei aikaa tähän ole.

Toki on niinkin että jos miehellä on kaksi kertasinkoa ja ne valmisteltuina niin asemien vaihtoa kannattaa miettiä vasta sitten kun molemmat on ammuttu, toki henkiinjäämisprosentti voi olla melko heikko, samoissa asemissa on kuitenkin kupattu jo sekuntti tolkulla.

Jälleen aivan älytöntä kirjailla jotain välitöntä asemien vaihdon tarvetta opuksiin edes KESsin tapauksessa koska kaikki on niin tilanne kohtaista. Jos yksittäistä vaunua (jopa raskasta) päästään ampumaan sopivasta katveesta (tähän on aina pyrittävä mahdollisuuksien mukaan), sivusta, takaviistosta tms. niin on hyvinkin suotavaa tyhjentää vaikka koko partion kes arsenaali samoilta sijoilta koska tärkein päämäärä on saada mahdollisemman monta osumaa/mahdollisemman lyhyessä ajassa ja sitä kautta hiljentää vaunu lopullisesti. Singahtelu laukausten välissä ei edesauta tätä, päinvastoin koska juuri singahtelun aikana vaunu voi hyvinkin keretä hahmottamaan uhan suunnan/nähdä juuri vilauksen niistä asemia vaihtavista ukkeleista ja sen jälkeen ei päitä enää paljon nostetella vaikka oltaisiin kuinka uusissa asemissa. Toinen riski on se että muut vaunut näkevät yhden saavan osuman sivusta, eivät näe peitteisen metsän läpi tarkemmin että mistä, mutta alkavat suolaamaan puistikkoa nikkelivarmistuksella = kaikista riskaapelein hetki poistua suojasta...

Toinen pointti, meillä esim. partiossa oli kaikilla 3-ukolla kessit, on ehdottamasti fiksumpaa että jos samassa asemassa/lähekkäin on kaksi ukkoa, niin kun ensimmäinen ampuu, niin se ei todellakaan lähde välittömästi ryntäilemään asemista mihinkään koska siinä käy helposti niin että ryntäilee hetikohta perään ampuvan toisen miehen takavaara alueelle. Toiminnan pitäisi päinvastoin lähteä siitä oletuksesta että ensimmäisenä kessin ampunut kaivaa välittömästi rynkyn kouraan ja on valmiina suolaamaan vaunusta ulos pelastautuvia vihollisia (näin meillä toimittiin), jos se ukko vaihtaa silloin asemaan kun ryntövaunu jalkauttaa niin ne vihollisetkin on jo suojassa siinä vaiheessa kun itse pääset uusiin asemiin.

 

[commando]

Käytännössä jos vaunuun ampuu neljä kessiä niin vaikkei se lävistäisi niin varmasti aiheuttaa vaurioita vaunun tähystyslaitteille, sähkölaitteille, pinnassa oleville varusteille, telaketjuille ja telapyörästölle sekä ei varmasti ole miellyttävä kokemus vaunussa sisälle olijoille. Mikäähän ei estä ampumasta myöskään kessiä vaunuun siinä vaiheessa kun siitä jalkautuvat miehet ovat avanneet poistumisluukun osui se sitten kylkeen vai avonaisesta luukusta sisälle... Kun kessi räjähtää vaunun kylkeen ja olet siinä poistumassa ajoneuvosta ja vaikkei nyt se aiheuttaisi mitään tuhoa itse vaunulle niin saattaapi miehille tärykalvot olla muisto enää jo pelkästä paineaallon vaikutuksesta puhumattakaan sirpaleista ja kuumasta liekistä. Kessihän on nopea ammuttava ja helposti saa taistelijapari ammuttua samasta asemasta alle 10 s. neljä kessiä kun jätetään huutelukomennot väliin.

 

[Magistra]

Palatakseni tässä topikissa alkuperäiseen uutiseen eli Rantalan näkemykseen pv:n heikoista kohdista, voisi yhteenveto olla hänen mukaansa
3. Ilmavoimien kaluston vanheneminen eikä rahaa korvaamaan vanhenevaa kalustoa
2. Yleinen kaluston vanheneminen eikä rahaa ...
1. Käytettävissä olevan rahan ja puolustudoktriinin välinen epäsuhta eli kokonaismaanpuolustus, koko maan puolustaminen

Tuleeko siis rahaa vai muutos doktriiniin?

Ketjun vastausten perusteella tahtoa puolustaa valtakuntaa on, vaikka kiskoa sitä rahaa sitten omasta taskusta vaikkapa MPK:n harjoitustuksiin osallistumiseen. Joku tuolla heitti ilmaan kommentin, että aktiiviselle reissulle nauretaan selän takana. Ja ketjussa on pohdittu MPK:n toiminnan suhdetta pv:n koulutukseen. Yhdistäisivät nämä vielä kotona käydyn keskustelun kautta siten, että kapparit saattavat pitää MPK:n harjoituksia negatiivisena siksi, että reserviläisten valmiutta voidaan tilastoida MPK:n tilastot huomioiden: kun ilman sa-sijoitusta oleva ressu käy kymmenennen kerran omakustanteisesti sisseilessä ve-harjoituksessa, voidaan väittää, että "siinäpä meillä on nyt (tilastollisesti) noheva soturi JA pv ei tarvitse lisää rahaa kertauksen järjestämiseen, kun nykyrahoillakin aikaansaadaan (tilastollisesti) näin paljon.

Pakolla tulee mieleen peruskoulun Pisa-tutkimukset: vähällä rahalla on saatu ensin hyviä tuloksia, viimeaikoinakin vielä kelvollisia tuloksia. Joten yhteenvetona valtiovalta päättää vähentää vielä yleissivistävän koulutuksen rahoja. Ja pian ollaan nuorison kanssa ihan suossa. - Toivottavasti pv:n osalta asia ei realisoidu niin, että pian ollaan testaamassa, mihin vähäinen satsaus kantaa.

 

[Second]

Jälleen aivan älytöntä kirjailla jotain välitöntä asemien vaihdon tarvetta opuksiin edes KESsin tapauksessa koska kaikki on niin tilanne kohtaista. Jos yksittäistä vaunua (jopa raskasta) päästään ampumaan sopivasta katveesta (tähän on aina pyrittävä mahdollisuuksien mukaan), sivusta, takaviistosta tms. niin on hyvinkin suotavaa tyhjentää vaikka koko partion kes arsenaali samoilta sijoilta koska tärkein päämäärä on saada mahdollisemman monta osumaa/mahdollisemman lyhyessä ajassa ja sitä kautta hiljentää vaunu lopullisesti. Singahtelu laukausten välissä ei edesauta tätä, päinvastoin koska juuri singahtelun aikana vaunu voi hyvinkin keretä hahmottamaan uhan suunnan/nähdä juuri vilauksen niistä asemia vaihtavista ukkeleista ja sen jälkeen ei päitä enää paljon nostetella vaikka oltaisiin kuinka uusissa asemissa. Toinen riski on se että muut vaunut näkevät yhden saavan osuman sivusta, eivät näe peitteisen metsän läpi tarkemmin että mistä, mutta alkavat suolaamaan puistikkoa nikkelivarmistuksella = kaikista riskaapelein hetki poistua suojasta...

Satoja kertoja on tullut vastapuolta rangaistua asemien vaihtamatta jättämisestä tuosta ja langettua siihen itsekin, niin virtuaalisesti kuin todellisuudessakin. Kiväärimiehellä pelkkä 50 sentin muutos riittäisi jos edellinen ampumapaikka on vihollisen kiväärimiehen TA:n jyvällä ja silti se tuppaa jäämään tekemättä -> Pääsiluetti ilmestyy jyvälle -> Bang! -> Sankari vainaja. Jos tuota hommaa ei opeteta automaation tasolle niin se jää varmasti tekemättä, kunnes evoluutio opettaa.

Ja jos asiaa ei ole koulutettu niin mitenkäs se sotatilanteessa osataan? Jos ukot koulutettaan automaattisesti etsimään vaihtoehtoisia tuliasemia läheisyydestään niin se homma on hallussa ja osataan katsella ympäristöä ja jopa harjoitella asemien vaihtoa, jos tätä hommaa ei harjoitella uusiin asemiin ryhmityttäessä niin tuo vaihtoasemien etsiminen jää helposti tekemättä... Ja sitten säntäillään vihollisen lämpöoptiikassa kuin päättömät kanat. Tämän takia mm Ohjusjoukkueessa ne vara- ja vaihtoasemiin vaihdot treenataan joka kerta kun valmistellaan asemia ja ryhmityttään uusiin asemiin, koska jos se jää tekemättä niin homma menee helposti päin helvettiä. Jos taas tämä homma hallitaan ja vara- ja vaihtoasemille ei löydy paikkaa tai ei ole tarvetta niin ne osataan jättää pois... Koittapas toisin päin niin niitä vara- ja vaihtoasemia ei 90% varmuudella osata/jakseta/viitsitä suunnitella ennalta ja sitten on myöhäistä kun niitä tarvittaisiin. Tämän takia hommat pitää minun mielestä kouluttaa viimeistä piirtoa myöten, ihmiset kun osaa soveltaa jättämällä turhaksi kokemiaan asioita pois. Toisin päin on vähän hankalampaa. Etenkin kun alkaa olla jo sotatoimien tuomaa rasitusta painolastina.

Tämä on tullut käytännön tasolla niin varusmiesaikana kuin reserviläisaikana havaittua.

TST-teknisenä detailina: Mitä taas tulee tuohon 'kaikki singot kerralla' niin tietyissä tilanteissa se toimii, etenkin kun osumavarmuus on suuri, eli käytännössä alle 100 metin matkoille kun maali tulee kutakuinkin kohti tai liikkuu hitaasti. Mutta se ei saa olla ainoa toimintatapa koska se on epätarkkaa tulta ja tuhlailevaa (kaikki ryhmän/joukkueen singot kerralla!). Jos kuvitellaan että tarkkoja pitkän matkan (200 metriä) laukauksia ei tarvita tai että ei ole tarvetta säästellä sinkojen laukausia niin silloin on käsitys tst-kentän monipuolisuudesta kovin rajallinen.

Jälleen kerran on helpompi kouluttaa mahdollisimman pikkutarkasti ja odottaa että tilanteeseen nähden turhat jutut jätetään pois kuin että odotetaan että nyt ne keksii sinkotoiminnan käskykuviot päästään tai musitaisivat miten ne joskus P-kauden alussa opetettiin, suurella todennäkösyydellä eivät keksi/muista.

Paras olisi jos koulutettaisiin useita toimintatapoja, mutta ainakaan omana aikana tämä ei kuulunut toimintatapoíhin.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Satoja kertoja on tullut vastapuolta rangaistua asemien vaihtamatta jättämisestä tuosta ja langettua siihen itsekin, niin virtuaalisesti kuin todellisuudessakin. Kiväärimiehellä pelkkä 50 sentin muutos riittäisi jos edellinen ampumapaikka on vihollisen kiväärimiehen TA:n jyvällä ja silti se tuppaa jäämään tekemättä -> Pääsiluetti ilmestyy jyvälle -> Bang! -> Sankari vainaja. Jos tuota hommaa ei opeteta automaation tasolle niin se jää varmasti tekemättä, kunnes evoluutio opettaa..

Tässä puhutaan nyt kohtuu eri asiosta jos verrataan tilannetta singot vs. vaunut ja kiväärimiehet vs. kiväärimiehet.
Jos laukauksia jo tosiaan vaihdetaan ns. RK:n käytännön maasto kantamalta aktiivisesti niin pään nostaminen (lasketaanko se nyt sitten aseman vaihtamiseksi...?) aina hieman eri paikasta on ilmanmuuta perusteltua.
Sinkojen tapauksessa tähtäystoiminta ja laukaisu on taas jo niin paljon hitaampaa että asemaa täytyy tosiaan vaihtaa ihan oikeasti = miellellään kymmeniä metrejä että se nouseva pää/ylätorso ei saa osumaa ennekuin vaunu on edes löytynyt tähtäimen läpi, jos tilanne on ajautunut siihen pisteeseen että vihollinen jo aktiivisesti tähystää/jakaa tulta siihen suuntaan.

Koko homman pointti on siis siinä että singot kannattaa pyrkiä ampumaan vaunuihin ennenkuin kuin ne tokenevat yllätyksestä / sieltä jalkautuu lisää niitä tähtäileviä silmäpareja. Sen jälkeen ollaan heti vaikeammassa tilanteessa.

TST-teknisenä detailina: Mitä taas tulee tuohon 'kaikki singot kerralla' niin tietyissä tilanteissa se toimii, etenkin kun osumavarmuus on suuri, eli käytännössä alle 100 metin matkoille kun maali tulee kutakuinkin kohti. Mutta se ei saa olla ainoa toimintatapa koska se on epätarkkaa tulta ja tuhlailevaa (kaikki ryhmän/joukkueen singot kerralla!). Jos kuvitellaan että tarkkoja pitkän matkan (200 metriä) laukauksia ei tarvita tai että ei ole tarvetta säästellä sinkojen laukausia niin silloin on käsitys tst-kentän monipuolisuudesta kovin rajallinen.

Ensinnäkin minä puhuin partion singoista, ja tottakai siis niitä lauotaan sitä mukaa mikä on edellisen vaikutus maalissa, mutta nopealla tahdilla kuitenkin. Joku kes on kyllä niin perustyökalu/vähäntehoinen/arvoinen kapistus suhteessa mihin tahansa kovakuoriseen vaunuun, että 2kpl partion kannattaa aina pistää menemään (laittaa ilman epäröintiä toimintakuntoon) kun siihen on tilaisuus. "Kerralla ampumisen" pointti on siis edelleen siinä että kohteena oleva vaunu on saatava ulos pelistä mielellään "kerralla" koska tämän jälkeen sen huomio kiinnittyy tod.näk. sinne mistä sitä ammutaan ja sen jälkeen tilanne kääntyy epäedulliseksi jalkamiesten kannalta vaihdetaan asemaa tai ei. Vaunun miehistön/tornin käännön reagointinopeus kun vaan on tod.näk. sellaista luokkaa että partion jäsenet kyllä kerkeävät sen oman sinkonsa laukaisemaan ennenkuin huomio siihen suuntaan keskittyy, mutta toisen singon kanssa voi olla jo myöhäistä tai asemien vaihdon (jos maasto ei mahdollista takarinteeseen tms. esteen taakse poistumista -> näitä ei löydy kovin nurkalta).

En myöskään nyt ihan ymmärrä miten 1 laukaus per asema jotenkin parantaa osumatarkkuutta ja 2-3 laukausta per aseman 2-3 miehen toimesta huonontaa sitä?
Ja kyllä 200m vähääkään liikkuvaan maaliin alkaa olla jo käytännössä ihan liikaa kes tason tuubille. Suomalaisessa metsämaastossa pyöritään tod.näk. kessin tapauksessa helposti 50m ja allekkin etäisyyksissä, nyrkeillä taidettiin keikkua kesällä -44 jossain 10m molemmin puolen ja olisiko kauhullakin oltu jossain 30m kantturoissa...

 

[baikal]

Palatakseni tässä topikissa alkuperäiseen uutiseen eli Rantalan näkemykseen pv:n heikoista kohdista, voisi yhteenveto olla hänen mukaansa
3. Ilmavoimien kaluston vanheneminen eikä rahaa korvaamaan vanhenevaa kalustoa
2. Yleinen kaluston vanheneminen eikä rahaa ...
1. Käytettävissä olevan rahan ja puolustudoktriinin välinen epäsuhta eli kokonaismaanpuolustus, koko maan puolustaminen

Tuleeko siis rahaa vai muutos doktriiniin?

Ketjun vastausten perusteella tahtoa puolustaa valtakuntaa on, vaikka kiskoa sitä rahaa sitten omasta taskusta vaikkapa MPK:n harjoitustuksiin osallistumiseen. Joku tuolla heitti ilmaan kommentin, että aktiiviselle reissulle nauretaan selän takana. Ja ketjussa on pohdittu MPK:n toiminnan suhdetta pv:n koulutukseen. Yhdistäisivät nämä vielä kotona käydyn keskustelun kautta siten, että kapparit saattavat pitää MPK:n harjoituksia negatiivisena siksi, että reserviläisten valmiutta voidaan tilastoida MPK:n tilastot huomioiden: kun ilman sa-sijoitusta oleva ressu käy kymmenennen kerran omakustanteisesti sisseilessä ve-harjoituksessa, voidaan väittää, että "siinäpä meillä on nyt (tilastollisesti) noheva soturi JA pv ei tarvitse lisää rahaa kertauksen järjestämiseen, kun nykyrahoillakin aikaansaadaan (tilastollisesti) näin paljon.

Pakolla tulee mieleen peruskoulun Pisa-tutkimukset: vähällä rahalla on saatu ensin hyviä tuloksia, viimeaikoinakin vielä kelvollisia tuloksia. Joten yhteenvetona valtiovalta päättää vähentää vielä yleissivistävän koulutuksen rahoja. Ja pian ollaan nuorison kanssa ihan suossa. - Toivottavasti pv:n osalta asia ei realisoidu niin, että pian ollaan testaamassa, mihin vähäinen satsaus kantaa.

Olet mielestäni vähintään oikeilla jäljillä. MPK on toiminut eräänlaisena rekyylijarruna suhteessa reserviin. Innokkaimmille nokkamiehille on tarjottu areena, jotta pysyvät hiljaa. Ja aika hyvin ovat pysyneet. Takeena 5-vuotisylennysrumbassa säilyminen ja tarpeeksi tohinaa. Jokainen voi arvioida, mitä tarkoittaa Suomen puolustuskyvylle 25 kevyttä komppaniaa, jotka on perustettu ja koulutettu karkkirahoilla. En vähättele, mutta kyllä tätä asiaa käännellessä huomaa tonkivansa melkoista pöheikköä. Kun kertausharjoitukset asiallisessa mielessä saattohoidettiin, kehitettiin siis mahdollisesti älähtäville ja ääntä pitäville innokkaimmille ressuille oma väylänsä. Minä en osaa arvioida, mitä on saatu aikaan tai on oltu.

NL:n kaatumisen jälkeen hukattiin fokus, sitä on täysin turha kieltää. Olen nähnyt ja kokenut koko tämän kaaren. Homma on pysynyt edes jollain tavalla kuosissaan vain siksi, että pv:ssa on töissä enemmistönä hyvää väkeä, jotka ovat ylittäneet monta kertaa itsensäkin hoitaessaan työtään. Ilman tätä ylimääräistä ponnistusta koko lafka olisi täysin ilman kysymystä aivan luiskakamaa.

 

[Second]

Tässä puhutaan nyt kohtuu eri asiosta jos verrataan tilannetta singot vs. vaunut ja kiväärimiehet vs. kiväärimiehet.
Jos laukauksia jo tosiaan vaihdetaan ns. RK:n käytännön maasto kantamalta aktiivisesti niin pään nostaminen (lasketaanko se nyt sitten aseman vaihtamiseksi...?) aina hieman eri paikasta on ilmanmuuta perusteltua.
Sinkojen tapauksessa tähtäystoiminta ja laukaisu on taas jo niin paljon hitaampaa että asemaa täytyy tosiaan vaihtaa ihan oikeasti = miellellään kymmeniä metrejä että se nouseva pää/ylätorso ei saa osumaa ennekuin vaunu on edes löytynyt tähtäimen läpi, jos tilanne on ajautunut siihen pisteeseen että vihollinen jo aktiivisesti tähystää/jakaa tulta siihen suuntaan.

Koko homman pointti on siis siinä että singot kannattaa pyrkiä ampumaan vaunuihin ennenkuin kuin ne tokenevat yllätyksestä / sieltä jalkautuu lisää niitä tähtäileviä silmäpareja. Sen jälkeen ollaan heti vaikeammassa tilanteessa.



Ensinnäkin minä puhuin partion singoista, ja tottakai siis niitä lauotaan sitä mukaa mikä on edellisen vaikutus maalissa, mutta nopealla tahdilla kuitenkin. Joku kes on kyllä niin perustyökalu/vähäntehoinen/arvoinen kapistus suhteessa mihin tahansa kovakuoriseen vaunuun, että 2kpl partion kannattaa aina pistää menemään (laittaa ilman epäröintiä toimintakuntoon) kun siihen on tilaisuus. "Kerralla ampumisen" pointti on siis edelleen siinä että kohteena oleva vaunu on saatava ulos pelistä mielellään "kerralla" koska tämän jälkeen sen huomio kiinnittyy tod.näk. sinne mistä sitä ammutaan ja sen jälkeen tilanne kääntyy epäedulliseksi jalkamiesten kannalta vaihdetaan asemaa tai ei. Vaunun miehistön/tornin käännön reagointinopeus kun vaan on tod.näk. sellaista luokkaa että partion jäsenet kyllä kerkeävät sen oman sinkonsa laukaisemaan ennenkuin huomio siihen suuntaan keskittyy, mutta toisen singon kanssa voi olla jo myöhäistä tai asemien vaihdon (jos maasto ei mahdollista takarinteeseen tms. esteen taakse poistumista -> näitä ei löydy kovin nurkalta).

En myöskään nyt ihan ymmärrä miten 1 laukaus per asema jotenkin parantaa osumatarkkuutta ja 2-3 laukausta per aseman 2-3 miehen toimesta huonontaa sitä?
Ja kyllä 200m vähääkään liikkuvaan maaliin alkaa olla jo käytännössä ihan liikaa kes tason tuubille. Suomalaisessa metsämaastossa pyöritään tod.näk. kessin tapauksessa helposti 50m ja allekkin etäisyyksissä, nyrkeillä taidettiin keikkua kesällä -44 jossain 10m molemmin puolen ja olisiko kauhullakin oltu jossain 30m kantturoissa...

Elämä on.

Kun minun pointtina on se että Afgaanit havaitsivat että paras tapa välttää ammutuksi joutuminen on vaihtaa asemia heti kun laukaus lähti. Venäläiset hallitsivat varsin tehokkaasti nikkelivarmistuksen ja reaktioammunnan salat ja vastatuli oli ilmeisen tehokasta. Mutta enpä minä näistä viitsi käydä kinaamaan.