Satoja kertoja on tullut vastapuolta rangaistua asemien vaihtamatta jättämisestä tuosta ja langettua siihen itsekin, niin virtuaalisesti kuin todellisuudessakin. Kiväärimiehellä pelkkä 50 sentin muutos riittäisi jos edellinen ampumapaikka on vihollisen kiväärimiehen TA:n jyvällä ja silti se tuppaa jäämään tekemättä -> Pääsiluetti ilmestyy jyvälle -> Bang! -> Sankari vainaja. Jos tuota hommaa ei opeteta automaation tasolle niin se jää varmasti tekemättä, kunnes evoluutio opettaa..
Tässä puhutaan nyt kohtuu eri asiosta jos verrataan tilannetta singot vs. vaunut ja kiväärimiehet vs. kiväärimiehet.
Jos laukauksia jo tosiaan vaihdetaan ns. RK:n käytännön maasto kantamalta aktiivisesti niin pään nostaminen (lasketaanko se nyt sitten aseman vaihtamiseksi...?) aina hieman eri paikasta on ilmanmuuta perusteltua.
Sinkojen tapauksessa tähtäystoiminta ja laukaisu on taas jo niin paljon hitaampaa että asemaa täytyy tosiaan vaihtaa ihan oikeasti = miellellään kymmeniä metrejä että se nouseva pää/ylätorso ei saa osumaa ennekuin vaunu on edes löytynyt tähtäimen läpi,
jos tilanne on ajautunut siihen pisteeseen että vihollinen jo aktiivisesti tähystää/jakaa tulta siihen suuntaan.
Koko homman pointti on siis siinä että singot kannattaa pyrkiä ampumaan vaunuihin ennenkuin kuin ne tokenevat yllätyksestä / sieltä jalkautuu lisää niitä tähtäileviä silmäpareja.
Sen jälkeen ollaan heti vaikeammassa tilanteessa.
TST-teknisenä detailina: Mitä taas tulee tuohon 'kaikki singot kerralla' niin tietyissä tilanteissa se toimii, etenkin kun osumavarmuus on suuri, eli käytännössä alle 100 metin matkoille kun maali tulee kutakuinkin kohti. Mutta se ei saa olla ainoa toimintatapa koska se on epätarkkaa tulta ja tuhlailevaa (kaikki ryhmän/joukkueen singot kerralla!). Jos kuvitellaan että tarkkoja pitkän matkan (200 metriä) laukauksia ei tarvita tai että ei ole tarvetta säästellä sinkojen laukausia niin silloin on käsitys tst-kentän monipuolisuudesta kovin rajallinen.
Ensinnäkin minä puhuin partion singoista, ja tottakai siis niitä lauotaan sitä mukaa mikä on edellisen vaikutus maalissa, mutta nopealla tahdilla kuitenkin. Joku kes on kyllä niin perustyökalu/vähäntehoinen/arvoinen kapistus suhteessa mihin tahansa kovakuoriseen vaunuun, että 2kpl partion kannattaa aina pistää menemään (laittaa ilman epäröintiä toimintakuntoon) kun siihen on tilaisuus.
"Kerralla ampumisen" pointti on siis edelleen siinä että kohteena oleva vaunu on saatava ulos pelistä mielellään "kerralla" koska tämän jälkeen sen huomio kiinnittyy tod.näk. sinne mistä sitä ammutaan ja
sen jälkeen tilanne kääntyy epäedulliseksi jalkamiesten kannalta vaihdetaan asemaa tai ei. Vaunun miehistön/tornin käännön reagointinopeus kun vaan on tod.näk. sellaista luokkaa että partion jäsenet kyllä kerkeävät sen oman sinkonsa laukaisemaan ennenkuin huomio siihen suuntaan keskittyy, mutta toisen singon kanssa voi olla jo myöhäistä tai asemien vaihdon (jos maasto ei mahdollista takarinteeseen tms. esteen taakse poistumista -> näitä ei löydy kovin nurkalta).
En myöskään nyt ihan ymmärrä miten 1 laukaus per asema jotenkin parantaa osumatarkkuutta ja 2-3 laukausta per aseman 2-3 miehen toimesta huonontaa sitä?
Ja kyllä 200m vähääkään liikkuvaan maaliin alkaa olla jo käytännössä ihan liikaa kes tason tuubille. Suomalaisessa metsämaastossa pyöritään tod.näk. kessin tapauksessa helposti 50m ja allekkin etäisyyksissä, nyrkeillä taidettiin keikkua kesällä -44 jossain 10m molemmin puolen ja olisiko kauhullakin oltu jossain 30m kantturoissa...