SM-2, Sea Dart ja Masurca. Tosin sekin taisi ainakin osittain pohjautua Terrieriin. Kaikkien ulottuvuus oli ainakin selkeästi parempi kuin SM-1:n, tietty ne oli myös isompia ohjuksia. SM-1:ssä ei käsittääkseni ollut mm. inertialentovaihetta ollenkaan. SM-2 oli USN:n ilmatorjunnan keihäänkärki ja sai uusimmat päivitykset ensin, SM-1:stä päivitettiin sitten SM-2:n ratkaisuilla myöhemmin.
Eihän 70-luvulla mikään alueit-ohjus pystynyt torjumaan seaskimmereitä, minimitorjuntakorkeudet oli jotain 30-50m luokkaa. Äkkiä niitä ruvettiin hilaamaan alaspäin etenkin Falklandin jälkeen. Käden käänteessä se ei tapahtunut.
Perryissä oli rajoitteena yksikiskoinen laukaisin. Noita kaikkia muita taidettiin ampua tuplakiskoilta. Ja isoimmat paatit kuten Ticot oli "double-ended, double-armed".