US Navy - Yhdysvaltain laivasto

Tuli tuossa mieleen, että kuluuko jenkkilaivasto jotenkin nopeammin kuin muut laivastot? Vai säästöistäkö aluksista luopuminen on johtunut?

Kysyn, koska ihan n. 15-20-vuotiasta aluskalustoa on laitettu romuksi tai köyhille liittolaisille 90- ja 2000-luvuilla. Etenkin Perryjä poistettiin käytöstä, mutta myös Spruance-luokan aluksia ja varhaisia Ticonderogia laitettiin poistoon aikaisessa vaiheessa.

Tuntuu jotenkin kamalalta tuhlaukselta, jos kaikki selittyy vain "downsizing of the nineties" -nimisellä rahoituskriisillä. Jälkiviisaasti voi tietysti sanoa, että nyt nuo viimeisetkin alukset alkaisivat olla nyt poistokunnossa.

Voi veljet, ysärinä poistettiin 'Peace Dividend' -innossa NTU-standardin aluksia melkein heti kun ne oli telakalta tulleet. Kalliilla rahalla päivitetty vanhoja risteilijöitä liki Aegis-standardiin ja sitten samantien naulatehtaalle. Kyllä siinä on SWO:lla tullut tippa linssiin. Muttei auttanut, jostain oli pakko karsia kun lentotukialusten määrää ei haluttu liikaa leikata. Kaikki 'epästandardit' alusluokat poistettiin, jäljelle jäi vain isoissa sarjoissa tehdyt alukset kuten VLS-Ticot ja Spruancet, Burket ja myöhemmät Perryt.
Näistä Perryt poistettiin kun niissä ei ollut päivitysvaraa, ne oli tehty "paljon dakkaa halvalla" -periaatteella eikä niihin hirveästi voinut jälkikäteen pultata tavaraa. Spruancet oli melkein yhtä kalliita ylläpitää kuin Burket ja tarjosivat paljon heikomman aseistuksen. Loppujen Ticojenkin poistoa väläyteltiin pahimpina leikkausaikoina, mutta nyt on jopa mietitty että koipallossa olleet viisi vanhinta Ticoa otettaisiin uudestaan palvelukseen.
 
Kenellä ei ole ollut?
Jos sen kieltää jokin sopimus niin mitkä maat ovat allekirjoittajina?
Onko Kiina, Pohjoiskorea, Isobritannia, Ranska, USA, Venäjä (koskeeko Neuvostoliiton sopimukset asiassa heitä), Intia, Pakistan, Israel, ym, ym.
Kaiketi ohjustorjunnan osalta olis varauduttava kaikkien muiden valtoiden ohjuksia, eikä vain aserajoitussopimus osapuolten, joten monikärkisiin olisi syytä varautua, eikä sulkea niitä laskusta pois jonkin mahdollisen sopimuksen takia.

En siis tiedä onko noissa muiden maiden keskimatkan ohjuksissa monikärkimalleja? En kuitenkaab muista nähneeni mainintaa että jollain "uudella" ohjusvaltiolla sellaisia olisi käytössä.

Ilman muuta asiaan on varauduttava koska mitään teknistä estettä moisen toteutukselle ei ole.

Vai onko siis tiedossa muita toteutuneita kuin SS-20?
 
Laivastoministeri käynnistää Strategisen valmiuden tarkastukset viime aikaisten onnettomuuksien johdosta.

SECNAV Announces Strategic Readiness Review
Story Number: NNS170901-14Release Date: 9/1/2017 8:29:00 PM

By Secretary of the Navy Public Affairs
WASHINGTON (NNS) -- Today, Secretary of the Navy Richard V. Spencer announced the formation of an independent subject matter expert team to conduct a Strategic Readiness Review in response to the recent increase in surface fleet incidents.

"The Navy has had a tragic increase in the number of surface fleet incidents resulting in significant loss of life and injury," said Spencer. "These incidents are unacceptable and demand a thorough and comprehensive review, which is why I have formed an independent subject matter expert team to conduct a Strategic Readiness Review and I look forward to receiving the proposed corrective actions. As we mourn the loss of our Sailors, we must improve upon the way we operate."

The Strategic Readiness Review will run concurrent with and complement the U.S. Fleet Forces-led Comprehensive Review. Results are expected 30 days after the Comprehensive Review. The findings of both reviews will result in policy recommendations built upon validated analytics and a full review of existing policies to determine what is being measured, what is being rewarded, and the intended and unintended consequences of those policies.

http://www.navy.mil/submit/display.asp?story_id=102261
 
@fulcrum onko sulla tosta NTU-päivityksestä mitään speksejä? En jaksanut enempiä perehtyä ja toi wikipedia artikkeli on ihan pelkkää paskaa, kun siellä on joku vuodattanut omia mielipiteitään faktoina.
 
Tällaisen ketjun löysin missä NTU:sta on vähän juttua. Friedmanin "US Destroyers" -kirjasta lainattua:

The program was called New Threat Upgrade (NTU). In a Terrier ship, NTU was credited with at least doubling the number of engagements.

NTU was not quite equivalent to Aegis. The rotating search radars of other missile systems were not nearly as precise as the SPY- 1 of an Aegis system. They could not, then, control slaved illuminators. Instead, the illuminators of the modified systems had to be coached toward the target, for which they then had to search before locking on. That took some time, so a modified version of the earlier Tartar could not quite match Aegis firepower. Moreover, as the Soviets fielded faster lower-flying missiles such as SS-N-22 (Moskit), available reaction time shrank dramatically. The rotating search antenna of an NTU ship would get only a glimpse of such a missile as it approached, whereas the fixed, electronically scanned SPY-1 of an Aegis, which was staring at the horizon all the time, was much more likely to detect the weapon and then to track it precisely enough to engage. Aegis probably would not get multiple shots at such a target, but it had a much better chance of seeing it in the first place. Too, the tight integration of search and fire control functions in Aegis made for much faster reaction to a nearby target. However, in the 1980s, when the main threat was massive Soviet stand-off missile attacks, that distinction was not vital. That changed after the collapse of the Soviet Union, when the only remaining important antiship threats were sea-skimming missiles such as Exocet.

In a Terrier ship, NTU was coupled with a major refit, which was expected to extend the lives of the early nuclear cruisers (CGN 9, 25, and 35) to 40 years, and the life of conventional cruisers (Leahy and Belknap classes) to 35 years. Ships were fitted with improved radars (SPS-48E and auto- detecting SPS-49[V]5 with SYS-2 track management systems), and they could use the new Block II version of SM-2, which was intended to engage the new generation of fast steep-diving air to surface missiles. As of 1984, plans called for completing NTU installation in Terrier ships by the end of FY92.

The newer Tartar ships were also scheduled for NTU refits: Virginia- and California-class nuclear cruisers and Kidd-class destroyers. Presumably the Adams-class destroyers could not accommodate the necessary electronics; they never figured in lists of potential NTU ships.

The end of the Cold War interrupted this program. Of the nuclear Terrier cruisers, Long Beach was retired in 1994 instead of being refitted, as planned, in FY 93. Of the other nuclear cruisers, only Bainbridge and Truxtun were refitted. The Leahys were all refitted, beginning with CG 16, 17, and 19 in FY 87-88, the last being CG 23. So were the Belknaps, beginning with CG 34 (completed July 1987). Four Farragut- class destroyers (ex-DLGs) were considered for NTU refits.

Page 405

On Page 389, he also states that Aegis cost $50 to $100 million per ship more than NTU.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Isoin edistysaskel oli siis SM-2:n käyttöönotto entisten vanhojen Terrier/Tartar-ohjusten sijaan. SM-2:ssa on komento-ohjaus eikä sitä tarvitse valaista koko lennon ajan, mikä lisäsi tulinopeutta huomattavasti. Laivat saivat lisäksi uudet tutkat. Tutkat olivat kuitenkin edelleen perinteisiä mekaanisesti pyöriviä antenneja joten kuten tuossa sanotaan, Aegis-tyyppiseen nopeasti reagoivaan 'pikatuleen' NTU-alukset eivät pystyneet. Sama haittasi muuten myös neukkujen it-aluksia, Venäjän laivasto sai vasta 2000-luvulla käyttöönsä phased array-ilmavalvontatutkia.
Joitain asioita NTU teki ehkä paremmin kun Aegis, käyttöliittymää tiettävästi pidettiin parempana ja voi olla että esimerkiksi joissain häirinnänväistöissä se oli parempi, kun pystyi osin käyttämään uudempia komponentteja kuin Ticonderogien Aegis.
NTU-aluksilla oli etuna myös tietynlainen 'joukkoon sulautuminen'. 80-luvulla Aegis-alukset olivat harvinaisia (vuosikymmenen lopussa niitä oli noin tusina käytössä) ja SPY-1:n signaali oli elso-miehille välittömästi ja helposti tunnistettavissa. Ticonderogat olivat eräänlaisia 'majakoita' jotka viestittivät viholliselle että täällä on jotain taatusti arvokasta.
 
@fulcrum kiitos tuosta.

En jaksanut ruveta ettimään tietoja tuosta ja katsoin wikipediaa vain huomatakseni kuinka missään kohdassa ei ollut mainintaa lähteistä ja ylistettiin NTU päivitystä 60/70-luvun tekniikkaan jotenkin ylivoimaisena moderniin AEGIS-järjestelmään :D
 
e799d5bf20beac8c6cbce27af2897a6e8613b8f165b55d00bb0290e8db582903.jpg


PS. Hyvä sarja.
 
Täysimittaisen ydiniskun, eli Venäjän tai Kiinan arsenaalin torjuminen on ohjuksilla mahdotonta. Tuhannet kärjet pystytään torjumaan vasta Laser, ja ehkä railgun aseilla, kunhan ne kehittyvät tarpeeksi. Ja siihen menee vielä hetki.

Väärää tietoa. Esimerkiksi Kiinalla on arviolta vain noin 260 ydinkärkeä. Venäjällä on enemmän, mutta suurin osa siitä on ties mitä neuvostoaikaista vehjettä - liekö toimintavarmuus kovinkaan suuri. Ottaen huomioon, että jo vuonna 2003 Venäjä olisi halunnut laskea sopimuksin strategisten ydinkärkien määrän 1500 kärkeen, mistä Yhdysvallat kieltäytyi, on syytä uskoa todella käyttökelpoisten kärkien määrän olevan laskusuuntainen. Puhumattakaan sitten siitä, että osa arsenaalista olisi luultavasti Yhdysvaltain tuhottavissa ennen kuin vihollinen ehtii sitä laukaista.

Suurempi kysymys on, missä mennään aseiden ja vasta-aseiden kehityksessä: kuinka suuriin torjuntatodennäköisyyksiin päästään ja pätevätkö nämä arviot ja testitulokset myös in vivo?
 
Laskutoimitus on varmaan kohtalaisen monimutkainen. Osaa ei voi käyttää koska pelote täytyy olla olemassa käyttämisen jälkeenkin. Oikeastaan etenkin silloin, koska on luopunut käytännössä kaikesta moraalisesta oikeutuksestaan muiden silmissä.
Siitä pois mahdolliseti torjuttavat niin luokkaa neljännes kaikista käyttökelpoisista olisi ehkä vara käyttää kauheimmassa skenaariossa.

Vastaavia laskutoimituksia voi ehkä haarukoida myös kehityksestä, jonka myötä tarkemmat ohjukset on mahdollistanut siirtymää megatonniluokan kärjistä taktisempiin.
 
Laskutoimitus on varmaan kohtalaisen monimutkainen. Osaa ei voi käyttää koska pelote täytyy olla olemassa käyttämisen jälkeenkin. Oikeastaan etenkin silloin, koska on luopunut käytännössä kaikesta moraalisesta oikeutuksestaan muiden silmissä.
Siitä pois mahdolliseti torjuttavat niin luokkaa neljännes kaikista käyttökelpoisista olisi ehkä vara käyttää kauheimmassa skenaariossa.

Vastaavia laskutoimituksia voi ehkä haarukoida myös kehityksestä, jonka myötä tarkemmat ohjukset on mahdollistanut siirtymää megatonniluokan kärjistä taktisempiin.

Veikkaisin, ettei strategisten ydinaseiden käyttö (taktiset ovat eri asia) muutoin kuin kostotarkoituksessa kuulu yhdenkään muun ydinasevaltion keinovalikoimaan kuin ehkä Yhdysvaltain. Jos Länsi päättää Venäjän epäonnisen Baltia-invaasion jälkimainingeissa, että Venäjän pitää mennä ja vastahyökkäystä jatketaan Moskovaan asti eikä Venäjä kykene pysäyttämään sitä konventionaalisin voimin tai edes taktisin ydinasein, niin Kiinan laajentumispaineet ovat siinä vaiheessa Venäjän pienin murhe. Viimeistään takaisin lentävät ohjukset takaavat omien ohjusten säästelyn olevan turhaa, ellei käytettävissä ole erittäin tehokasta ABM-kykyä. Samantekevää rykäistä koko arsenaali kerralla Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
 
Väärää tietoa. Esimerkiksi Kiinalla on arviolta vain noin 260 ydinkärkeä. Venäjällä on enemmän, mutta suurin osa siitä on ties mitä neuvostoaikaista vehjettä - liekö toimintavarmuus kovinkaan suuri. Ottaen huomioon, että jo vuonna 2003 Venäjä olisi halunnut laskea sopimuksin strategisten ydinkärkien määrän 1500 kärkeen, mistä Yhdysvallat kieltäytyi, on syytä uskoa todella käyttökelpoisten kärkien määrän olevan laskusuuntainen. Puhumattakaan sitten siitä, että osa arsenaalista olisi luultavasti Yhdysvaltain tuhottavissa ennen kuin vihollinen ehtii sitä laukaista.

Suurempi kysymys on, missä mennään aseiden ja vasta-aseiden kehityksessä: kuinka suuriin torjuntatodennäköisyyksiin päästään ja pätevätkö nämä arviot ja testitulokset myös in vivo?

Hypersooniset liiturit/taistelukärjet todennäköisesti syrjäyttävät mirvit ennen vuotta 2030. Jos katsellaan kiinalaisten sekä venäläisten viime aikaisia testejä, niin molemmilla on hypersooniset liiturit/ydinkärjet saamassa isompaa roolia koska niillä on paremmat mahdollisuudet päästä kohteeseen kuin ns tyhmillä ydinkärjillä.

Tuommoisten hypersoonisten liiturien suurin ongelma lienee paino sekä koko... ohjuksen kyytiin ei saa kuin 1-3 tuollaista liituria siinä missä mirvejä mahtuisi kyytiin 10-14 kpl.
 
Perryt ilman ohjuksia takaisin riviin?

U.S. Navy Really Might Bring Back Old Frigates
But recommissioned 'Perry's wouldn't be able to do much
USS_Simpson_FFG_56_and_Algerian_frigate_El_Kirch-970x350.jpg


The U.S. Navy is seriously considering reactivating as many as seven recently-decommissioned Oliver Hazard Perry-class guided-missile frigates in order to quickly boost the size of the U.S. Navy’s surface fleet.

But the Navy would not significantly modernize the recommissioned frigates, nor add heavy weaponry, Secretary of the Navy Richard V. Spencer said.

Rather than sending them into harm’s way in the Middle East or into the crowded, dangerous waters of the Western Pacific, the Navy would assign the 4,100-ton Perrys to the Caribbean in “a limited drug-interdiction mode,” Spencer said.

In a drug-interdiction role, the frigates could free up guided-missile destroyers and Littoral Combat Ships for more high-end missions. But Congress has been skeptical of adding lightly-armed warships to the fleet.

The Navy acquired 51 Perrys between 1977 and 1989. During the Cold War, the frigates functioned as convoy escorts. With SM-1 anti-air missiles, Harpoon anti-ship missiles and two anti-submarine helicopters, the Perrys were well-rounded vessels.

And durable — this despite their aluminum superstructures. In 1987, USS Stark survived two hits by Iraqi Exocet missiles. USS Samuel B. Roberts struck an Iranian mine in 1988 but also survived. During a 2016 live-fire exercise, the decommissioned frigate Thach absorbed hits by four Harpoons, several Hellfire and Maverick missiles, a torpedo and two bombs. It took 12 hours for Thach to sink.

But the Navy let the frigate fleet languish in favor of Arleigh Burke-class destroyers. In 2000, the sailing branch began removing the Perrys‘ missile launchers, leaving the vessels with just their guns for self-defense.

In their later years, the frigates mostly deployed to Latin America for counterdrug patrols, although at least two vessels carried Fire Scout drone helicopters and sailed along the African coast to support Special Operations Forces. The last active ship in the class, USS Simpson, decommissioned in September 2015.

Navy officials floated the idea of recommissioning some of the Perrys around the time of Pres. Donald Trump’s inauguration in January 2017. Trump had embraced a late push by Pres. Barack Obama’s outgoing Navy secretary Ray Mabus to quickly grow the fleet from roughly 280 frontline warships to as many as 355.

Mothballed_ships_at_Pearl_Harbor_NSIMF_in_July_2016-1024x682.jpg

At top — USS Simpson in 2006. Above — the inactive fleet in Hawaii. Photos via Wikipedia


Plans began to take shape for increased acquisition of Burke-class destroyers, attack submarines and multipurpose sealift ships. A proposal to reactive the aircraft carrier Kitty Hawk, which decommissioned in 2009, met with scoffs. Talk of bringing back some Perrys seemed less outlandish. The Defense Department has transferred several Perrys to foreign allies, but at least seven remain in the inactive fleet.

Spencer said it wouldn’t be expensive to reactivate the frigates. He claimed Taiwan placed two old Perrys back into service in March 2017 for a cost of just $35,000 per ship.

But that price tag didn’t include modernization. “No combat systems, but sea-ready, navigation-ready, radar-ready out the door,” Spencer said. “That’s a pretty inexpensive proven platform right there.”

While foreign operators of Perry-class vessels have added modern weaponry to their vessels — most notably Australia — the U.S. Navy isn’t considering heavy armament for any frigates it recommissions. “Can you arm it up with Tomahawks?” Spencer asked rhetorically. “No.”

The downside to bringing back old Perrys is their limited utility. While perfectly adequate for intercepting drug smugglers, the frigates wouldn’t be capable of defending themselves in a major shooting war — to say nothing of performing an offensive role against a well-armed foe.

The same problem has plagued the Littoral Combat Ship, the vessel class that has begin to replace the Perrys in the Navy’s force structure. Initially entering service without a major anti-air or anti-ship missile system, the LCSs were ill-suited for frontline patrols in potential war zones.

In early 2016, U.S. senator John McCain, chair of the Senate Armed Services Committee, said the LCS was incapable of sinking an opposing force “unless the enemy fleet consists of a small number of lightly-armed boats at extremely short range.”

Under pressure from Congress, the Navy announced in 2015 it would to cut the LCS class from 52 ships to just 40 and acquire a new guided-missile frigate with significant missile armament. U.S. and foreign shipbuilders are competing to build as many as 20 of the new frigates starting in 2020.

In the meantime, the Perrys could help grow the fleet — modestly, and in a narrow role. But unless the Navy invested heavily in upgrades, recommissioning old frigates is just a short-term, partial solution to the longer-term problem of building a bigger U.S. Navy. One that can fight everywhere.

http://warisboring.com/45796-2/?mc_cid=dd7f5639a7&mc_eid=45a4b1a714
 
Spruancet, Burket
NTU- paivityshan tuli jo seikkaperaisesti ylla lapikaytya, mutta nuo kaksi luokkaa liittyvat toisiinsa siten, etta Aegis oli kiire saada merelle,otettiin hyvaksi koettu Spruancen runko ja sovellettiin siita riittavan vakaa ja kantava "lavetti".
- tosin nain paljon myohemmin (esim. ABM on astunut mukaan kuvioihin) suurin ongelma on buoyancy reservin loppuminen, mutta jotenkin se on ratkaistu, koska Flight III Burket tekevat tuloaan

Asiasta toiseen, @ Terasmies valaisi ylla mihin veli-venalaisen puolustusbudjetista valuu perati kolmannes. Kokeista saatujen tietojen perusteella tosin kiinalaiset vaikuttavat olevan edella
- eika ole HyperStrike amerikkalaisillekaan tuntematon kasite; parissa ensimmaisessa kokeilussa tosin "vehje" - kai se nyt lahinna on ohjus - hajosi matkalle. SR-71'kin on saamassa seuraajan; huhujen mukaan tayttaa "hyper" -maaritelman... hyper ja hype ovat tosin sopivan lahella toisiaan;)
 
Kiinan uusi Type 055 ohjusristeilijä vertautuu USA:n Ticonderoga -luokkaan aseistukseltaan.

China’s Giant New Cruiser Matches America’s Naval Firepower
The Type 055 boasts 122 missile cells
22090118_1410403082329949_4355813239942179622_n1-970x350.jpg


WIB sea October 5, 2017 David Axe

Chinese state television has broadcast the first clear, overhead view of the Chinese navy’s first Type 055 cruiser. The image confirms what foreign analysts have expected since the new cruiser began taking shape in 2014.

The Type 055 carries no fewer than 122 missiles in vertical cells — any mix of anti-air, anti-ship and land-attack models. That matches the weapons-loadout of the U.S. Navy’s Ticonderoga-class cruisers … and exceeds the armament of every other surface warship in the Pacific region.

The new cruiser could enter service as early as 2018.

The Type 055 — which is an estimate 590 feet long and displaces at least 10,000 tons — represents a new class of warship for the Chinese navy. When Beijing launched its naval rearmament program in the 1990s, it focused on building large numbers of small- and medium-size corvettes, frigates and destroyers.


USS_Lake_Champlain_CG-57-1024x687.jpg

USS Lake Champlain, a Ticonderoga-class cruiser. U.S. Navy photo


These surface vessels patrol the Chinese coast, sail independently or in small groups to deter pirates in the Indian Ocean or act as escorts for China’s new amphibious assault ships and the country’s — so far — sole aircraft carrier, the refurbished, ex-Russian Liaoning.

Prior to the Type 055, the biggest surface combatant in the Chinese fleet was the 7,500-ton-displacement Type o52D destroyer, six of which were in service and several others fitting out as of October 2017. A Type 052D carries 64 missiles in vertical cells.

For comparison, the U.S. Navy’s 9,600-ton Arleigh Burke-class destroyers boast as many as 96 missile cells. Japan’s Atago-class destroyers, displacing 10,000 tons, also feature 96 cells. The 11,500-ton Russian cruiser Varyag, the biggest vessel in Moscow’s Pacific fleet, carries 120 missiles.

With the Type 055, China has caught up to, or surpassed, the other Pacific powers in terms of sheer seagoing firepower. Per ship. But the Chinese fleet still lags behind the United States and barely exceeds Japan in the overall number of seagoing vertical missile cells, a useful shorthand for naval power.

China’s 39 modern destroyers and frigates — not counting the Type 055 — together can deploy around 1,500 cells. The U.S. Pacific Fleet’s 36 Burkes and 12 Ticonderogas together possess nearly 5,000 missile cells. Japan’s 19 modern destroyers carry around 1,000 cells, combined.

http://warisboring.com/chinas-giant...irepower/?mc_cid=35e2824832&mc_eid=45a4b1a714
 
Kiinan uusi Type 055 ohjusristeilijä vertautuu USA:n Ticonderoga -luokkaan aseistukseltaan.



http://warisboring.com/chinas-giant...irepower/?mc_cid=35e2824832&mc_eid=45a4b1a714
Joo. montako vuosikymmenta mahtuu valiin?

Mielenkiintoinen yksityiskohta noiden varustuksessa on "meter wawe length warning radars"? Tarkistin suoraan lahteelta, eika ollut painovirhe (MM)... mikahan se tuollainen voisi olla?
- objektien havaittavuus/ piirtyvyys liittyy aaltopituuteen
- meren aaltojen harjaa pitkin tuleva "wave-skimmer"...incoming!... onko jotenkin tuo aaltojen liike, saannollisena, melkein kuitenkin , suodatettavissa pois?
 
Ai-niin, entisen neukkulan vakihan on pienentanyt seuraavan havittajaluokkansa 10 tuh. tonnista 8:aan... aika pahasti jaavat jalkeen.
- melkein jo kiinalaisen rannikkovartiostolaivan kanssa samoissa ( nuo tosin on sitten rakennettukin tormailemaan)
 
Rand on tutkinut USA:n tukialusvaihtoehtoja. Tulos: Isompi parempi.

Why the U.S. Navy Loves Big Aircraft Carriers
A lot more firepower than smaller flattops for a price that's not much greater
170408-N-KU586-0047-970x350.jpg


WIB sea October 17, 2017 Dave Majumdar

A new RAND Corporation study has concluded that bigger aircraft carriers such as the Gerald R. Ford-class are more effective and more survivable than smaller carriers. While a slightly smaller 70,000-ton design would be cheaper to operate, such as a vessel would be more vulnerable while costing extra money to develop and build.

Even smaller light carriers would be much cheaper, but also much less effective and much less survivable. Thus, those vessels are not worth it.

Among the four options the RAND study looked at was a “CVN 8X, the descoped Ford-class carrier,” a 70,000-ton CVN LX, a short takeoff vertical landing 40,000-ton conventionally powered CV LX and a 20,000-ton CV EX escort carrier. Out of the designs studied, the CVN-8X was the most effective, with performance comparable to the current Gerald R. Ford-class. However, the Ford is still a better, more capable ship for a price that is not much greater.

“The CVN 8X, the descoped Ford-class carrier, offers similar warfighting capability to that of the Ford-class carrier today,” the report states.

“There might be opportunities to reduce costs by eliminating costly features that only marginally improve capability, but similar trade-offs are likely to be made in the current program as well.”

The CVN LX was also comparable in capability to the Ford class, but made tradeoffs in terms of survivability.

“The CVN LX concept variant offers an integrated, current air wing with capabilities near current levels but with less organic mission endurance for weapons and aviation fuel,” the report states.


Above — from front, the Italian carrier ‘Cavour,’ the U.S. Navy carrier USS ‘Harry S. Truman’ and the French carrier ‘Charles de Gaulle.’ U.S. Navy photo. At top — USS ‘Gerald R. Ford.’ U.S. Navy photo


The CV LV and the CV EX were judged not to be effective or survivable.

“Over the long term, however, as the current carrier force is retired, the CV LX would not be a viable option for the eventual carrier force unless displaced capabilities were reassigned to new aircraft or platforms in the joint force, which would be costly,” the report reads.

“This platform would be feasible for a subset of carrier missions but, even for those missions, could require an increase in the number of platforms. This concept variant might, if procured in sufficient numbers, eventually enable the Navy to reduce the number of Ford-class carriers in the overall force structure, but more extensive analysis of missions, operations, and basing of such a variant and the supported air combat element is required.”

On the cost side of the equation, the CVN 8X would only offer minimal cost savings — thus it might be better just to continue building Ford-class carriers as planned.


USS ‘Gerald R. Ford.’ U.S. Navy photo


“The descoped Ford-class carrier, the CVN 8X, might generate fewer sorties than the current key performance parameter values for the Ford class and might have only incremental reduction in overall platform cost,” the report states.


“The analysis examining cost reduction with transition to a life-of-the-ship reactor, such that being done on submarine programs, does not appear to be cost effective. Between the developmental costs and a reduced service life, there is little cost advantage in this variant.”

The CVN LX is cheaper to build and operate, but it would require the Navy to design an entirely new carrier — which is expensive.

“The CVN LX concept would allow considerable savings across the ship’s service life and appears to be a viable alternative to consider for further concept exploration,” the report states. “Construction costs would be lower; design changes and life-cycle costs would reflect the lessons already applied in the Ford class. The reliance on hybrid drive with fewer mechanical parts than legacy platforms is likely to further reduce maintenance cost.”

“However, CVN LX would be a new design that would require a significant investment in non-recurring engineering in the near term to allow timely delivery in the 2030s.”

Thus, it might be worth it to study a new lighter nuclear-powered aircraft carrier, but the cost savings over the Ford might not be there. Chances are that the Navy will continue to build the Ford class since, in the end, it is probably the easiest and best thing to do.

http://warisboring.com/why-the-u-s-...carriers/?mc_cid=329c41550c&mc_eid=45a4b1a714
 
The US Navy is asking industry to prepare "concept design" proposals to build a new combat-capable Frigate able to destroy swarming small boat attacks, operate undersea and aerial drones, support carrier strike groups, conduct dis-aggregated operations, attack enemies with an over-the-horizon missile and engage in advanced surface and anti-submarine warfare, according to an announcement from Naval Sea Systems Command.

This new Guided Missile Frigate platform will "employ unmanned systems to penetrate and dwell in contested environments, operating at greater risk to gain sensor and weapons advantages over the adversary," the Navy announcement states.
https://scout.com/military/warrior/...gate-Designs-Senors-Drones-Weapons--109503535

While many of the particular weapons systems and design details have yet to be determined, and of course hang in the balance of anticipated industry offerings, the Navy is asking for a ship which can both travel in substantial aggregated combat scenarios such as Carrier Strike Groups and Expeditionary Strike Groups. In addition, it is clear that the service seeks a ship able to function autonomously as well, performing disaggregated or more independent missions.
 
Back
Top