Uusi ilmavoimien erikoissotilaspoliisien joukko Raven

tuona aikana vakio, jos ei turvallisuus- niin imago-syistä.

Näin varmaan. Ja voihan näitä vieraita olla mestoilla kriisin aikaankin....silloinkin pitää pystyä suojaamaan henkilöstö. Sotilasvieraat tuskin loppuvat kriisin tullen....saattaa käydä toisinpäin.

Korostan tuossa suojue-asiassa sitä, että sillä pitää olla mainio johtajisto. Mainiot johtajat kouluttavat alaisistaan mainioita. Ja johtajien pitää olla vähintään kartalla jatkuvasti siitä, mitä tapahtuu...ei se ole uimelon hommaa.

Katsokaa nyt vaikka israelilaisten suojamiesten olemusta ja käytöstä. He asemoituvat JUURI niille jalansijoille kuin pitääkin, päät pyörivät kuin pössihaukoilla ja huomaamattomista merkeistä ja eleistä joku siirtyy tai kiertää tms. Korvanappipuhelu ei selitä kaikkea, kun katselette touhuja. Niistä näkee, että kukin ryhmä on ollut yhdessä paljon, eikä pomo erotu oikein mitenkään, vaikka hänellä onkin vasittu paikkansa joka tilanteessa.

Suojaamisessa käytettäneen edelleen myös silmiä, jotka eivät näy kenellekään. Eli sopivalla paikalla tai paikoilla on harmittoman näköisiä ihmisiä, jotka katsovat asioita "vähän ulkoapäin". Ja monesti harmit paljastuvat ensin näille silmille...siitä lähtee häly ja reservipari ohjataan harmin lähteelle. Kutakuinkin karkeasti tätä rataa homma toiminee eri variaatioin.

Kyllä maanpuolustus tarvitsee myös spesialistinsa avainpaikoille.
 
Pelkät pääsykokeet (vaikka ne kestäisivät viikkoja) ja varusmiespalvelus eivät välttämättä ole yksin kovin hyviä indikaattoreita todellisesta toimintakyvystä pienessä erikoisosastossa

Tässä Harjaaja kyllä osuu mielestäni naulankantaan. Yksilön kohdalla kyse on joskus myös sattumasta: jossain porukassa vaan ei natsaa ja toisessa voi toimia loistavasti. Henkilökemiat hyvässä ja pahassa paljastuvat tiiviissä pienryhmässä hyvin raakalla tavalla. Erityisesti juuri silloin, kun psyyke on kovilla ja fysiikka naukuu ja pitäisi vaan toimia ja tehdä.
 
Minä taas olen ollut siinä käsityksessä, että Briteissä paras jalkaväki olisi Parachute Regimentillä ja Royal Marinesilla. Kiinnostavatko nuo eliittiyksiköt sitten niitä parhaita alokkaita vähemmän kuin RAF Regiment?

Eihän se suomessakaan mene niin, että kaikki hyvät tyypit hakee LJK:hon tai erikoisrajajääkäriksi? Noin lähtökohtaisesti jokainen puolustushaara ja aselaji on jonkinlainen kompromissi eri tekijöiden välillä.

Brittiläiset jalkaväen upseerit ovat itse valitelleet, että hyvää väkeä hakee RAF:n jalkaväkikoulutukseen. Armeijan upseereita tuskin myöskään lohduttaa se, että osa huomattava osa jalkaväkeen hinkuajista hakee merijalkaväkeen, joka on eri puolustushaarassa kuin armeija.

Parat on toki kovia, mutta ei todellakaan mikään joka pojan paikka. Luin muutama vuosi takaperin erään britin haastattelun joka aloittanut uransa armeijassa. Oli hinkunut paroihin, mutta rekrytointia hoitaneet oli ilmoittaneet "että olet liian älykäs". Palveluspaikaksi oli sitten tullut kuninkaallinen sotilaspoliisi. Sotilaspoliisina ei sitten ollut viihtynyt, kun oli sitä mieltä, että 20 vuotiaan elämänkokemus ei ollut riittävä selvittelemään 40 vuotiaan aliupseerin perheriitoja. Oli sitten saanut mankumalla siirron paroihin, mistä oli palannut takaisin sotilaspoliisin polvivamman jälkeen.

Parat tunnetaan myös "Alderhotin orpokotina" ja monilla yksikköön valituilla on laitostausta. Vielä 80-luvulla kouluttajat vetelivät oppitunnillakin ympärikorvia, jos vastaus oli väärä. Keskimääräinen jalkaväen sotilas tuskin viihtyisi paikassa. Sen sijaan RAF Regimentissä palvellaan useinmiten hyvän infran ääressä ja vuoron jälkeen pääsee kerholle juomaan kaljaa, juttelemaan söpöjen toimistotyttöjen kanssa ja keilaamaan. Vähän toista kuin säilyke, malariasääskien hätistely ja nopea käteenveto Belizen viidakossa.
 
Tässä Harjaaja kyllä osuu mielestäni naulankantaan. Yksilön kohdalla kyse on joskus myös sattumasta: jossain porukassa vaan ei natsaa ja toisessa voi toimia loistavasti. Henkilökemiat hyvässä ja pahassa paljastuvat tiiviissä pienryhmässä hyvin raakalla tavalla. Erityisesti juuri silloin, kun psyyke on kovilla ja fysiikka naukuu ja pitäisi vaan toimia ja tehdä.

Nuo henkilökemiat ja se miten hyvin soveltuu muiden tiimiläisten mielestä ryhmään on ainakin tietyissä porukoissa se tärkein yksittäinen valintakriteeri. Jokuhan voisi haukkua tätä "pärstäkertoimeksi", mutta kyllä sillä tosiaan on oikeaakin merkitystä...
 
Nuo henkilökemiat ja se miten hyvin soveltuu muiden tiimiläisten mielestä ryhmään on ainakin tietyissä porukoissa se tärkein yksittäinen valintakriteeri. Jokuhan voisi haukkua tätä "pärstäkertoimeksi", mutta kyllä sillä tosiaan on oikeaakin merkitystä...

Kuten @vessaharjamies sanoo.

Pärstäkerroin on tärkeä asia yksikön yhtenäisyydelle. Mitä pienempi yksikkö, sen tärkeämpi.

Jos et kuulu joukkoon...et muuten kuulu joukkoon.
 
Aiemmin on sanottu, ettei potentiaalisten rekryyttien määrässä ole ongelmaa. Minä näen asian vähän toisin, riippuen toki koulutukseen valittavien määrästä ja heille asetettavasta vaatimustasosta. Miehen voi pakottaa sotilaaksi, mutta miestä ei voi pakottaa erikoisjoukkosotilaaksi.

Perinteisiä erikoisjoukkotehtäviä yhdistää korkeat kuntovaatimukset ja kova henkinen rasitus. Jos joku määrätään (lue: pakotetaan) erikoisjoukkotehtäviin - tai kyseisiin tehtäviin valmistavaan koulutukseen - niin epäonnistumisen mahdollisuus on erittäin suuri. Mikäli asiaa ei todella halua täydestä sydämestä, ei pysty antamaan 110% itsestään.

Suomen oloissa en myöskään näe, että puolustusvoimat olisi nykyisellään asettanut erikoisjoukkokoulutukseen haluavien sisäänpääsyriman liian korkealle. Puolustusvoimat joutuu joka tapauksessa kouluttamaan varusmiehen, joten jos hänellä olisi fyysiset ja psyykkiset edellytykset esimerkiksi laskuvarjojääkäriksi, niin miksi tuhlata tilaisuus? Miksi kouluttaa hänestä tavallinen jalkaväkisotilas, joita on liiankin kanssa?

Esimerkiksi laskuvarjojääkäreiksi hakeutuvien ja valittavien määrät ovat aika pieniä:

--

Varusmiespalvelus laskuvarjojääkärinä kiinnostaa nuoria edelleen. Vuoden 2017 heinäkuussa alkavaan koulutukseen haki 355 henkilöä koko maan alueelta. Eniten hakijoita oli väkiluvultaan suurilta alueilta Uudeltamaalta, Hämeestä ja Pirkanmaalta.

--

Laskuvarjojääkärikoulutukseen valitaan noin 70 henkilöä. Varusmiesten koulutus alkaa vuosittain heinäkuussa ja se kestää 347 vuorokautta.

--

Lisäksi erikoisjoukkokurssille (maavoimien erikoisjääkärien ja merivoimien erikoisjoukkojen yhteinen koulutus) tuli hakemuksia 66 kpl:

Heinäkuussa 2017 alkavalle Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille tuli kaikkiaan 66 hakemusta. Lisäksi parhaillaan varusmiespalvelustaan suorittavat laskuvarjojääkärit voivat jättää hakemuksensa myöhemmin keväällä, suoraan erikoisjoukkokurssin toisen vaiheen valintakokeeseen.

http://puolustusvoimat.fi/web/reser...ien-erikoisjoukkokoulutus-kiinnostaa-edelleen


Käytännön ongelmia ei tietenkään synny, jos tarkoituksena on rakentaa pieni, kymmenien tai enintään parin sadan miehen laajuinen joukko ja vaatimukset asetetaan jonnekin SKVJ-koulutuksen tasolle. Kantahenkilökuntaa muutama kymmenen henkilöä ja siihen mahdollisesti pienimuotoista varusmieskoulutusta rinnalle (sisäänotto 20 vm/vuosi?). Tiimien johtajat ovat kaikki palkollisia, ja reserviläisiäkin palvelee korkeintaan vain miehistötehtävissä.
 
Kuten @Huhta sanoi, erikoisjoukkoihin hakeutumisen pieneneminen voi olla ongelma.

Toisaalta taas yksikköihin sitoutuminen on aivan toista luokkaa. Eli kuten @Huhta sanoi, tarkoituskaan ei koskaan ole ollut lähteä millekään SOCOM-touhulle, vaan pieniin n. 100 max taisteluryhmien touhuihin.
 
Itse olisin aivan valmis heittämään taisteluun peltikypärillä ja kiinan-rynkyillä varustettua porukkaa jos tilanne sen vaatii. Ja arvelisin, etteivät moisen kohtalon kokevat siitä ota hernettä nenään.
Mennää, mennään, mutta kusitaukoja pitää olla useammin kuin 80-luvulla.
 
Mitäköhän tällä tiedolla on suunniteltu tehtävän? Ruotsissa tuota ymmärtääkseni tapahtui jo kylmän sodan päivinä, jolloin ei edes ollut Iskandereita tms. kebab-lähetyksiä ammuttaviksi jokaisen upseerismiehen kotitaloon.

Aiemmin on esitetty erikoisjoukkojen suorittamia salamurhia, mutta minusta se tuntuu aika kaukaa haetulta. Montako serbi- tai arabilentäjää amerikkalaiset ja israelilaiset ovat tappaneet koteihinsa? Ei järin montaa.
Ruotsin kohdalla tarkoitus oli salamurhata etenkin lentäjiä. Joku lukuisista loikkareista antoi aika selvät askelmerkit. En ymmärrä, miksei Suomessakin. Ei niitä lentäjiä kuitenkaan NIIN paljon ole. Myös muun ilmavoimien henkilökunnan luona taulukauppiaita käy säännöllisesti. Vierailuihin EI suhtauduta kovin kevyesti yleisenä ilmiönä.
 
Ruotsin kohdalla tarkoitus oli salamurhata etenkin lentäjiä. Joku lukuisista loikkareista antoi aika selvät askelmerkit. En ymmärrä, miksei Suomessakin. Ei niitä lentäjiä kuitenkaan NIIN paljon ole. Myös muun ilmavoimien henkilökunnan luona taulukauppiaita käy säännöllisesti. Vierailuihin EI suhtauduta kovin kevyesti yleisenä ilmiönä.

Lentäjiä ei ole paljon, mutta onko salamurhaajia senkään vertaa? Kovan luokan vakoojia (kielitaito, koulutus, kokemus, peite jne.) on kaikilla vain kourallinen, ei tuhlattavaksi asti. Periaatteessa kenet hyvänsä voi toki lähettää tuollaiseen tehtävään, mutta suorittaako henkilö kyseisen tehtävän vai loikkaako hän? Sotilaspuvussa ja avoimesti asetta kantavalla on erittäin suuri riski paljastua, ja siviileissä operoiva taas ei nauti kv-oikeuden suojaa vaan voidaan teloittaa tavattaessa (tai mitä paikallinen oikeus sitten määräkään... elinkautinen on ehkä lähempänä, kun Suomesta puhutaan).
 
Lentäjiä ei ole paljon, mutta onko salamurhaajia senkään vertaa

Toisaalta yhdenkin niittaaminen luo pelkoa ja pakottaa toimimaan "eri tavalla" kuin muutoin. Sama koskee mitä tahansa avainhenkilöstöä. Mahdollisuus tulla likvidoiduksi pakottaa esim. johtoryhmät jne. toimimaan tavoilla, jotka eivät kenties ole tehokkuuden kannalta optimaalisia. Salamurhien tavoite ei ole aina suinkaan likvidoida absoluuttisesti jotain avainryhmää, tavoite voi olla vaikka saada ryhmät liikkumaan ja ulos johtamisen kannalta parhaista paikoista.

Persianlahden sodan aikaan jenkit jahtasivat aktiivisesti irakilaisia esikuntia pakottaen ne tyytymään kämäisiin paikkoihin, joissa näiden johtoryhmien ja suunnitteluelinten johtamisedellytykset olivat kehnot. Irakilaisilla taisi kulua kotva, kunnes tajusivat millä keinoilla jenkit saivat aina ilmaiskunsa osumaan.
 
Toisaalta yhdenkin niittaaminen luo pelkoa ja pakottaa toimimaan "eri tavalla" kuin muutoin. Sama koskee mitä tahansa avainhenkilöstöä. Mahdollisuus tulla likvidoiduksi pakottaa esim. johtoryhmät jne. toimimaan tavoilla, jotka eivät kenties ole tehokkuuden kannalta optimaalisia. Salamurhien tavoite ei ole aina suinkaan likvidoida absoluuttisesti jotain avainryhmää, tavoite voi olla vaikka saada ryhmät liikkumaan ja ulos johtamisen kannalta parhaista paikoista.

Persianlahden sodan aikaan jenkit jahtasivat aktiivisesti irakilaisia esikuntia pakottaen ne tyytymään kämäisiin paikkoihin, joissa näiden johtoryhmien ja suunnitteluelinten johtamisedellytykset olivat kehnot. Irakilaisilla taisi kulua kotva, kunnes tajusivat millä keinoilla jenkit saivat aina ilmaiskunsa osumaan.

Nämä asiat on PV:n puolelta otettu huomioon jo vuosikymmenien ajan. Kuten sanoin aikaisemmin, olin itse sotilaspoliisin suojeluksessa ihan itse mahdollisessa kriisissä. Olin "avainhenkilöstöä" ja sitä myös treenattiin. Vaikka olin joskus vaatimaton teknikkoluutnantti, niin 8x SP tuli hakemaan kotoa treeneissä.
 
Toisaalta yhdenkin niittaaminen luo pelkoa ja pakottaa toimimaan "eri tavalla" kuin muutoin. Sama koskee mitä tahansa avainhenkilöstöä. Mahdollisuus tulla likvidoiduksi pakottaa esim. johtoryhmät jne. toimimaan tavoilla, jotka eivät kenties ole tehokkuuden kannalta optimaalisia. Salamurhien tavoite ei ole aina suinkaan likvidoida absoluuttisesti jotain avainryhmää, tavoite voi olla vaikka saada ryhmät liikkumaan ja ulos johtamisen kannalta parhaista paikoista.

Minun käsittääkseni nyt oli kyse tempusta, jolla likvidoidaan lentäjät jo syvän rauhan tilassa. Jos ohjukset lentävät puolin ja toisin - tai sitä odotetaan lähitulevaisuudessa -, niin ei kai lentäjä mene illaksi kotiinsa syömään kasvislasagnea ja katsomaan salkkareita televisiosta? Sama koskee kaikkea kriittistä henkilöstöä.

Pidän tätä taulukauppias-kuviota nimenomaan enemmän psykologisena sodankäyntinä, jolla yritetään luoda pelkoa ja kenties sitoa suomalaisia joukkoja ja resursseja.

Persianlahden sodan aikaan jenkit jahtasivat aktiivisesti irakilaisia esikuntia pakottaen ne tyytymään kämäisiin paikkoihin, joissa näiden johtoryhmien ja suunnitteluelinten johtamisedellytykset olivat kehnot. Irakilaisilla taisi kulua kotva, kunnes tajusivat millä keinoilla jenkit saivat aina ilmaiskunsa osumaan.

Tämä lienee vähän eri asia. Esikunnan paljastaminen on hieman eri juttu kuin yksittäisen avainhenkilön jahtaaminen.

Nämä asiat on PV:n puolelta otettu huomioon jo vuosikymmenien ajan. Kuten sanoin aikaisemmin, olin itse sotilaspoliisin suojeluksessa ihan itse mahdollisessa kriisissä. Olin "avainhenkilöstöä" ja sitä myös treenattiin. Vaikka olin joskus vaatimaton teknikkoluutnantti, niin 8x SP tuli hakemaan kotoa treeneissä.

Haluatko/Voitko valaista tuota aiempaa olettamustani? Eli että siviilielämä ei jatku kriisitilanteessa samalla tavalla kuin syvän rauhan tilassa. Tuntuisi aika riskialttiilta elää sodassa tai edes korotetun valmiuden tilassa muuten normaalisti, mutta vahvan suojausryhmän suojelemana.

Sinällään on toki ymmärrettävää, että kriisitilanteessa ensimmäinen saapuminen tukikohtaan saattaa tapahtua suojatusti. Tiedä mikä väijytys voi odottaa tukikohdan sisääntuloreitin varrella. Toisaalta kotonakaan hengailu kuljetusta odottaessa ei ole mitenkään järin turvallista... vaikeita kysymyksiä.
 
Nämä asiat on PV:n puolelta otettu huomioon jo vuosikymmenien ajan. Kuten sanoin aikaisemmin, olin itse sotilaspoliisin suojeluksessa ihan itse mahdollisessa kriisissä. Olin "avainhenkilöstöä" ja sitä myös treenattiin. Vaikka olin joskus vaatimaton teknikkoluutnantti, niin 8x SP tuli hakemaan kotoa treeneissä.
Tuota enemmän nousee ihoni kananlihalle ainostaan jos Super Stallion laskeutuu läheiselle kentälle ja ryhmä merijalkaväkeä tulee noutamaan kotoa. :cool:
 
Haluatko/Voitko valaista tuota aiempaa olettamustani? Eli että siviilielämä ei jatku kriisitilanteessa samalla tavalla kuin syvän rauhan tilassa. Tuntuisi aika riskialttiilta elää sodassa tai edes korotetun valmiuden tilassa muuten normaalisti, mutta vahvan suojausryhmän suojelemana.

Voin valaista kun asiat eivät ole enää omalta kohdalta kuin aikoinaan. Silloin olin kantahenkilökuntaa, jolla oli PV:n mielestä kriittinen sijoitus. Ja silloin ei todellakaan jääty kotiin, vaan "suoja-asemaan". Ja kyse oli valmiuden kohottamisesta ja sen harjoittelusta ihan "firman" sisällä.

Ketään ei tosiaankaan suojata kotona, vaan siirtyminen tapahtuu välittömästi.
 
Voin valaista kun asiat eivät ole enää omalta kohdalta kuin aikoinaan. Silloin olin kantahenkilökuntaa, jolla oli PV:n mielestä kriittinen sijoitus. Ja silloin ei todellakaan jääty kotiin, vaan "suoja-asemaan". Ja kyse oli valmiuden kohottamisesta ja sen harjoittelusta ihan "firman" sisällä.

Ketään ei tosiaankaan suojata kotona, vaan siirtyminen tapahtuu välittömästi.

Näin ajattelinkin.

Kuvioihin kuulunee oleellisena osana myös avainhenkilön siirtyminen ennalta määritettyyn paikkaan, josta nouto tapahtuu. Tai näin minä asian toteuttaisin. Noudon odottaminen kotona (tai muussa vihollisen tuntemassa paikassa) olisi aika riskialtista, koska jos sabotööri(t) ehtivät paikalle ennen suojausryhmää, niin sabotööri tuskin jää odottamaan ulkopuolelle vaan sytyttää luultavasti rakennuksen palamaan (tai jotakin yhtä miellyttävää).
 
Minun käsittääkseni nyt oli kyse tempusta, jolla likvidoidaan lentäjät jo syvän rauhan tilassa. Jos ohjukset lentävät puolin ja toisin - tai sitä odotetaan lähitulevaisuudessa -, niin ei kai lentäjä mene illaksi kotiinsa syömään kasvislasagnea ja katsomaan salkkareita televisiosta? Sama koskee kaikkea kriittistä henkilöstöä.

Pidän tätä taulukauppias-kuviota nimenomaan enemmän psykologisena sodankäyntinä, jolla yritetään luoda pelkoa ja kenties sitoa suomalaisia joukkoja ja resursseja.



Tämä lienee vähän eri asia. Esikunnan paljastaminen on hieman eri juttu kuin yksittäisen avainhenkilön jahtaaminen.



Haluatko/Voitko valaista tuota aiempaa olettamustani? Eli että siviilielämä ei jatku kriisitilanteessa samalla tavalla kuin syvän rauhan tilassa. Tuntuisi aika riskialttiilta elää sodassa tai edes korotetun valmiuden tilassa muuten normaalisti, mutta vahvan suojausryhmän suojelemana.

Sinällään on toki ymmärrettävää, että kriisitilanteessa ensimmäinen saapuminen tukikohtaan saattaa tapahtua suojatusti. Tiedä mikä väijytys voi odottaa tukikohdan sisääntuloreitin varrella. Toisaalta kotonakaan hengailu kuljetusta odottaessa ei ole mitenkään järin turvallista... vaikeita kysymyksiä.

Kriittinen aika on käsittääkseni ennen varsinaisen kriisin syntyä, eli ns. harmaassa vaiheessa. Kuten Sardaukar tuossa vastasikin, avainhenkilöstö poistuu kotoaan jo ennen kriisin puhkeamista. Mutta jos hmm... A2Keltainen on se, joka eskaloittaa kriisin, se pystyy napsimaan avainhenkilöitä ennen kuin meikäläiset ehtivät suojata. Prikaatinkomentaja sieltä, esikuntapäällikkö täältä, joku lentäjä jne. Kriisin aikana soluttautujilla sitten on muita tehtäviä, sikäli mikäli on.
 
Back
Top