Nostanpa tämän hilpeän ja yhtä aikaa vakava-aiheisen ketjun muistiinne, kun tuossa keskustelin yhden kapiaisen kanssa aihetta sivuten. Foorumin tyyliin OT nappaa tämänkin ketjun toisinaan mukaansa ja keskustelijoilla on hupaisan oivaltavia kommentteja mutta asiaan:
Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!
Niissä tuvissa, joissa varusmiehenä (naisena!) majailin, oli koossa käsittämättömän hyvin motivoituneita ja asiallisia naisia, jotka olivat paikalla tosissaan pv:n ja maanpuolustuksen etu mielessään. Siksi on ollut helppo jatkaa yhteistyötä kavereiden kanssa läpi vuosien.
Toki on minulla kaveri, joka on löytänyt puolisonsa kuormasta syömällä varusmiesaikana. Se on kyllä niinpäin, että vänskänainen nai tykkimiehen. En onneksi ollut katsomassa, miten suhde eteni kassulla.
Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".
Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?
Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä? Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!
Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!
Niissä tuvissa, joissa varusmiehenä (naisena!) majailin, oli koossa käsittämättömän hyvin motivoituneita ja asiallisia naisia, jotka olivat paikalla tosissaan pv:n ja maanpuolustuksen etu mielessään. Siksi on ollut helppo jatkaa yhteistyötä kavereiden kanssa läpi vuosien.
Toki on minulla kaveri, joka on löytänyt puolisonsa kuormasta syömällä varusmiesaikana. Se on kyllä niinpäin, että vänskänainen nai tykkimiehen. En onneksi ollut katsomassa, miten suhde eteni kassulla.
Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".
Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?
Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä? Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!