Uusi Miss Suomi aikoo käydä armeijan

Nostanpa tämän hilpeän ja yhtä aikaa vakava-aiheisen ketjun muistiinne, kun tuossa keskustelin yhden kapiaisen kanssa aihetta sivuten. Foorumin tyyliin OT nappaa tämänkin ketjun toisinaan mukaansa ja keskustelijoilla on hupaisan oivaltavia kommentteja ;) mutta asiaan:

Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!

Niissä tuvissa, joissa varusmiehenä (naisena!) majailin, oli koossa käsittämättömän hyvin motivoituneita ja asiallisia naisia, jotka olivat paikalla tosissaan pv:n ja maanpuolustuksen etu mielessään. Siksi on ollut helppo jatkaa yhteistyötä kavereiden kanssa läpi vuosien.
Toki on minulla kaveri, joka on löytänyt puolisonsa kuormasta syömällä varusmiesaikana. Se on kyllä niinpäin, että vänskänainen nai tykkimiehen. En onneksi ollut katsomassa, miten suhde eteni kassulla.

Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".

Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?
Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä? Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!
 
Mikä on Vehe/Vehissä?
 
Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista?

On.

Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".

No kyllähän sitä kaikenlaisia läppää voi heittää, mutta aika harvassa tuollaiset kentällä suoritettavat panot taitavat olla. Itse en ainakaan voi suositella Sisu E11:n hyttiä, vaikka se toki paremmat tilat tarjoaa kuin henkilöauto ja sotilastellta täydellä miehityksellä on myös vääränlainen, vaikka siitä ei olekaan omakohtaista kokemusta. Myöskään maaliskuun loskakelit eivät suoranaisesti houkuttele luontoon peuhaamaan.

Paras ratkaisu on hoitaa hommat yleensäkin tyylikkään hienovaraisesti ja harjoitella sotimista, kun on se aika ja tehdä siviilijutut toisella kertaa.

Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-tominnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".

Vapaaehtoinen maanpuolustustustyö ei välttämättä ole mikään meriitti - päinvastoin se antaa epäilyttävän kuvan henkilöstä olipa sukupuoli kumpi vain. Naiselle intin käynti, sikäli kun joku viesti-, tykistö, huolto tai ilmatorjunta-aselajit nyt yleensäkään kuuluvat Armeijaan, ei ole mikään etu vaan jopa haitta. Miesten on helppo tehdä välttämättömyydestä hyve ja asiaa ei tarvitse juuri selitellä, naisilla on toisin.

Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?

Usein kysytään, ei aina.

Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä?

Suurin osa.

Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!

Tuskin, koska se kyllä tulee itsestään siinä sivussa eikä vaadi erityistä vaivannäköä. Vapaaehtoispuolella harjoitukset ovat "onneksi" aika lyhyitä, joten ns. sotilaskotitätisyndrooma ei ala oireilemaan.

Mikä on Vehe/Vehissä?

PVVEH = Puolustusvoimien vapaaehtoinen harjotus = VEH.
 
Nostanpa tämän hilpeän ja yhtä aikaa vakava-aiheisen ketjun muistiinne, kun tuossa keskustelin yhden kapiaisen kanssa aihetta sivuten. Foorumin tyyliin OT nappaa tämänkin ketjun toisinaan mukaansa ja keskustelijoilla on hupaisan oivaltavia kommentteja ;) mutta asiaan:

Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!

Niissä tuvissa, joissa varusmiehenä (naisena!) majailin, oli koossa käsittämättömän hyvin motivoituneita ja asiallisia naisia, jotka olivat paikalla tosissaan pv:n ja maanpuolustuksen etu mielessään. Siksi on ollut helppo jatkaa yhteistyötä kavereiden kanssa läpi vuosien.
Toki on minulla kaveri, joka on löytänyt puolisonsa kuormasta syömällä varusmiesaikana. Se on kyllä niinpäin, että vänskänainen nai tykkimiehen. En onneksi ollut katsomassa, miten suhde eteni kassulla.

Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".

Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?
Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä? Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!
Ei ollut naisia omassa komppaniassa, joten en pysty tuohon alkuosaan oikein sanomaan mitään. VEH:ssä oli kerran, mutta eri joukkueessa, eli ei oikeastaan mitään kosketuspintaa taas. Sotilasarvosta tai koulutushaarasta ei ole ikinä kukaan ollut kiinnostunut töissä. Johtajakoulutuksen merkitys taitaa olla työhönotossa pyöreä nolla. Toisaalta miksi pitäisikään olla merkitystä. AUK:n ja RUK:n on tarkoitus palvella mahdollisimman hyvin maanpuolustusta, eikä millään muulla pidä olla merkitystä.
 
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".

Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?

Äärimmäisen harvoin. Parikymppisenä kyseltiin, kun ei varmaan ollut oikein muutakaan kysyttävää. Nyt kun on koulutusta ja ennen kaikkea oikeaa tehtävään pätevöittävää työkokemusta plakkarissa erinäisistä tehtävistä, niin eipä ole inttiasioita kyselty ainakaan 10 vuoteen. Tämä havainto noin 15 työhaastattelun kokemuksella, joista osa työnantajien itsensä, rekrykonsulttien ja erilaisten soveltuvuustestaajien toimesta pidettyinä haastatteluina. CV:ssäni ei ole merkintää asevelvollisuudesta, eikä sitä ole yleensä muillakaan meidän alan rekryyteillä, sikäli kun olen pöydän toisella puolella istunut haastatteluissa. Eikä kukaan haastateltava ole tuonut asiaa itsekään esiin.

Sanoisin sotilasarvon ja ylipäätään asevelvollisuuden suorittamisen arvoksi pyöreät nolla näin keski-ikäisenä.

Asia oli varmasti toisin vielä 80-luvulla, jolloin työnantajat olivat usein sodat käyneitä miehiä ja ylipäätään kansan koulutustaso oli paljon matalampi. Jos ei ollut plakkarissa kuin keskikoulu ja RAUK/RUK, niin tottahan niihin vedottiin ja niistä oltiin kiinnostuneita.
 
Omien kokemusten perusteella se klassinen armeijankäynti vai käymättömyys-kysymys nousee tiettyjen alojen ja tiettyjen ikäryhmien työhaastatteluissa aina toki vähän haastattelun suorittajastakin riippuen pöytään.

Toisaalta tuntuu että nykyään se armeijan käyminen ei ole enää henkeen ja vereen käyvä ehdottomuus työnhaussa. Paljon tiedän nuoria jotka eivät ole käyneet armeijaa taikka sitten ovat sivarissa olleet ja niistä seikoista ei ole kyselty mitään haastattelussa, vaan on tutkittu sitä koulutustaustaa ja työkokemusta niin kuin minusta tulisi ensisijaisesti tehdäkin työelämään hakeutuessa. Toisaalta kyllähän joku todella nuori ja kouluttautumaton työnhakija voi laskeakin vaikkapa hyvin hoidetun asepalveluksen AUK/RUK-pohjalta meriitiksi itselleen.
 
sikäli kun joku viesti-, tykistö, huolto tai ilmatorjunta-aselajit nyt yleensäkään kuuluvat Armeijaan

Vapaaehtoinen maanpuolustustustyö ei välttämättä ole mikään meriitti - päinvastoin se antaa epäilyttävän kuvan henkilöstä olipa sukupuoli kumpi vain.

Pstsialle riittää sotimiseen, kun on panssareita ja pst:aa;)

Mistä tämä käsitys kumpuaa, että tässä ollaan epäilyttäviä?
 
Mistä tämä käsitys kumpuaa, että tässä ollaan epäilyttäviä?

No kyllähän vapaaehtoinen maanpuolustus ihan syystäkin yhdistetään Suojeluskunta-järjestöön ja sille on kieltämättä aika vahvat perusteet. Onhan se vähän erikoista, että kansalaiset harjoittelevat oma-aloitteisesti tappamista. Tai ainakin puolueeton tarkkailija voisi esittää kysymyksen, ns. vitun hyvän kysymyksen, että mikä ajaa "terveen" ihmisen intohimoisesti harjoittelemaan toisten ihmisten tappamista?

Osalle "kansalaisista" tuo sk yhteys on punainen vaate, vaikka pikemminkin tulisi kyllä sanoa, että valkoinen vaate. Tietysti tuo rinnastus suojeluskuntiin pitää osata ottaa arvonantona, koska olihan sk-järjestö melkoinen tekijä monellakin alalla ja vaikka omasta mielestäni nykyinen toiminta ei toistaiseksi yllä sille tasolle, niin joidenkin mielestä ilmeisesti riittää. Ehkä ulkopuolelta tulee objektiivisempi arvio tässäkin tapauksessa. Epämääräisiin lahtarikaartiheittoihin voi aina vastata, että siellä missä on sikoja on yleensä myös lahtareita!
 
Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!

On ollut, jopa riesaksi asti. Alokaskaudella ja AUK:n ja RUK:n aikana ei tullut (onneksi?) kummemmin naisia palveluksen aikana vastaan. Jotenkin onnistuivat olemaan aina keskitettyina toisiin yksiköihin. Hyväksi asiaksi luen tämän siltä kannalta, että oli paremmin "tehtävä kirkkaana mielessä". Ikävä kyllä, mutta henkilökohtaisella tasolla koin tämän näin.

Kokelaskaudella sain sitten komentaa P-kauden ja AUK:n aikana myös naispuolisia henkilöitä. Tulipa sitten vähän sovinisti meiningillä ihan luokiteltuakin näitä henkilöitä eri ryhmiin kun kyllähän se väkisinkin tuli mieleen, että miksi nämä henkilöt ylipäätään inttiin läksivät vaikka pakko ei olisi ollut.
  • Naiset jotka ovat tulleet inttiin luodakseen palveluksen jälkeen sotilasuraa. Nämä olivat lähes aina varsin nokkellia ja urheilullisia naisia, joilla oli motivaatio hyvällä tasolla. Helppo kouluttaa ja pärjäsivät paljon paremmin kuin useimmat miespuoliset vertaisensa. Pakosta tuli kuitenkin mietittyä, että mikä heidät ajoi tähän uravalintaan? Oliko taustalla perus "isä-toivoi-poikalastasyndrooma" vai oliko henkilöllä huono itsetunto ja täytyi lähtä todistamaan itselleen, että pärjää myös miehisessä maailmassa? Synkkiä mietteitä ja täysin subjektiivisiä, mutta rehellisenä miehenä en ala täällä ajatuksianikaan kaunistelemaan.
  • Tasa-arvotaistelijat. Ideologisista syistä inttiin. Nämä henkilöt lähtivät useimmiten täysin väärällä asenteella suorittamaan palvelusta. Tuottivat ongelmia useimmiten juuri asenteensa kautta. Kyvyt saattoivat kyllä muuten olla varsin hyvät. Parhaiten pärjäsivät juuri nämä henkilöt jotka halusivat osoittaa naisten pärjäävän miehisessä maailmassa. Hyvin kilpailullisia.
  • Huomiohuorat (anteeksi nimitys, mutta liian vakiintunut ja hyvin kuvaava termi). Eli naiset jotka lähtivät palvelukseen saadakseen huomiota vastakkaiselta sukupuolelta. Pääsivät useimmiten taivoitteeseensa, mutta lensivät ulos yleensä varsin nopeasti reaaliteettejen lyödessä vasten kasvoja ja hermojen pettäessä. Osa tosin sai jonkun helpon nakin ja sinnitteli puolen vuoden loppuun.
  • Ja sitten ne naiset, joista en ottanut mitään selkoa. Joko jotenkin sekoja tai sitten vain ei oma ymmärrys ja ihmistuntemus riittänyt näkemään pintaa syvemmälle.
Miksi ylipäätään lähdin luokittelemaan näitä henkilöitä? Sitäkin tuli pohdittua. Naiset kuitenkin fyysisiltä ominaisuuksiltaan lukuunottamatta pärjäsivät keskimäärin paljon paremmin kuin miehet. Kiinnitinkö heihin yksinkertaisesti enemmän huomiota sen takia, että testot jylläsivät finnisessä päässäni? Mahdollista. Koinko heidät jotenkin uhkana omalle miehiselle maailmalleni joka särkyi kuin näin miten naiset pärjäsivät siinä paremmin kuin monet miehet? Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Vai tarvitsisiko vain tylsät aivoni jotain virikettä harmaina ginesviikonlopun iltoina? Ehkäpä.

Loppujen lopuksi en ole vieläkään päässyt itseni kanssa oikein kunnon lopputulokseen, että ovatko naiset intissä rikkaus vai haitta. Ainoa mikä tuli minulle selväksi heistä oli se, että asiat monimutkaistuivat.
[/QUOTE]
 
Viimeksi muokattu:
Oman ja tuttavien otannan perusteella ei sotilasarvoa työhaastatteluissa kysytä. Minulta on kerran kysytty onko asepalvelus ylipäätään suoritettu ja missä, muttei sen kummempaa (toin kyllä itse siinä yhteydessä tehtävän ja sotilasarvon). Epäilen että asepalveluksen suorittamisen merkitys työhaastatteluissa vähenee vuosi vuodelta. Varmasti kuitenkin löytyy vielä sellaisia jotka saattavat noita asioita kysyä ja arvottaa, mutta vuosi vuodelta vähemmän, uskon.
 
Nostanpa tämän hilpeän ja yhtä aikaa vakava-aiheisen ketjun muistiinne, kun tuossa keskustelin yhden kapiaisen kanssa aihetta sivuten. Foorumin tyyliin OT nappaa tämänkin ketjun toisinaan mukaansa ja keskustelijoilla on hupaisan oivaltavia kommentteja ;) mutta asiaan:

Onko teidän kohdallanne osunut intissä tai res.toiminnassa naisia, jotka ovat olleet toiminnassa mukana mielestänne kyseenalaisista vaikuttimista? Menikö missi uudelleen inttiin?!

Niissä tuvissa, joissa varusmiehenä (naisena!) majailin, oli koossa käsittämättömän hyvin motivoituneita ja asiallisia naisia, jotka olivat paikalla tosissaan pv:n ja maanpuolustuksen etu mielessään. Siksi on ollut helppo jatkaa yhteistyötä kavereiden kanssa läpi vuosien.
Toki on minulla kaveri, joka on löytänyt puolisonsa kuormasta syömällä varusmiesaikana. Se on kyllä niinpäin, että vänskänainen nai tykkimiehen. En onneksi ollut katsomassa, miten suhde eteni kassulla.

Veheissä olen tavannut naisia, joiden lause alkaa "Iske ja ...", muttei päätykään prikaatin termein. Täälläkin on toisinaan naureskeltu, että veheihin voisi sisällyttää tuon toiminnan. Ehkä jotkut ovat hyötyneetkin yön pimeinä tunteina "reippaiden naistaistelijoiden" seurasta. Voi rasitus sitä läppää: "otan sut sotavangiksi".
Toisaalta vastaan on tullut naisia, jotka keräävät mp-toiminnasta pidempää listaa omaan ansioluetteloon: "Menen koulutuksellisesti yhdenvertaisen naisen ohi haussa, kun oon käynyt intin" tai "Oon tasavertainen hakija miesten kanssa, kun oon res vänrikki".

Kuinkahan moni mies pyrkii rukiin, että saa meriitin cv:hen? Kysytäänkö miehiltä työhaastattelussa sotilasarvoa?
Kuinka moni mies käy veheissä kohentamassa taistelijantaitojaan - kuinka moni haluaa vain tauon kotiväeltä? Ei kai kukaan mies vehiin lähde saadakseen nais- saati sitten miesseuraa?!

Ensimmäisen naisen (reservin aliupseeri) tapasin reserviläistoiminnassa (VEH). Hän oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja työskentelyn luonne sellainen, että hänestä oli suuri hyöty. Siksi hän olikin siellä. Hommia tehtiin kuin työpaikalla tehdään, asiallisesti.

Varuskuntani ainoa tyttö työskenteli rättivarastolla siviilityöntekijänä. Hän seurusteli joidenkin varusmiesten kanssa, mihin en kiinittänyt mieltäni ollenkaan enkä kuvitellut itseäni vastaavaan tilanteeseen. Ei ollut tyyppiäni ja nuorena miehenä en oikein voinut olla kenenkään kanssa, josta en todella pitänyt. Joillakin oli tyttöystävä, minulle taas tuli juuri ennen inttiä bänät, mikä ei ollut fiilisten kannalta se kaikkein paras juttu. Eräs kapiainen sanoikin minulle PsRUK:n aikaan: "Te olette todella hyvin asioista perillä ja osaatte, mutta naamataulunne vaikuttaa siltä, ettei teitä huvita ollenkaan." No, minkäs pärställeen mahtaa, mutta syy synkkyyteen ei ollut intti.

Asevelvollisuus ei ollut minulle mikään cv-homma, vaan velvollisuus, jonka täytin rutiininomaisesti puolivaloilla. Alokasaika, vala, AUK, puolikurssista korppi, PsRUK, sotajoukkueen kokelaaksi ja reserviin.

Sain uuden työpaikan heti kotiuduttuani. Kaveri soitti esimiehelleen perjantaina ja esitteli minut kyllä muiden avujen ohella panssarivänrikkinä. Maanantaina klo 07:00 tapasin tulevan esimieheni, joka oli innoissaan siitä, että porukkaan saatiin "painimestari". En ole ikinä paininut. Lajini oli judo.
 
Asepalveluksen kysymisestä, en usko, että kukaan rekrytointia tekevä tunnustaa tälläisella avoimella foorumilla sen vaikuttavan. Sivarihan on lain mukaan saman arvoinen ja mahdollinen vapautus syyn uteleminen katsotaan helposti terveystietojen urkkimiseksi.
Siksi virallinen vastaus on ei vaikuta rekrytointiin, mutta alalla PV:n lääkintäkoulutuksen (lääkintä-AU), tai suojelukoulutuksen voidaan jossain tapauksessa katsoa eduksi.
 
Asepalveluksen kysymisestä, en usko, että kukaan rekrytointia tekevä tunnustaa tälläisella avoimella foorumilla sen vaikuttavan. Sivarihan on lain mukaan saman arvoinen ja mahdollinen vapautus syyn uteleminen katsotaan helposti terveystietojen urkkimiseksi.
Siksi virallinen vastaus on ei vaikuta rekrytointiin, mutta alalla PV:n lääkintäkoulutuksen (lääkintä-AU), tai suojelukoulutuksen voidaan jossain tapauksessa katsoa eduksi.
Toisaalta epäilen vahvasti, että 95% tämän foorumin ulkopuolisista naisista ei osaa tehdä eroa esim. kersantin ja vänrikin välille. Aika usein esimiehissä tulee nykyään vastaan myös c-miehiä ja sivareita.
 
Tulipa sitten vähän sovinisti meiningillä ihan luokiteltuakin näitä henkilöitä eri ryhmiin kun kyllähän se väkisinkin tuli mieleen, että miksi nämä henkilöt ylipäätään inttiin läksivät vaikka pakko ei olisi ollut.
  • Naiset jotka ovat tulleet inttiin luodakseen palveluksen jälkeen sotilasuraa.
  • Tasa-arvotaistelijat.
  • Huomiohuorat (anteeksi nimitys, mutta liian vakiintunut ja hyvin kuvaava termi).
  • Ja sitten ne naiset, joista en ottanut mitään selkoa. Joko jotenkin sekoja tai sitten vain ei oma ymmärrys ja ihmistuntemus riittänyt näkemään pintaa syvemmälle
Ainoa mikä tuli minulle selväksi heistä oli se, että asiat monimutkaistuivat.


Mihinkähän kategoriaan tässä itsensä survoisi? En kuulu noihin mihinkään.
- ei ollut tavoitteena sotilasura, vaan opeduuni jo ajat sitten, mutta faija oli kyllä kuskannut pienestä asti mukanaan sinisen reservin tapahtumiin - mutta velikin löytyy, joten ei kai faija minustakin poikaa toivonut
- ei ollut tasa-arvojuttukaan. Kiva oli kyllä huomata pärjäävänsä porukassa henkisesti ja fyysisesti pikkpoikien seassa vuosia vanhempana
- heh, ei tämäkään: inttiin mennessä olin ollut jo kymmenisen vuotta mieheni kanssa - se huomio riittää
- jaahas, ne mistä ei ota selvää. Ihan sekoja. Tämä se varmaan siis on, kun ajattelen tuota aiemmin pstsian kuvaamaan lahtaritappaja-armeija-statusta. Tai oikeammin, se on vain aina ollut niin ilman selityksiä, että sinne menen: kun ei ole (ase)velvollisuutta, menen vapaaehtoisesti ja siitä on toivottavasti hyötyä pv:lle.

Tuo monimutkaistuminen pitää totisesti paikkansa. Minkäs sitä luonnolleen voi...

Tämä on muuten aika hupaisaa, että eipä täällä foorumilla kovin paljoa omaa kielenkäyttöä hillitä, mutta nyt pyydellään anteeksikin sanoja. Ei tarvii mitään sordinoa, kiitos vain kohteliaisuudesta.
 
Mihinkähän kategoriaan tässä itsensä survoisi? En kuulu noihin mihinkään.
- ei ollut tavoitteena sotilasura, vaan opeduuni jo ajat sitten, mutta faija oli kyllä kuskannut pienestä asti mukanaan sinisen reservin tapahtumiin - mutta velikin löytyy, joten ei kai faija minustakin poikaa toivonut
- ei ollut tasa-arvojuttukaan. Kiva oli kyllä huomata pärjäävänsä porukassa henkisesti ja fyysisesti pikkpoikien seassa vuosia vanhempana
- heh, ei tämäkään: inttiin mennessä olin ollut jo kymmenisen vuotta mieheni kanssa - se huomio riittää
- jaahas, ne mistä ei ota selvää. Ihan sekoja. Tämä se varmaan siis on, kun ajattelen tuota aiemmin pstsian kuvaamaan lahtaritappaja-armeija-statusta. Tai oikeammin, se on vain aina ollut niin ilman selityksiä, että sinne menen: kun ei ole (ase)velvollisuutta, menen vapaaehtoisesti ja siitä on toivottavasti hyötyä pv:lle.

Tuo monimutkaistuminen pitää totisesti paikkansa. Minkäs sitä luonnolleen voi...

Tämä on muuten aika hupaisaa, että eipä täällä foorumilla kovin paljoa omaa kielenkäyttöä hillitä, mutta nyt pyydellään anteeksikin sanoja. Ei tarvii mitään sordinoa, kiitos vain kohteliaisuudesta.
Tyhmää tuo ihmisten luokittelukin on. En oikein tiedä, miksi edes postasin tuon. Kunhan ääneen muistelen intti ajan pohdintoja... Eipä tulisi mieleenkään näin suorasti varsinkaan hameväen seurassa tällaista sanoa. Kait sitä vähemmän on estoja ja uskallusta kun nimimerkin takaa voi kirjoitella.
 
Toisaalta epäilen vahvasti, että 95% tämän foorumin ulkopuolisista naisista ei osaa tehdä eroa esim. kersantin ja vänrikin välille. Aika usein esimiehissä tulee nykyään vastaan myös c-miehiä ja sivareita.

Olet osittain oikeassa, mutta pointtini on, ettei kukaan joka mahdollisesti syrjisi varusmiespalvelusta käymätöntä työnhakijaa, kirjoita siitä avoimella foorumilla.
 
Olet osittain oikeassa, mutta pointtini on, ettei kukaan joka mahdollisesti syrjisi varusmiespalvelusta käymätöntä työnhakijaa, kirjoita siitä avoimella foorumilla.
Onkos se edes syrjimistä, jos ottaa huomioon muussakin tapauksessa, kuin esim. lämäreiden kohdalla? Samaan tapaan kuin esim. urheiluharrastus voidaan, vaikka katsoa posiitiviseksi. Aika lillukanvarsiahan nämä on, koska hyvinkin nopeasti intin laput alkaa olemaan millään tavalla merkityksettömiä.
 
Minä olen ihmisiä palkatessani ottanut miehiltä (ks. alinna) huomioon asevelvollisuuden, varsinkin silloin jos hakija on siitä maininnut ja silloin kun ei ole maininnut. Ei ole ollut mitenkään merkittävä tekijä, mutta yksi karkea seula matkan varrella.

Jossakin vaiheessa kun tuli palkatuksi lähinnä akateemisia, niin reserviupseerien osuus oli luonnollisesti paljon korkeampi kuin toisessa vaiheessa erikoistuneita ammattimiehiä palkatessa. Ei riittänyt kummassakaan tapauksessa erottelevaksi tekijäksi.

Yhtään varusmiespalveluksen suorittanutta naista en ole palkannut. Muutama on hakenut, mutta aivan muista syistä eivät tulleet edes vakavasti harkituiksi.
 
Tarkalleen kun itse mietin niin on ollut ehkä tasan yksi työpaikka toistaiseksi missä asevelvollisuustaustaa ei ole kyselty.

Kaikkialla muualla on kyllä kyselty sitten enemmän tai vähemmän tarkkaan että mikä oli homman nimi ja sotilaspassiakin on väläytelty "ihan mielenkiinnosta" pyydettäessä. Noh, pistän nämä tavallista herkemmät tiedustelut asiasta ihan alan töiden piikkiin, mutta en kyllä sen puoleen ole lähtenyt penäämään oikeuksiani koska työpaikkaa olen minäkin vain tullut hakemaan enkä mitään kansalaisoikeustaistelua käymään. Varmasti peli voi olla tylympää sivareille tietyillä aloilla, vaikka en kyllä ymmärrä että miksi se sivari sitten osoittaisi ihmisen työssä suoriutumisen jotenkin huonommaksi ihmisaineksena armeijaan verrattuna.

Uskon vähän näin että tuo armeijan käyminen tulee menettämään merkitystään viimeistään siinä vaiheessa kun nykyisen sukupolven johtajat ja pomot päätyvät eläkkeelle. Mikäli omaa tutkintoa ja oikeanlaista työtaustaa, niin kyllä sen minusta pitää painaa enemmän töihin otettaessa kuin se että missä on käynyt sotaa harjoittelemassa silloin joskus nuoruudessa. Toki ehkä sitten joissain töissä se armeijataustakin tulisi ottaa huomioon, mutta ei minusta ole millekään rakennusmiehelle taikka varastomiehelle mitään väliä siitä että onko intti vai sivari käytynä sen puoleen että kumpi osoittaisi jotenkin enemmän reippautta ja luotettavuutta työtehtävissä suoriutumisen osalta.
 
Back
Top