Benelli
Respected Leader
Tavorilla tämä ilmeisesti ei ole ongelma ja esiintyykin erikoisjoukkojen kalustossa.
Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Jos itse katsot videon niin huomaat että jos tuo pään eteen, joka riippuu sekä ruumiinrakenteesta että omasta ampumatekniikasta niin poski tulee joillakin ampujilla hylsynpoistoaukon päälle, jos puolta vaihtaa niin hylsy lentäisi naamaan. Tätä ongelmaa voi tietenkin yrittää välttää tuomalla naamaa taaksepäin, onnistuuhan se Augillakin mutta aika säätämistä. Eipä Wikipedia listannut yhtään merkittävää erikoisjoukkoa käyttäjäksi, kertonee enemmän Israelin kansan tunnetusti hyvistä myyntimiestaidoista.
Ainakin paskaimaisesti se peittää näkökenttää, mutta näillä skilleillä ase on varmasti itsessään tarpeeksi tarkka
No onkos RK62:n kanssa sodittu ja tutkittu?
Mitä haastavammat ovat ampumatilanteet, sitä enemmän ampuja tekee virheitä. Jos ase vielä ei ole tarkka niin korostuu vielä enemmän osumisen satunnaisuus. Ajatteles nyt jos ase vaikka joltakin matkalta ampuisi 20 cm:n kasaa. Jos ammut rata-olosuhteissa keskelle niin se osuu mutta jos taisteluntuoksinnassa teet virheen ja ammut osoittaen jalkaan niin se 20 cm:n hajonta on hyvin nopeasti huti! Aloittelija, varusmies ja keskivertoreserviläinen tarvitsee tarkan aseen oppiakseen ampumaan että osaa erottaa oman ampumavirheen aseesta johtuvasta sekä ei anna tasoitusta elämän ja kuoleman kysymyksissä kun kunnolla ei ehdi tähtäämään eikä edes harjoittelemaan. Aikaisemmissa viesteissä ketjussa on käsitelty RK:n tähtäimiä mielestäni jo tarpeeksi.Mites olisi joku noista bullpupeista, mitkä heittävät hylyn eteenpäin, piipun yllä olevaa putkea pitkin?
No eipä niitä montaa ole. Aikaisemmissa viesteissähän tätä on käsitelty myös. Onhan se mielenkiintoinen ajatus mutta mitäpä positiivista se bullpup edes hylsynheitonongelman ratkettua tuo? Muutaman tuuman pitemmän piipun verrattuna perinteiseen rakenteeseen ja samassa saadaan läjä uusia ongelmia ratkaistavaksi kuten häiriönpoisto, lippaan- ja luistisalvan sijoittaminen, heikompi laukaisu (välitystangon pituus), muuttunut tasapaino jne.
No onkos RK62:n kanssa sodittu ja tutkittu?
No missä ne sotatulokset ja johtopäätökset ovat? Rohkenen olettaa, että varusmies-perusmosurin tai edes muutamassa kertausharjoituksessa olleen taidoille RK62 riittää oikein hyvin. Ei jää aseesta kiinni. Kasa-ammuntapyssyjä semmoinen armeija ei tarvitse, riittää kun saadaan vihollinen pois muonavahvuudesta, on ihan sama osuuko tarkoituksella mahaan vai vahingossa jalkaan, kunhan kykenee lähettämään kuulaa tilanteessa, jossa vastaan tulee kaikenlaista murkulaa. Mainion reserviläsarmeijamme valtaosa ei ole SRA-ampujia, TA-kiltalaisista puhumattakaan eikö niitä edes kiinnosta. Reserviläiskoulutuksen lähtökohdaksi ottaisin mieluummin nelinumeroisen luvun laukauksia RK:lla per vuosi kuin harvojen hypetystä yybertacticalkarbiinella...
kimmo.j
Respected Leader
Johtopäätös johon meidän tulisi päätyä, on ase jolla on helppo ampua osumia kuvaamassasi tilanteessa, joka olisi riittävän luotettava, hinnaltaan sellainen, että niitä voidaan hankkia riittävästi, sekä sellainen, että eri taistelijan tehtävissä siihen saisi kiinni erilaisia lisälaitteita kuten M203. Patruunaa pitäis tietysti voida ostaa paljon, jotta voitaisiin harjoitella.
Samses
Ylipäällikkö
Rohkenen olla osittain eri mieltä. Totta on että suurin osa reservistä on Stevie Wonder -tason ampujia. Mutta mielestäni juuri sohloampujille olisi eniten etua siitä, että olisi ase johon saisi 1) optiikan kiinni ja 2) jolla voisi ampua nopeita paikkolaukauksia.
Nimenomaan varusmies ja reserviläinen, joka ei osaa käytännön ampumista ollenkaan, hyötyy eniten helposta ja tarkasta aseesta. Jos varusmiesaika on käytetty lipastuelta ampuen telttapatjalta tai valmiiksi kaivetusta poterosta niin miten taistelija hallitsee rekyylin dynaamisista asennoista, liikkeestä ja hikikarpalot valuen vielä osuen? Vastaus ei mitenkään RK:lla, siihen tarvitaan pienirekyylinen, tarkka ja optisella tähtäimellä varustettu ase. Varsinkin kun vihollisella on varuste-, osaamis- ja kokemusetu puolellaan. On hyvin valitettavaa ettei oikeasti edes maanpuolustuksesta kiinnostuneilla ole mitään hajua eri aseista, ampumataidon eri osa-alueista ja vaatimustasosta kun ei edes sisäistetä sitä seikkaa että mitä suurempi hajonta on aseesta johtaa se ampujan aiheuttaman hajonnan kanssa yhteishajontaan, joka tarkoittaa RK:n tapauksessa vihollisesta ohilaukauksia ja suomalaisia "sankarihautoja", joissa osassa pitäisi lukea "en treenannut, en varustautunut" muistolauseena.
commando ottaa asian niin tosissaan. Armeijakaan ei ota noin tosissaan mitään sotilastaitoihin liittyvää kuin sinä, commando. Onhan sotilaallinen toiminta-ammuntakin osaamiseltaan ja "harrastukseltaan" täysin siviilien käsissä. Sitä voisi ajatella, että ammunta ei olekaan armeijan ydinosaamisaluetta, kun näin hups on päässyt käymään.
Meikätyyppisen armeijan treenaaminen vaatisi ihan perhanasti lisäpaukkuja. Nuo lisäpaukut ovat vaan huvenneet matkan varrella jonnekin muualle, joihinkin ydinosaamistoimintoihin, ei suinkaan ammuntaan. Eikä näitä vajeita enää oikeasti kurota kiinni missään harmaissa vaiheissa, ei sitten taatusti. Mielestäni olemme tulleet jo aikaa sitten niille rajapinnoille, joissa pitää asioista alkaa puhua asioina. Reserviläisjärjestöt tyynnytetään kutsumalla niiden nokkamiehet kertaamaan säännöllisesti, älämölö pysyy siten aisoissa aika hyvin. Ilman sidonnaisuuksia vähän ulkopuolelta kun alkaa tarkoin käydä läpi tätä systeemiä, näkee kyllä kipukohdat ja ne ovat vissit.
Ei ole tätä päivää, etenkään pienen armeijan kyseessä ollen, tyytyä siihen, että kunhan herrat ampuvat sinne päin ja odottelevat epäsuoran apua. Liian monesti voi käydä niin, että sitä kranaatti-iskua ei koskaan tulekaan. Mitä sitten`? Inkkarit ottaa pataan ja tuodaan uudet tilalle? Pienenevien vahvuuksien tosiolevaisessa maailmassa ei näin voida enää kyllä menetellä. Sota ja taistelu on siitä pirullinen juttu, että hopeamitalia ei jaeta, hopea on liian usein sankariristi ja jakomitali muistomitali.
Onhan sotilaallinen toiminta-ammuntakin osaamiseltaan ja "harrastukseltaan" täysin siviilien käsissä. Sitä voisi ajatella, että ammunta ei olekaan armeijan ydinosaamisaluetta, kun näin hups on päässyt käymään. Meikätyyppisen armeijan treenaaminen vaatisi ihan perhanasti lisäpaukkuja. Nuo lisäpaukut ovat vaan huvenneet matkan varrella jonnekin muualle, joihinkin ydinosaamistoimintoihin, ei suinkaan ammuntaan. Eikä näitä vajeita enää oikeasti kurota kiinni missään harmaissa vaiheissa, ei sitten taatusti. Mielestäni olemme tulleet jo aikaa sitten niille rajapinnoille, joissa pitää asioista alkaa puhua asioina. Reserviläisjärjestöt tyynnytetään kutsumalla niiden nokkamiehet kertaamaan säännöllisesti, älämölö pysyy siten aisoissa aika hyvin. Ilman sidonnaisuuksia vähän ulkopuolelta kun alkaa tarkoin käydä läpi tätä systeemiä, näkee kyllä kipukohdat ja ne ovat vissit.
Ei ole tätä päivää, etenkään pienen armeijan kyseessä ollen, tyytyä siihen, että kunhan herrat ampuvat sinne päin ja odottelevat epäsuoran apua. Liian monesti voi käydä niin, että sitä kranaatti-iskua ei koskaan tulekaan. Mitä sitten`? Inkkarit ottaa pataan ja tuodaan uudet tilalle? Pienenevien vahvuuksien tosiolevaisessa maailmassa ei näin voida enää kyllä menetellä. Sota ja taistelu on siitä pirullinen juttu, että hopeamitalia ei jaeta, hopea on liian usein sankariristi ja jakomitali muistomitali.
Lohdutuksena hävityssä sodassa on johtajiston (vastuullisten) päätyminen johonkin Siperialaisen suon laitaan.
Turhaa optimismia, rotat jättävät laivan ja kirjoittavat loppuelämänsä muistelmia siitä kuinka mikään ei ollut heidän syytään.
Kutakuinkin näin. Rauhan aikana eturivissä, sodan aikana takarivissä ja tappion tullessa tietymättömissä.
Valitus ei auta, hajua ei ole koska ei treenata. RK:stakin tulee helposti hallittava, kun sillä tarpeeksi treenataan. Rohkenen edelleen olettaa, että taistelukentän etäisyyksillä ja kauhuissa aseen hajonta on niitä pienimpiä murheita. Miten minusta tuneuu että commando puhuu rauhanajan hifistelijän näkökulmasta? Huoli meillä molemmilla tuntuu olevan yhteinen, mutta keinot eroavat. Baikal on oikeassa puhuessaan paukkujen hupenemisesta jonnekin. Minne, sen minäkin haluaisin tietää. Montakohan kovaa laukausta nykyvarusmies (kiväärimies) inttiaikanaan ampuu?
Kysymys on siitä lopulta että kun asetetaan tavoite niin päästänkö siihen halvemmalla ammuttamalla ja treenauttamalla enemmän sekä kertaamalla vai hankkimalla vain paremmat varusteet. Ideaalitilanne tietenkin olisi laittaa sekä varustus että koulutus nykyaikaan mutta ei...
Eikös ollunna niin, että suuren mittakaavassa konfliktissa epäsuoran osuus on jossain 75-90% tappioita?
"Poliisi operaatiossa" taas kiväärien osuus olisi taas merkittävämpi.
Mielenkiintoinen pointti, joka heijastellee ajatusta että vähemmän (parempaa) on enemmän. Otetaas vertauksentapainen: AMV lienee parempi kuin Pasi. Jostain luin että AMV on n. kolme kertaa kalliimpi kuin Pasi. Kummalla varustaisit joukkueesi, yhdellä AMV:llä vai kolmella Pasilla?
Tuo nyt on naurettava kysymys. Samalla voisi kysyä, että eikö kuitenkin kuljettaisi polkupyörällä, kun niitä saa useampi joka ukolle. Kyllä koko yksikkö on varustettava kurantilla kamalla ja sitä on oltava riittävästi. Jos siihen ei ole varaa, niin harkitaan halvempaa varustusta tai ollaan perustamatta koko yksikköä.
Myöskin on muistettava, että Pasin hinta on irrelevantti, koska se on historiaa! Ajoneuvoa ei valmisteta, joten se joskus hinta ei kuitenkaan pitäisi paikkaansa, jos valmistus aloitettaisiin uudelleen.
Tuossa on linkki: http://www.mod-sales.com/direct/vehicle/,37,/45842/Saxon.htm
Tuossa voit miettiä, että kannattaisiko pataljoona varustaa noilla, vaiko ostaa yksi AMV.
fulcrum
Greatest Leader
Parastahan olisi jos ase olisi kevyt, kompakti, tarkka, pienirekyylinen, tehokas, luotettava ja edullinen. Valitettavasti tuppaa olemaan niin että yleensä yhdessä aseessa on noista ominaisuuksista kaksi, korkeintaan kolme
Olen samaa mieltä että tarkkuus ja käsiteltävyys ovat eduksi varusmiesarmeijassakin. commando kuitenkin suvaitsee liioitella Suomi-rk:n ominaisuuksia, voisi kuvitella noiden juttujen perusteella että meillä jalkaväen perusase on neljän kalipeerin norsupyssy. Oman ampumakokemukseni perusteella sen käsittely- ja ampumaominaisuudet ovat kuitenkin selkeästi lähempänä commandon mainostamaa M4:ää, kuin vaikkapa FALlia tai G3:ea, joista jälkimmäinen on edelleen Euroopassa melko laajalti käytössä.
Heh, kiteytit asian itse lauseessa jos siihe ei ole varaa... Yleensä aina löytyy halvempi vaihtoehto. Jos jatkuvasti tavoittelee parasta, ei koskaan voi tyytyä hyvään.
Parastahan olisi jos ase olisi kevyt, kompakti, tarkka, pienirekyylinen, tehokas, luotettava ja edullinen. Valitettavasti tuppaa olemaan niin että yleensä yhdessä aseessa on noista ominaisuuksista kaksi, korkeintaan kolme
No jos vaikka seuraava ase olisi AR-15-pohjainen ase kaliiberissa 5.56x45 asiaan kuuluvilla varusteilla niin missä hävittäisiin verrattuna RK62:een ja 7.62x39:een? Hiukan betonin ja puun lävistyksessä eli seinien. Onko ero merkittävä? No voihan niitä videoita ja kuvia testeistä katsella että monestiko tuollainen pieni lävitysero on tärkeä verrattuna muihin ominaisuuksiin.
No FALia ja G3:sta ei oli koskaan tehty 7.62x51:nä jos muut kuin jenkit olisivat standardin pystyneet määrittelemään. Tämä erehdys on jo myönnetty ja siksi se perusase onkin ihan muu nykyisin kuin FAL tai G3. Falia ei hirveästi taida olla Euroopassa käytössä enää, G3:n lisenssiversioita sen sijaan vielä huru-ukoilla on mutta nekin on pääsääntöisesti esim. Ruotsissa varustettu optiikalla. Ja kyllähän G3 on parempi ase kuin RK, siihen on paljon helpompi latoa taistelijan perustyökalut kiinni kuin RK62:een. Asehan on kuitenkin alusta. 7.62x39 olisi ihan kestettävä kaliiberi mutta kun se RK ei ole vain suunniteltu ottamaan päälle, alle ja sivuille tavaraa ja kotimaiset viritykset tekevät aseesta epäergonomisen ja painavan.