Uusi taistelijan ase

[Tetra]

Pienemmän kaliberin puolesta puhuu myös kevyempi ammus. Eli patruunoita jaksaa kantaa mukana isompi määrä.

Eli näillä nykyaikaisemmilla yksiköillä:
100rds of 5.56x45 NATO weighs 1,36 kg

7.62x39 Weight per 100 rounds 1,64 kg

100rds of 7.62x51 NATO weighs around 4,08 kg

 

[late347]

Eli näillä nykyaikaisemmilla yksiköillä:
100rds of 5.56x45 NATO weighs 1,36 kg

7.62x39 Weight per 100 rounds 1,64 kg

100rds of 7.62x51 NATO weighs around 4,08 kg

duoda duoda...

Mitä itse laskin wikistä niin kun verrataan patruunoita eli Neukkujen Wanha Patruuna n.32% painavampi kuin Natottajien patruuna. (1630 - 1231) / 1231 =n. 0,3241.... = 32%

- M855 American 5,56x45 100rds = 1231g

- 57-N-231 Russian 7,62x39 100rds =1630g

Patruunoiden pieniä painoeroja selittää yksittäiset erot materiaaleissa kuten nallit, luoti ja hylsy, ruuti yms...

 

[commando]

Herra @commando ei edellenkään näy ymmärtävän jalkaväkitaistelusta yhtikäs mitään, eikä varsinkaan siitä mikä on tavoite uudistetussa taistelutavassa (se on muuten se sama joita hyvin koulutetut joukot ovat pyrkineet toteuttamaan jo ennen "uudistustakin"). Suosittelen perehtymään uusittuihin oppaisiin tai vaikkapa käymään jonkun (myös MPK:n) tarjoaman kurssin aiheesta "uudistettu taistelutapa" - voi silmät aueta!

No en ole kai koskaan väittänytkään että tavoite tai tapa olisivat radikaalisti muuttuneet käytännössä. Kuitenkin perussapluunaan nähden homma on kääntynyt päälaelleen. Itseasiassa Talvi- ja jatkosodassa ne taistelut, joissa meillä oli "voittoja" perustuivat hyvin pitkälti "uuteen taistelutapaan". Sen sijaan epäilen hyvin vahvasti että mitään taistelutapaa voitaisiin toteuttaa jos varustus on mitä on sekä reserviläisten kutsuminen palvelukseen kankeaa nykymaailman nopeusvaatimuksilla.

Se että joissa peräkylän prikaatissa ei ole/ei haluta/ei viitsitä jakaa kalustoa harjoitukseen ei todellakaan tarkoita sitä, että se määrittäisi oikean taistelutekniikan! Tiedän että esim @Iivo :n joukolla on todennäköisesti ollut SA-vahvuuksien mukainen kalusto --> hän on myös ymmärtänyt miten sitä tulisi taisteluteknisesti käyttää... Niin ja tiedoksesi: kyse ei 90%:sti ole siitä, että kalustoa ei olisi tai sitä saataisi käyttöön jos sitä vain oikeasti tarvitaan. Kyse on yleensä kouluttajien/pääkouluttajien viitseliäisyydestä ja halusta järjestää asiat. Olen esimerkiksi tilannut Merivoimilta harjoitukseen laivan kun sitä tarvittiin. Kun tarve tiedostettiin ja asiaan reagoitiin ajoissa, saatiin alus juuri silloin kun sitä tarvittiin ja juuri siksi ajaksi kun sitä tarvittiin...voin vakuuttaa että jonkun tarkkuuskiväärien saaminen kertausharjoitukseen (taisteluharjoitus) joukolle jolle se oikeasti kuuluu SA-varustukseen on kuulkaa paljon pienempi ongelma kun laivan tilaaminen...

No sama ongelma tuntuu olevan peräkylässä kuin ei-niin-peräkylässä. Ympäri Suomea ongelma tuntuu olevan se että tilataan ja kaikki näyttää hyvältä, sitten kun tavarat saapuvat ja harjoitus alkaa puuttuu kamaa... En ole tilaaja, en osaa sanoa yksityiskohtaisesti mutta sen verran on suurempia ja pienempiä varuskuntia sekä niiden alueita tullut kierrettyä osallistujana että ongelma ei rajoitu mihinkään "peräkylän prikaatiin". Sitäpaitsi en oikein ymmärrä mitä tekemistä "peräkyläläisyydellä" on sen kanssa että perusvermeitä puuttuu!

 

[SJ]

Voivoi, miksei Suomi ole ostanut näitä ja A-10 kantamaan niitä? Okei, kantama lienee surkea, mutta silti. Olisi kivaa peloitevaikutusta ryssän panssarikiiloihin, jos voisi ampua MLRS:llä ja A-10:llä pst-älyammusta niskaan massamaisesti edes joskus, jossain...

MLRS:lle ei noita vielä ole. Se projekti laitettiin jäihin irakin sodan takia, kun niitä ei katsottu tarvitsevan. Tietääkseni noita ei ole paljoa hankittu edes ilmavoimille.

 

[late347]

Olisin toivonut enempi aseiden vertailua tai edes jotain keskustelua?

- mikä ase olisi hyvä PV:lle?

- minä vuonna tulee ensimmäiset aseet 2000-luvulla syntyineille iPad ikäluokille kouraan?

- mitä tulevaisuuden aseelta vaaditaan?

- mikä on paras mahdollinen ase, mikä on keskitason kompromissi ja mikä on ns. karvalakki-versio?

- inhaa itäkalustoa vai vapaan maailman kanssa yhteensopivuus kaliiberissa?

 

[SJ]

Käsittääkseni PV:llä on joku hankinta meneillään. Kannattaa seurata sitä, nimittäin se on hyvällä todennäköisyydellä avaus isommalle hankinnalle.

Jos pitäisi arvata, niin G36 jos valitaan hyvä. Muuten valittaneen Beretta, jonka osat kootaan Suomessa. Venäjältä en usko hankittavan mitään ihan kohta.

 

[commando]

PV:llä on hankintaprosessi meneillään Utin erikoisjääkäreille. Onhan se ollut noloa että miehet ulkomailla asti riehuvat koulutuksissa RK:n tai MP5:n kanssa kun jostain syystä M4:ia ei ole voitu hankkia. Tällä hankinnalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa mikä aikoinaan joskus sadan vuoden päästä on PV:n uusi rynnäkkökivääri.

 

[Benelli]

Suomalainen maasto on enimmäkseen metsää, ja jokainen metsässä kerran käynyt tietää, että ampumaetäisyys siellä tuskin on yli 100 metriä. Myös 14.5" piipusta ammuttaessa luoti sirpaloituu muistaakseni vielä suht luotettavasti tuolta matkalta.

Ajattelin kyllä että käytettäisiin hyvän jäämä painon omaavaa luotia jolloin nopeammalla tai noin yhtänopealla raskaammalla luodilla läpäistään enemmän puuta, risuja, lunta, multaa, seiniä, jne.

 

[late347]

Kun golf kentällä kiertää niin siinä tuleekin hyvin noita etäisyyksiä mittailtua omassa mielessä.

Sanoisin omista golf taidoistani huolimatta, silti metsissä tulee helposti yli 150m pätkiä mistä näkee läpi puiden välistä yms.

Tietenkin rk tyyppinen ase on sinne kantamille ihan ok vielä. 300m esimerkiksi tuntuu todella pitkältä jollain golf kentällä, mutta varmasti metsissä tulee paikkoja joista näkee sen 200-250m

 

[SJ]

Kun golf kentällä kiertää niin siinä tuleekin hyvin noita etäisyyksiä mittailtua omassa mielessä.

Sanoisin omista golf taidoistani huolimatta, silti metsissä tulee helposti yli 150m pätkiä mistä näkee läpi puiden välistä yms.

Tietenkin rk tyyppinen ase on sinne kantamille ihan ok vielä. 300m esimerkiksi tuntuu todella pitkältä jollain golf kentällä, mutta varmasti metsissä tulee paikkoja joista näkee sen 200-250m

Siitä huolimatta, onko se 300 metriä sitten jotenkin mahdoton vaikkapa tuolle M4:lle? Liivejä ase kaikella todennäköisyydellä läpäisisi muutenkaan ja tuolta etäisyydeltä harvoin on väliä, että miten nopeasti se äijä vuotaa kuoliaaksi, joten haavan kanssa on myöskin yksi ja sama, kunhan haavan tekee. Toki aseen pitää osua ainakin 300 metriin, tämä kun on sellainen etäisyys, että PST aseet yltävät ja tykistöäkin voi jo tilata noin lähelle.

 

[RPG83]

Eli näillä nykyaikaisemmilla yksiköillä:
100rds of 5.56x45 NATO weighs 1,36 kg

7.62x39 Weight per 100 rounds 1,64 kg

100rds of 7.62x51 NATO weighs around 4,08 kg

Viimeiseen patruunajuttuun haluaisin kommentoida, että esim. 180gr FMJ-luodilla tulpatun .308 Win patruunan massa on 26 grammaa. Koska .308 Win ja 7.62x51 NATO on käytännössä sama patruuna, on tuo yli neljä kiloa todella iso massa. Melkein joku hypersuper-tarkkuuspatruuna täytyy olla kyseessä tai sitten lippaat on laskettu mukaan, eli todellisuudessa massaero ei ole noin iso kuin tuossa Tetran yksikkömuuntamassa listassa esitetään.

Ajattelin kyllä että käytettäisiin hyvän jäämä painon omaavaa luotia jolloin nopeammalla tai noin yhtänopealla raskaammalla luodilla läpäistään enemmän puuta, risuja, lunta, multaa, seiniä, jne.

5,56mm luodin painoa ei kuitenkaan ole hirveästi varaa kasvattaa, enkä ole vakuuttunut kasvavan lähtönopeuden edusta kiinteän suojan läpäisyssä. Jos läpäisyä halutaan paljon, niin kaliberikin pitäisi olla joku muu kuin 5,56mm.

 

[commando]

Kun golf kentällä kiertää niin siinä tuleekin hyvin noita etäisyyksiä mittailtua omassa mielessä.

Sanoisin omista golf taidoistani huolimatta, silti metsissä tulee helposti yli 150m pätkiä mistä näkee läpi puiden välistä yms.

Tietenkin rk tyyppinen ase on sinne kantamille ihan ok vielä. 300m esimerkiksi tuntuu todella pitkältä jollain golf kentällä, mutta varmasti metsissä tulee paikkoja joista näkee sen 200-250m

No kuka osaa arvioida onko kyseessä 100 m, 150 m vai 200 metriä? Joka tapauksessa jos ammut väärällä RK:n tähtäinasetuksella näillä matkoilla menee se suojan takaa kurkistavan naaman ohitse. Tämä johtuu kaliiberin lentoradan kaarevuudesta ja huonosta pyyhkäisyalasta. 7.62x39 ja RK ei täytä perustaistelijalta taistelukentällä vaadittavaa tarkkuusvaatimusta. Vähän muuallakin ammutaan kuin metsässä ja pystyssä kohti juoksevaa jantterin kokoista maalia.

 

[Benelli]

5,56mm luodin painoa ei kuitenkaan ole hirveästi varaa kasvattaa, enkä ole vakuuttunut kasvavan lähtönopeuden edusta kiinteän suojan läpäisyssä. Jos läpäisyä halutaan paljon, niin kaliberikin pitäisi olla joku muu kuin 5,56mm.

6 grammaa painavat luodit ovat vielä täysin realistisia 5.56x45 kaliperilla tarpeeksi jyrkällä rihlauksella. Ovat tosin harvinaisia.
Sitten on tietysti myös pienempi korko, pienempi ennakko ja pienempi tuuli korjaus. Jos pitää valita 5.56x45 karbiinin ja kiväärin välillä niin oma valinta ei olisi vaikea.
(Siis olettaen että ovat muuten tasalaatuisia.)

 

[kimmo.j]

Kun golf kentällä kiertää niin siinä tuleekin hyvin noita etäisyyksiä mittailtua omassa mielessä.

Sanoisin omista golf taidoistani huolimatta, silti metsissä tulee helposti yli 150m pätkiä mistä näkee läpi puiden välistä yms.

Tietenkin rk tyyppinen ase on sinne kantamille ihan ok vielä. 300m esimerkiksi tuntuu todella pitkältä jollain golf kentällä, mutta varmasti metsissä tulee paikkoja joista näkee sen 200-250m

Kevyempi 5,56 NAto on erilaisille etäisyyksille parempi, johtuen suoremmasta lentoradasta, Siis parempi tuossa mielessä.

 

[Minuteman]

Hauska klassikkotopicci, samanlaista vääntöä jokaisella aihetta sivuavalla palstalla. Heitänpä oman kaksicenttiseni joukkoon.

Ensinnä tuosta kaliperista: Huoltovarmuuden kannalta ei ole järkevää edes miettiä kaliperia johon patruunoita lataa ehkä yksi valmistaja maailmassa. Kaliperin pitää olla sellainen että niitä voi tarvittaessa tilata maailmalta merikonteittain lyhyellä toimitusajalla. Meillä on vielä Suomessa patruunatehdas, mutta kuinka kauan?

Ajatukset siitä että edes ideatasolla tukeuduttaisiin patruunahuollossa sotasaalismateriaaliin on nykyaikana silkkaa romantiikkaa ei realiteetti. "Vihollinen käyttää samaa patruunaa kuin me" (jota kuuli vielä omana varusmiesaikana 80-luvun alussa) kuuluu raatteentie-mytologiaan.

Samasta syystä ei mielestäni kannata edes harkita mitään propietary ratkaisuja lippaiden, varusteiden kiinnityksen yms. suhteen vaan miettiä mitä maailmalla käytetään ja mihin on eniten tarjontaa.

Miksi taistelijan aseen pitäisi olla asetehtaan valmistama? Sotilasaseen ideaali valmistustekniikan näkökulmasta on ollut Joseph Withworthin ajoista lähtien se, että lattialle kipatusta irto-osaläjästä voidaan kasata niin monta täydellisesti toimivaa asetta osia sen enempää valkkaamatta tai sovittamatta kuin mitä osien määrä antaa myöten. Tämä mahdollistaa tuotannon hajauttamisen (kriisiajat) ja kilpailuttamisen (nykyaika).

Pitäisikö uuden taistelijan aseen olla pitkäpiippuinen kivääri, konepistoolin mittainen PDW, raskaspiippuinen DMR vai jotain muuta? Miksi ei noita kaikkea ja lisäksi vielä jotain mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Viime aikoina on tullut muotiin tehdä taistelijan aseista modulaarisia kokonaisuuksia joissa yksittäisiä osia tai suurempia osaryhmiä vaihtamalla aseen luonnetta voidaan muokata radikaalisti. Pikavaihdettavat piiput, vaihdettavat lipaskuilut, säädettävät ja vaihdettavat perät sekä standardikiinnityksellä olevat tähtäimet ja muut lisävarusteet ovat yleistymään päin. Mielestäni FN SCAR ja Remington ACR ovat hyviä suunnannäyttäjiä.

Jos saisin diktaattorin valtuudet määrittää tornin uuden perusaseen speksit niin se olisi seuraavanlainen:

• Aseen runkona suulakepuristettu alumiiniprofiili jossa valmiina picatinny-kiskon profiilit. Sisällä teräskiskot luistille.
• Piippu vaihdettavissa nopeasti käsityökaluilla (ensisijaisesti asehuollon homma, hätätilassa taistelija itse.)
• Ase purkautuu vaihdettavissa oleviin osakokoonpanoihin kuten SCAR, ACR ja vastaavat.
  
• Laukaisukoneisto ja hallintalaitteet suoraan AR-15 osista kuitenkin väljempään tilaan asennettuna niin että koneistoon eksyneet roskat eivät jumita asetta aivan niin herkästi kuin arskoissa.
• Alakerta komposiittimuovia jossa sisällä metalli-insertti.
  
• Toimintatapa pitkäiskuinen kaasumäntä, laatikon johteisiin vastaavat ohjauspinnat luistin takapäästä kaasumäntään kuten SCAR:ssa.
• Kaksi eri mallista alakertaa, toiseen sopii STANAG-lippaat, toiseen 7,62 AK:n banaani.
• Kaliperit 5.56 NATO ja 7,62x39.
  
• Perä kiinnittyy AR-15 malliseen kiinnitykseen -> Kaikki arskaan tarkoitetut perät sopivat.
• Ei perinteisiä kiinteitä tähtäimiä vaan rautatähtäimet kiinnittyvät aseen koko pituuden mittaiseen picatinny -kiskoon.

Mitäs tällä saavutettaisiin?

• Aseen valmistus voidaan kilpailuttaa osa kerrallaan. Osien valmistajien ei tarvitse olla asetehtaita. Periä ja rautatähtäimiä löytyy pilvin pimein.
  
• AR-15 hallintalaitteiden osien valmistajista ei maailmalla ole pulaa ja erityistarkoituksiin ( vaikkapa DMR) löytyy hienompia laukaisukoneistoja. Halpa ja testattu ratkaisu.
  
• Standardipatruunaa ja -lippaita voi ostaa maailmalta suoraan varastoista.
• Kaikki aseiden militarihärpäkkeet nyt ja tulevaisuudessa ovat saatavilla picatinny kiinnikkeillä.
  
• Elinkaaren aikana tapahtuva kehitystyö ja olemassaolevien aseiden päivittäminen yksinkertaistuu kun homma voidaan tehdä osa- tai osakokoonpano kerrallaan.
• Aseiden konfiguraatioita voidaan muuttaa kentällä tehtävän mukaan kunhan tarvittavat vaihto-osat on tvällärillä matkassa.
  
• Kaliperin muutos helppoa ja halpaa; Jos vaikka 6.5 Grendel lyö itsensä joskus läpi, selvitään muutaman osan vaihdolla.
• Aseita ei tarvitse olla hyllyssä kasattuina määräänsä enempää, riittää että osia ja osakokoonpanoja löytyy.
• Käytössä kuluneen/vaurioituneen aseen korjaaminen on helppoa osia vaihtamalla.

 

[commando]

Ensinnä tuosta kaliperista: Huoltovarmuuden kannalta ei ole järkevää edes miettiä kaliperia johon patruunoita lataa ehkä yksi valmistaja maailmassa. Kaliperin pitää olla sellainen että niitä voi tarvittaessa tilata maailmalta merikonteittain lyhyellä toimitusajalla. Meillä on vielä Suomessa patruunatehdas, mutta kuinka kauan?

Ensisijaisesti kyllä patruunoiden pitäisi olla valmistettu ja varastoitu sekä mielellään myös jaettu etukäteen.

Miksi taistelijan aseen pitäisi olla asetehtaan valmistama? Sotilasaseen ideaali valmistustekniikan näkökulmasta on ollut Joseph Withworthin ajoista lähtien se, että lattialle kipatusta irto-osaläjästä voidaan kasata niin monta täydellisesti toimivaa asetta osia sen enempää valkkaamatta tai sovittamatta kuin mitä osien määrä antaa myöten. Tämä mahdollistaa tuotannon hajauttamisen (kriisiajat) ja kilpailuttamisen (nykyaika).

Ensimmäisen kerran tätä aseenosien standardisointia yritettiin jo Yhdysvaltojen vapaussodan aikana, ei onnistunut. Sen jälkeen kyllä on niin ase- kuin muissakin tuotantomuodoissa muodostunut ihan normaaliksi.

Aseen runkona suulakepuristettu alumiiniprofiili jossa valmiina picatinny-kiskon profiilit. Sisällä teräskiskot luistille.

- Täysin tarpeetonta mikli aluminiprofiili on muodossa joka mukailee luistia.

Piippu vaihdettavissa nopeasti käsityökaluilla (ensisijaisesti asehuollon homma, hätätilassa taistelija itse.)

- Niin käytännössä taistelijan ei tarvitse vaihtaa piippua ja pikairrotusmekanismit vain heikentävät rakennetta ja maksavat enemmän.

Laukaisukoneisto ja hallintalaitteet suoraan AR-15 osista kuitenkin väljempään tilaan asennettuna niin että koneistoon eksyneet roskat eivät jumita asetta aivan niin herkästi kuin arskoissa.

- Ja koskas ja mitä kautta AR-15:n laukaisukoneistoon eksyvät roskat ja jumittavat aseen? Olemassaolematon ongelma.

Toimintatapa pitkäiskuinen kaasumäntä, laatikon johteisiin vastaavat ohjauspinnat luistin takapäästä kaasumäntään kuten SCAR:ssa.

- Ettei jäisi epäselväksi niin SCAR:ssa on lyhytiskuinen kaasumäntä, jota varmaan tarkoitit. Käytänössä mäntä ei tarvitse ohjauspintoja. Pitkäiskuinen mäntä lisää liikkuvien massaa ja ylikaasutettuna lisää luotettavuutta mutta käytännössä vain lisää rekyyliä. On ihan hyvä syy miksi pitkäiskuista mäntää ei käytetä moderneissa aseissa.

Kaksi eri mallista alakertaa, toiseen sopii STANAG-lippaat, toiseen 7,62 AK:n banaani.

- Pikemminkin kolme alakertaa koska 7.62x51 Nato tarvitaan myös. Kysehän on puhtaasti suunnittelusta mutta useimmiten näissä aseissa 7.62x39 tarvitsee yläkerran 7.62x51 versiosta ja oman alakertansa.

Perä kiinnittyy AR-15 malliseen kiinnitykseen -> Kaikki arskaan tarkoitetut perät sopivat.

- Tai sitten tehdään kerralla kunnollinen perä, joka säätyy pituus- ja korkeussuunnassa sekä taittuu.

Aseen valmistus voidaan kilpailuttaa osa kerrallaan. Osien valmistajien ei tarvitse olla asetehtaita. Periä ja rautatähtäimiä löytyy pilvin pimein.

- Aseen osien valmistuksen kilpailijan hoitaa sopimuksen saanut osapuoli joka kilpailuttaa alihankkijoita. Myöhemmin erikseen kun ase on rakennettu standardien ympärille voi alk per. tilaaja kilpailuttaa lisäosavalmistajia tms.

Kaikki aseiden militarihärpäkkeet nyt ja tulevaisuudessa ovat saatavilla picatinny kiinnikkeillä.

Uusin standardi on kyllä NAR, jossa vastinpinnat on muutettu ja toleranssit hiottu ja tuumat muutettu metreiksi. Myös KeyMod valtaa alaa.

Aseiden konfiguraatioita voidaan muuttaa kentällä tehtävän mukaan kunhan tarvittavat vaihto-osat on tvällärillä matkassa.

- Tarkoittaisi aseiden kohdistamista myös jokaiselle piipulle erikseen.

Kaliperin muutos helppoa ja halpaa; Jos vaikka 6.5 Grendel lyö itsensä joskus läpi, selvitään muutaman osan vaihdolla.

- Ei tapahdu koskaan.

Aseita ei tarvitse olla hyllyssä kasattuina määräänsä enempää, riittää että osia ja osakokoonpanoja löytyy.

- Käytännössä jos puhutaan sotimisesta, kun ase jää kentälle niin sinne jää se myös se runko, jota varten varikon mielikuvituslistalla oli lisävarusteita. Monenko sotilaan tarvitsee vaihtaa piippu pikana tai kokoonpano? 99,9%:n ei tarvitse koskaan.

Käytössä kuluneen/vaurioituneen aseen korjaaminen on helppoa osia vaihtamalla.

- No niinhän se on ollut kaikissa aseissa joita ei ole niitattu kiinni.

 

[Minuteman]

Jos eläisimme täydellisessä maailmassa niin niitä patruunoita olisi varastossa kaikkia kuviteltavissa olevia tilanteita varten. Käytännössä tähän ei ole koskaan päästy eikä päästä. Ajatteluhan kulkee siten että emme siirry syvimmästä rauhantilasta täysimittaiseen sotaan nappia painamalla vaan ensin käydään läpi tilanteen asteittainen kiristyminen. Kriisiin uskotaan voitavan varautua sitten kun asia tulee ajankohtaiseksi. Miten realistista tämä ajattelu on, onkin sitten eri juttu. Patruunaa myös kuluu koko ajan koulutusammunnoissa ja uutta patruunaa hankitaan koko ajan että edes ne minimaaliset varmuusvarastot olisivat olemassa.

Standardointi ja aseiden liukuhihnatuotanto on vanhaa perua ja toimivaksi todettu, kuten aseiden valmistaminen muissa kuin asetehtaissa. Hajautetunkin valmistuksen idean pitäisi olla tuttu. Näin äskettäin dokkarin jossa kaveri esitteli asemuseoon varastoitua Withworth-kiväärin osien vastaanottotarkastukseen 1800-luvun puolivälissä käytettyä tulkkisarjaa; Jos nikale ei mahtunut hyväksymisrajojen sisään se hylättiin. Ei tässä mitään uutta.

Teräskiskot alumiiniprofiilin sisällä pudottavat painoa ilman että aseen jäykkyydestä tai kestävyydestä joudutaan tinkimään.

Pikairroitusmekanismit maksavat valmistusvaiheessa enemmän mutta maksavat itsensä takaisin elinkaaren aikana.

Ainoat ei-purkamatta selvitettävät häiriöt joita olen arskalla saanut aikaan ovat olleet laukaisukoneiston jumeja, syynä itseladatun patruunan väljistyneestä nallipesästä irronnut nallin kuori. Pikkusen kun olisi tilaa enemmän niin jumia ei syntyisi. Murphyn lain mukaan semmoisiin tiloihin joihin ei mitään ylimääräistä pitäisi päästä pääsee aina jotain ylimääräistä.

SCAR:ssa on lyhytiskuinen mäntä mutta mielestäni se on turhan monimutkainen rakenne. Kiinteä kaasumäntä luistin päässä olisi yksinkertaisempi. Jos luisti saa ohjauksen myös läheltä kaasumäntää, luisti ei pääse keinumaan johteita vasten kuin jos luistin johdepinnat ovat kovin lähellä toisiaan. AK:ssa luistia pitää suorassa myös kaasumännän suojaputkesta tukea ottava kaasumäntä ja tämä vähentää luistin ja johteiden välistä kitkaa. Kaasun virtausta voidaan rajoittaa moniasentoisella venttiilillä.

7.62x51 Nato -valmiuden rakentaminen samoihin kuoriin tekisi aseesta ison, painavan ja kalliin koska kokonaisuus pitää mitoittaa voimakkaimman patruunan mukaan. 7.62x51 Nato ei sovi monestakaan syystä yleiskiväärin kaliperiksi koska se on useimpiin tarpeisiin liian tehokas, kovarekyylisellä aseella ampuminen on uuvutavaa (tiedän kokemuksesta), patruunat painavat, hallittavuus purske- ja sarjatulella jne. On olemassa tukku syitä miksi armeijat ovat luopuneet FAL:eista, G3:sta ja muista täysikokoista patruunaa ampuvista kivääreistä joitain rajattuja erikoistehtäviä lukuunottamatta.

Voihan sen perän tietysti itse tehdä mutta miksi valita sellainen proprietary -ratkaisu jonka muuttaminen tulevaisuudessa on hankalaa kun on olemassa toimiviksi todettuja ratkaisuja? Laatikon päähän sarana ja siihen putken tumppi johon saa arskan perän kiinni. Itse tekeminen on kivaa ja harrastusmielessä usein itseisarvo mutta ammattilaisten pitäisi aina tehdä make or buy -analyysi.

Kyllähän asetehtaat hoitavat mielellään noiden alihankkijoiden kilpailutuksen mutta eivät tilaajan eduksi. Jos tilaaja pitää projektin omissa käsissään niin kilpailutuksesta saatava hyöty jää tilaajalle ja toimittajaketju on omissa näpeissä. Kokonaistoimituksessa toimittajan voitto on yhtä kuin tilaajan maksama hinta miinus kustannukset ja mitä halvemmat alihankkijat, sitä paksumpi siivu vaikkapa asetehtailijan taskuun.

Aseen kohdistamisen pitäisi olla rutiinijuttu joka kerta kun ase on käynyt jonkun toisen käsissä. Ei siihen montaa patruunaa tai hetkeä saa kulumaan. Eikä niitä piippuja päivittäin vaihdeltaisi.

Kaliperien vaihtumisen suhteen en uskaltaisi koskaan sanoa ei koskaan. Toisekseen jos palaan tuohon 7.62x51 Nato patruunaa ampuvan tai vastaavaan suorituskykyyn pääsevän aseen tarpeeseen niin tässä mielikuvituskonseptissa vaihtoehdot olisivat 1) Rakentaa ase ylivahvaksi niin että se voidaan muuttaa isompaa partuunaa ampuvaksi 2) ostaa rinnalle toinen kivääri 3) ottaa rinnalle erikoiskaliperi joka antaa halutun suorituskyvyn mutta joka patruuna mahtuu lyhyen patruunan lippaaseen. Erikoisjuttuihin voidaan käyttää erikoisempia aseita ja patruunoita koska volymit ovat niin pieniä.

Käytännössä sotilasase viettää 99,9% olemassaolostaan varikolla, harjoituskentillä, asekorjaamolla ja lopuksi romukuupassa tai asekeräilijän kaapissa. Kunnian kentiltäkin ne aseet pyritään keräämään mahdollisimman tarkasti pois, kenen toimesta on sitten eri juttu.

Aika monessa käsieni kautta kulkeneessa aseessa osien vaihtaminen on tarkoittanut niittien aukiporaamista ja kiinni takomista, hydrauliprässejä, vauhtiviilaa, hitsikoneita...

 

[late347]

Kuulemma tuo SCARin pikkuveli SCAR -L , 5.56mm, lienee ihan pätevä pyssy.

Mutta yhyy, se onkin niin kallis...

Voi olla, että tulevaisuudessa saadaan ostettua germaaneilta varastoista jotain kulahtaneita G36 karbiineja 5.56mm. Sitten tietenkin samaan tapaan sakut varmaan korvaavat G36 jossain vaiheessa jollain paremmalla aseella.

G36 lienee hieman painavampi itseasiassa, kuin AK-47.

Toisaalta, G36 on kaksi tähtäintä, ja hullun kokoinen kantokahva,

-varatähtäin punapistetähtäin, ei suurennusta, tämä on myös yötähtäin jota vahvistetaan elektro-optisesti (?) pattereilla hämärässä

-päätähtäin 3x4 Zeiss

- toimintaperiaate G36:lla on lyhyt-iskuinen kaasumäntä

 

[Minuteman]

Tuosta hinnasta. Kun joku valtio tilaa pyssyjä suoraan valmistajalta niin veikkaanpa että yksikköhinnat per ase ovat luokkaa neljäsosa tai alle siitä mitä aseharrastaja maksaa siviiliversiostaan lukuisten oman siivunsa hintaan lisänneiden välikäsien kautta. En esimerkiksi usko AK:n tehdashinnan olevan isoissa parteissa yli kahta sataa taalaa kappaleelta, mielummin lähempänä satasta.

Eivätkä valtiotkaan ole tasa-arvoisia. Jos myyjä tarvitsee nimekkään referenssin niin kauppahan otetaan vaikka pienellä tappiolla jos sen uskotaan tuottavan vastaavan hyödyn tulevissa neuvotteluissa.

Mainittujen SCAR:n ja ACR:n lisäksi aikasemmin stringissä esiintynyt Beretta ARX ja Cz 805 ovat kanssa kiinnostavia tulevaisuuden lupauksia.

 

[Vääpeli]

Beretan yleistymiseen en usko. Ja toivottavasti persut ei voita vaaleja, ettei ne idiootit hommaa sitä sen takia että sen saa kasata suomessa.
ACR kanssa taitaa olla ulkona vakavasti otettavien aseiden listalta, jotain ne kämmäs sen kanssa.
FN ja HK on parhaimmat tällä hetkellä.
Cz ei ole kokemuksia, sitä olisi kiva päästä testaamaan.