Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Kummalla tuhoat mielummin vihollisen rynnäkkövaunut? Omien rynnäkkövaunujen tulella ennen kun vihollinen on edes jalkauttanut vai jalkautuneena singolla samalla taistellen vihollisen jalkautunutta ps-jalkaväkeä vastaan?
pstsika
Haukka
Mieluiten jätän tuon tietysti vaunumiehille, jotka kernaasti saavat tuhota vihollisen vaunuihin ennen kuin se jalkauttaa.
Koska tuo ei kuitenkaan aina taida onnistua, niin tarvitaan minun, PJ85 ja Iivon kaltaisia vihaisia pst ja RK aseistuksella olevia panssarikrenatöörejä, jotka hoitavat sekä naapurin vaunut että mosurit. Siinä tarvitaan pureva pst-kalu, kunnollinen henkilökohtainen ase ja jos noille löytyy sopivat käyttäjät ja kun ne käsketään ulos vaunuistaan siten, että ne (he) haistavat verta niin sitten tapahtuu hirveitä!
Vaikka koneet ja raskas rauta aina helpottavat, niin lopulta miehet kuitenkin ratkaisevat. Halu ja kyky käydä vihollisen kurkkuun hampailla on sellainen ominaisuus, jota ei ole syytä väheksyä.
edit. Jo muinaiset roomalaiset huomasivat rappion alkavan siitä, että jalkaväki ei halunnut ja hakeutunut enää lähitaisteluun...
Kyse onkin tavoitteesta johon tulisi pyrkiä. Ihan niin kuin siinä vaunujentuhoamiseen "helpoimman kautta"!
Olenkin yrittänyt selittää uudistetun taistelutavan filosofiaa ja että onkin siitä mikä on tehokkain tapa tuottaa tappioita. Jossain tilanteessa se on tykistön isku vihollisen tykistöpatterin päälle yhden yksittäisen tiedustelijan toimin, joskus se on väijytys miinoin ja pst-asein polttoainekolonaa vasten ja joskus mekanisoidun joukon hyökkäys - hyvin harvoin se nyt on vaan rynnäkkökiväärien tulivaikutus. Vaikka joukoilla tuleekin olla kyky myös käydä lähitaisteluja tulee sitä välttää. Esimerkki sinulle tutusta ympäristöstä: Kosketuksen tultua kärki joukko jalkautuu, mutta PSJK PÄÄL pyrkii pitämään muut joukkueet mahdollisimman pitkään vaunuissa eikä sitomaan niitä kuluttaviin lähitaisteluihin jalan jos se vaan voidaan välttää --> komppanian kyky jatkaa tehtävää häiriintyy. Harvoin nimittäin se PSJK:n tehtävä on ottaa joku tasa haltuun ja tuhota vihollinen ko tasalla - kyllä se yleensä tuhota kohtaamansa vihollinen ja jatkaa...
Mutta edelleen asiat eivät ole musta valkoisia.
Toisen puolen aiheuttaa se, että rauhan ajan harjoituksissa joukot "pakotetaan" oppimisen varmistamiseksi taisteluun vaikka tehokkainta taisteluteknisesti olisikin kiertää vihollinen! Kyllä minä taktisesti mielummin hyökkäisin siihen vihollisen KRHK:n omalla PSJK:lla kun toteuttaisin kohtaamistaistelun vihollisen PSJK:n kanssa, mutta arvaapa kumpaan pyritään harjoituksissa?
Viimeksi muokattu:
No ok. Minusta tämä on niin vaarallinen ja väärä asenne ettei muusta väliä. Vaikka lähitaistelua tulisi välttää ja tehdä kaikki mahdollinen sen helpottamiseksi niin tämä viesti vaan haistahtaa sille että koko aihe laiminlyödään koulutuksessa -> Ei ole kykyä käydä lähitaisteluun silloin kun sitä tarvitaan ja sitä kuitenkin tarvitaan: miten prikaatin komentopaikka eroaa yllätetyn viholliskärjen sivustasta? Tuskin se komentajakaan riulla istuu votka päissään odottaen että Tsuhna käy viiltämäättä kurkun auki. Miten muuten hoidetaan vihollisen ryhmä joka viivyttää sinne komentopaikalle iskemistä? Tai oma vetäytymisreitti joka katkaistaan vihollisen toimesta ja ainoa keino on lyödä vihollinen pois tieltä? Liikaa tilanteita tulee mieleen jossa kyky toimia hyökäten on ainoa nopea ja tehokas tapa.
Entäpä jos se R-vaunu on mäen taka piilossa CV:ltä, sillä on ryhmän omat sinkomiehet sekä joku ohjusryhmä suojana, ehkä TST-vaunukin. Eteenpäin pitäisi kutenkin päästä.
Kuten sanoin liikaa on tilanteita joissa lähitaistelukykyä ja -halua vaaditaan. Kaikkea ei voida kuitata sillä että paksut putket tai joku isomman tulivoiman ja paremman omasuojan omaava hoitaa. Sitten kun tuossa tilanteessa lähdetään säveltämään sillä ajatusmallilla että RK-miehen ei tarvitse osata käyttää asettaan tai osata hyökätä niin... No vähän sama kun korohoromies pistettäisiin kylmiltään tykille. Tai PST-ohjusmies singolle. Ei tule kuin sanomista ja sitten niitä ruumiita vasta syntyy!
En usko että ihan tietämättömimmästä päästä olen, tietokoneella on tullut aika paljon erilaisia taktisen tason skenaarioita pyöriteltyä niin Irakilaisena, Syyrialaisena tai afganistanilaisena sissinä joissa on käyty läpi juuri tätä "uutta" ja "modernia" sissisodan mallia jota on viimseisen 10 vuoden aikana ihmetelty, mutta kun näköjään siitäkin huolimatta siihen lähitaisteluun joutuu silloin tällöin. Ja toki modernin sotaväen yhteenotot myös monenlaisissa muodoissaan. Niin asutuskeskuksissa kuin maastossakin. Toki tämä ei tarkoita sitä että välttämättä ymmärtäisin mitä ajat takaa tai että olisin täysin kärryillä siitä muutoksesta mitä nyt PV:n piirissä toteutetaan, voitko suositella jotakin lähdettä?
pstsika
Haukka
Hyvä posti @CV9030FIN . Puhuttiin vaan ilmeisesti vähän ristiin, mutta noinhan se tietysti tavoitetilassaan menee. Taidetaan katsoa tätä vähän eri sektorista, joka tietysti vaikuttaa siihen miten asian näkee.
Lupaan palata tähän jahka ei tarvitse kirjoittaa kännykällä.
Lupaan palata tähän jahka ei tarvitse kirjoittaa kännykällä.
Kiitos linkeistä.
Eipä tuolla ollut mitään uutta. Tätä on tolkutettu kansainvälisillä foorumeilla jo vuosia. Pienemmät joukot tekee nyt enemmän ja syvyys ja joustavuus korostuu, tulenkäytön mahdollisuudet paranee. Jäykkää puolustusta käytetään entistä vähemmän, jos ollenkaan. Kommunikaatiomahdollisuuksien paraneminen on ehkä suomalaisittain uutta, mutta itsehän olen johtanut radioilla ja paikannuslaitteilla sekä edistyineillä päätelaitteilla varutettuja ryhmiä jo viime vuosikymmenen puolella, että edelleen väitän että ihan eilisen teeren poika en ole ja nuo linkit todistaa että aika hyvin olen hajulla siitä mitä tämä uusi tst-tapa oikein on.
Sana lähitaistelukyky nousee esiin aika monta kertaa.
No niin kohtuu hyvän tiivistyksen tuosta nostit. En kiistä lähitaistelukyvyn tarvetta....niitä tilanteita tulee. Lähitaisteluun ei vain tule nykyään pyrkiä - tämä on on ehkä sillä joukkue-tasolla se isoin muutos tilannekuvan paranemisen lisäksi. Kyse on kärjistäen siitä, että kun aikaisemmin odotettiin että vihollinen ylittää tulenavaus tasan ja sitten avataan tuli yhtä aikaa kaikilla jv-aseilla optimi kantamalta, nyt se tasa on kauempana ja käytetään niitä muita asejärjestelmiä niiden optimi kantamalta joka on RK:ta pidemmällä.Sitä tässä olen yrittänyt tuoda esiin. Ihan varmasti KAJK:n taistelussa lähitaisteluun päädytään useammin kun puolustavan JK:n.
Se että olemme eri mieltä ei jää minua painamaan. Nämä nyt on niitä periaatteita joita mitä me nykyään koulutamme - ei sinun tarvitse olla PV:n taktiikan kanssa samaa mieltä. Korostan vain sitä että uudistettu taistelutapa perustuu erittäin vahvaan tutkimukselliseen näyttöön ja siitä johdettuun kehitystyöhön vuosien ajalta.
Viimeksi muokattu:
Victor Charlie
Kapteeni
Jos kerran uuden tst-tavan tulivaikutus perustuu pääasiassa muuhun, kuin jv-aseiden tuleen, ja ryhmissä on jv-sodankäyntiin jo kaksi konekivääriä ja dmr-kivääri, niin eikö muille silloin riittäisi torrakoksi joku omasuoja-ase?
H&K Mp 7 ja FN P90 taitavat olla ainoat kaupallisesti menestyneet vehkeet, mutta toisaalta joku reilusti pätkäisty karbiinikin voisi olla sopiva. Galil ACE:n lyhimmät mallit, tai joku entisen itäeuroopan maa tekemään meille 2000-luvun versiota AKS-74u:sta... Ja M4 tietysti, vaikka herättääkin intohimoja. Kaliiperi pitäisi olla 5.xx-jotain, isompia kuulia ei pelkkään itsepuolustusaseeseen kannata ympäri metsiä raahata.
Lyhyt ase on mukavampi kuljettaa, keventämällä sekä asetta että patruunoita, saadaan suojavarusteiden aiheuttamaa lisäpainoa kuitattua pois suurelta osin:
RK62 3,5 kg + 6 lipasta a 0,8 kg = 8,3 kg (ja peltilippailla tulee vielä kilo lisää...)
M4 2,5 kg + 6 lipasta a 0,5 kg = 5,5 kg
Sirpalesuojaliivi taitaa painaa reilun kolme kiloa.
Maistuisi se polku paremmin...
H&K Mp 7 ja FN P90 taitavat olla ainoat kaupallisesti menestyneet vehkeet, mutta toisaalta joku reilusti pätkäisty karbiinikin voisi olla sopiva. Galil ACE:n lyhimmät mallit, tai joku entisen itäeuroopan maa tekemään meille 2000-luvun versiota AKS-74u:sta... Ja M4 tietysti, vaikka herättääkin intohimoja. Kaliiperi pitäisi olla 5.xx-jotain, isompia kuulia ei pelkkään itsepuolustusaseeseen kannata ympäri metsiä raahata.
Lyhyt ase on mukavampi kuljettaa, keventämällä sekä asetta että patruunoita, saadaan suojavarusteiden aiheuttamaa lisäpainoa kuitattua pois suurelta osin:
RK62 3,5 kg + 6 lipasta a 0,8 kg = 8,3 kg (ja peltilippailla tulee vielä kilo lisää...)
M4 2,5 kg + 6 lipasta a 0,5 kg = 5,5 kg
Sirpalesuojaliivi taitaa painaa reilun kolme kiloa.
Maistuisi se polku paremmin...
Yksi eripuraa aiheuttava asia tässä keskustelussa on silmiinpistävästi se, että käsittelette asiaa ihan selkeästi eri tasoilla. Nähdäkseni vastapuoli sai CV:n puheista sen kuvan, että kivääritaistelijoille olisi nykyään varattu jokin statistin rooli, vaikka puhe oli itseasiassa joukkojen käyttöperiaatteista, ei niinkään yksittäisen taistelijan toimista.
Huolestuneille tiedoksi, että taistelijoiden koulutuksen perusta on edelleen ja tulevaisuudessa kivääritaistelu ja se pitää hallita kuin omat taskunsa.
Se, mitä CV yrittää kertoa on, ettei kivääritaistelu ole mikään ITSEISARVO! Ryhmätasolta lähtien on käytössä niin paljon tehokkaampia keinoja tappioiden aiheuttamiseksi, että ehdoin tahdoin mano-a-mano kivääriotteluun joukon vievältä pitää ottaa komento pois nyt eikä heti. Tällainen henkilö pelaa vain ja ainoastaan vihollisen pussiin. CV toi esille, että koulutuksessa tietoisesti ohjaillaan taisteluita näihin nahkapäävaiheisiin, koska eivät jampat vaunussa istumalla sitä varsinaista leipätyötään opi. Tämän takia tarvitaan JJ/KPÄÄLL/PKOM-tason karttapelejä yms. soveltavia harjoituksia, jottei avainhenkilöille jää sitä virheellistä kuvaa, että asiat pitäisi tehdä tyhmästi ja vaikeimman kautta.
Koko idea korkeammin koulutetussa ja paremmin varustetussa (tosin miesmäärältään pienemmässä..) armeijassa on se, ettei sotimisen tarvitse olla kivääri-ja-kokardimiesten meatgrinderi, vaan tavoite saavutetaan iskemällä vihollisen kriittisiin elementteihin, jolloin sen koheesio katoaa ja joukot joutuvat hajaannuksen valtaan, jolloin ne on helpompi tuhota tai lyödä. Miten oikeasti luulisitte esimerkiksi Talvisodan taisteluiden menneen, jos suomalaiset eivät olisi käyttäneet mottitaktiikoita tieuria pitkin eteneviin neuvostojoukkoihin, vaan pistäneet Pulttilukkoripaskaksi tasaisella, ilman kunnollista omaa epäsuoraa tulta, panssarintorjuntaa saati omaa panssariasetta? Nämä raatteentiet sun muut ovat KLASSISIA esimerkkejä taktiikoista, joilla saavutetaan parhaat tappio-tapposuhteet. Suomalaiset eivät yleisesti ottaen ansainneet neuvostosotilaiden kunnioitusta ns. tasasella, vaan silloin kun käyttivät päätään ja aiheuttivat määräänsä nähden järkyttävät tappiot taktisen tason nerokkuudella ja viekkaudella. Useimmiten kun ringin ulkopuolelta ammuskelun sijasta mentiin kehään tappelemaan, olivat luvut erän loputtua paljon vähemmän mairittelevat Suomalaisille. Me emme varsinaisesti ole sen kummempia mekanisoitujen joukkojen taisteluissa, kuin venäläisetkään jos taistelemme kuten he. Vahvuutemme on nimenomaan kyky luoda positiivista epäsymmetriaa ja taktinen ketteryys.
Taistelutila toki määrittelee omalta osaltaan myös rajoitteet toiminnalle, mm. rakennetulla alueella kivääri-ja-mies on arvossaan. Tässäkin asiassa tosin koulutuksessa oksennukseen asti sahattavat Poliisi-henkiset huoneenvyörytystekniikat omalta osaltaan luovat harhaluuloja. Kun otetaan käyttöön vaikkapa FXsimu-a-tarvikkeet tai jopa kuula-aseet, rupeaa päätön ympäriinsä ryntäily antamaan tilaa metodimaisille siivutustekniikoille ja heitteet, kertasingot, sekä muut likaiset temput nousevat arvoon arvaamattomaan. Tajutaan, että tositilanteessa ei vihelletä peliä poikki ja aloiteta uudestaan, vaan yksikin lepsu moka tai viholliselle annettu tasoitus maksaa henkiä. Kipu on välitön palaute ja erinomainen opetustyökalu, kun sen tuottaa toiminnan kohde, ei kouluttaja.
Huolestuneille tiedoksi, että taistelijoiden koulutuksen perusta on edelleen ja tulevaisuudessa kivääritaistelu ja se pitää hallita kuin omat taskunsa.
Se, mitä CV yrittää kertoa on, ettei kivääritaistelu ole mikään ITSEISARVO! Ryhmätasolta lähtien on käytössä niin paljon tehokkaampia keinoja tappioiden aiheuttamiseksi, että ehdoin tahdoin mano-a-mano kivääriotteluun joukon vievältä pitää ottaa komento pois nyt eikä heti. Tällainen henkilö pelaa vain ja ainoastaan vihollisen pussiin. CV toi esille, että koulutuksessa tietoisesti ohjaillaan taisteluita näihin nahkapäävaiheisiin, koska eivät jampat vaunussa istumalla sitä varsinaista leipätyötään opi. Tämän takia tarvitaan JJ/KPÄÄLL/PKOM-tason karttapelejä yms. soveltavia harjoituksia, jottei avainhenkilöille jää sitä virheellistä kuvaa, että asiat pitäisi tehdä tyhmästi ja vaikeimman kautta.
Koko idea korkeammin koulutetussa ja paremmin varustetussa (tosin miesmäärältään pienemmässä..) armeijassa on se, ettei sotimisen tarvitse olla kivääri-ja-kokardimiesten meatgrinderi, vaan tavoite saavutetaan iskemällä vihollisen kriittisiin elementteihin, jolloin sen koheesio katoaa ja joukot joutuvat hajaannuksen valtaan, jolloin ne on helpompi tuhota tai lyödä. Miten oikeasti luulisitte esimerkiksi Talvisodan taisteluiden menneen, jos suomalaiset eivät olisi käyttäneet mottitaktiikoita tieuria pitkin eteneviin neuvostojoukkoihin, vaan pistäneet Pulttilukkoripaskaksi tasaisella, ilman kunnollista omaa epäsuoraa tulta, panssarintorjuntaa saati omaa panssariasetta? Nämä raatteentiet sun muut ovat KLASSISIA esimerkkejä taktiikoista, joilla saavutetaan parhaat tappio-tapposuhteet. Suomalaiset eivät yleisesti ottaen ansainneet neuvostosotilaiden kunnioitusta ns. tasasella, vaan silloin kun käyttivät päätään ja aiheuttivat määräänsä nähden järkyttävät tappiot taktisen tason nerokkuudella ja viekkaudella. Useimmiten kun ringin ulkopuolelta ammuskelun sijasta mentiin kehään tappelemaan, olivat luvut erän loputtua paljon vähemmän mairittelevat Suomalaisille. Me emme varsinaisesti ole sen kummempia mekanisoitujen joukkojen taisteluissa, kuin venäläisetkään jos taistelemme kuten he. Vahvuutemme on nimenomaan kyky luoda positiivista epäsymmetriaa ja taktinen ketteryys.
Taistelutila toki määrittelee omalta osaltaan myös rajoitteet toiminnalle, mm. rakennetulla alueella kivääri-ja-mies on arvossaan. Tässäkin asiassa tosin koulutuksessa oksennukseen asti sahattavat Poliisi-henkiset huoneenvyörytystekniikat omalta osaltaan luovat harhaluuloja. Kun otetaan käyttöön vaikkapa FXsimu-a-tarvikkeet tai jopa kuula-aseet, rupeaa päätön ympäriinsä ryntäily antamaan tilaa metodimaisille siivutustekniikoille ja heitteet, kertasingot, sekä muut likaiset temput nousevat arvoon arvaamattomaan. Tajutaan, että tositilanteessa ei vihelletä peliä poikki ja aloiteta uudestaan, vaan yksikin lepsu moka tai viholliselle annettu tasoitus maksaa henkiä. Kipu on välitön palaute ja erinomainen opetustyökalu, kun sen tuottaa toiminnan kohde, ei kouluttaja.
Tietynlaista talvisota romatisointia lienee kyseessä, tällaisessa tapauksessa.
TOISAALTA kyseessä ei ole pelkkä puhdas myytti. Talvisodassa suomalaiset aiheuttivat paljon enemmän tappoja käsiaseilla (kk, kivääri, ja kp) suhteissa aiempiin sotiin. Talvisota oli sellainen tilastollinen poikkeus tavallaan.
Tämä tilasto siis käsiasein suoritetut tapot vs epäsuoralla suoritetut. Prosentuaalisesti käsiaseiden merkitys oli korkea talvisodassa.
Syynä oli suomalaisten huono varustustaso. Ei ollut aina saatavilla epäsuoraa tulta talvisodassa.
TOISAALTA kyseessä ei ole pelkkä puhdas myytti. Talvisodassa suomalaiset aiheuttivat paljon enemmän tappoja käsiaseilla (kk, kivääri, ja kp) suhteissa aiempiin sotiin. Talvisota oli sellainen tilastollinen poikkeus tavallaan.
Tämä tilasto siis käsiasein suoritetut tapot vs epäsuoralla suoritetut. Prosentuaalisesti käsiaseiden merkitys oli korkea talvisodassa.
Syynä oli suomalaisten huono varustustaso. Ei ollut aina saatavilla epäsuoraa tulta talvisodassa.
Benelli
Respected Leader
Miksi täällä ollaan niin hanakasti ostamassa 5.56x45 karbiineja? Suomessa nyt ei useimmissa tilanteissa aketeta ja vain 590 grammaa vähemmän painoa
(M16A4 Vs. M4) ei IMHO oikeuta pienempää lähtönopeutta ja huonompaa luotettavuutta ainakin suorakaasu systeemeillä useimmilla ammuksilla.
Edit: Tai ainakin pidempää versiota voisi ostaa niille etulinjan joukoille joille tämä on henkilökohtainen pääase poislukien kaupunkijääkärit vaikka karbiinit ovatkin halvempia.
(M16A4 Vs. M4) ei IMHO oikeuta pienempää lähtönopeutta ja huonompaa luotettavuutta ainakin suorakaasu systeemeillä useimmilla ammuksilla.
Edit: Tai ainakin pidempää versiota voisi ostaa niille etulinjan joukoille joille tämä on henkilökohtainen pääase poislukien kaupunkijääkärit vaikka karbiinit ovatkin halvempia.
Viimeksi muokattu:
RPG83
Soome Majori
Suomalainen maasto on enimmäkseen metsää, ja jokainen metsässä kerran käynyt tietää, että ampumaetäisyys siellä tuskin on yli 100 metriä. Myös 14.5" piipusta ammuttaessa luoti sirpaloituu muistaakseni vielä suht luotettavasti tuolta matkalta.
Jos lyhyen aseen (lue: lyhyen piipun) hyötyjä halutaan mainita, niin mm. käsiteltävyys parantuu. Sanoisin ylipäätään, että karbiinilla voi tehdä vähintään tyydyttävästi sen minkä kiväärilläkin, mutta kivääriä ei koskaan saa lyhyemmäksi.
hessukessu
Kenraali
Voivoi, miksei Suomi ole ostanut näitä ja A-10 kantamaan niitä? Okei, kantama lienee surkea, mutta silti. Olisi kivaa peloitevaikutusta ryssän panssarikiiloihin, jos voisi ampua MLRS:llä ja A-10:llä pst-älyammusta niskaan massamaisesti edes joskus, jossain...
Viimeksi muokattu:
Suomessa on myös paljon aikeita soita ja peltoja. Talvella myös suuri osa vesistöistä on kuljettavissa, joten niidenkin yli voidaan joutua ampumaan. Metsistäkin iso osa on mäntyvoittoista kangasmetsää, jolle on tyypillistä matala aluskasvillisuus ja korkea lehvästön alareuna. Tällaisissa metsissä puiden runkojen välistä aukeaa useiden satojen metrien pituisia esteettömiä linjoja. Seikka jonka tietää jokainen joka on käynyt metsässä useammin kuin kerran.
Itse ase- ja ammusaiheeseen en ota muuta kantaa kuin sen, että kannattaako asetta valita keskimääräisen ampumamatkan mukaan? Sehän tarkoittaisi, että 50% tilanteissa aseen tehokas kantama on liian lyhyt.
kimmo.j
Respected Leader
Kuten moni muukin väline on taistelijan henk.koht ase kompromissi.
Jos halutaan ampua pitkälle on aseessa oltava muutakin kuin kaliberi joka kantaa pitkälle. Eikä pitkälle matkalle hyvä kaliberi ole varmaan paras lyhyelle matkalle.
Pitkälle vaikuttamiseen ovat kk,t ja tarkkuskiväärit/DMR,t. Henk.koht. ase taas voisi sopia paremmin 0-200metriä etäisyyksille. Onhan esim. M4 kuitenkin vielä toimiva 300 metriin, vaikka ei ehkä parhainmillaan.
Toinen asia on, ettei siellä korvissa ole juuri mitään puolustettavaa, vaan vihollinen pyrkii rakennetun alueen kautta pääkaupunkiseudulle. Joten sitä akea on siinä matkalla kuitenkin. Lisäksi lyhyt ase on helpompi kuljettaa miehistönkuljetusvaunussa, tai rynnäkkövaunussa.
Jos halutaan ampua pitkälle on aseessa oltava muutakin kuin kaliberi joka kantaa pitkälle. Eikä pitkälle matkalle hyvä kaliberi ole varmaan paras lyhyelle matkalle.
Pitkälle vaikuttamiseen ovat kk,t ja tarkkuskiväärit/DMR,t. Henk.koht. ase taas voisi sopia paremmin 0-200metriä etäisyyksille. Onhan esim. M4 kuitenkin vielä toimiva 300 metriin, vaikka ei ehkä parhainmillaan.
Toinen asia on, ettei siellä korvissa ole juuri mitään puolustettavaa, vaan vihollinen pyrkii rakennetun alueen kautta pääkaupunkiseudulle. Joten sitä akea on siinä matkalla kuitenkin. Lisäksi lyhyt ase on helpompi kuljettaa miehistönkuljetusvaunussa, tai rynnäkkövaunussa.
