Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
fulcrum
Greatest Leader
Pointti kai taisi olla enemmän se ettei M4 lyhyine piippuineen ole muista hyvistä ominaisuuksista huolimatta ideaali ase Afganistanin olosuhteissa. M16 ampuu kauemmas ja tarkemmin. Irakissa, jossa sodankuva oli melkein täysin päinvastainen, joukot halusivat M4:ää, ja M16:tta pidettiin pitkänä ja kolhona.
Kas, aikaisemmin taisit kovasti hehkuttaa amerikkalaisten joukkojen käytännön taistelukokemuksen arvoa?
Kas, aikaisemmin taisit kovasti hehkuttaa amerikkalaisten joukkojen käytännön taistelukokemuksen arvoa?
Ihan eri asia kyseessä. En millään tavalla väheksy taistelukokemusta mutta ei taistelukokemus luo sinulle perusteita ballistiikasta ja ampumataidosta. Ne hankitaan harjoittemalla, ei sotimalla. Maailma on täynnä SAS-veteraaneja jotka antavat haastatteluja, joita ihaillaan mutta eivät osu mihinkään ja sormikontrollikin on jäänyt oppimatta.
D
Deleted member 266
Guest
En ole mokomasta kuullut, mutta reilut kymmenen vuotta sitten olin järjestämässä testiä, jossa Sako M92S:llä ja Norinco 56S:llä ammuttiin yhden lyhyen talvipäivän kuluessa (noin 5 h) kummallakin 5500 laukausta, yhteensä siis 11000 laukausta, reilun kymmenen miehen voimin. Artikkelini aiheesta ei ole nyt tässä, mutta muistivaraisesti - mooonta calvaa sen jälkeen nautittuna - tulos oli, että:
*molemmat aseet toimivat kuin junan vessa pl. yhden huonon lippaan tuomat lataushäiriöt
*osumakuvioissa ei tapahtunut radikaalia huononemista, Norincon kuviot olivat pari kertaa sakolaisen kokoisia
*Norincon etutukki syttyi pariin otteeseen tuleen ja sammutettiin hangessa
*aseiden laatikon puhdistamiseen tarvittiin talttaa
*silmämääräisesti erityistä kulumaa ei ollut havaittavissa, rihlausta ei tutkittu endoskoopilla (tarkkuushan säilyi)
Testin toistaminen AR-sukuisilla (suorakaasu & mäntäkone) olisi varmasti mielenkiintoista, mutta halukkaita aseen lainaajia ei yllättäen ole löytynyt.
Ei kai tossa oo ongelma ku patruunoiden maksaja. Edes aselehdillä ei kirjoituspalkkioiden pienuuden vuoksi Suomessa ole oikein varaa tuollaiseen.
TT
Eversti
Tämähän usein mainitaan (samoin kuin 62:n pian lonksuva kansi ja sen perään 95:n kohta löystyvä kiristysruuvi) heikkona kohtana. Tuli mieleen ruotsalaisten Ak 5 (eli FN FNC) 1980-luvulta joka siis myös Kalasnikovien suurta sukua mutta siinä on M-16 -tyylinen saranan varassa aukeava laatikko. Yläpuoli jousineen luisteineen piippuineen on siis yhtä osaa, joten tähtäimien kiinnityskisko voi olla yksinkertaisesti siihen suoraan ruuvattu kiinni. Harkittiinko tällaista rakennetta 95:en? Eikös tuo sarana ole aika elegantti ratkaisu koko kansidilemmaan? (Onko jollain täällä kokemusta kyseisestä torrakosta? Mulla jäi ampumiset armeija-aikaan mutta jotenkin jaksaa asetekniikka kuitenkin kiinnostaa.)
Tuli mieleen sekin että jos 95:n takatähtäin olisi kiskokiinnitteinen ja siis vaihdettavissa ghost ringiin, yhdessä sen mainion kahteen suuntaan säädettävän etutähtäimen kanssa tuosta saisi todella hyvänkin kokoonpanon rautatähtäimiksi. (Sitten toki kukkaron pohjan peittyessä heti lisää punapisteitä ja valonvahvistimia indentuurin arsenaaliin, mutta noita ei nyt millään vielä muutamaan vuoteen tule kaikille olemaan joten rautatähtäimillä tulee väkisinkin olemaan väliä vielä pitkään; ja toki aina kun optiikka hajoaa.) Olisi mielenkiintoista nähdä halutaanko jonnekin vanhaa tiukkareikää ratatuloksiin vai suositaanko paremmin tetsaukseen sopivaa. -- Nämä arvelut siis allekirjoittaneen vajavaisella ymmärryksellä ja melko olemattomalla/massavanhentuneella omalla kokemuksella, mutta kuitenkin.
Siis noinhan se on kaikissa fiksusti suunnitelluissa aseissa jo ennen kiskoaikaa tehty, jo ihan sen vuoksi että aseen piipun voi puhdistaa takakautta. RK95 tehtiin mahdollisimman samanlaiseksi kuin RK62, eli rata-ammuntaan makuulta, ja siitä karsittiin pois peukalovarmistimet ja muut aikaisemmin protovaiheessa mukana olleet ominaisuudet. RK on vain AK-kopio, jota muokattiin omanlaiseksi koska rata-ammunta makuulta.
Kauemmas kyllä koska pitempi piippu tuo lisää lähtönopeutta tiettyyn rajaan asti, tarkemmin se ei ammu. Tarkkuus ei ole kiinni piipun pituudesta yhtään.
BarrelNut
Kenraali
FNC:ssä on saman tyyppinen lukko kuin AK:ssa, ja niissä molemmissa on pitkäiskuinen kaasumäntä. Muutenhan niissä ei ole mitään samaa, voisi sanoa että FNC on AR-18 pitkäiskuisella kaasumännällä ja AK-tyyppisellä lukolla ja sen vastakappaleella. Eli FNC ei ole mikään modifioitu AK, niinpä en näe sitä minään vertailukohtana meidän kotimaisen RK:n kehitykselle. RK kun on puhdas AK-klooni.
Varmaan RK 95 olisi voitu tehdä modernimmaksi, mutta sitten kyllä olisi pitänyt lähtökohtana olla ihan muu pyssy. Vaikkapa juuri AR-18.
Varmaan RK 95 olisi voitu tehdä modernimmaksi, mutta sitten kyllä olisi pitänyt lähtökohtana olla ihan muu pyssy. Vaikkapa juuri AR-18.
fulcrum
Greatest Leader
Alkuperäisessä rk95 seuraajassa, menikös tämä mallimerkiltään nyt rk90:ä oli mm. kaasureikä edempänä kohti piipunsuuta, että kaasublocki olisi ollut helpompi puhdistaa (etutukki ei tule tielle). Tämäkin pienoinen kehitysaskel kuitenkin hylättiin lopullisesta tuotantomallista koska PV halusi osien välittömän vaihtokelpoisuuden rk62:n kanssa.
Ihan pakko
No pitkäpiippuisuuden kannalta on kaksi tekijää, suurempi lähtönopeus ja toisaalta etenkin tarkkuuskiväärille tärkeä mahdollisimman pieni piipunsuun leimahdus. Varsinaiseen mekaaniseen tarkuuteen pitkällä piipulla siis ei ole vaikutusta, eikä välttämättä kovin paljoa siihen lähtönopeuteenkaan.
http://www.thetruthaboutguns.com/20...t-barrel-length-muzzle-velocity-and-accuracy/
Eli jos ei tekstiä jaksa lukea niin loppupuolella on grafiikkaa jossa verrataan eri tyyppisiä latinkeja eri piipunpituuksiin, käyntiä ja lähtönopeuksia.
Niin. Se on se lähtönopeus. Tarkkuudesta ei ole pitkälle iloa, jos se vastaanottava pää saa luodin pysäytettyä avokämmenellä, vähän matrix-tyyliin. Siksi tarkkuusaseet ovat usein myös suuren lähtönopeuden aseita. Lähelle ampuessa kun riittää vähempikin tarkkuus, niin lyhyen matkan tarkkuusaseita ei juuri valmisteta.
Paitsi olympiatason ilmakiväärit. Niille riittää että pahvi puhkeaa kymmenen metrin päässä, mutta tarkkuuden pitää olla aivan huippua. Niistä useamman todellisen piipun pituus onkin ollut yllättävän lyhyt, jopa vain 10-15cm. Valepiipulla ase on sitten pidennetty sääntöjen mukaiseksi ja samalla on tähtäinvälikin pidentynyt, säännöt kun kieltävät optiikat.
Ihan pakko
No pitkäpiippuisuuden kannalta on kaksi tekijää, suurempi lähtönopeus ja toisaalta etenkin tarkkuuskiväärille tärkeä mahdollisimman pieni piipunsuun leimahdus. Varsinaiseen mekaaniseen tarkuuteen pitkällä piipulla siis ei ole vaikutusta, eikä välttämättä kovin paljoa siihen lähtönopeuteenkaan.
http://www.thetruthaboutguns.com/20...t-barrel-length-muzzle-velocity-and-accuracy/
Eli jos ei tekstiä jaksa lukea niin loppupuolella on grafiikkaa jossa verrataan eri tyyppisiä latinkeja eri piipunpituuksiin, käyntiä ja lähtönopeuksia.
Niin, teoreettisesti pidempi piippu ei vaikuta tarkkuuteen, mutta se nostaa luodin lähtönopeutta. Tämä taas vaikuttaa siihen miten pitkälle luoti ylipäätään lentää, sekä luodin läpäisykykyyn maalissa. Mitä korkeampi luodin lähtönopeus, sitä vähemmän luoti on altis myös esimerkiksi tuulen vaikutukselle lentäessään ilman halki. Luodin lähtönopeuden kasvaessa luodin lentorata on myös laakeampi, jolloin ampujan ei tarvitse tähdätä niin paljoa "maalin yli" pitkillä etäisyyksillä, käytännössä siis maaliin osuminen pitkillä etäisyyksillä on helpompaa pitkäpiippuisella aseella eli arkikielellä voidaan sanoa aseen olevan "tarkempi". Liikkuvaan maaliin ammuttaessa täytyy myös pitkäpiippuisella aseella ammuttaessa ottaa vähemmän ennakkoa luodin korkeamman lentonopeuden ansiosta eli siihen on helpompi osua.
Mitä hemmetin väliä sillä on, jos ruuvipenkkiin ruuvattuna tyynellä sisäradalla lyhyillä etäisyyksillä ammuttaessa lyhyt- ja pitkäpiippuiset aseet ovat yhtä tarkkoja, kun käytännön taistelutilanteessa pitkäpiippuisella aseella osuu kuitenkin paremmin maaliin pitkillä etäisyyksillä, ja myös vaikutus maalissa on tehokkaampi?
Tuskin kaikki tarkka-ammuntakiväärit ihan huvin vuoksi kuitenkaan ovat pitkäpiippuisia, ja siten hankalia käsitellä, sekä raskaita kantaa mukanaan?
Niin? Sanoin mekaaninen tarkkuus, en käytännön tarkkuus. Arkikielen voi jokainen tunkea sinne minne aurinko ei paista. Minäkin sanon arkikielellä että minä olen homo, tarkoittaen että olen valikoiva hetero. Ottappa tuosta sitten selvää.
Toisekseen hitaammilla latauksilla päästiin vain 8% eroon 13,5 tuumaisen ja 26 tuumaisen piipun välillä! Eli voi hyvinkin sanoa että raskas&pitkä piippu on tuollaisella patruunalla vain haitolla. Patruunan merkitys on kuitenkin aika suuri ja kokoanaisuus ratkaisee enemmän kuin yksittäiset speksit.
Niin, kun päästiin tähän käytännön tarkuuteen niin entäs se 7,62x39?
Tulevaisuus?
http://en.wikipedia.org/wiki/VSS_Vintorez
On kohtuu ontuva väittämä se että vedotaan olemassa olevaan aseistukseen. Vielä puoli vuosisataa sitten jalkaväen taistelukiväärin piti osua kahteen kilometriin ja sille oli ihan asteikko sitä varten, samoin täysipitkästä kiväärinpatruunasta ei voitu tinkiä jalkaväen aseen patruunana. Sen jälkeen on vähän viisastuttu. Kokevatko tarkkuuskiväärit seuraavan muutoksen kun otetaan käyttöön erillisiä AKE- ja vaimennuskalibereja kuten yllämainittu? Eri tehtäviin valikoituu isoja ja raskaita sekä keveitä ja pieniä.
Viimeksi muokattu:
Pitempi piippu lisää piipun massaa ja pienentää sen värähtelyjä. Sitäkautta parantuu myös tarkkuus, ei niinkään sen rihlauksen pituus siihen teoriatarkkuuteen vaikuta. Mitä vähemmän värähtelyä sitä vähemmän epävarmuustekijöitä ja sitä tarkempi piippu noin yhdeltä osa-alueelta mietittynä. Käytännön tarkkuuttahan korkeamman lähtönopeuden pitkä piippu sitten edesauttaa. Mutta väittäisin kuitenkin, että tarkkuuskiväärien piiput ovat pitkiä ja massakkaita juuri tuon värähtelyn heikentämiseksi.
Massa merkitsee tässä yhtälössä enemmän kuin pituus: Lyhyt piippu voi olla massaltaan yhtä iso kuin pidempi. Ja itseasiassa tällöin värähtely on vähäisempää ja jopa lämpölaajeneminen piipussa taitaapi olla vähäisempää lyhyessä mutta massaltaan samassa piipussa.
Toki lähtönopeudet on taas toinen juttu. Mutta kun puhutaan mekaanisesta tarkuudesta niin...
No menee teoriapuolen runkkaamiseksi, mutta noin niinkuin periaatteessa. Kuitenkin yksilöllinen kivääri&patruuna yhdistelmä on tarkkuuden kannalta kaikkein merkittävin asia. Se että bulkkikiväärillä ammutaan bulkkipatruunaa ei yleensä ole tarkin mahdollinen kombinaatio ja tässä suhteessa piipun pituus ja massa ja muut jutut on aika toisarvoisia.
Sinulle tästä ehdittiin jo vastaamaan etten näe tarpeelliseksi toistaa enää muita. Jos et tiedä mitään niin ethän ota kantaa.
Ja toisaalta kun tehdään ensin ylimassiivinen eli paksu piippu ja siihen tehdään erilaisia muotoja kuten kierteitä, kuoppia jne. niin saadaan se massa pienemmäksi mutta kasvatettua pinta-alaa joka helpottaa aseen jäähtymistä.
Aikoinaan kun mustaruuti paloi hitaammin tarvittiin huomattavasti pitempiä piippuja, mitä nopeammin ruuti palaa sitä lyhyempi piippu tarvitaan. Liian pitkän piipun luodille aiheuttama kitka vain vähentää lähtönopeutta. Ei tarvitse kuin ottaa kaksi eri pituista mutta yhtä paksua puukeppiä käteensä ja heilutella niitä, pitempi taipuu eli värähtelee paljon helpommin. Tarkkuuskivääreissä on yleensä niin pitkä piippu kuin yleisimmät patruunat tarvitsevat saavuttaakseen huippunopeutensa sekä piippu on värähtelyjen eliminoimiseksi tehty reilusti normaalia piippua paksummaksi, ei siis kestävyyden tai aseen kokonaismassan ja tukevamman otteen saamiseksi.
Viimeksi muokattu: