mutta onkohan tuo asia tullut mietityksi ihan loppun asti.
Kuten kuvasta näkee, niin asiaa ei ole mietitty ihan loppuun asti. Ehkä innovaation takana olevat yksittäiset vastuuhenkilöt ovat miettineet asian omasta mielestään loppuun asti, mutta kompetenssi on loppunut kesken. Tämä johtuu siitä, että PV:n käytettävissä on hyvin vähän ihmisiä, joilla on riittävästi käytännön kokemusta virallisen repertuaarin ulkopuolisista aseista, varusteista sekä näiden käyttämisestä. Oman lisänsä soppaan tuo myös se, että kaupalliset markkinat ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana ryhtyneet ulostamaan uusia varusteinnovaatioita yhä kiihtyvällä tahdilla kuin liukuhihnalta. Pelkästään tässä kehityksessä ajan tasalla pysytteleminen vaatii melkoista perehtymistä ja jyvät on osattava seuloa akanoista. Markkinoiden helppoheikit osaavat kyllä hoitaa myymisen.
Mestarin taidonnäytteenä on nyt tällä kertaa syntynyt lopputuotoksena piippulinjasta aivan liian ylös kiinnitetyt optiset tähtäimet, joiden käyttäminen on erittäin kömpelöä eikä poskelle saa riittävää tukea. Kiinnityshimmelin ansiosta myös itse ase muuttuu ulkoisilta ulottuvuuksiltaan ja painopisteeltään melkoiseksi hirviöksi. Toisinsanoen asehimmelin käsittely ja sillä osuminen saattavat muuttua hieman vaikeaksi, varsinkin tottumattomalle käyttäjälle.
Optiikan kiinnitys ja sen asettuminen liian korkealle on maailmalla AK-tyyppisten aseiden modernisoinnin ikuinen murheenkryyni, jonka ratkaisemiseksi on ponnisteltu ainakin 70-luvulta lähtien. AK:n suunnitteluvaiheessa kun ei optiikan tarvetta osattu vielä huomioida. 90-luvulla puuhasteltiin kuvan kaltaisten laatikon kylkeen kiinnitettävien himmeleiden kanssa, joiden todettiin olevan liian korkeita ja siksi kelvottomia. Sellaisia ei ole enää 2010-luvulla kehitelty.
Jostain syystä Suomessa on kuitenkin päätetty toistaa sama virhe, vaikka sen välttäminen olisi ollut helppoa, mikäli olisi edes pintapuolisesti vaivauduttu perehtymään maailmalla koettuihin takaiskuihin. Näin internet-aikakaudella maailman yleisimpään asekonstruktioon liittyvän tiedon hankinta ei varmasti olisi osoittautunut ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Korkean kiinnityshimmelin sijaan Ultimak-kiskon tyyppinen ratkaisu olisi ollut nykyaikana paras saatavilla oleva optiikan kiinnitystapa AK-tyyppiseen konstruktioon. Harkinnan arvoista on myös, että onko AK-/RK-tyyppiseen aseeseen ihan välttämättä ehdottomasti saatava kiinnitettyä sekä optinen tähtäin, että valonvahvistin? Olisiko tästä suorituskykyvaatimuksesta mahdollisesti järkevää tinkiä? Kuuta kun ei saa taivaalta eikä ladan alle mahdu city-maasturin renkaat, vaikka niissä olisi kuinka hyvä pito tahansa.
Sen sijaan vanhoille kymmenen laukauksen kilpasarjaan soveltuville rautatähtäimille ei ole edelleenkään tehty mitään. Perä on kuitenkin hyvä ja selkeä parannus 60-luvun vinolinjaiseen putkiperään verrattuna.
Yhteenvetona totean, että RK62M ei toimi.
