Uusi taistelijan ase

[Vonka]

Asepolitiikka on kyllä kiinnostavaa. Mikä oli ase, joka päihitti testeissä M4:n aivan hiljakkoin ja testit keskeytettiin tuotantopoliittisista syistä? Tuon artikkelin mukaan yksi ase kahdeksasta oli aivan ylivoimainen kaikilla tasoilla, mutta silloin jotain tapahtui - nimittäin täydellinen hiljaisuus. Tuossa on hiukan kiukkuinenkin kannanotto armeijan vaikenemiseen:

http://www.washingtontimes.com/news...ts-after-competing-rifle-outperform/?page=all

Me suomalaiset olemme hauskoja tapauksia, tuppaamme heräämään tähän päivään aina muutaman päivän myöhässä.

Tai sitten kärsivällisyys palkitaan ja joissain asioissa ollaan vahingossa edellä, kun ei mukaankaan keritty. Pahin virhe on alkaa kääntää kelkkaa, kun muut ovat päättäneet irtautua kuviostaan. Yhdysvalloissa suunnittelupeli käy kuumana juuri nyt. Jos oikein merkkejä haistelee, .223 kaliberin patruuna on saanut niin paljon kenttäkritiikkiä, että jotain tapahtuu asetehtaissa. Onneksi ihan pienen porukan ei tarvinnut olla savimajakylässä, missä joka seinän takana on huivipäitä AK:t kädessä, vaan enemmänkin ilmaiskuilla hoidettiin sitä terroristitoimintaa. Noin 5000 koalition kaatunutta muutamassa vuodessa tuollaisissa hitihatioperaatioissa on kuitenkin suuri luku, kun ajattelee nykyaikaista lääkintäevakuoinnin tehokkuutta ja sotilaiden suojavarustusta. Itse asiassa hirmuinen, voisi hyvinkin verrata Vietnamiin - jolloin suojavarustukset ja taisteluensiapu ja lääkintämahdollisuus oli valovuoden jäljessä.

Jos tämä asia muualla otetaan vakavasti, minusta pitää meidänkin seurata. Joskus on esitetty, olisiko paras ratkaisu sirtyä suoraan johonkin kaliiperiin 6+. Uskoakseni Yhdysvalloissa testataan oikein huolella asiaa juuri nyt.

Kokemuksia ei ainakaan pidä ohittaa. Koalition eturivin joukot vaihtoivat aseitaan M14-tyyppisiin aseisiin kaliiperissa 7,62x51 NATO tai lisäsivät niitä ryhmävahvuuteen. Siihen oli perusteltu syy: ei riitä, että vain pehmytkudokseen saadaan tehoja - pitää päästä savimajan seinästä läpi kanssa. Tuossa pari kommenttia Irakista:

It still has much better range than an M-16/M-4 due to the significantly heavier bullet, and a much better one-shot-kill performance. It’s heavier and has more recoil – but if you’re firing single shots, that’s not much of a disadvantage. Having one guy in each squad with an M-14 or similar can’t be a bad thing.

The M-14 is far more reliable and accurate than the M-16. It is arguably the best standard issue rifle ever used by American troops. Also, people struck by the .308 M-14 tend to fall to the ground immediately and die, rather than continue trying to kill you as is often the case with M-16/M-4.

http://www.murdoconline.net/archives/4330.html

 

[late347]

Onneksi ihan pienen porukan ei tarvinnut olla savimajakylässä, missä joka seinän takana on huivipäitä AK:t kädessä, vaan enemmänkin ilmaiskuilla hoidettiin sitä terroristitoimintaa. Noin 5000 koalition kaatunutta muutamassa vuodessa tuollaisissa hitihatioperaatioissa on kuitenkin suuri luku, kun ajattelee nykyaikaista lääkintäevakuoinnin tehokkuutta ja sotilaiden suojavarustusta. Itse asiassa hirmuinen, voisi hyvinkin verrata Vietnamiin - jolloin suojavarustukset ja taisteluensiapu ja lääkintämahdollisuus oli valovuoden jäljessä.

Jos tämä asia muualla otetaan vakavasti, minusta pitää meidänkin seurata. Joskus on esitetty, olisiko paras ratkaisu sirtyä suoraan johonkin kaliiperiin 6+. Uskoakseni Yhdysvalloissa testataan oikein huolella asiaa juuri nyt.

Kokemuksia ei ainakaan pidä ohittaa. Koalition eturivin joukot vaihtoivat aseitaan M14-tyyppisiin aseisiin kaliiperissa 7,62x51 NATO tai lisäsivät niitä ryhmävahvuuteen. Siihen oli perusteltu syy: ei riitä, että vain pehmytkudokseen saadaan tehoja - pitää päästä savimajan seinästä läpi kanssa. Tuossa pari kommenttia Irakista:

It still has much better range than an M-16/M-4 due to the significantly heavier bullet, and a much better one-shot-kill performance. It’s heavier and has more recoil – but if you’re firing single shots, that’s not much of a disadvantage. Having one guy in each squad with an M-14 or similar can’t be a bad thing.

The M-14 is far more reliable and accurate than the M-16. It is arguably the best standard issue rifle ever used by American troops. Also, people struck by the .308 M-14 tend to fall to the ground immediately and die, rather than continue trying to kill you as is often the case with M-16/M-4.

http://www.murdoconline.net/archives/4330.html

Älä yritä johdattaa ihmisiä harhaan tolla tappioluvulla!

Kyllä mitä itse olin seurannut uutisointia ja tilastoja niin itsemurhapommittajat ja IED pommit sekä miinat ovat olleet suurimmat tappioiden aiheuttajat.

Tämä fakta ei niinkään puolusta ak47 asetta jalkaväen taistelussa vaan nimenomaan jalkaväkimiinojen tehoja sodassa.

Suurin yksittäinen tappioiden aiheuttaja vissiin olikin juuri IED pommit sekä miinat.
Noista koostuivat varmaankin väh 50% kuolleista A-stanissa. Siitä alaspäin on erilaisia jalkaväen aseita konekiväärit, RPGt rynnäkkökiväärit jne...

Ei noin käynyt jokaisena vuonna mutta kuitenkin IED ja miina olivat tuhoisia Astanissa
http://icasualties.org/oef/

 

[Sivari]

Tämä rk:n suunnaton paino, jonka kantaminen on niin suunnaton urakka että siihen vertautuu korkeintaan Maa-pannukakun kannattelu Atlaksen toimesta, on jotain mitä ei oikein normaalijärjellä jaksa käsittää...

Ymmärrän toki, ettei painoero ei tunnu suurelta, jos ainoa vertailukohta mitä itse omaa on wikipediasta salapoliisin työnä "leikkaa-liimaa" periaatteella tehty lista eri pyssyköiden painoista- tyhjänä, ja ilman optiikkaa. Ei sillä, jonkunhan se salapoliisin hommat täytyy tehdä

Turha paino on vain turhaa painoa, ja sen huomaa niin sitä asetta kannettaessa kuin käytettäessäkin. Olen itse oletettavasti vain huonon lihaskunnon omaava, mutta painoero esim. Edellä mainitsemieni aseiden välillä sillä on kuitenkin selkeä, ja käsin tunnettavissa etenkin ylävalmius/ampuma-asennossa- sanoo se wikipedia ihan mitä tahansa.

 

[fulcrum]

Ymmärrän toki, ettei painoero ei tunnu suurelta, jos ainoa vertailukohta mitä itse omaa on wikipediasta salapoliisin työnä "leikkaa-liimaa" periaatteella tehty lista eri pyssyköiden painoista- tyhjänä, ja ilman optiikkaa. Ei sillä, jonkunhan se salapoliisin hommat täytyy tehdä

Aivan. Jonkun täytyy tarkistaa faktat, koska useimmilla tuntuu olevan tarvetta vain levitellä myyttejä.
Tietysti osassa em. aseissa on valmiiksi optinen tähtäin (ei kaikissa). Täysi lipas tuo n. 180 grammaa lisäpainoa verrattuna 5.56mm aseisiin. Siltikin, nuo puheet siitä että rk62:n paino ja käsiteltävyys on samaa tasoa .308 "battle riflen" kanssa ovat täyttä tuubaa: em. tyyppistä asetta aika paljon käsitelleenä voin sanoa että ero sekä painossa että käsiteltävyydessä on aika iso perus-AK:n tai suomirynkyn eduksi.
Ak-74:n perusversio painaa vain n. 3.1kg, joten jos sellaista käsittelit niin siinä on tietenkin jo havaittava painoero. En tiedä miksi ovat lisänneet M-versioon 300 grammaa lisää painoa: eikai sivukiila niin paljon paina? Jälkimmäinen painotieto voi olla tietysti vääräkin, nettilähteillä menee usein lippaalliset ja lippaattomat painot sekaisin.

Kokemuksia ei ainakaan pidä ohittaa. Koalition eturivin joukot vaihtoivat aseitaan M14-tyyppisiin aseisiin kaliiperissa 7,62x51 NATO tai lisäsivät niitä ryhmävahvuuteen. Siihen oli perusteltu syy: ei riitä, että vain pehmytkudokseen saadaan tehoja - pitää päästä savimajan seinästä läpi kanssa. Tuossa pari kommenttia Irakista:

It still has much better range than an M-16/M-4 due to the significantly heavier bullet, and a much better one-shot-kill performance. It’s heavier and has more recoil – but if you’re firing single shots, that’s not much of a disadvantage. Having one guy in each squad with an M-14 or similar can’t be a bad thing.

The M-14 is far more reliable and accurate than the M-16. It is arguably the best standard issue rifle ever used by American troops. Also, people struck by the .308 M-14 tend to fall to the ground immediately and die, rather than continue trying to kill you as is often the case with M-16/M-4.

Minä puolestani olet lukenut että vaikka M14-pohjaisia kivääreitä jaettiin joukoille Irakissa, ei niitä juuri käytetty...kaupunkiolosuhteissa pitkä & kolho ase ei ollut suosittu. Afganistanissa niillä oli sitten enämpi käyttöä.
Tsetseniassa venäläisjoukot kuulemma vaihtoivat AK-74:iä AKM:ään koska 7.62 miellettiin tehokkaammaksi. Tämäkin voi olla vain huhua, tai taikauskoa...

 

[Sivari]

Aivan. Jonkun täytyy tarkistaa faktat, koska useimmilla tuntuu olevan tarvetta vain levitellä myyttejä.
Tietysti osassa em. aseissa on valmiiksi optinen tähtäin (ei kaikissa). Täysi lipas tuo n. 180 grammaa lisäpainoa verrattuna 5.56mm aseisiin. Siltikin, nuo puheet siitä että rk62:n paino ja käsiteltävyys on samaa tasoa .308 "battle riflen" kanssa ovat täyttä tuubaa: em. tyyppistä asetta aika paljon käsitelleenä voin sanoa että ero sekä painossa että käsiteltävyydessä on aika iso perus-AK:n tai suomirynkyn eduksi.
Ak-74:n perusversio painaa vain n. 3.1kg, joten jos sellaista käsittelit niin siinä on tietenkin jo havaittava painoero. En tiedä miksi ovat lisänneet M-versioon 300 grammaa lisää painoa: eikai sivukiila niin paljon paina? Jälkimmäinen painotieto voi olla tietysti vääräkin, nettilähteillä menee usein lippaalliset ja lippaattomat painot sekaisin.

.

Edellä mainitsemani erot olivat itse koettuja, enkä ole ainoa jonka mielestä painoero on huomattava esimerkkien välillä. AK74:ssä ei tietenkään ollut optiikkaa, eikä edes optiota siihen. G36:ssa oli punapiste sekä suurentava perustähtäin. Missään vaiheessahan en ole verrannut käsiteltävyyttä .308 aseisiin, ja juuri edellä mainitsemasi asian, netistä löytyneiden painojen takia en niihin juurikaan tässä tapauksessa huomiota kiinnittänyt.

Esim. G36 aseena ei ole enään moderneimmasta tai moduularisimmasta päästä, mutta osoitus siitä, että optiikan kanssa aseesta saadaan kyllä kevyt, jota ainakaan 95:nen ei ole, ja tuskin on 62M:kään.

 

[Deeiii]

Painoista. Kilomäärän ohella käytettävyyteen vaikuttaa myös painopisteen sijainti. Itse leikin varusmiesajan pääasiassa Rk62:lla ja sitten myöhemmin ysifemmalla. Jälkimmäinen ei taida grammoissa mitattuna olla hirveän paljon painavampi, mutta siinä painopiste on edessä, tukikädellä. Ero käsiteltävyydessä pitkän päivän aikana oli selvä eikä ysifemman eduksi, vaikka etupainoisuus varmasti rekyylinhallintaa auttoikin. (En kokenut tuota 62:lla ongelmaksi kun politiikkana oli tähdättyjen kerta- tai kaksoislaukausten annostelu.)

En itse asiassa ole koskaan saanut kovinkaan perusteellista AKE-koulutusta, mutta sen kyllä muistan että siellä pusikossa nimenomaan pyssyt valmiusasennossa edettiin. Piti saada pari laukausta lähtemään vihollisen suuntaan jo ennen kuin maahan iskeytyi.

Mukavin kokeilemani sotavaltion ase oli peltirunkoinen 62-76 (?). Eron huomasi ihan selvästi siinä, että tussarin heiluttelu oli väsyneenäkin nopeampaa. M-16A2 tuntui aika samanlaiselta.

Nämähän olisi tietysti ongelmia mitä punttitreeni helpottaisi, mutta mielestäni en ollut ihan huonoimmassa kunnossa, ja armeija taistelee sillä miehistöaineksella mitä sillä on eikä sillä mitä toivotaan olevan.

Ei siinä: ei tulevien sotien sankartyöt jää nykyisestäkään aseesta kiinni, en mä sillä.

 

[Tähystäjä]

En. Mutta nopeuden hidastumiseen (ja energian pienenemiseen) vaikuttaa luodin ballistinen kerroin, ei niinkään pelkkä massa tai sen puute.

http://www.hornady.com/store/223-Rem-53-gr-V-MAX-Superformance/

Esim. tämä on 100 jaardin kohdalla tasoissa tuon 7.62*39 Z-MAX latauksen kanssa ja 200 jaardin kohdalla ohi vaikka luoti on kevyempi kuin tuossa sinun verrokissasi (53 gr vs. 55 gr). Mutta tuo (V-MAX/Z-MAX) luoti on ballistisesti parempi kuin tuo 55 graininen kokovaippa. Lähtönopeutta tällä .223 latauksella oli se n. 1050 m/s.

Juu nimenomaan, tuo massasta puhuminen nyt oli vain tuollainen karkea yleistys. Tottakai suhteellisen pienimassaisilla luodeilla yhtä paljon tai enemmänkin kuin varsinaisella luodin massalla vaikutusta luodin hidastuvuuteen on luodin muodolla, joka vaikuttaa eniten luotiin lentonsa aikana kohdistuvaan ilmanvastukseen, mikä taas vuorostaan varsinaisesti hidastaa eniten luodin vauhtia.

Liitetiedostona on varsin hyvä perusesitys luodin lentorataan vaikuttavasta perusfysiikasta.

 

[Vonka]

Minä puolestani olet lukenut että vaikka M14-pohjaisia kivääreitä jaettiin joukoille Irakissa, ei niitä juuri käytetty.

Aivan. Laitan kohteliaana miehenä käyttäjälähteen: Kersantti Richard Wiley, Alpha-komppania / 3.Pataljoona, 509. Jalkaväkirykmentti. Irakissa 2005-2006. Yksi M-14 vähintään piti pitää porukassa.

 

[BarrelNut]

Asepolitiikka on kyllä kiinnostavaa. Mikä oli ase, joka päihitti testeissä M4:n aivan hiljakkoin ja testit keskeytettiin tuotantopoliittisista syistä? Tuon artikkelin mukaan yksi ase kahdeksasta oli aivan ylivoimainen kaikilla tasoilla, mutta silloin jotain tapahtui - nimittäin täydellinen hiljaisuus. Tuossa on hiukan kiukkuinenkin kannanotto armeijan vaikenemiseen:

http://www.washingtontimes.com/news...ts-after-competing-rifle-outperform/?page=all

Iltalehti ja Seiska on varmaan sun mielestä hyviä lähteitä, tuo Washington Times (ei siis Washington Post) vastaa lähinnä niitä.

Ja mitkä ihmeen "tuotantopoliittiset" syyt?

Koko Individual Carbine ohjelma lähti nimenomaan Kongressin (Armed Committeen) aloitteesta ja se pakotti Armeijan pitämään tämän kilpailun vaikka Armeija ei kokenut sellaiselle tarvetta. Pahat kielet väittävät FN:n lobanneen aika lailla saadakseen tuon kilpailun aikaan. Kilpailu oli kolmivaiheinen, eikä sitä varsinaisesti keskeytetty, vaan mikään testatuista aseista ei läpäissyt toista vaihetta.

http://soldiersystems.net/2013/06/1...ndividual-carbine-competition-without-winner/

"We understand that the Army plans to release a statement shortly. In that statement we expect that Army to verify this story and explain that none of the contenders offered a significant improvement over the currently issued M4 carbine.

This twist makes pending legislation in the House of Representatives version of the National Defense Authorization Act requiring the Army to complete the IC competition moot. Additionally, it allows the Army to reprogram funds set aside for the IC for other use.

...........

None of the carbines evaluated during the testing phase of the competition met the minimum scoring requirement needed to continue to the next phase of the evaluation.

In lieu of a new competition for an IC, the Army will continue fielding and equipping Soldiers with the M4A1 carbine, which consistently performs well and has received high marks from Soldiers. Given limited fiscal resources, the Army’s decision would free IC funding to address other high priority Army needs. This decision is also consistent with recent testimony by the Department of Defense Inspector General (DODIG) before the Committee on Oversight and Government Reform, which questioned the value of an IC competition in light of existing upgrades to the M4 carbine.

The IC program consisted of a three-phased competitive strategy to determine whether industry could provide a best-value, improved alternative to the M4A1 carbine. Phase I consisted of reviews of vendor proposals and non-firing evaluations of bid samples. All vendors successfully met Phase I criteria. In 2012, the Army commenced Phase II of the competition, which subjected IC candidates to rigorous evaluations that tested the extreme limits of weapon performance in such areas as weapon system accuracy, reliability, and durability. For Phase III, the Army planned to award between zero and three contracts for weapons meeting Phase II requirements for further environmental and operationally oriented Soldier testing. Upon completion of all testing, the Army planned to conduct a cost benefit analysis between the top performing competitor and the M4A1 carbine.

At the conclusion of Phase II testing, however, no competitor demonstrated a significant improvement in weapon reliability — measured by mean rounds fired between weapon stoppage. Consistent with the program’s search for superior capability, the test for weapon reliability was exceptionally rigorous and exceeded performance experienced in a typical operational environment."

http://www.army.mil/article/105676/

"During a media event June 14, at the Pentagon, Brig. Gen. Paul A. Ostrowski, with Program Executive Office - Soldier, said that none of the eight competitors in the Individual Carbine competition had been able to progress beyond phase 2 of the competition. As a result, the Army is not able to proceed any further with selecting a follow-on weapon for the M4.

"None of the vendors were able to meet the requirements to pass into phase three," Ostrowski said. "I want to be very clear -- none of the vendors met the minimum requirements to allow them to phase three. The Army is not canceling the Individual Carbine competition. The Army is in a position where it must conclude the Individual Carbine competition, because none of the competitors met the minimum requirement to pass into the next phase."

Tai sitten kärsivällisyys palkitaan ja joissain asioissa ollaan vahingossa edellä, kun ei mukaankaan keritty. Pahin virhe on alkaa kääntää kelkkaa, kun muut ovat päättäneet irtautua kuviostaan. Yhdysvalloissa suunnittelupeli käy kuumana juuri nyt. Jos oikein merkkejä haistelee, .223 kaliberin patruuna on saanut niin paljon kenttäkritiikkiä, että jotain tapahtuu asetehtaissa.

.....

Jos tämä asia muualla otetaan vakavasti, minusta pitää meidänkin seurata. Joskus on esitetty, olisiko paras ratkaisu sirtyä suoraan johonkin kaliiperiin 6+. Uskoakseni Yhdysvalloissa testataan oikein huolella asiaa juuri nyt.

Voi luoja sentään. Mä en ilmeisesti "ole haistellut merkkejä oikein" kun en ole huomannut mitään tähän viittaavaa. Päin vastoin, nuo kaikki USA:n puolustushaarat ovat tehneet selväksi että nykyinen kaliiperi on se millä mennään seuraavat vuosikymmenet. Mitään muuta hylsyllistä rynkkykaliiperia siellä ei todellakaan testailla "huolella juuri nyt".

Itseasiassa USA:n eri puolustushaarat ovat hankkimassa nimenomaan M4A1 pyssyjä kuluneiden M4:n tilalle, armeijan osalta tuo vaihdos pitäisi olla vamis vuonna 2020. Käynnissä on koko ajan "product improvement program" lisäkehitykseen, ja ns. M4A1plus taso on seuraavaksi hakusessa:

http://www.armytimes.com/story/military/tech/2015/07/04/m4a1plus-army-carbine-industry/28161275/

 

[BarrelNut]

Ja tosiaan, vuonna 2013 pidettiin tuo Individual Carbine kilpailun toinen vaihe jossa verrattiin eri aseita (SCAR, HK416A5 jne.) mm. luotettavuudeltaan keskenään, sekä siihen tasoon mitä vuonna 2010 testeissä saavutettiin tavallisella M4 karbiinilla (ei siis M4A1, eikä varmaan uudet luotettavammat USGI lippaat). Tuolloin tuon M4:n häiriöväli oli n. 1700 laukausta, ja tässä vuoden 2013 testissä parhaan aseen häiriöväli oli 1900 laukausta (mutta ase teki enemmän varikolla korjattavia häiriöitä kuin M4).

Näin ollen, kun mikään testatuista aseista ei saavuttanyt vaadittavaa tasoa, Armeija päätti sen sijaan hankkia parannettua M4A1 varianttia uudeksi palvelusaseeksi.

 

[hessukessu]

Edelleenkin korostan tuota läpäisyä. 7,62*51 ei edes erikoisammuksilla läpäise IV-luokan levyjä. Sen pitäisi olla pääasia: Ase, joka oikeasti läpäisee suojaliivit kertalaakista. Samalla tulee sitten lähtönopeutta ja kantamaakin sivussa. Jokin 6,5mm kuti lienee optimaalisin, mutta mitenkä pitkäksi patruuna sitten tulee, onko toinen juttu.

 

[kalervo.palsa]

Perän pituus vaikuttaa painon "vaikuttavuuteen" todella paljon. RK95 on normi käpylehmälle luotisuojaliivien kanssa mahdoton pideltävä kovin kauaa valmiusasennossa; haittaa myös ampumista.

Teleperä on tämän vuoksi tärkein modaus , edes jonkunlaiset liivit saaville joukoille. Optisia tähtäimiä en usko tulevan edes tätä määrää. Mutta se näkee, ken elää...

 

[Mustaruuti]

Ymmärrätkö mitä tuo kuva edes tarkoittaa?

Iltalehti ja Seiska on varmaan sun mielestä hyviä lähteitä, tuo Washington Times (ei siis Washington Post) vastaa lähinnä niitä.

Voi luoja sentään. Mä en ilmeisesti "ole haistellut merkkejä oikein" kun en ole huomannut mitään tähän viittaavaa.

Barreli, vaikka asioihin suhtautuu intohimoisesti, ei niitä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. Tai vaikka ottaisi, niin ei ainakaan viedä henkilökohtaiselle tasolle muiden keskustelijoiden suuntaan, etenkään silloin jos tapa on negatiivinen.

Pieni sävymuutos, ja kaikilla on parempi fiilis käydä keskustelua.

 

[Vääpeli]

Edelleenkin korostan tuota läpäisyä. 7,62*51 ei edes erikoisammuksilla läpäise IV-luokan levyjä. Sen pitäisi olla pääasia: Ase, joka oikeasti läpäisee suojaliivit kertalaakista. Samalla tulee sitten lähtönopeutta ja kantamaakin sivussa. Jokin 6,5mm kuti lienee optimaalisin, mutta mitenkä pitkäksi patruuna sitten tulee, onko toinen juttu.

Jos 338LM on vaikeuksia läpästä IV tason liivit, läpäisy on ei niin tärkeä seikka.
IIIA liivit ja kypärät läpäsee melkein mikä tahansa kivääri.

 

[Vonka]

Edelleenkin korostan tuota läpäisyä. 7,62*51 ei edes erikoisammuksilla läpäise IV-luokan levyjä. Sen pitäisi olla pääasia: Ase, joka oikeasti läpäisee suojaliivit kertalaakista. Samalla tulee sitten lähtönopeutta ja kantamaakin sivussa. Jokin 6,5mm kuti lienee optimaalisin, mutta mitenkä pitkäksi patruuna sitten tulee, onko toinen juttu.

6.5 - 6.8. Ehkä.

 

[Vonka]

IDF:llä on varsin kirjava asevalikoima jostain syystä. Jotkut lienevät aktiivikäytössä ja jotkut varastoituna isoa pilliä varten. Kaliipereita on useita.

Ainakin:

- Pistoolit ovat 9x19 (Jericho 941, Glock 17, Glock 19, Browning Hi-Power, Beretta M1951) paitsi se vedenalaisissa käytettävä pistooli H&K P11, joka on 7.62X36.
- Konepistoolit Uzi, MAC-10 ja Tavor, kaikki 9X19.
- Jouhaan puoliautomaattikivääri .22 Ruger.
- Kivääreinä 5.56x45 IMI Tavor, M4, M16A1, CAR-15, Galil, Micro-Galil sekä 7.62X39 AKM sekä AK-47, joita on kaapattu kaikissa konflikteissa. Ne on huollettu ja korvamerkitty erikoisjoukoille.
- Raskaampi M-14 on käytössä (7.62x51).
- Konekiväärit: Kvkk Negev, keskiraskas Browning 1919, FN-MAG 7.62x51 sekä edelleen jonkin verran PKM:ää 7.62x54, Pulemjotit korvamerkittynä nekin erikoisjoukoille.
- Raskasta konekivääriä kaiketi vain yhtä laatua, Browning M2 (12.7x99)
- Haulikkoja kolmea laatua, Remington 870, Mossberg 500 ja Armsel mellakkaa varten (kaikki 12 kal.)
- Kuusi erilaista tarkka-ampujakivääriä, joista neljä 7.62X51, yksi .338 Lapua ja Barrett, joka on 12.7X99.

 

[Honcho]

IDF:llä on varsin kirjava asevalikoima jostain syystä. Jotkut lienevät aktiivikäytössä ja jotkut varastoituna isoa pilliä varten. Kaliipereita on useita.

Ainakin:

- Pistoolit ovat 9x19 (Jericho 941, Glock 17, Glock 19, Browning Hi-Power, Beretta M1951) paitsi se vedenalaisissa käytettävä pistooli H&K P11, joka on 7.62X36.
- Konepistoolit Uzi, MAC-10 ja Tavor, kaikki 9X19.
- Jouhaan puoliautomaattikivääri .22 Ruger.
- Kivääreinä 5.56x45 IMI Tavor, M4, M16A1, CAR-15, Galil, Micro-Galil sekä 7.62X39 AKM sekä AK-47, joita on kaapattu kaikissa konflikteissa. Ne on huollettu ja korvamerkitty erikoisjoukoille.
- Raskaampi M-14 on käytössä (7.62x51).
- Konekiväärit: Kvkk Negev, keskiraskas Browning 1919, FN-MAG 7.62x51 sekä edelleen jonkin verran PKM:ää 7.62x54, Pulemjotit korvamerkittynä nekin erikoisjoukoille.
- Raskasta konekivääriä kaiketi vain yhtä laatua, Browning M2 (12.7x99)
- Haulikkoja kolmea laatua, Remington 870, Mossberg 500 ja Armsel mellakkaa varten (kaikki 12 kal.)
- Kuusi erilaista tarkka-ampujakivääriä, joista neljä 7.62X51, yksi .338 Lapua ja Barrett, joka on 12.7X99.

Israel ei taida hirveästi tinkiä SA-vahvuuksistaan...

Eipä sielläkään silti taida olla kuin reservin terävin osa jolle valtaosa "kertseistä" lankeaa (?). Mutta stenaintoa siellä ei kai ole koettu?

 

[kimmo.j]

IDF:llä on varsin kirjava asevalikoima jostain syystä. Jotkut lienevät aktiivikäytössä ja jotkut varastoituna isoa pilliä varten. Kaliipereita on useita.

Ainakin:

- Pistoolit ovat 9x19 (Jericho 941, Glock 17, Glock 19, Browning Hi-Power, Beretta M1951) paitsi se vedenalaisissa käytettävä pistooli H&K P11, joka on 7.62X36.
- Konepistoolit Uzi, MAC-10 ja Tavor, kaikki 9X19.
- Jouhaan puoliautomaattikivääri .22 Ruger.
- Kivääreinä 5.56x45 IMI Tavor, M4, M16A1, CAR-15, Galil, Micro-Galil sekä 7.62X39 AKM sekä AK-47, joita on kaapattu kaikissa konflikteissa. Ne on huollettu ja korvamerkitty erikoisjoukoille.
- Raskaampi M-14 on käytössä (7.62x51).
- Konekiväärit: Kvkk Negev, keskiraskas Browning 1919, FN-MAG 7.62x51 sekä edelleen jonkin verran PKM:ää 7.62x54, Pulemjotit korvamerkittynä nekin erikoisjoukoille.
- Raskasta konekivääriä kaiketi vain yhtä laatua, Browning M2 (12.7x99)
- Haulikkoja kolmea laatua, Remington 870, Mossberg 500 ja Armsel mellakkaa varten (kaikki 12 kal.)
- Kuusi erilaista tarkka-ampujakivääriä, joista neljä 7.62X51, yksi .338 Lapua ja Barrett, joka on 12.7X99.

Syitä tähän IDF;n erikoisen laajaan valikoimaan on varmasti monta, mutta voisiko yksi olla ajatus siitä, että eri taistelijoiden tarpeet ovat erilaisia ja että ensilinjan jalkaväki taistelijan tarve on se ykkönen. Moni muu tulee toimeen sitten "huonommallakin". Perinteinen Suomalainen ajatus tasapäistää kaikille sama henk.koht. aseistus ei taida olla muodissa tuolla.

 

[Sardaukar]

Israel ei taida hirveästi tinkiä SA-vahvuuksistaan...

Eipä sielläkään silti taida olla kuin reservin terävin osa jolle valtaosa "kertseistä" lankeaa (?). Mutta stenaintoa siellä ei kai ole koettu?

Israel on koittanut stenailla aika varovasti. Esim. A-4 Skyhawkeja ja F-4 Phantomeita on varastossa vieläkin sodan varalle aika runsaasti. Yksi poikkeus on Merkava I jotka on kaikki stenattu, samoin ne Merkava II versiot joita ei ole modernisoitu viimeiseen D-versioon. M-60-pohjaiset Magach-vaunut ovat suurimmaksi osaksi myös menneet, viimeisimpiä Magach 7 vaunuja saattaa olla vielä varastossa.

Hauskana yksityiskohtana: Magach on lyhenne sanoista Merkevet Giborei Hayil (Hebrew: מרכבת גיבורי חיל‎, literally Chariot of War Heroes).

Ja sitten IDF:n panssarimiesten lempinimi sille: "Movil Gviyot Charukhot"—"charred bodies carrier"

 

[hessukessu]

Jos 338LM on vaikeuksia läpästä IV tason liivit, läpäisy on ei niin tärkeä seikka.
IIIA liivit ja kypärät läpäsee melkein mikä tahansa kivääri.

Ei ole. Kyllä 338LM läpäisee leikiten IV:tkin. Ilman ps-läpäisevää patruunaakin. Ps-läpäisevällä patruunalla menee heittäen läpi.