Uusi taistelijan ase

[Ikarus]

Pääsin ampumaan reserviläisammunoissa AR-15 kiväärillä.

Ase on helppo kohdistaa ilman avaimia ja takatähtäin ei heiluskele laatikon kannessa kuten RK-62 :ssa.
Aseen tukista saa hieman poskitukea, toisin kuin RK-62:n putkiperästä.
Laukaisu hivenen parempi kuin RK:ssa, tosin vain vähän. Jos RK:n laukaisu on kouluarvosanalla 6,5, on AR-15 7+ tai enintään 7,5.
Molemmissa liian jäykkä laukaisu ilman selvää virekynnystä.

Tähtäinkuva on molemmissa samanlainen, ammuttaessa tuntuma on lähes sama.
Molemmilla kohtuullisen taitava ampuja laittaa 150 metrin matkalta 9 luotia kymmenestä hyvältä tuelta vihollistaistelijan pään kokoiseen läjään.
Sain ammuttua sillä kylmiltään kohtuullisen pienen läjän, mutta samaan tai parempaan olisin kyennyt RK-62:lla, koska ase on minulle tuttu.

AR-15:n kenttäpurettavuus taisteluolosuhteissa herättää minussa voimakkaita epäilyksiä. Tosin RK-62;n olen purkanut ja kasannut kenties satoja kertoja, AR-15:n kerran.
Aseen lukossa on arviolta 3 millin vahvuinen sokka tai lukkotappi, pituudeltaan noin 10-15 mm, jonka poisotto kylmiltään tuotti suuria vaikeuksia.
Etsimme pitkäkyntistä ampujaa tai pientä ruuvimeisseliä.. Ehkä kyse oli harjoituksen puutteesta. Siinä on yhteensä kaksi muutakin aika pientä tappia ja lukon hilut on RK-62:teen verrattuna pieniä. Niitä pieniä osasia on mukava keskityksessä poteron pohjalta etsiskellä.

Molemmat ovat aikansa rynnäkkökivääreitä, mutta jos minulta kysytään, sotaan ottaisin RK-62:n.
AR-15- miehet tästä pahoittaa mielensä, mutta makuasioista ei voi kiistellä

 

[AKE-ukki]

Viimeksi kun olin ulkomaan reissulla sain käyttööni Kanukkien M4 kloonin... lopputulema oli hieman hempula ja lelunomainen ase.

 

[Benelli]

Pääsin ampumaan reserviläisammunoissa AR-15 kiväärillä.

Ase on helppo kohdistaa ilman avaimia ja takatähtäin ei heiluskele laatikon kannessa kuten RK-62 :ssa.
Aseen tukista saa hieman poskitukea, toisin kuin RK-62:n putkiperästä.
Laukaisu hivenen parempi kuin RK:ssa, tosin vain vähän. Jos RK:n laukaisu on kouluarvosanalla 6,5, on AR-15 7+ tai enintään 7,5.
Molemmissa liian jäykkä laukaisu ilman selvää virekynnystä.

Tähtäinkuva on molemmissa samanlainen, ammuttaessa tuntuma on lähes sama.
Molemmilla kohtuullisen taitava ampuja laittaa 150 metrin matkalta 9 luotia kymmenestä hyvältä tuelta vihollistaistelijan pään kokoiseen läjään.
Sain ammuttua sillä kylmiltään kohtuullisen pienen läjän, mutta samaan tai parempaan olisin kyennyt RK-62:lla, koska ase on minulle tuttu.

AR-15:n kenttäpurettavuus taisteluolosuhteissa herättää minussa voimakkaita epäilyksiä. Tosin RK-62;n olen purkanut ja kasannut kenties satoja kertoja, AR-15:n kerran.
Aseen lukossa on arviolta 3 millin vahvuinen sokka tai lukkotappi, pituudeltaan noin 10-15 mm, jonka poisotto kylmiltään tuotti suuria vaikeuksia.
Etsimme pitkäkyntistä ampujaa tai pientä ruuvimeisseliä.. Ehkä kyse oli harjoituksen puutteesta. Siinä on yhteensä kaksi muutakin aika pientä tappia ja lukon hilut on RK-62:teen verrattuna pieniä. Niitä pieniä osasia on mukava keskityksessä poteron pohjalta etsiskellä.

Molemmat ovat aikansa rynnäkkökivääreitä, mutta jos minulta kysytään, sotaan ottaisin RK-62:n.
AR-15- miehet tästä pahoittaa mielensä, mutta makuasioista ei voi kiistellä

Voitko mainita vielä aseen mallin?
Arskoissa on noin yhtä paljon vaihtelua kuin AK sarjassa.
Edit: Väärä tappi.

 

[BarrelNut]

Pääsin ampumaan reserviläisammunoissa AR-15 kiväärillä.

Ase on helppo kohdistaa ilman avaimia ja takatähtäin ei heiluskele laatikon kannessa kuten RK-62 :ssa.
Aseen tukista saa hieman poskitukea, toisin kuin RK-62:n putkiperästä.
Laukaisu hivenen parempi kuin RK:ssa, tosin vain vähän. Jos RK:n laukaisu on kouluarvosanalla 6,5, on AR-15 7+ tai enintään 7,5.
Molemmissa liian jäykkä laukaisu ilman selvää virekynnystä.

AR-15 tyyppisiin aseisiin tehdään miljoonaa erilaista laukaisukoneistoa.

Tähtäinkuva on molemmissa samanlainen, ammuttaessa tuntuma on lähes sama.

Vakio M16A2 tyyppisten avotähtäinten tähtäinkuva on selvästi avoimempi sillä pikkurinkulallakin kuin RK:ssa.

AR-15:n kenttäpurettavuus taisteluolosuhteissa herättää minussa voimakkaita epäilyksiä. Tosin RK-62;n olen purkanut ja kasannut kenties satoja kertoja, AR-15:n kerran.
Aseen lukossa on arviolta 3 millin vahvuinen sokka tai lukkotappi, pituudeltaan noin 10-15 mm, jonka poisotto kylmiltään tuotti suuria vaikeuksia.
Etsimme pitkäkyntistä ampujaa tai pientä ruuvimeisseliä..

Sopivia työkaluja pitäisi täydessä lippaassa olla 30 kappaletta mikäli on kyse ns. "firing pin retention pin" pinnistä. Kuvassa kohde numero 1.

Alla oleva on riittävä huoltopurku bolt carrier groupille. Tosin isommat paskat voi kyllä lukosta ja barrel extensionin sulkuolakkeista putsata koko grouppia purkamattakin...

Ehkä kyse oli harjoituksen puutteesta. Siinä on yhteensä kaksi muutakin aika pientä tappia ja lukon hilut on RK-62:teen verrattuna pieniä. Niitä pieniä osasia on mukava keskityksessä poteron pohjalta etsiskellä.

Miksi kukaan alkaisi purkaa lukkoa tuossa tilanteessa? Eikä RK:n tai AK:n lukon purku sen helpompaa ole:

vs.

 

[Ikarus]

Alla oleva on riittävä huoltopurku bolt carrier groupille. Tosin isommat paskat voi kyllä lukosta ja barrel extensionin sulkuolakkeista putsata koko grouppia purkamattakin...

Tuo lukkopinni numero 1 tuotti irrotettaessa ongelmia. Lukko aseessa oli täsmällleen kuten tuossa kuvassa. AR-15, mallia en tullut katsoneeksi, 223 rem, puoliautomaatti reserviläiskivääri diopteritähtäimellä. Tämän verran sitä purettiin ja tuskin on tarpeen paskan putsaamiseksi enempää purkaakaan. Ei RK:n lukkoakaan putsattaessa ollut tarvis palasiksi pistää.

Muita huomioita ammuttaessa; suupamaus radalla kaverin aseesta on häiritsevän kova, hyvästä kuulonsuojauksesta huolimatta. Kuulosuojainten alle tarvitaan earit lisäsuojaksi.
Tuntui, että kaverin aseen paineisku jopa heilauttaa omaa asetta.
Tuolla sotineet veteraanit tunnistaa vanhana siitä, että kuulolaite on joka jampalla korvassa..

RK:n luistin, lukon ja kaasumännän suojaputken saa hetkessä irti puhdistusta varten, yhtään tappia, sokkaa tai lukkopinniä ei tarvitse irrotella. Eikä miettiä, mihin ne pistän jotten hukkaa niitä.

AR-15:llä eittämättä rynnäkkökiväärimiehen tehtävät pystyy hoitamaan, mutta samaan kykenee RK-62. Ja meillä tuota jälkimmäistä sattuu varastostossa olemaan, samoin patruunaa sekä aseeseen koulutettu reservi.

Näistä uudemmista AR-15:n kehitysversioista en pysty sanomaan mitään, yhtään kuulaa en ole niillä ampunut. Tuolla AR-15:llä tasan ja tarkkaan 35 kpl.

 

[BarrelNut]

Tuo retaining pin pitää bolt carrier groupin kasassa pitämällä iskupiikin paikallaan. Iskupiikki toimii myös akselina tuolle cam pinnille joka liikkuu omassa kolossaan aukaisten lukon kun liikkuvat menevät taaksepäin. Cam pin taas pitää lukon paikoillaan ja kääntää sitä. Nerokas systeemi.

Tuon retaining pinnin saa vedettyä kolostaan ulospäin vääntämällä sitä vaikka luodin kärjellä.

Yleisesti ottaen en RK:n ja AR:n huoltopurkamista pidä haastavuustasoltaan erilaisena, molemmat purkautuvat jotakuinkin samaan määrään osia. AR on jonkun verran kompaktimpi, joten tilaa on upperin sisällä vähemmän ja isotkin osat ovat pienempiä. RK:n laatikossa olevien sulkukappaleiden putsaaminen on helpompaa kuin AR:n tapauksessa koska ne on paremmin esillä. Toisaalta pikainen aseen aukaisu ja hiekan, kivien, oksien ja männynkäpyjen putsaus aseen sisältä käy helpommin AR:n tapauksessa koska ase täytyy vaan taittaa auki ja vetää koko bolt carrier group pois, eli purkaa ase kahteen osaan.

AR:n piippu myös voidaan puhdistaa patruunapesän puolelta mikä on plussaa tarkkuuden säilymiselle, piipunsuut kun saa rassaamalla pilalle. Mulla on itsellä joskus aikoinaan Brownellsista ostamani Bore Guide joka ohjaa vielä puhdistuspuikon suoraan piipun läpi, tuo on siis sellainen muovinen upperin sisään (patruunapesään asti) menevä palikka. Tämän näköinen:

 

[MeriTJ]

Noista laukaisuista niin yksi parhaita laukaisuja mitä olen missään ampuma-aseessa kokeillut (mukaan lukien kaikki muutkin kuin itselataavat pitkät aseet joita tullut neljännesvuosisadan harrastusuralla käpälöityjä) on ollut Uronen Precision AR-15 kiväärissä joka oli varustettu UP MTG:llä (Uronen Precision Modular Trigger Group). Kyseinen pelkkä laukaisukoneisto maksaa 395€ joka karkeasti saman verran kuin halvimmat kokonaiset AK:t maailmalla. Vastaavasti joku pakasta otetettu hinnat alkaen AR-15 merkkiä XXX "MIL SPEC-laukaisu" on voinut olla todella venyvä "sprojoing". Esim Yhdysvaltojen sotaväki tilaa uusissa kivääreissään parannetun laukaisukoneiston ja heidän erikoisjoukot on käyttäneet näitä viriviri-koneistoja jo vuosikymmeniä saadakseen AR-15/M-16/4 aseperheestä mitattua paremman suorituskyvyn koska huonolla laukaisulla hyväkin konstruktio laukoo käyttäjän toimesta kuulat huti.

Eli yhden aseen laukaisun kokeileminen kertoo lähinnä yhden laukaisukoneiston tilanteen ja niissäkin varsinkin sarjatuotantona isoina numeroina tehdyissä voi olla jonkin verran eroja mikäli viimeistely ei ole ollut tarkkaa.

Koitin tuolla kuvastaa että ei pidä vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä liian rajallisen otannan pohjalta.

 

[Deeiii]

Joskus pääsin USGI-mallisella M16A2:lla aika paljon paukuttamaan. Siinä laukaisu oli tämmöiselle mämmikädelle hyvä, tosin etuvedottomana erilainen kuin Rk:ssa. GI-mallinen M4 vaikutti myös samanlaiselta, vaikka semmoisella en ole kuin poskilaukauksia ampunut. Tähtäinkuviota en kyllä oikein ymmärrä vieläkään, kyllähän sillä osui mutta jonniinsortin ghost ring vaan on mulle mieluisampi.

M16:n huoltopurun ongelma on nähdäkseni lähinnä siinä, että sieltä voi tulla ulos pieniä osia (lukkopinni...) jotka on helppo tottumattoman hukata. Mutta selvästi koulutuksella ratkaistavissa oleva ongelma, ei tuo tunnu tuottavan suurvalta-armeijoillekaan käytännön vaikeuksia.

Muu ergonomia kuten vaihtimen käyttö ja lippaanvaihto ovat sitten ihan eri planeetalta.

 

[miheikki]

M16 huolto- ohje

https://medium.com/war-is-boring/the-u-s-army-had-an-m-16-comic-book-12c6542cd850

 

[Sivari]

M16:n huoltopurun ongelma on nähdäkseni lähinnä siinä, että sieltä voi tulla ulos pieniä osia (lukkopinni...) jotka on helppo tottumattoman hukata. Mutta selvästi koulutuksella ratkaistavissa oleva ongelma, ei tuo tunnu tuottavan suurvalta-armeijoillekaan käytännön vaikeuksia.
.

Aivan, ja kun Suomessahan saadaan yleisellä asevelvollisuudella se "paras aines" käyttöön, niin ei luulisi hieman monimutkaisemman taistelijan aseen seuraavaa sotaa ratkaisevan

 

[BarrelNut]

AK:n ja AR:n hyviä puolia on yksinkertaisuus. Molemmat on helppoja purkaa, eikä niissä ole ylikompleksisuutta eikä ylimääräistä potentiaalisesti rikkoutuvaa mekanismia.

Esim. FN SCAR:in on AR tyyppiseen aseeseen verrattuna purettava useampaan palaseen:

vs.

 

[Charananges]

Sain nyt luettua koko ketjun läpi, en ole mikään ase-expertti, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen uudesta pyssystä:

- Toimii pakkasessa & likaisena (Mielestäni taistelijalla yksinkertaisesti vain pitää olla sellainen ase, johon voi luottaa. Mikään tuskin aiheuttaa unettomia öitä enempää, jos tiedossa taistelutilanne ja ei voi luottaa täysin omaan aseesensa. Taistelijan pitäisi pystyä keskittymään kyseessä olevaan tehtävään ilman, että takaraivossa on ilkeä kutina, jos pyssy ei toimi)

- Ase olisi helppo opettaa myös "wanhoille" (Ei liian monimutkainen, helppo koota ja purkaa. Ei outoja pikkuosia, mitkä pimeässä sekoittaa männynneulasiin tms. pieniin oksiin, mitä näitä nyt sattuu vaan siihen hätäpurkupaikalle)

- Joku rautataähtäimiä parempi sihtausmenetelmä, mikä ei mene kolhuista rikki ja sojota minne sattuu

- Sellainen tukki, minkä voi säätää itelle sopivaksi ja osais sitten kontrolloida asetta ja "tuntea" sen paremmin

- Lippaat sellaiset, että niitä ei tarvitse kolistella mihinkään ennen lataamista (tarkoitan tässä sitä, että lippaaseen voi laittaa sen 30 patruunaa ilman että sen syöttö alkaa tökkimään, myös pakkasella)

- Väsyneenä, siihen pitäisi myös pystyä luottamaan, jotta onko se tappokunnossa vai ei. (Ei tarvitse ylimääräistä putsaamista, tähtäimet ei liiku, vaikka pariin otteeseen ottaneet muksua maihinmennessä.)

- Jos se nyt olisi vähän kevyempi, kuin RK-62, niin se olisi varmasti mukavampi kantaa ja hihnassa sellaiset "pakat" solisluiden kohdalla, jotta ei kalva niin paljoa

Kahdesti jo mainitsin tuon luotettavuuden, pyssyn vaan pitää sanoa PUM!, silloin kun se siihen tilanteeseen on rakennettu.

 

[Samses]

Sain nyt luettua koko ketjun läpi, en ole mikään ase-expertti, mutta tällaisia ajatuksia tuli mieleen uudesta pyssystä:

- Toimii pakkasessa & likaisena (Mielestäni taistelijalla yksinkertaisesti vain pitää olla sellainen ase, johon voi luottaa. Mikään tuskin aiheuttaa unettomia öitä enempää, jos tiedossa taistelutilanne ja ei voi luottaa täysin omaan aseesensa. Taistelijan pitäisi pystyä keskittymään kyseessä olevaan tehtävään ilman, että takaraivossa on ilkeä kutina, jos pyssy ei toimi)

- Ase olisi helppo opettaa myös "wanhoille" (Ei liian monimutkainen, helppo koota ja purkaa. Ei outoja pikkuosia, mitkä pimeässä sekoittaa männynneulasiin tms. pieniin oksiin, mitä näitä nyt sattuu vaan siihen hätäpurkupaikalle)

- Joku rautataähtäimiä parempi sihtausmenetelmä, mikä ei mene kolhuista rikki ja sojota minne sattuu

- Sellainen tukki, minkä voi säätää itelle sopivaksi ja osais sitten kontrolloida asetta ja "tuntea" sen paremmin

- Lippaat sellaiset, että niitä ei tarvitse kolistella mihinkään ennen lataamista (tarkoitan tässä sitä, että lippaaseen voi laittaa sen 30 patruunaa ilman että sen syöttö alkaa tökkimään, myös pakkasella)

- Väsyneenä, siihen pitäisi myös pystyä luottamaan, jotta onko se tappokunnossa vai ei. (Ei tarvitse ylimääräistä putsaamista, tähtäimet ei liiku, vaikka pariin otteeseen ottaneet muksua maihinmennessä.)

- Jos se nyt olisi vähän kevyempi, kuin RK-62, niin se olisi varmasti mukavampi kantaa ja hihnassa sellaiset "pakat" solisluiden kohdalla, jotta ei kalva niin paljoa

Kahdesti jo mainitsin tuon luotettavuuden, pyssyn vaan pitää sanoa PUM!, silloin kun se siihen tilanteeseen on rakennettu.

En usko että kenelläkään on varsinaista vastaansanomista näihin. Tuo hihnan tosin vaihtaisin saman tien taktiseen joustavaan hihnaan.

 

[Charananges]

Varmasti on parempia hihnoja tänäpäivänä, mitetin itsekkin noita pakkoja ym.

Edit: Kaverit sano, jotta jos niihin hihnoihin sais ne pakat. Itse sitten laittoivat "uusista" repuista vähän jotain leviämpää olkapäille.

 

[Mengele_Joseph]

Muistelisin lukeneeni sotilaskäsiaseet Suomessa kirjasta tuosta rk62:n liekinsammuttimesta että paljon kokeilivat eri vaihtoehtoja ennenkuin tuohon haarapiikkiin päädyttiin ja mikäli muistini palvelee minua oikein samaisessa kirjassa mainittiin että idea tuohon tuli amerikkalaisesta aselehdestä. Mikään muu yritelmä ei tarjonnut riittävästi pienempää suuliekkiä mutta tämä kolmipiikki sitten osoittautui testeissä erinomaiseksi ratkaisuksi nimenomaan suuliekin pienentämisen osalta.

 

[Bushmaster]

Tässä yksi parhaista suuliekin "häviitäjistä"

 

[Ikarus]

Mikään muu yritelmä ei tarjonnut riittävästi pienempää suuliekkiä mutta tämä kolmipiikki sitten osoittautui testeissä erinomaiseksi ratkaisuksi nimenomaan suuliekin pienentämisen osalta.

Uskoakseni rekyylin vähentämistä ei edes yritetty, eikä se tuossa kaliberissa ole tarpeenkaan. RK:n rekyyli on lähinnä kevyt tärähdys. Jokatapauksessa RK on miellyttävämpi kokemus ampujan korville kuin AR, jossa liekinsammutuksen lisäksi on rekyyliä käsittääkseni suujarrulla vähennetty. Radalla monen ampujan toimesta vierekkäisiltä ampumapaikoilta toimittaessa on nimenomaan kaverin aseen suupamahdus / paineisku tuossa AR:ssä aivan eri luokkaa.

Näkyy noita jarruja AR:ään löytyvän.

 

[KKpilot]

Nykyaikaisessa rynnäkkökiväärin hihnassa löytyy levennystä/ toppausta marssimukavuuden saavuttamiseksi, sekä pikasäätösolki, jolla hihnan saa säädettyä tilanteesta ja kantotavasta riippuen optimipituiseksi. Muotoilun tulee olla kuitenkin sellainen, ettei mikään osa tarraa muuhun varustukseen. Puhutaan pikasäädettävistä kaksipistehihnoista. Oma suosikki on leveä VTAC- merkkinen. Sellainen voi olla myös rakenteesta riippuen lennosta muutettavissa yksipistehihnaksi, kuten Magpulin hihnat.

Puhtaille yksipistehihnoille kuten firman ulkomaille jakama TT yksipiste on oma paikkansa lähinnä spol- ja kaupunkijääkärijoukoilla, mutta esim. tiedustelutehtävässä kyseinen kapistus on äärimmäisen ärsyttävä.

 

[Laamanator]

Jos minusta ei kuulu tämän kuvan julkaisun jälkeen mitään. Niin mustahaalariset miehet äänettömällä hekolla on vienyt minut lerppojen kuulusteltavaksi johonkin Rovaniemi-Helsinki väliseen tunneliin....
Ainut mikä tuosta vielä puuttuisi, olisi CAA UPG47 pistoolikahva vakion sijalle.
http://www.caa-il.com/viewProduct.asp?ID=78&catID=5

Nyt on tekemässä ollut sellainen henkilö, jolla on selkeästi pohjalla jotain oikeaakin ymmärrystä aseiden rakentelusta ja markkinoiden komponenttitarjonnasta. Liekö varsinainen asianhoitaja ollut pitkällä 7,6 viikon kesälomallaan ja sillä välin on kesäpoika laitettu asialle tekemään tulosta vai mistä moinen suunnanmuutos on peräisin? Joka tapauksessa työn jälki näyttää jo varsin asialliselta ja ratkaisut oikeansuuntaisilta. Tuosta on hyvä lähteä iteroimaan lopullista astaloa, joka tulee tuolla kehityksen olemaan niin hyvä kuin RK:sta on mahdollista saada.

Uskoakseni rekyylin vähentämistä ei edes yritetty, eikä se tuossa kaliberissa ole tarpeenkaan. RK:n rekyyli on lähinnä kevyt tärähdys. Jokatapauksessa RK on miellyttävämpi kokemus ampujan korville kuin AR, jossa liekinsammutuksen lisäksi on rekyyliä käsittääkseni suujarrulla vähennetty. Radalla monen ampujan toimesta vierekkäisiltä ampumapaikoilta toimittaessa on nimenomaan kaverin aseen suupamahdus / paineisku tuossa AR:ssä aivan eri luokkaa.

Näkyy noita jarruja AR:ään löytyvän.

Kaliiperi ei ole suupaineen sivuille suuntautumisessa ja tuntemuksessa ratkaiseva tekijä, vaan suujarru. Myös 7,62x39 aseista RK mukaanlukien lähtee tehokkaan suujarrun kanssa varsin tuima pamaus sivuille.

 

[MeriTJ]

Uskoakseni rekyylin vähentämistä ei edes yritetty, eikä se tuossa kaliberissa ole tarpeenkaan. RK:n rekyyli on lähinnä kevyt tärähdys. Jokatapauksessa RK on miellyttävämpi kokemus ampujan korville kuin AR, jossa liekinsammutuksen lisäksi on rekyyliä käsittääkseni suujarrulla vähennetty. Radalla monen ampujan toimesta vierekkäisiltä ampumapaikoilta toimittaessa on nimenomaan kaverin aseen suupamahdus / paineisku tuossa AR:ssä aivan eri luokkaa.

Näkyy noita jarruja AR:ään löytyvän.

Tuohon voidaan lisätä about 1000kpl erilaisia komppeja/suujarruja/leiskareita joita tekee suunnilleen puolet maailman pikkupajoista joissa metallityöstökoneet, jokainen tietty omaa "maailman parasta malliaan". Kuten Laamanator edellä toteaa niin kaliberi ei ole juurikaan pääosassa tuossa vaan se mitä milloinkin on ruuvattu aseen nokalle. On erittäin hyvä ja opettavaista että jaamme kaikki erilaisia kokemuksiamme täällä mutta nyt ei kannata yhdestä kerrasta vetää liian pitkälle meneviä päätelmiä jotka voivat viedä keskustelun aiheetta aivan väärille jäljille.