Huhta
Greatest Leader
lisenssivalmistus tarkoittaisi, että meillä olisi paikka ja yhtiö jossa asetta voisi tehdä ja jota kiinnostaisi asetta tehdä. Myös yhteistyö jossa asetta edelleen kehitettäisiin. Ja tuotannon lisäksi tekijät. Tilanne olisi toki toinen jos meillä olisi kaupallisesti toimiva aseita valmistava yritys jonkan kanssa asia hoituisi tai, että Berettalta löytyisi tälläinen täällä valmistettava ase ja sopimus jolla sen teko täällä onnistuisi. Tosin armeijahan ei Berettan rynkkyä heidän hinnoillaan halunnut.
Osavalmistus ja asepajavalmius olisi paljon matalampi toteutustapa ja heti tehtävissä. Osavalmistuksen kuten piipun voisi tuottaa alihankintana ja jopa omistusjärjestelyin kotimaasta ja asepajapuolen voi hoitaa tai ostaa armeija itse.
Ei käsiaseiden valmistus ole mitään high-techiä tai vaadi suurta asealan yritystä taakseen. Vaikka Sakoa ei kiinnostaisi muun kuin Berettan superrynkyn valmistus, niin tästä maasta löytyy lukuisia muita potentiaalisia valmistaja. Olen hyvin ihmeissäni, jos mistään suomalaisesta puolustusalan firmasta ei löydy mitään kiinnostusta projektia kohtaan. Esimerkiksi 15 vuoden sopimus 15 000 aseen vuosituotannosta luulisi kiinnostavan hyvin montaa suomalaista yritystä. Pitkä diili jauhaa tasaista kassavirtaa, eikä tarvitse tehdä riskialttiita suurinvestointeja parin vuoden tuotantopyräystä varten.
Lisenssin mukana saadaan tieto valmistustekniikoista, materiaalien koostumuksista ja valmistusvälineistöstä, minkä jälkeen kyse on ihan tavallisesta teollisuustuotannosta. Metalliosien valmistukseen pystyy muutenkin osapuilleen mikä hyvänsä konepaja. Muovi- ja komposiittiosat kannattanee tuottaa alihankinnalla jossakin paremmin osaavassa firmassa, mutta kyllä niidenkin valmistuksen salat varmasti opitaan Conlogilla tai vastaavalla firmalla, jos niikseen tulee.
Paremman tuoton valtio panokselleen saa ostamalla aseet mahdollisimman järkevästi ja sijoittamalla sen sijaan ne henkilötyövuodet jo täällä valmiiksi kehitettyihin aseisiin kuten viuhkapanoksista kypärien kautta optiikkaan, kranaatinheittimiin ja aina panssariajoneuvoihin sun muihin kilpailukykyisiin tuotteisiin.
Paremman tuoton valtio saa panokselleen laittamalla sen kiinni koulutukseen ja tutkimukseen turhanpäiväisten sotalelujen sijaan.
Nyt oli kuitenkin kyse siitä, mikä on taloudellisin tapa hankkia rynnäkkökivääri suurelle reserviläisarmeijalle. Jos puolustusvoimat tarvitsee uuden rynnäkkökiväärin, ei silloin voi hankkia komposiittipottia tai suojaliivejä, vaikka niiden kotimaisuusaste olisikin korkeampi. Silloin hankitaan se rynnäkkökivääri, ja mahdollisimman taloudellisella tavalla.
Olen hämmästynyt, jos Suomessa säilyy asevelvollisuusarmeija ja seuraavaa rynnäkkökivääriä ei tuoteta kotimaassa. (Optiikka ym. high-tech oheishärpäkkeet toki asia erikseen.)