Uusi taistelijan ase

Lisäksi ampumaominaisuudet noissa ovat käsittääkseni erinomaiset. Ja tarkkuushan on myöskin erinomainen. Vaikka tarkkuuteen ei toimintaperiaate ole käsittääkseni kovinkaan merkittävässä roolissa.

Mutta ainakin paino ja hinta ovat selvää plussaa kaasulle.
Kyllä nuo mäntäpelitkin tarkkoja ovat, mutta eivät yhtä tarkkoja. Ja ylimääräiset liikkuvat osat tekevät tuplien ja paikkojen ampumisesta vaikeampaa.
Edit.
Ajattelen asiaa harrasteväline -näkökulmasta. Rymypyssyksi/työkaluksi mäntäarskat ovat varmasti hyviä valintoja (varsinkaan jos ei tarvitse itse maksaa)
 
Viimeksi muokattu:
Montaako eri varianttia aseistusta uskotte tulevan, kun RK korvataan?

HK433 on ainakin saatavissa monessa eri pituudessa:

hk433-LIST-660x453.jpg



Myös esimerkiksi Arpea taitaa saada neljässä pituudessa:

Tämä vaunumiehistölle:



Tämä kaupunkijääkärille:

scar_l_cqc_d_500.png


Tämä tavalliselle jääkärille:

scar_l_std_d_500.png


Tämä tulitukitarkka-ampujalle:

 
Montaako eri varianttia aseistusta uskotte tulevan, kun RK korvataan?

HK433 on ainakin saatavissa monessa eri pituudessa:

hk433-LIST-660x453.jpg



Myös esimerkiksi Arpea taitaa saada neljässä pituudessa:

Tämä vaunumiehistölle:



Tämä kaupunkijääkärille:

scar_l_cqc_d_500.png


Tämä tavalliselle jääkärille:

scar_l_std_d_500.png


Tämä tulitukitarkka-ampujalle:


Pelkän piipun variointi on hyvinkin mahdollista ja hyödyllistäkin jos pitkä piippu haittaa esim asutuskeskustaisteluissa tai moottoroiduilla siirtymillä. Piipun valmistustakin voi harkita kun maassa vielä sen osaajia on.

Onhan se toisaalta kiinni siitä, että onko tukiampujalla sama malli vaiko ihan omansa. Jos tosin metsäjääkärillekään ei tarkkuus ole pahasta.

Ymmärtääkseni ljk:n Scarit ovat kaikki samalla pituudella mutta niillä nyt on kriteereissä hypytkin.
 
Montaako eri varianttia aseistusta uskotte tulevan, kun RK korvataan?

HK433 on ainakin saatavissa monessa eri pituudessa:



Myös esimerkiksi Arpea taitaa saada neljässä pituudessa:

Tämä vaunumiehistölle:


Tämä kaupunkijääkärille:



Tämä tavalliselle jääkärille:



Tämä tulitukitarkka-ampujalle:

RK- ja AK-kaluston laajamittaisen korvaajan vakavamielinen pohtiminen vielä tässä vaiheessa ei ole kovin mielekästä, koska nykyinen kalusto tulee säilymään käytössä siihen asti, kunnes a-tarvikevarastot alkavat riittävän suurelta osin vanhenemaan tai saldo koulutuskäytössä hupenemaan niin, että uuden asejärjestelmän hankinta edes pienempiin eriin porrastettuna todella ajankohtaistuu. Sitä odotellessa mennään heittämällä 2030-luvulle, johon mennessä kiväärimarkkinoidenkin tarjonta on ehtinyt vaihtumaan moneen kertaan. Kuten varmasti olette huomanneet, niin erilaisia moderneja viritelmiä putkahtaa tasaisin väliajoin markkinoille kuin sieniä sateella eikä maailman parasta kaliiperiakaan ole vielä päätetty.

Eri asia on tietysti, jos sitä ennen alkaa vielä sota, mikä vauhdittaa prosessia. Silloin voi joutua tyytymään siihen, mitä sillä hetkellä tarjolla on ja lyömään rahat heti tiskiin, etteivät varakiväärit lopu kesken kiivaimpien kekkereiden.
 
kunnes a-tarvikevarastot alkavat riittävän suurelta osin vanhenemaan tai saldo koulutuskäytössä hupenemaan niin, että uuden asejärjestelmän hankinta edes pienempiin eriin porrastettuna todella ajankohtaistuu.
On täysin mahdollista, että kaikesta natosopivuudesta ja keveydestä huolimatta kaliberi ei muutu jolloin sille saatetaan uutta rynkkyä ostaa odottamatta ammusten vanhenemista.
 
G36 kiinteällä tähtäimellä..ei jatkoon.
 
Kuten varmasti olette huomanneet, niin erilaisia moderneja viritelmiä putkahtaa tasaisin väliajoin markkinoille kuin sieniä sateella eikä maailman parasta kaliiperiakaan ole vielä päätetty.

Aseteknisesti ei ole juurikaan tullut uutta pitkään aikaan, pitkälti samoja perusasioita pyöritellään vuodesta toiseen. Kaikki käytössäolevat toimintaperiaatteet (pitkäiskuinen mäntä, lyhytiskuinen mäntä, suorakaasu, säätökaasut, tavalla tai toisella pyörähtävä lukko jne) ovat olleet tunnettuja vähintään 70 ja jopa yli sata vuotta. Mutta materiaalit, ergonomia ja valmistusmenetelmät erityisesti modulaarisuus ovat tietysti kehittyneet. Suurinta ja nopeinta kehitys on ehkä ollut tähtäimissä, jotka muutenkin ovat yksi keskeisimpiä jalkaväen aseen kokonaissuorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä ja ehkä itse kiinnittäisin siihen suuntaan vähintään yhtä paljon huomiota, kun asemallin valintaan toisiaan hyvin lähellä suorituskyvyn osalta olevien asemallien kesken.

Täydellistä patruunaa onkin jo etsitty varmaan... 120 vuotta? Ei ole löytynyt ja tuskin löytyykään koska patruunat ovat pitkälti aina kompromisseja tiettyjen ominaisuuksien kesken ja toisilta osin epätyydyttäviä sellaisia. Täytyy kyllä sanoa että omasta mielestäni 5.56x45 ja 5.45x39 ovat melko onnistuneita kokonaisuuksia, eikä tuo 6.5 Grendelkään varmasti pöllömpi ole. Kunhan odotetaan ensiksi vähintään 40 vuotta ja odotellaan että se saa vakiinnutettua tukevasti jalansijansa mahdollisten liittolaistemme käytössä. :D
 
Aika monet pyörittelevät mielessään 6.5-6.8mm kaliberia yleispatruunana. Mutta aika paljon saa vettä virrata sillan ali ennenkuin tapahtuu.
 
Aika monet pyörittelevät mielessään 6.5-6.8mm kaliberia yleispatruunana. Mutta aika paljon saa vettä virrata sillan ali ennenkuin tapahtuu.

Raikas tuulahdus 1890-luvulta. :)

Silloinhan jo noita 6.5-7mm kiväärinpatruunoita kehitettiin käyttöön ja käytettiinkin paljon, tosin pitkinä kiväärinpatruunoina. Jo silloin huomattiin nopeasti että parhaat ballistiset ominaisuudet löytyvät tuon luokan luodesta. Patruunat vaan jäivät hiljalleen pois muodista kun alettiin suosimaan raskaampia vaihtoehtoja. Varmaan Japani ja Ruotsi käyttivät niitä pisimpään sotilaskäytössä.

Emmehän unohda melkoista visionääriä asesuunnittelun saralla. Vladimir Fjodorovia ja hänen Avtomatiaan vuodelta 1916. Kaveri visioi jo 1910-luvulla että 7.62x54R on aivan liian tehokas ja voimakasrekyylinen patruuna ja tarvitaan kevyempi ja pienempi kiväärinpatruuna tämän tilalle jos automaattiaseita halutaan kehittää. Lopultahan hän valitsi kompromissina 6.5mm Arisakan patruunaksi kun sitä sattui roikalehtimaan maassa tsaarin varikot amitsuunia pullollaan, vaikka miehen kyllä tiedettiin tehneen suunnitelmia ja piirroksia 5.5-6mm lyhyillä koepatruunoilla. Arisakan patruunan ympärille hän kehitti sitten jalkaväen automaattiaseen, joka nykypäivänä tietysti näyttää antiikkiselta mutta sisältää silti hyvin moderneja ominaisuuksia konseptina.

- Kiväärimiehen ase
- 6.5mm patruuna
- Paino tyhjänä 4.4kg
- 25 patruunan irtolipas
- Kerta- ja sarjatulimahdollisuus
- Vertikaaligrippi

Lopulta asetta päädyttiin valmistamaan noin 3300 kpl ja rintamakäyttöä ne näkivät ensimmäisessä maailmansodassa, aunuksen heimosotaretkillä sekä viimeisen kerran talvisodassa. Kahdessa viimeisessä meitä suomalaisia vastaan. Voi helposti sanoa, että Fjodorovin visio ja suunnittelema ase oli vähintään 30 vuotta aikaansa edellä. Reilusti enemmänkin, jos ajatellaan asiaa siten että taas mietitään miedon 6.5mm patruunan käyttöönottoa palveluspatruunaksi ja jalkaväen palveluskiväärissä, automaattiaseessa ammuttavaksi. :D

Ei ihme että hänellä oli vaikeuksia vakuuttaa tsaarin ajan ratsuväen- ja tykistön kenraaleita aseensa tarpeellisuudesta, mutta asetta käyttäneet rintamamiehet kyllä jo silloin ymmärsivät aseen merkityksen.
 
Pitäs päästä ampumaan tolla HK 433, et pystyisi vertaamaan sitä FN ja 416.

Itse en usko että suuressa kuvassa syntyy mitään merkittävää suorituskykyeroa noiden eri mäntäpelien kesken, jos vertaa HK 416:aa, Scaria tai HK:n 433:a. Varusmiehet oppivat ampumaan niillä varmasti hyvin, ja kuperkeikkamiehet tappavasti. Omasta mielestäni 14 tuuman kanki riittää kaikille, eikä missään tapauksessa kannattaisi hankkia yli 16 tuuman piipulla olevia, jos 556 malleista puhutaan.

Merkittävin suorituskykyyn vaikuttava tekijä noiden kolmen mallin välillä on optiikka joka lyödään katolle kiinni.

Jos minulla olisi diktatoorisesti kaikki absoluuttinen valta käsissäni ja vaikka noista kolmesta pitäisi valita, niin valitsisin noista kolmesta sen joka maksaa minulle parhaat lahjuk... eikun elinkaarikustannuksiltaan halvimman mallin, ja hinnan erotuksella kahteen kalliimpaan hankkisin kenttäkelpoista optiikkaa päälle (=Aimpoint, köh köh) ;)
 
Viimeksi muokattu:
Aika monet pyörittelevät mielessään 6.5-6.8mm kaliberia yleispatruunana. Mutta aika paljon saa vettä virrata sillan ali ennenkuin tapahtuu.
Sitten kun jenkit korvaavat nykyisen aseensa saattaa kaliiperikin vaihtua. Jos näin käy, tulvii vettä pian sillan alta todella paljon.
Todennäköisesti samaan aikaan kun jenkit korvaavat aseistustaan, myös Suomi hankkii uudet rynkyt/karbiinit.
 
Sitten kun jenkit korvaavat nykyisen aseensa saattaa kaliiperikin vaihtua. Jos näin käy, tulvii vettä pian sillan alta todella paljon.
Todennäköisesti samaan aikaan kun jenkit korvaavat aseistustaan, myös Suomi hankkii uudet rynkyt/karbiinit.

Huom. Jenkit uusivat ja vaihtavat aseistustaan hiljalleen koko ajan. Neljä eri puolustushaaraa vielä erikseen. Ei siellä ole samanlaista veitsellä leikattua rajaa kuin Suomessa.
 
Huom. Jenkit uusivat ja vaihtavat aseistustaan hiljalleen koko ajan. Neljä eri puolustushaaraa vielä erikseen. Ei siellä ole samanlaista veitsellä leikattua rajaa kuin Suomessa.
Todennäköisesti ei Suomessakaan kerrasta mene poikki, vaan joukko-osastoittain otetaan hiljalleen käyttöön uusia aseita. Edes se, että kaikille sama ase ja asekoulutus ei enää toteutune vaan uudistukset aloitetaan erikoisjoukoista muiden tyytyessä vanhaan. Voidaan siis olla tilanteessa, että meillä on muutama uusi asemerkki, niillä sama Nato-kaliberi ja sitten perusjoukoilla vanhat tosin modatut RK:t omalla kaliberillaan. Ja kaikilla toivottavasti uudistetut optiset tähtäimet.

Tänä päivänä sitä ei koeta ongelmaksi, että osa joukoista perehtyy useampaan aseeseen ja asetyyppiin. Kaikkien on kuitenkin jossakin määrin kyettävä paikkaamaan viereisen soturin tehtäviä tilanteen niin vaatiessa. Johan siellä nytkin on pistoolikoulutusta, haulikkoa, konekivääriä ja kranaattipistooleja/-kiväärejä kunhan ensin on RK uusine tähtäimineen hallussa.

Homma on sitten eri jos olet kuski tai kokki. Silloin saattaa olla, että RK ja avotätäin on morsiuspuolella ainoa tuttavuus.

On kuitenkin selvää, että uusia aseita ostaessa putoaa listalta ensin pois 200000 kiinalaista tai itäsaksalaista rynkkyä. Vasta sen jälkeen voisi ajatella korvattavan juuri modattuja RK62:sia.
 
Viimeksi muokattu:
Todennäköisesti ei Suomessakaan kerrasta mene poikki, vaan joukko-osastoittain otetaan hiljalleen käyttöön uusia aseita. Edes se, että kaikille sama ase ja asekoulutus ei enää toteutune vaan uudistukset aloitetaan erikoisjoukoista muiden tyytyessä vanhaan. Voidaan siis olla tilanteessa, että meillä on muutama uusi asemerkki, niillä sama Nato-kaliberi ja sitten perusjoukoilla vanhat tosin modatut RK:t omalla kaliberillaan. Ja kaikilla toivottavasti uudistetut optiset tähtäimet.

Tänä päivänä sitä ei koeta ongelmaksi, että osa joukoista perehtyy useampaan aseeseen ja asetyyppiin. Kaikkien on kuitenkin jossakin määrin kyettävä paikkaamaan viereisen soturin tehtäviä tilanteen niin vaatiessa. Johan siellä nytkin on pistoolikoulutusta, haulikkoa, konekivääriä ja kranaattipistooleja/-kiväärejä kunhan ensin on RK uusine tähtäimineen hallussa.

Homma on sitten eri jos olet kuski tai kokki. Silloin saattaa olla, että RK ja avotätäin on morsiuspuolella ainoa tuttavuus.

On kuitenkin selvää, että uusia aseita ostaessa putoaa listalta ensin pois 200000 kiinalaista tai itäsaksalaista rynkkyä. Vasta sen jälkeen voisi ajatella korvattavan juuri modattuja RK62:sia.

Todennäköisesti näin se menee. Siirtymä II-maailmansodan aikaisista pyssylöistä rynkkyihin vei sekin vuosikymmeniä.
 
Todennäköisesti näin se menee. Siirtymä II-maailmansodan aikaisista pyssylöistä rynkkyihin vei sekin vuosikymmeniä.

Muistaakseni kirjallisuudesta viimeistään -76 kaikille varusmiehille jaettiin rk:t ja taisi mennä 90-luvulle saakka kun viimeiset suomi-kp:t, m39:t ja ysikköset ml 91-30 poistuivat laarinpohjien rullista itäsaksan ja kiinan rynkkyjen myötä. Eli sitä taustaa vasten katsottuna, oli noiden osto hyvä ja viisas veto silloin. Kerralla kivääriaseistus kuntoon ja museo- ja perinnekiväärit niille kuuluvaan käyttöön. Menihän siinä kotimaisten RK:iden tuotanto samalla, mutta olihan sitä jo kolmattakymmenettä vuotta jatkettu eikä siinäkään ajassa saatu määrävahvuuksia kuntoon.
 
Sako teki kait 10 000 rynkkyä vuodessa, harppi-Saksasta ostetut 200 000? ja Kiinasta ostetut 100 000? tms. tekivät hommasta selvän.
 
Back
Top