Uusi taistelijan ase

Paljonko se nykyään katsotaan olevan keskimääräinen amet, jossa jv-taistelija ampua loikottaa vihollista? Lähteestä riippuen 30-80 metriä. Hmmmm. Käytössä sarjatuliaseet, jokainen miettiköön millaisia suoritteita voi tuon ametin sisällä touhuta, jos vastassa on vaikkapa kaksi synkkää karjua kera sarjatuliasein. En ainakaan itse olisi valmis suorittamaan immelmanneja tahi piruetteja kahdella kierteellä tai kolmoisshalkkovia yhdelle jalalle tömähtäen. Olipa päälläni suojaustaso 2,3,4 tahi vaikka 6. Ja aivan riippumatta siitä, mitä kaliberia sattuvat vainolaisten aseet olemaan.

Missä määrin kohtaavat muuten seuraavat: siviilissä on reserviläinen, joka harrastaa ammuntaa, on ispc, sra, lfa jne. koko kirjo lajeja. Sijoittuuko hlö listoilla harrastuksensa mukaan vai voiko olla peräti sijoittamaton tahi vaikka soppakannun hinkkaaja? Paljonko ko. lajien harrastajia vakavassa mielessä on lkm?
 
Ei tietenkään pidä luulla, että luotiliivi tekisi kuolemattomaksi. Parhaimmillaan se on kuitenkin halpa varustehankinta, jos yhden yksilön hinta veronmaksajana valtiolle on satoja tuhansia euroja ellei miljoonia. En sinällään usko, että luotiliivi tekee kenestäkään varomatonta ryntääjää, sen sijaan uskon että luotiliivin ja muiden varusteiden paino ja liikerajoitteisuus saa ihmisen pitemmän rupeaman jälkeen laiskaksi ja zombimaiseksi otukseksi, jonka keskittymiskyky kunnon alkaessa lähestyä pohjaa ei riitä kunnon suojan hakemiseen tai järkevään liikkumiseen.
 

9.20 kohdassa esitellään kärjestä katkaistuja luoteja. Mikä on tuollaisten käytännön vaikutus? Lähtönopeus kasvaa? Hajoaa osuessaan?

Voisiko tavallisen rynkyn lähtönopeutta kasvattaa tekemällä luodista osittain onton ja siten kevyemmän?
 
Last edited by a moderator:
JOKO kirjoitti:

9.20 kohdassa esitellään kärjestä katkaistuja luoteja. Mikä on tuollaisten käytännön vaikutus? Lähtönopeus kasvaa? Hajoaa osuessaan?

Voisiko tavallisen rynkyn lähtönopeutta kasvattaa tekemällä luodista osittain onton ja siten kevyemmän?

Hajoaa osuessaan, tarkkuus kärsii (etenkin jos katkaisu on tehty itse) ja hyvässä tapauksessa etenkin silloin kun luodin vaippa on takanta avoin, niin vaippa erkanee sydämmestä ja jää piippuun kiinni. Lisäksi vangeiksi jääneet taistelijat joilta löytyy noita ammuksia saavat yleensä erikoiskohtelun.
 
Last edited by a moderator:
JOKO kirjoitti:
Voisiko tavallisen rynkyn lähtönopeutta kasvattaa tekemällä luodista osittain onton ja siten kevyemmän?

Toki voisi. Kyseinen luoti olisi kuitenkin ballistiselta kertoimeltaan huonompi ja menettäisi myös vauhtiaan nopeammin.

Esim:

a) .223 Rem, Hornadyn varmint lataus 35 grainin (2,27g) luodilla:
http://www.hornady.com/store/223-Rem-gr-NTX/

b) .223 Rem, Hornadyn pitkän matkan lataus 75 grainin (4,86g) luodilla:
http://www.hornady.com/store/223-Rem-75-gr-bthp-Superformance-match/

Kevyemmällä luodilla on toki lähdössä hirvittävästi enemmän nopeutta (1220m/s vs. 892m/s), mutta 300m päässä ollaan vauhdin suhteen melkein tasoissa ja siitä eteenpäin painavammalla luodilla on nopeusetu. Tehoahan tuossa paivammalla luodilla varustetussa latauksessa on koko ajan enemmän.
 
Teräsmies kirjoitti:
Official review of the Beretta ARX160

Ihan siisti pyssy jossa parhainta on varmastikin keveys ja tarkkuus. Mutta miten tuon hienon lukon ja koneiston hienoudet kestävät käyttöä, likaa ja lunta/jäätä? Olen hieman skeptinen asiassa, kunnes toisin todistetaan. Onko tuo ejektorin toiminnan muuttaminen tai viritintapin vaihtaminen vallankumouksellista tai vähintäänkin oleellista taistelijan aseessa? Mielestäni ei. Tärkein on ehdoton luotettavuus ja kestävyys kaikissa olosuhteissa sekä huollon yksinkertaisuus. Tämän jälkeen tulevat tulivoima ja tarkkuus sekä käsiteltävyys. Tämä on suunnilleen tärkeysjärjestys mielestäni reserviläisarmeijassa. Ihan kiva tuo kranaattilaukaisin on mutta ei välttämätön ja se on lisäksi kallis joten SA tuskin ikinä hankkisi niitä vaikka erittäin kallista Berettaa ostettaisiin joillekin yksiköille (sekin epätodennäköistä).

Luottaisin itse enemmän vaikka Kiinalaisten koeteltuun AKM-kopioon jos joutuisin valitsemaan noista kahdesta. Käytännön ampumamatkat lienevät harvoin yli 100 m ja pääosin alle tuonkin, joten absoluuttinen tarkkuus ei ole luotettavuutta tärkeämpää meillä.

Jos 5,56 on must, miksei jo 1980-luvulla suunniteltu ja palveluskäytössä pitkään ollut sekä arktisia olosuhteita varten modifioitu Bofors AK-5 käy meille?
Tuossa Ak-5C:ssä erottuu heti Ruotsalaisten tekemät moodaukset FN-FNC:stä suurennettuine liipasinkaarineen ja paremmalla viritintapilla paksua hanskakättä huomioiden. Näitä ei Beretasta löydy ja nämä asiat oli paranneltu jo SAKOn Rk-95TP:ssä!

Lisäksi AK-5 aseessa on käsittely korroosion ja säiden vaikutusten estämiseksi. Varmasti halvempi kuin upo-uusi, käytössä koettelematon muoviBeretta.

http://world.guns.ru/assault/swed/bofors-ak5-e.html

FN-FNC:ä yhdistyvät AK-47 ja M-16 parhaat puolet. Lukko ja kaasumäntä ovat hyvin samantyyppisiä AK:n kanssa.
http://world.guns.ru/assault/be/fn-fnc-e.html
 
Last edited by a moderator:
Kuinkahan Suojeluskuntakivääri toimisi 2010-luvulla.

Oletetaan että Maakuntajoukkojen taistelija saisi itse ostaa itselleen reserviläiskiväärin jota voitaisiin sitten käyttää harjoituksissa ja ammunnoissa. Ressut saavat ostaa ko. aseita jo nyt, muutos sallisi vain niiden käytön henk. koht aseena MKJ:n toiminnassa. Ne joiden lompakko ei taivu muutaman satasen investointiin voisivat käyttää PV:ltä erikseen kuitattuja rynkkyjä.
 
Teräsmies kirjoitti:
Official review of the Beretta ARX160

Vasurilta ampuvana pidän tuosta molempipuolisuudesta.

En usko että beretta lisäisi tuotteeseensa tuollaista ominaisuutta jos sitä ei olisi kehittetty taistelunkestäväksi.

Lisäksi tuo piipunvaihto samaan laatikkoon tuntuu toimivalta. Vaikka Jakke Jääkärin ei tarvitsekkaan vaihdella piipun pituutta alituiseen, vaikuttaa hyvälle ajatukselle että vain kuluvin osa eli piippu joudutaan korvaamaan. Aseen elinkaaren kannalta hyvä homma.

Kelpuuttaisin mainoksen perusteella sotakiluksi siinä missä arskan ja AK:n. ;)
 
Last edited by a moderator:
No siis nykyään ase ennen kuin se hyväksytään palveluskäyttöön on kokenut jos jonkinlaisia rasitus-, kulutus- ja tarkkuustestejä ennen käyttöönottoja. Eräitä poikkeuksia tietenkin on. Muovia ei tarvitse pelätä, ne ovat kehittyneet jo aikojen saatossa hyvinkin pitkälle sitten Valmet M82-projektin jälkeen, jonka muovinen tukki ei tahtonut kestää lähinnä sen vuoksi etteivät suomalaiset vielä tuolloin hallinneet muovitekniikkaa kovin hyvin (kuten eivät piippujen kovakromaustakaan), kertovat pahasuiset tahot. Hyvin pitkälle uusissa "muoviaseissa" runko tai ainakin sen vahvikkeet ovat terästä tai alumiinia, jotka vain sitten on valettu muovin keskelle. Kaikissa muovirunkoisissa pistooleissakin on erillinen metallikelkka rungon sisällä tai sitten teräsosat on vain valettu muovin sisälle. Lisäksi muoveja voidaan vahvistaa kuiturakenteilla. Mikäli sitten kuitenkin muoviosa menee rikki voidaan se vaihtaa ja toiminnan kannalta kriittisissä osissa ei käytetä juuri muovia ja jos käytetään (esim. Steyr Aug) niin hyvin ne silti ovat kestäneet. Itävallassakin on kylmä.

Molempikätisyys on siinä mielessä tärkeää aseessa, että n. 13 prosenttia (epätarkka luku, vaihtelee maittain) on vasenkätisiä. Hylsyn lentäminen naamaan edestä ja hallintalaitteiden käyttäminen sovelletusti ja hankalasti ei ole toivottava ominaisuus puhumattakaan, että pitäisi käyttää asetta pakosta väärällä puolella luonnottamasti. Tosin täytyy muistaa, että tehokkaaseen aseenkäyttöön kuuluu myös ampuminen väärältä puolelta (myös kiväärit) sekä heikommalla että vahvemmalla kädellä (pistoolit) kulman tehokkaampaan haltuunottamisella, jos se tehdään siivuttamalla oikeaoppisesti (takakenoilu on harhaoppia, pthyi) ja nopeassa haltuunotossa kuitenkin myös paljastuva pinta-ala on pienempi, kun asetta pystytään käyttämään molemmilta puolilta.

Se mistä ensimmäisenä pitäisi ottaa oppia ruotsalaisista on heidän optiikkansa. Oli etäisyys mikä tahansa, kunhan kyse ei ole vaistoampumisesta, on punapistetähtäin nopeampi ja tarkempi kuin avotähtäimet. Optiikka on myös siirrettävissä ja uudelleenkäytettävissä, jos asekanta päivittyy (pl. kiikaritähtäimet etäisyysasteikolla esim. PV:n Trijicon) uudelle kaliiberille. Tärkeämpää kuin hankkia tarkkoja osumia 150 metrin matkalta hitaasti on hankkia riittävän tarkkoja osumia riittävän lyhyessä ajassa sekalaisilta matkoilta eri ampuma-asennoissa. Tähän 5.56x45 on oiva kaliiberivaihtoehto suoralentoisempana (<300 m), nopeampana ja vähärekyylisempänä.

Creidiki: Idea on hyvä ja ehdottamasti jokaisessa maakuntakomppaniassa pitäisi rohkaista oman kiväärin, pistoolin, ampumataidon ja varusteiden hankintaan.
 
Paljon en ymmärrä näistä, mutta tuohon commandon edelliseen on laitettava korjausta.

Kätisyys ei määrää tai sen ei ainakaan pitäisi määrätä lainkaan puolta jolta ammutaan. Määräävä silmä on pitkissä aseissa se jolla on merkitystä. Jos vasen silmä on määräävä niin on ammuttava vasemmalta puolen.

Tämäkin perusasia tuppaa unohtumaan varusmiehiä koulutettaessa.
 
KIM kirjoitti:
Paljon en ymmärrä näistä, mutta tuohon commandon edelliseen on laitettava korjausta.

Kätisyys ei määrää tai sen ei ainakaan pitäisi määrätä lainkaan puolta jolta ammutaan. Määräävä silmä on pitkissä aseissa se jolla on merkitystä. Jos vasen silmä on määräävä niin on ammuttava vasemmalta puolen.

Tämäkin perusasia tuppaa unohtumaan varusmiehiä koulutettaessa.

:D
Eppäillä soppii ettei 6-12kk:ssa ole mahdollista tuollaista opettaa ja ylläpitää reservissä.
 
KIM kirjoitti:
Paljon en ymmärrä näistä, mutta tuohon commandon edelliseen on laitettava korjausta.

Kätisyys ei määrää tai sen ei ainakaan pitäisi määrätä lainkaan puolta jolta ammutaan. Määräävä silmä on pitkissä aseissa se jolla on merkitystä. Jos vasen silmä on määräävä niin on ammuttava vasemmalta puolen.

Tuo on tietysti totta. Yleensä se vain tapaa olemaan että valtaosalla oikeakätisiä myös oikea silmä dominoi ja toisinpäin. Onhan sitä joskus tullut vastaan oikeakätisiä, joilla vasen silmä dominoi, osa ampuu sitten kiväärillä heikommalta puolelta ja osa sulkee vain toisen silmänsä. Väärältä puolelta ampuminen heikentää aseen käsittelykykyä ymmärrettävistä syistä. Silmän sulkeminen taas vähentää kontrastia, haittaa syvyysnäköä (etäisyyden arviointi) ja kaventaa näkökenttää. Tämä taas aiheuttaa tilannekuvan heikkenemistä.

Jos itse olisin samassa tilanteessa pyrkisin harjoittelemaan pois väärän silmän dominointia ampumalla ensin peitelappu silmässä, sen jälkeen ohentamalla lappua kunnes molempien silmien pitäminen auki onnistuisi. Nyt kun ampujanlasit alkavat vihdoin olla suositeltuja tai pakollisia kaikissa ammunnoissa niin pieni teipinpala, kunnon rasvainen vaseliinisormenjälki tms. väärän dominoivan silmän linssin eteen on oiva tapa päästä eroon ongelmasta.
 
Einomies1 kirjoitti:
Mutta miten tuon hienon lukon ja koneiston hienoudet kestävät käyttöä, likaa ja lunta/jäätä? Olen hieman skeptinen asiassa, kunnes toisin todistetaan.

Riittääkö se, että Alpinit ja merijalkaväki olivat ensimmäiset italialaisjoukot joille uusi Beretta annettiin, ja niitä lähetettiin Afganistaniin pölyyn ja likaan heti kun aseita oli tarpeeksi? Luuletko, ettei aseita testata pakkasessa ja sonnassa ennen kuin ne jaetaan taistelujoukoille?

Luottaisin itse enemmän vaikka Kiinalaisten koeteltuun AKM-kopioon jos joutuisin valitsemaan noista kahdesta.

Minä taas en ottaisi Norincon tekelettä vaikka pakotettaisiin. Itselläni on ollut kolme kyseisen firman tuotetta ja tuttavapiiriin kuuluu pari 56S:n omistajaa, ja ongelmia on ollut kaikissa paitsi yhdessä (1): meikäläisen NP34:ssä, siis Sig 228:n kopiossa. Yksi pistooli teki vikasyöttöjä patruunoista, lippaista ja hyvästä ampumaotteesta huolimatta, toisen luisti helisi ja heilui kuin kalkkaro niin että luulin sen minä hetkenä hyvänsä lentävän otsaan ja varmistin teki haavoja peukaloon kunnes näytin sille viilaa. 56S:issä on nähtävästi yllättäviä kestävyysongelmia jos niillä ampuu reippaasti (iskuripiikki, laatikon ihmeellinen epämuotoutuminen).

miksei jo 1980-luvulla suunniteltu ja palveluskäytössä pitkään ollut sekä arktisia olosuhteita varten modifioitu Bofors AK-5 käy meille?

Koska niitä ei enää valmisteta? Ak5C:t ovat vanhoihin aseisiin tehtyjä modifikaatioita, eivät uusia aseita.

Varmasti halvempi kuin upo-uusi, käytössä koettelematon muoviBeretta.

Kuinka paljon käytettyjen Ak-viitosten kunnostaminen ja käyttöönotto maksaisi?

FN-FNC:ä yhdistyvät AK-47 ja M-16 parhaat puolet.

Olen edelleen sitä mieltä, että HK416:ssa ne yhdistyvät parhaiten: alakerta on M4:stä ja yläkerta Heckler & Kochin omaa tuotantoa. Samaa mieltä on ainakin pari tuttua turskansyöjää, jotka ovat päässeet ampumaan sekä G3:lla (mikä se norjalaisten nimitys sille olikaan), AK5:llä että HK416:lla. Kuuleman mukaan käsitys on norjalaisten keskuudessa hyvin samanlainen.
 
HK416 on parenneltu M4 kaasumännällä varustettuna. Tekee aseesta luotettavamman (hieman kovempi rekyylisemmän) ja tarkemman (vapaastikelluva etutukki). Tottakai aseeseen on tehty muitakin yksityiskohtien muutoksia, muistaakseni yli 100. HK416:een ovat periytyneet seuraavat M4:n huonot rakenneratkaisut, perä ei ole taitettavissa johtuen rekyylijousen ja bufferin sijoituksesta sekä molempikätisten hallintalaitteiden puute (pl. varmistin) eli slide stop, viritysvipu ja hylsynpoistosuunnan vaihtaminen sekä ei-kenttävaihdettava piippu (aika tarpeeton ominaisuus toisaalta).

Täydellistä asetta ei olekkaan ja paperilla ominaisuuksien osalta esim. FN SCAR, Beretta ARX 160 ja Remington/Bushmaster/Magpul ACR näyttävät paljon paremmilta, koska ne puuttuvat alk. per. konstruktion vikoihin sillä tavalla etteivät ne perustu Eugen Stonerin keksintöön orjallisesti kuin "stanag-lippaan" osalta. Eri asia on sitten kuka tekee aseet ja millä hinnalla. Laatu, luotettavuus ja tarkkuus tuppaavat maksamaan testauksen että valmistuksen osalta.

Pääosin HK416:n hype perustuu siihen, että se on H&K ja että AR-15:n hallintalaitteet ovat tuttuja kaikille kuitenkaan ottamatta kunniaa siitä, että ainakin MR223 on helvetin tarkka itselataavaksi kivääri, monella pulttilukkokiväärilläkin on töitä päästä samoihin tuloksiin. Toisaalta olisi varmaan myös moni muukin kivääri tarkempi jos hinta uutena olisi lähes 3000 euroa. Meillä kun ei ole rasitteena sitä, että kalpaa käyttävät miehet olisivat käyttäneet AR-15:sta Vietnamin sodasta lähtien niin meidän ei kannattaisi implementoida olemassaolevia AR-15:n hallintalaitteita HK416:n tarjoamassa kompromissimuodossa vaan pyrkiä etsimään parempaa konstruktiota. HK416 ei ole ainoa hyvä ase.
 
ironside kirjoitti:
Riittääkö se, että Alpinit ja merijalkaväki olivat ensimmäiset italialaisjoukot joille uusi Beretta annettiin, ja niitä lähetettiin Afganistaniin pölyyn ja likaan heti kun aseita oli tarpeeksi? Luuletko, ettei aseita testata pakkasessa ja sonnassa ennen kuin ne jaetaan taistelujoukoille?
Usko, toivo ja rakkaus. nehän eivät tunnetusti kuole koskaan! Epäilemättä asetta on tosiaan testattu vuodesta 2008 lähtien ja ehkä todettu hyväksi tai riittäväksi puutteineen. Israelilaiset testasivat TAVORia 1990-luvulta lähtien (projekti alkoi 1991) ja kenttäkokeet 1999-2002 ja jonkin aikaa meni siitä kun ase saatiin palveluskäyttöön sopivaksi. Aika pitkään meni vaikka tietysti TAVOR perustuu Stonerin epäluotettavaan M-16/M4/XM-177 perheeseen. Beretta on tosiaan suuri asevalmistaja varsinkin haulikoiden ja pistoolien saralla, mutta rynnäkkökiväärien valmistajana melko tuntematon. Olen enemmän HK-416 kannalla ja luotan saksalaisten tekniseen tietämykseen jos NATO kaliiberista puhutaan vaihtoehtona.
Minä taas en ottaisi Norincon tekelettä vaikka pakotettaisiin. Itselläni on ollut kolme kyseisen firman tuotetta ja tuttavapiiriin kuuluu pari 56S:n omistajaa, ja ongelmia on ollut kaikissa paitsi yhdessä (1): meikäläisen NP34:ssä, siis Sig 228:n kopiossa. Yksi pistooli teki vikasyöttöjä patruunoista, lippaista ja hyvästä ampumaotteesta huolimatta, toisen luisti helisi ja heilui kuin kalkkaro niin että luulin sen minä hetkenä hyvänsä lentävän otsaan ja varmistin teki haavoja peukaloon kunnes näytin sille viilaa. 56S:issä on nähtävästi yllättäviä kestävyysongelmia jos niillä ampuu reippaasti (iskuripiikki, laatikon ihmeellinen epämuotoutuminen).
Ok, uskon kokemuksiisi. Paska siis mikä paska. Tarvetta olisi tosiaan korvata nuo Kiinalaisrakkineet.
Koska niitä ei enää valmisteta? Ak5C:t ovat vanhoihin aseisiin tehtyjä modifikaatioita, eivät uusia aseita.
Mistään ei käy ilmi että niiden linja on suljettu. Vaikka niitä ei tehtäisi tällä hetkellä, ei tarkoita että linja on suljettu kuten RK:lle kävi.
Olen edelleen sitä mieltä, että HK416:ssa ne yhdistyvät parhaiten: alakerta on M4:stä ja yläkerta Heckler & Kochin omaa tuotantoa. Samaa mieltä on ainakin pari tuttua turskansyöjää, jotka ovat päässeet ampumaan sekä G3:lla (mikä se norjalaisten nimitys sille olikaan), AK5:llä että HK416:lla. Kuuleman mukaan käsitys on norjalaisten keskuudessa hyvin samanlainen.
Toivottavasti tuossa HK-416:ssa on yläpuolen polymeerirakenne suojattu paremmin kuumuudelta kuin esim. G36:ssa. Ainakin G36:n muoviosat on alkaneet vääntyilemään kun ase on lämmennyt ammunnoissa kunnolla.
Ainakin Beretan osalta siihen on kuulemma kiinnitetty huomiota ja lämpö ei pääse vaikuttamaan keraamisen suojauksen ansiosta esim. kiskon tähtäimiin.

HK-416 kyllä kelpaisi minulle, ei siinä mitään.
 
Käsi ylös, jotka ovat ampuneet PV:n kiinalaisvalmisteisella _rynnäkkökiväärillä_!
 
Einomies1 kirjoitti:
Aika pitkään meni vaikka tietysti TAVOR perustuu Stonerin epäluotettavaan M-16/M4/XM-177 perheeseen. Beretta on tosiaan suuri asevalmistaja varsinkin haulikoiden ja pistoolien saralla, mutta rynnäkkökiväärien valmistajana melko tuntematon. Olen enemmän HK-416 kannalla ja luotan saksalaisten tekniseen tietämykseen jos NATO kaliiberista puhutaan vaihtoehtona.

Ei muuten perustu Tavor mihinkään AR-15-perheeseen, siinä on pitkäiskuinen mäntä ei mikään suorakaasujärjestelmä. HK416 on taas aika lähellä Eugen Stonerin keksintöä nimeltä AR-18.

Sillä tuskin on mitään väliä, että onko Beretta tehnyt rynnäkkökivääreitä aiemmin (ja on muuten tehnyt), jos talossa insinööritaitoja on. Aseet ovat mekaanisia laitteita, Beretalla näitä laitteita on rakenneltu ja suunniteltu n. 500 vuotta. Esim. itävaltalainen insinööri Gaston Glockilla oli tuntemus metallin ja muovin naittamisesta, aika pienellä kokemuksella ja käytännössä tyhjästä loi yhden maailman tunnetuimmista pistooleista. Ei oltu valmistettu aseita sitä ennen yhtäkään.

Mistään ei käy ilmi että niiden linja on suljettu. Vaikka niitä ei tehtäisi tällä hetkellä, ei tarkoita että linja on suljettu kuten RK:lle kävi.

Se, että jokin tuotantolinja on lopetettu ei tarkoita etteikö nykyään voisi tehdä uudestaan jotain tiettyä tavaraa halvalla. Se on ihan tuotantotalouden peliliikkeistä kiinni miten edullisesti, millä tavoilla ja millaista laatua halutaan resurssien puitteissa tehdä. Esim. RK95:ssa on niin paljon koneistettuja osia, ettei se nyt niinkään "tuotantolinjaa" vaadi vaan cnc-koneita. Mitenkään taloudellinen ase RK ei ollut valmistaa suurina erinä verrattuna vaikka peltirunkoisiin kalashnikoveihin ja puristusvalumenetelmällä tehtyihin ar-15-kivääreiden runkoihin. Pieniin eriin koneistus tulee toki halvemmaksi.

Toivottavasti tuossa HK-416:ssa on yläpuolen polymeerirakenne suojattu paremmin kuumuudelta kuin esim. G36:ssa. Ainakin G36:n muoviosat on alkaneet vääntyilemään kun ase on lämmennyt ammunnoissa kunnolla.
Ainakin Beretan osalta siihen on kuulemma kiinnitetty huomiota ja lämpö ei pääse vaikuttamaan keraamisen suojauksen ansiosta esim. kiskon tähtäimiin.

HK416:n yläosa (upperi) että myös alaosa (lower) ovat alumiinia, ei muovia. HK416:ssa ei taida olla muovia kuin teleperässä, pistoolikahvassa ja bufferissa.
 
commando kirjoitti:
HK416:een ovat periytyneet seuraavat M4:n huonot rakenneratkaisut, perä ei ole taitettavissa johtuen rekyylijousen ja bufferin sijoituksesta sekä molempikätisten hallintalaitteiden puute (pl. varmistin) eli slide stop, viritysvipu ja hylsynpoistosuunnan vaihtaminen sekä ei-kenttävaihdettava piippu (aika tarpeeton ominaisuus toisaalta).

Teleskooppiperä on käytännössä paljon parempi kuin taittoperä, jolle on kaksi asentoa. Käsivarret kun ovat ihmisillä eri mittaiset, ja kuorman kanssa ampuma-asento vaihtelee koko ajan. Taittoperän ainoa etu, lyhyempi pituus, ei ole sekään ongelma jos ei istuta venäläisessä sardiinipurkissa: mahtuihan se täysimittainen Vapauden oikea käsi, FAL, rynnäkkövaunuihinkin. Molempikätisiä hallintalaitteita ei ole rynkyssäkään, ja M4-ratkaisussa ergonomia on aivan eri planeetalta verrattuna Kalashnikov-klooneihin. Hylsynpoistosuunnan vaihtaminen on asia mikä vaivaa käytännössä kaikkia sotilasaseita poislukien FAMAS, ARX-160, Tavor ja FN2000 (muistini mukaan). Kenttävaihdettavaa piippua ei ole muualla kuin tuossa Berettassa tullut edes vastaan, ainakaan silmiin ei ole moista osunut.
 
Back
Top