Uusi taistelijan ase

Einomies1 kirjoitti:
Usko, toivo ja rakkaus. nehän eivät tunnetusti kuole koskaan! Epäilemättä asetta on tosiaan testattu vuodesta 2008 lähtien ja ehkä todettu hyväksi tai riittäväksi puutteineen. Israelilaiset testasivat TAVORia 1990-luvulta lähtien (projekti alkoi 1991) ja kenttäkokeet 1999-2002 ja jonkin aikaa meni siitä kun ase saatiin palveluskäyttöön sopivaksi. Aika pitkään meni

Koska uusi kivääri oli IDF:n listalla aika alhaalla: maassa oli valtavasti käyttökelpoisia M16- ja CAR-15-sarjan aseita, joista sikäläiset sotilaat muuten tuntuvat pitävän enemmän kuin Tavorista, joka rätisee epäilyttävästi korvan vieressä. Testien pituus ei ole mikään indikaattori, testasivathan intialaisetkin INSAS-fiaskoaan vuositolkulla mutta tulos oli silti perseestä.

Beretta on tosiaan suuri asevalmistaja varsinkin haulikoiden ja pistoolien saralla, mutta rynnäkkökiväärien valmistajana melko tuntematon.

Beretta on valmistanut Italian armeijan sotilasaseet 50-luvulta lähtien (BM59, AR70, ARX160), joten kokemusta löytyy.
 
ironside kirjoitti:
Teleskooppiperä on käytännössä paljon parempi kuin taittoperä, jolle on kaksi asentoa. Käsivarret kun ovat ihmisillä eri mittaiset, ja kuorman kanssa ampuma-asento vaihtelee koko ajan. Taittoperän ainoa etu, lyhyempi pituus, ei ole sekään ongelma jos ei istuta venäläisessä sardiinipurkissa: mahtuihan se täysimittainen Vapauden oikea käsi, FAL, rynnäkkövaunuihinkin. Molempikätisiä hallintalaitteita ei ole rynkyssäkään, ja M4-ratkaisussa ergonomia on aivan eri planeetalta verrattuna Kalashnikov-klooneihin. Hylsynpoistosuunnan vaihtaminen on asia mikä vaivaa käytännössä kaikkia sotilasaseita poislukien FAMAS, ARX-160, Tavor ja FN2000 (muistini mukaan). Kenttävaihdettavaa piippua ei ole muualla kuin tuossa Berettassa tullut edes vastaan, ainakaan silmiin ei ole moista osunut.

Totta, otan mieluummin itsekin teleskooppiperäisen kuin taittoperäisen aseen mutta kaikista mieluiten otan molemmat ominaisuudet samaan aseeseen. Se on mahdollista monessa aseessa. Itse pidin - ja pidän jatkossakin jos mahdollisuus tarjoutuu vielä - ajoneuvossa perän pitkänä RK:ssa, koska jos tulisi tilanne että ajoneuvosta pitäisi poistua nopeasti ampuen niin taittoperän kääntäminen olisi aivan turha vaiva ko. prosessissa. Kaikki tosin eivät ajattele samoin, heistä aseen saa paremmin auton ikkunasta tms. ulos tarvittaessa suojatulen (metelin) luomiseksi tappoalueelta poistuessa ja sitä pystyy pitämään paljon lähempänä itseä.

Molempikätisten hallintalaitteiden ongelma on myös RK:ssa, ei pelkästään M4:ssa (AR-15). Minulla oikealta puolelta ampuvana ei ole mitään ongelmaa M4:n hallintalaitteiden kanssa. Eri asia vasemmalta puolelta ampuvilla. Molempien ergonomiassa on parantamisen varaa. Parempi toki M4 on kuin RK ergonomian kannalta. Myös AUGissa voi vaihtaa heittopuolta, tosin se vaatii erillisen lukon. FN2000:n suurin etu on se, että hylsyt poistuvat eteenpäin eikä erillisiä toimenpiteitä vaadita poistopuolen vaihdon suhteen. Esimerkiksi FN SCARissa, Robinson Armament XCR:ssä ja Remington ACR:ssä Beretan lisäksi voi vaihtaa piipun näppärästi, samoin myös hieman vanhemmassa Steyr AUGissa. En pidä ominaisuutta kuitenkaan kovin tärkeänä rynnäkkökivääreissä.
 
ironside kirjoitti:
Taittoperän ainoa etu, lyhyempi pituus, ei ole sekään ongelma jos ei istuta venäläisessä sardiinipurkissa: mahtuihan se täysimittainen Vapauden oikea käsi, FAL, rynnäkkövaunuihinkin.

Mitä ongelmia sinulle on aiheutunut kiinteäperäisen rynnäkkökiväärin kanssa 'venäläisessä sardiinipurkissa'? TAK-85 ja PKM ovat sen kokoluokan aseita että niitä voi minusta pitää pitkinä BMP:ssä tai MT-LBV:ssä kuljetettaviksi mutta rynnäkkökivääri kulkee siellä ihan nätisti myös perä suorana. Ainoat Kalashnikovin edut ovat parempi sopivuus kalotteihin ja vaunussa oleviin rynnäkkökiväärin pidikkeisiin, joilla ei ole juurikaan käytännön merkitystä kotimaisessa käytössä. Vaunujen sisältä ei juuri ammuta ja rynnäkkövaunujen / kuljetusvaunujen miehistöllä ei ole rynnäkkökiväärejä henkilökohtaisina aseina.
 
juhapar kirjoitti:
Käsi ylös, jotka ovat ampuneet PV:n kiinalaisvalmisteisella _rynnäkkökiväärillä_!

Vasen vai oikea?

Kursailematon, hyvin poskelle nouseva, minun mittoihini kivasti taipuva, selkeä, toimiva, riittävän tarkka siihen mihin se on tarkoitettu. Rekyyli pompsauttaa enemmän kuin 223:t, mutta ero on pieni. Lippaat sujahtavat lupsakasti paikoilleen, varmistin on tuttu ja turvallinen. D.

Hinta on sellainen, että isokin armeija kyetään varustamaan toimivalla käsiaseella. Polttaa hyvää patruunaa eikä ole järjettömän painava.

Nopeaan ammuntaan sopii paremmin kuin suomirk. Mielipide.
 
Heikkilä kirjoitti:
Mitä ongelmia sinulle on aiheutunut kiinteäperäisen rynnäkkökiväärin kanssa 'venäläisessä sardiinipurkissa'?

Ei mitään, mutta loppukäyttäjäkokemus venäläiskärryistä perustuu yhteen (1) kertaan BMP-1:n loosterissa, ja siellä oli mies- ja ryhmäkohtaisen rojun kanssa aivan helvetin ahdasta. Silloin olisi voinut taittoperästä olla hyötyä että saisi torrakon aseteltua mukavasti. Venäläisvehkeiden ergonomia kun on jotain mikä tapahtuu toisille, ei heille, kaikki mikä pienentää kuljetettavan tavaran kokoa on hyvästä. S-sarjan taittoperä-AK:than kehitettiin juuri mekanisoidulle jalkaväelle.

Bankkuun, joka meikäläisen ratsuna toimi muun inttiajan, sen sijaan sopi kaikki suurin piirtein käytännöllisesti.
 
ironside kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
Mitä ongelmia sinulle on aiheutunut kiinteäperäisen rynnäkkökiväärin kanssa 'venäläisessä sardiinipurkissa'?

Ei mitään, mutta loppukäyttäjäkokemus venäläiskärryistä perustuu yhteen (1) kertaan BMP-1:n loosterissa, ja siellä oli mies- ja ryhmäkohtaisen rojun kanssa aivan helvetin ahdasta. Silloin olisi voinut taittoperästä olla hyötyä että saisi torrakon aseteltua mukavasti. Venäläisvehkeiden ergonomia kun on jotain mikä tapahtuu toisille, ei heille, kaikki mikä pienentää kuljetettavan tavaran kokoa on hyvästä. S-sarjan taittoperä-AK:than kehitettiin juuri mekanisoidulle jalkaväelle.

Bankkuun, joka meikäläisen ratsuna toimi muun inttiajan, sen sijaan sopi kaikki suurin piirtein käytännöllisesti.

Jotenkin tuntuu tuo venäläisten vaunujen ahtauden haukkuminen olevan sitä äänekkäämpää, mitä vähemmän niiden kanssa on pelattu. Hyvä jos olet kuitenkin kerran istunut BMP-1:n takapenkille, se on kuitenkin yhden kerran enemmän kuin useimmilla haukkujilla.

BMP-1/2 on ahdas länsimaisella mittapulla mutta se ei johdu siitä rynnäkkökivääristä eikä RK:n taittaminen minusta sanottavasti auttanut. Itse asiassa RK62 oli minusta parhaiten siellä perä suorana ja perä lattiaa vasten pystyssä piippu sivuseinällä ylhäällä kulkevaa raitisilmaputkea vasten tuettuna tai takaoven ja sivuseinän väliseen nurkkaan tuettuna jos istuu ovipaikalla. Silloin se ase ei heilu eikä sen painoa tarvitse kannatella ja siitä saa jopa vähän tukea. Ehkä niiltä kauimpana ovelta olevilta penkeiltä jalkauduttaessa taitettu ase olisi hitusen helpompi käsitellä sillä hetkellä kun liikutaan vaunun sisällä, mutta ei siitä käytännössä etua ole koska se perä pitää sitten kuitenkin heti avata kun tullaan ulos. Toki Suomesssakin oli panssarijääkärien (PsPr:n aikaa) ja muiden bemarilla kulkevien joukkojen henkilökohtaisena aseena 7,62 RK54 TP, mutta vaunujen kanssa liikkuvat moottoripyörätiedustelijat ja SPOLit, laskuvarjojääkärit ym. varmaan hyötyvät siitä taittoperästä enemmän. Eihän taisteluvaunujenkaan mukana tuleva AK-47 (1 ase per vaunu) ole taittoperäinen.

Sen sijaan bemarissa kuljetettavan joukon konekiväärien ja tarkkuuskiväärien perät olisivat kernaasti saaneet olla taitettavia, ne kun ovat itsessään pitkiä aseita.

Mitä RK54:n tähtäimiin lyhyellä matkalla ammuttaessa tulee (kiinalaisella RK56:lla en ole ampunut, mutta eiköhän siinä ole samanlaiset), niin minusta ne olivat samaa luokkaa tai jopa huonommat (minulle) kuin RK62:n hämärätähtäimet. Ehkä tämä on yksilöllistä mutta minusta RK54:n tähtäimen hahlo on liian pieni ja liian kaukana silmästä. Se aseen alle taittuva kuokkaperä on myös oman kokemuksen perusteella huonon muotoinen RK62 putkiperään ja RK54:n puutukkiin verrattuna.
 
ironside kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
Usko, toivo ja rakkaus. nehän eivät tunnetusti kuole koskaan! Epäilemättä asetta on tosiaan testattu vuodesta 2008 lähtien ja ehkä todettu hyväksi tai riittäväksi puutteineen. Israelilaiset testasivat TAVORia 1990-luvulta lähtien (projekti alkoi 1991) ja kenttäkokeet 1999-2002 ja jonkin aikaa meni siitä kun ase saatiin palveluskäyttöön sopivaksi. Aika pitkään meni

Koska uusi kivääri oli IDF:n listalla aika alhaalla: maassa oli valtavasti käyttökelpoisia M16- ja CAR-15-sarjan aseita, joista sikäläiset sotilaat muuten tuntuvat pitävän enemmän kuin Tavorista, joka rätisee epäilyttävästi korvan vieressä. Testien pituus ei ole mikään indikaattori, testasivathan intialaisetkin INSAS-fiaskoaan vuositolkulla mutta tulos oli silti perseestä.

Beretta on tosiaan suuri asevalmistaja varsinkin haulikoiden ja pistoolien saralla, mutta rynnäkkökiväärien valmistajana melko tuntematon.

Beretta on valmistanut Italian armeijan sotilasaseet 50-luvulta lähtien (BM59, AR70, ARX160), joten kokemusta löytyy.

Eiköhän se ole tottumiskysymys ampua Bullbup aseella jos on ampunut aikaisemmin perinteisellä liipasin-lipas-piippu aseella. Future Weapons-ohjelmasarjassa Israelilainen asekouluttaja sanoi että nuoremmat sotilaat pitävät TAVORista enemmän koska todennäköisesti heillä ei ole rutiinia AR-15/M4 typpisten aseiden käsittelyssä kuin kokeneimmilla veteraaneilla. Aika pitkälti laskisin normaaliksi muutosvastarinnaksi tuon asenteen kun "tuttu ja turvallinen" asemalli vaihtuukin aivan uuteen. Sama ilmiö toistuu asiassa kuin asiassa.

Britit ja Ranskalaiset on kuitenkin käyttäneet jo 1980-luvun alusta Bullbup-ratkaisua armeijoidensa taistelukivääreissä, joten ei ne hirveän vaarallisia ja huonoja voi olla.

Israel’s Tavor Assault Rifle (TAR-21) gives the bullet to U.S. made M-16
Posted by Mc Parry on July 24th, 2009

SHIVTA, Israel — Fondly patting his dust-covered rifle at the end of day-long shooting practice, Israeli platoon commander Afik Soher says he wouldn’t replace it with any other. Israel’s army is gradually phasing out the veteran US-made M-16 assault rifle in favour of the modern, home-produced Tavor, which has become a symbol of pride for the Givati infantry brigade where it first became standard issue.

“It’s a great gun and I wouldn’t trade it for anything,” Soher says. Malfunctions cut short earlier attempts to introduce it to troops and the weapon was used on a wide scale for the first time during this year’s war in the Gaza Strip, when it performed with no reported problems.

“For someone who has also had an M-16, I must say that I would recommend to assign new recruits with the Tavor,” says Guttel.
“It was built on the basis of an existing rifle but included modifications and improvements of the M-16′s flaws, such as fitting it for left-handed (people), a short weapon that better fits urban warfare but that can still fire long distances.”

Sheves says replacement of the M-16 with the Tavor reflects the change in warfare in the 20th and 21st centuries. ”The M-16 is a very veteran rifle that was developed in the early 1960s. It is a good rifle but the needs in the battle field have changed. The M-16 was a good fit for warfare in the 1960s and 1970s that involved open areas and fortified targets. The Tavor is better fitted than the M-16 to the modern battle field,”
http://www.armybase.us/2009/07/israels-tavor-assault-rifle-tar-21-gives-the-bullet-to-u-s-made-m-16/

Minusta tuo TAR-21 voisi olla hyvä vaihtoehto meille jos hinta olisi kohtuullinen. Ase on kompakti ja pitkäpiippuinen ja näppärämpi käytellä ajoneuvojen sisällä, asutuskeskuksissa, risukoissa jne.
Siihen saa kaikenmoista roinaa mukaan kuten nyky-aseissa kuuluu ollakin. Lisäksi se on taisteluissa testattu. Oikea- ja vasenkätisille on saatavissa oma mallinsa.
TAR-21:ssa voi myös kääntää hylsynpoiston oikealle tai vasemmalle.
 
ironside kirjoitti:
Beretta on valmistanut Italian armeijan sotilasaseet 50-luvulta lähtien (BM59, AR70, ARX160), joten kokemusta löytyy.

Tuo mainitsemasi BM 59 oli lisenssillä Italiassa valmistettu Garand M1 kiväärin kopio. Tuskin ansaitsee kovin suurta innovaatiomainintaa valmistaa lisenssituotteita. Muutoin Kiinalaiset ja Turkkilaisetkin olisivat loistavia suunnittelijoita ja asetuottajia jos tuo olisi meriitti.

AR-70:ä ei tietääkseni ole kovin suurissa määrissä myyty ulkomaille ja sen maine tuskin yltää lähellekkään muita saman aikakauden tuotteita (Ak-47, M-16, G3).
Ei kyllä tätä taustaa vasten kovin paljon vakuuta tuo Italialaisten osaaminen rynnäkkökiväärien saralla. Haulikoiden ja pistoolien osalta asia on ihan eri, mutta sitten puhutaan ihan eri asetyypistä, joita ei voi rynkkyyn verrata.

Muuten onhan tsekeissäkin valmistettu rynkkyjä kuten vz.58, joita on tuotettu paljon enemmän kuin Italo-rynkkyjä konsanaan.
 
Einomies1 kirjoitti:
Eiköhän se ole tottumiskysymys ampua Bullbup aseella jos on ampunut aikaisemmin perinteisellä liipasin-lipas-piippu aseella. Future Weapons-ohjelmasarjassa Israelilainen asekouluttaja sanoi että nuoremmat sotilaat pitävät TAVORista enemmän koska todennäköisesti heillä ei ole rutiinia AR-15/M4 typpisten aseiden käsittelyssä kuin kokeneimmilla veteraaneilla. Aika pitkälti laskisin normaaliksi muutosvastarinnaksi tuon asenteen kun "tuttu ja turvallinen" asemalli vaihtuukin aivan uuteen. Sama ilmiö toistuu asiassa kuin asiassa.

Britit ja Ranskalaiset on kuitenkin käyttäneet jo 1980-luvun alusta Bullbup-ratkaisua armeijoidensa taistelukivääreissä, joten ei ne hirveän vaarallisia ja huonoja voi olla.

Minusta tuo TAR-21 voisi olla hyvä vaihtoehto meille jos hinta olisi kohtuullinen. Ase on kompakti ja pitkäpiippuinen ja näppärämpi käytellä ajoneuvojen sisällä, asutuskeskuksissa, risukoissa jne.
Siihen saa kaikenmoista roinaa mukaan kuten nyky-aseissa kuuluu ollakin. Lisäksi se on taisteluissa testattu. Oikea- ja vasenkätisille on saatavissa oma mallinsa.
TAR-21:ssa voi myös kääntää hylsynpoiston oikealle tai vasemmalle.

Tavor on n. 300 grammaa painavampi kuin M4, tosin se on 3 cm:ä lyhyempi kuin M4 lyhimmällä perän asetuksella (lyhintä voi ihan hyvin käyttää liivit päällä asutuskeskuksissa varsinkin punapisteen kanssa). Joten hirveän paljon pienempää siluettia se ei muodosta, kuten mainostetaan. Lisäksi se kärsii samasta ongelmasta kuin kaikki bullpup-aseet, takapainoisuudesta. Lisäksi bullpup-aseen käyttäminen lähitaistelussa on vaikeampaa, koska pistoolikahva sijaitsee edempänä. Oikea- ja vasenkätisille ei ole saatavissa omaa malliaan vaan aseen voi itse määritellä kummalle puolelle haluaa hylsynpoiston.

Tavorin edut asutuskeskuksissa ovat kyseenalaisia, koska jos ampumapuolta vaihtaa oikeaoppisesti siivutettavan kulman ilmestyessä väärästä suunnasta niin ase heittäisi hylsyn suoraan poskeen (auts!) ja jumittaisi tod. näk. koko aseen. Ainoa bullpup-ase kaliiberissa 5.56x45, joka ratkaisee tämän ongelman on FN 2000, joka syöttää hylsyt poistoputkeen, josta ne poistuvat eteenpäin. Vaihtoehtoja eteenpäin ja sivuheitolle on alaspäinheitto, FN P90. Vaikka Tavorissa ja monissa muissa bullpup-aseissa voi vaihtaa hylsyn syöttösuuntaan, ei se onnistu ilman kenttäpurkua. Kukaan ei alkaa purkaamaan asettaan, että saa tietyn kulman pienemmällä siluetilla siivutettua. Ongelman väärän puolen siivutuksesta voi ratkaista kääntämällä itseään takakenoon ja etenemällä mutta joka tapauksessa se on epästabiili asento ampua, raskaa toistaa kokoajan ja paljastaa enemmän kuin aseen puolen vaihto. Aseen käyttäminen molemmilta puolilta on ihan peruskauraa, ei kamppailulajeissakaan harjoitella vain toisen puolen liikkeitä.

Jos bullpup-rakenne olisi täysin aukoton olisi erikoisjoukoille tilattavat aseet tod. näk. sellaisia tai erikseen perusmalleista muunneltuja, silti oli kyseessä sitten britit, ranskalaiset, aussit, itävaltaiset tms. niin heidän erikoisjoukkonsa suosivat ihan perinteisiä aseita, esim. M4:sta, juuri aiemmin mainituista syistä. Bullpup-aseet eivät koskaan tule lyömään itseään lävitse niin kauan kuin ne eivät poista hylsyjä eteepäin tai käytä hylsytöntä ammusta (G11).

Einomies1 kirjoitti:
Tuo mainitsemasi BM 59 oli lisenssillä Italiassa valmistettu Garand M1 kiväärin kopio. Tuskin ansaitsee kovin suurta innovaatiomainintaa valmistaa lisenssituotteita. Muutoin Kiinalaiset ja Turkkilaisetkin olisivat loistavia suunnittelijoita ja asetuottajia jos tuo olisi meriitti.

AR-70:ä ei tietääkseni ole kovin suurissa määrissä myyty ulkomaille ja sen maine tuskin yltää lähellekkään muita saman aikakauden tuotteita (Ak-47, M-16, G3).
Ei kyllä tätä taustaa vasten kovin paljon vakuuta tuo Italialaisten osaaminen rynnäkkökiväärien saralla. Haulikoiden ja pistoolien osalta asia on ihan eri, mutta sitten puhutaan ihan eri asetyypistä, joita ei voi rynkkyyn verrata.

Muuten onhan tsekeissäkin valmistettu rynkkyjä kuten vz.58, joita on tuotettu paljon enemmän kuin Italo-rynkkyjä konsanaan.

Se, että jossakin maassa on valmistettu jotain asetta joskus ja sen jälkeen miettimällä tulevaisuuden asevalmistusta olisi aivan sama kuin vertaisi nykyisten Skodien laatuja sillä perusteella mitä ne ennen olivat tai uskoisi etteivät meksikolaiset osaa valmistaa autoja, kun siellä ei aiemmin ole omalla merkillä valmistettu autoja. Ihmiset kuolevat ja syntyvät, tieto ja investoinnit eivät tunne rajoja.

Haulikot, kiväärit, pistoolit yms. ovat vain mekaanisia laitteita kuten vaikkapa kellot, traktorit ym. Jokaisen valmistus ja suunnittelu vaatii ihmisiä, joilla on projektinjohtamis- ja insinööritaitoja. Sellaisia koulutetaan koko ajan joka maassa, joskus lykästään paremmin että tietyt ihmiset ovat tietyissä paikoissa ja saavat aikaan enemmän kuin toiset. AK:n, M16:n, FAL:n ja G3:n levinnäisyys kertoo enemmän ko. aseita valmistaneiden maiden kauppa-, ulko- ja sotilaspoliittisista tavoitteista kuin aseiden teknisestä ylivertaisuudesta niihin malleihin verrattuna jotka jäivät vain yhden tai parin maan kansalliseen puolustukseen.
 
Nuhhin vähän pilkkua, einomies: mainitset, että nykyaseessa pitää olla kaikenlaista roinaa päällä. Mitä siinä ehdottomasti pitää olla päällä ollakseen uskottava taistelukalu?
 
Einomies1 kirjoitti:
ironside kirjoitti:
Beretta on valmistanut Italian armeijan sotilasaseet 50-luvulta lähtien (BM59, AR70, ARX160), joten kokemusta löytyy.

Tuo mainitsemasi BM 59 oli lisenssillä Italiassa valmistettu Garand M1 kiväärin kopio. Tuskin ansaitsee kovin suurta innovaatiomainintaa valmistaa lisenssituotteita. Muutoin Kiinalaiset ja Turkkilaisetkin olisivat loistavia suunnittelijoita ja asetuottajia jos tuo olisi meriitti.

AR-70:ä ei tietääkseni ole kovin suurissa määrissä myyty ulkomaille ja sen maine tuskin yltää lähellekkään muita saman aikakauden tuotteita (Ak-47, M-16, G3).
Ei kyllä tätä taustaa vasten kovin paljon vakuuta tuo Italialaisten osaaminen rynnäkkökiväärien saralla. Haulikoiden ja pistoolien osalta asia on ihan eri, mutta sitten puhutaan ihan eri asetyypistä, joita ei voi rynkkyyn verrata.

Muuten onhan tsekeissäkin valmistettu rynkkyjä kuten vz.58, joita on tuotettu paljon enemmän kuin Italo-rynkkyjä konsanaan.

BM-89 ei muuten ollut Garandin kopio vaan siihen perustuva ase aivan samoin kuin M-14. Garand oli kaliiperissa .30-06 ja ampui itselataavaa kertatulta. Bm-59 ja M-14 taas kaliiperissa .308 ja omasivat kertatulen lisäksi myös sarjatulioption. Useissa lähteissä BM-59 mainitaan paremmaksi edelleenkehitelmäksi Garandista kuin M-14 ja etenkin sarjatulella sen käytettävyys oli parempi.
Italialaiset valmistivat toki esin Garandin lisenssikopiota, mutta kehittivät sitten BM-59:n (josta muuten on olemassa useita eri tuotantoversioita).
Jos taas ulkomaille myymistä pidetään meriittinä, niin sen perusteella voitaneen tuomita sellaiset aseet L85 eli SA-80 ja FAMAS sekä Tavor täysin. FN:n eri versioita ja Cetmeä taas on myyty paljon. Samoin HK:n eri verisioita. SIG:n aseita taas heikommin jne. Historia tuntee on usieta huipputuotteita, joiden myynti on pientä erilaisita syistä. Taas aivan surkeitakin tuotteita on myyty miljoonia kappaleita. Aseteollisuus ei ole tässä kohtaa poikkeus.
 
Einomies1 kirjoitti:
AR-70:ä ei tietääkseni ole kovin suurissa määrissä myyty ulkomaille ja sen maine tuskin yltää lähellekkään muita saman aikakauden tuotteita (Ak-47, M-16, G3).
Ei kyllä tätä taustaa vasten kovin paljon vakuuta tuo Italialaisten osaaminen rynnäkkökiväärien saralla.

Itse taisit aikeisemmin ehdottaa ruotsalaisten Ak 5 kivääriä? FNC:n vientimenestys ei juuri ole sen kummempi kuin tuon AR-70 systeemin.
 
baikal kirjoitti:
Nuhhin vähän pilkkua, einomies: mainitset, että nykyaseessa pitää olla kaikenlaista roinaa päällä. Mitä siinä ehdottomasti pitää olla päällä ollakseen uskottava taistelukalu?

Tosi seikkahan on se, että Tavor ja oikeastaan kaikki bullpupit ovat vähemmän modulaarisia lisälaitteille kuin perinteiset aseet, koska niiden etupää on lyhyempi ja siihen mahtuu vähemmän kiskoa ja täten tarpeellisia tai tarpeettomia lisäosia.

Kuten itse olen aiemminkin maininnut seuraavan rynnäkkökiväärin hankinnassa lisälaitteet tod. näk. maksavat enemmän kuin itse ase. Optiset tähtäimet ovat peruskauraa nykyaseissa ja sen lisäksi ainakin kaikille operatiivisissa joukoissa oleville jalkaväkitaistelijoille pitäisi saada henk. koht. yönäkökyky, joten ase kaipaa infrapunaosoitinta ja/tai yönäkölaitteeseen yhteensopivaa eteen asennettua punapistetähtäintä (lähes kaikki). Mieltymysten mukaan jokaisessa aseessa pitäisi olla myös mahdollisuus saada mukaan etukahva ja nopeasti irroitettava taktinen valo. Etujalkoja, parempaa optiikkaa, 40 mm kranaatinheittimiä jne. pitäisi jakaa tehtävän mukaan.
 
baikal kirjoitti:
Nuhhin vähän pilkkua, einomies: mainitset, että nykyaseessa pitää olla kaikenlaista roinaa päällä. Mitä siinä ehdottomasti pitää olla päällä ollakseen uskottava taistelukalu?

No eikös siinä pidä olla nykyään kaikki moottorisahan ja tehosekoittimen väliltä :D ?
Nojoo, tarkoitin tietty punapistettä, laser-osoitinta, taktista valoa yms.yms.
Ilman niitä ase ei ole ase eikä mikään!

Kunhan vaan pidetään huoli että niitä paristoja ja akkuja sekä elektroniikka-asentajia löytyy rintamalta tarpeeksi.

Noissa Commandon vastineissa oli asiaa enemmän kuin tarpeeksi, joten siinäpä vastauksia. Nyt täytynee hiipiä takavasemmalle ja tunnustaa että minä en tiedä tarpeeksi tai oikeastaan hevon vi..ua rynsestereistä kun omistan vaan muutaman haulikon ja metsästyskiväärin.

Fiksummat jatkakoon keskustelua....ugh!
 
Einomies1 kirjoitti:
Kunhan vaan pidetään huoli että niitä paristoja ja akkuja sekä elektroniikka-asentajia löytyy rintamalta tarpeeksi.

Esim. Aimpointin punapistetähtäin (CompM4) yhdellä AA-paristolla kestää 8 vuotta sen jäädessä vahingossa päälle (ei tosin kirkkaimmalla pisteellä). Suosituimmat rynsestisotakiikaritähtäimet (Trijicon) saavat valon ristikkoonsa tritiumista yöllä (puoliintumisaika yli 12 vuotta) ja päivällä valokuidusta, joten paristoja ei tarvita. Yönäkölaitteet toimivat tyypillisesti yhdellä 1,5 V AA alkariparistolla 30 tuntia ja litiumilla jopa 60 tuntia. Infrapunaosoittimet syövät jonkin verran enemmän virtaa mutta eipä niitä sen vertaa tulla käyttelemäänkään että ensimmäisenä niistä loppuu paristot. Tärkeintä on taata paristoja yönäkölaitteelle ja taskulampulle (ledi sellaiselle). Elektroniikka-asentajaa ei sentään tarvita, jokainen osaa kohdistaa aseensa varmasti sekä vaihtaa paristot eikä tälläisiä vehkeitä, jotka on tehty ilma- ja vesitiiveiksi kannata kentällä availlakaan kuin paristokotelon osalta.
 
Vaikka asevelvollisuusarmeijan janttereilla ja ammattiarmeijan operaattoreilla voi olla erilaisia vaatimuksia aseelle, on varmasti helposti löydettävissä molemmille sopiva konfiguraatio.

Nykyään kun kerran on saatavissa aseita joissa on molemmankätiset kontrollit, on sellaisen hankkiminen suotavaa. Porukassa kun on aina jonkin verran niitä vasemmalla silmällä sihtaajia. En tiedä opetetaanko varusveijareita nykyään ampumaan molemmilta puolilta, mutta tämähän on ihan perushuttua ammattilaisille. Bullpupit F2000:sta lukuunottamatta ovat kelvottomia tässä.

ARX-160 on siinä mielessä mukava että hylsyjen poistosuunnankin saa vaihdettua kätevästi.

Hankittavan aseen tulis olla mielestäni seuraavanlainen, vaatimukset:

* perinteinen layout
* karbiinipituinen (14,5" - 16" piippu)
* kevyt
* teleperä
* ei kiinteitä tähtäimiä, sen sijaan kiskossa kiinni optinen tähtäin (ACOG/Specter DR/Aimpoint) + BUIS
* mahdollisuus kranaatinlaukaisimen kiinnittämiseen
* hyvä kolmipistehihna

Nice to have:

* kaikki molemmankätiset kontrollit
* taittuva teleperä
* kiskoa myös etukädensijassa, jossa kiinni...
* grip podin tyylinen etukahva
 
Ihan hyvä lista, itse kuitenkin olen aikoja sitten luopunut kolmipistehihnasta, ne ovat monimutkaisia putkiaivoilleni ja eivät mielestäni tuo nopeutta yhtään. Tärkeää toki olisi päästä eroon intin nykyisistä nahkahihnoista. Toisaalta tykkään myös aseista, joissa perä on kapea, auttaa nostoissa. Esim. HK416:n tyylinen perä on mielestäni turhan läski ja tulee tielle liikaa. Paristojen säilyttämiseen ko. tyyliin perät toki ovat mieluisia. Perän suunnittelussa voi ottaa tämän huomioon ja törkätä paristot esim. perän sisälle tai alareunaan. Tärkeää olisi, että paristoja vaativien laitteiden paristotyypit yhdennettäisiin, jotta tarvitsisi olla vain yhdessä paristotyypissä kiinni. Se mitä Beretan perä mielestäni kaipaisi saattaisi olla säädettävä poskipakka korkeussuunnassa FN SCAR:n tapaan.

Kranaatinheittimestä sanoisin sen verran että olisi hyvä ainakin kokeilla sellaista versiota, jossa liipaisin ei ole liipaisin käyttäen rynnäkkökiväärin lipasta pistoolikahvana vaan että laukaisin olisi painike esim. tukikäden sormilla painettavissa normaalia otetta käyttäen.

Gripodi olisi tyylikäs ja kiva varuste niin kauan kuin lippaat (olettaen että kaliiberi on 5.56x45) eivät ole H&K:n veroisia ja muutenkin kiinnityssysteemi, lippaiden tiiveys kuiluun jne. eivät ole sillä tasolla, että uskaltaisi ottaa lipastukea maasta. Mutta todellakin hyvä lisäys, joka ei ole käsittääkseni aiemmin tullut vastaan. Toki Gripodia tai etukahvaa käytettäessä pitäisi myös opettaa sen edut, erilaiset asennot, onko peukalo vasemmalla puolella helpottaen kontrollia ampumisen aikana vai oikealla puolella tarjoten paremman kantoasennon (olettaen että ampuu oikealta puolelta esimerkissä).

Myös yksi konseptin ideoista voisi olla kaliiberin vaihtomahdollisuus, esim. alakerrassa laukaisukoneiston ympärillä oleva runko ja lipaskuilu olisivat erillisiä komponentteja ja tarpeeksi väljissä mitoissa, että yksi ase voitaisiin tarvittaessa vain lipaskuilua, piippua, lipasta ja lukkoa vaihtaen vaihtaa eri kaliiberiksi, koska 5.56x45 NATO ei ole ikuinen ja sama konsepti (hallintalaitteet jne.) olisi mahdollisimman sopiva ja samanlainen tulitukikiväärissä (esim. 7.62x51), joka olisi varustettu etujaloilla ja pitemmän matkan työskentelyn mahdollistavalla optiikalla.

Kaikki olemassaolevat ratkaisut ovat jo olemassa, ne ovat vain eri kivääreissä mutta niitä kokoamalla yhteen aseeseen olisi mahdollista saada erittäin hyvä ase nykyisellä tietämyksellä kunnes OICW-konsepti tulee syrjäyttämään ne. Tämä vaatii vain muutoshalua ja rahaa. RK95:sta oli protyyppejä, joissa esim. varmistin oli vasemmalle puolelle siirretty (kuten myös kalashnikovien eräissä prototyypeissä) mutta olivat liian monimutkaisia päättäville tahoille, koska silloinhan olisi jouduttu kouluttamaan kahta eri varmistimen käyttötapaa...
 
commando kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
Kunhan vaan pidetään huoli että niitä paristoja ja akkuja sekä elektroniikka-asentajia löytyy rintamalta tarpeeksi.

Esim. Aimpointin punapistetähtäin (CompM4) yhdellä AA-paristolla kestää 8 vuotta sen jäädessä vahingossa päälle (ei tosin kirkkaimmalla pisteellä). Suosituimmat rynsestisotakiikaritähtäimet (Trijicon) saavat valon ristikkoonsa tritiumista yöllä (puoliintumisaika yli 12 vuotta) ja päivällä valokuidusta, joten paristoja ei tarvita. Yönäkölaitteet toimivat tyypillisesti yhdellä 1,5 V AA alkariparistolla 30 tuntia ja litiumilla jopa 60 tuntia. Infrapunaosoittimet syövät jonkin verran enemmän virtaa mutta eipä niitä sen vertaa tulla käyttelemäänkään että ensimmäisenä niistä loppuu paristot. Tärkeintä on taata paristoja yönäkölaitteelle ja taskulampulle (ledi sellaiselle). Elektroniikka-asentajaa ei sentään tarvita, jokainen osaa kohdistaa aseensa varmasti sekä vaihtaa paristot eikä tälläisiä vehkeitä, jotka on tehty ilma- ja vesitiiveiksi kannata kentällä availlakaan kuin paristokotelon osalta.

Paristot ja akut ovat huoltovarmuuden kannalta eräs hankalimmista jutuista, noin sivumennen sanoen.
 
baikal kirjoitti:
commando kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
Kunhan vaan pidetään huoli että niitä paristoja ja akkuja sekä elektroniikka-asentajia löytyy rintamalta tarpeeksi.

Esim. Aimpointin punapistetähtäin (CompM4) yhdellä AA-paristolla kestää 8 vuotta sen jäädessä vahingossa päälle (ei tosin kirkkaimmalla pisteellä). Suosituimmat rynsestisotakiikaritähtäimet (Trijicon) saavat valon ristikkoonsa tritiumista yöllä (puoliintumisaika yli 12 vuotta) ja päivällä valokuidusta, joten paristoja ei tarvita. Yönäkölaitteet toimivat tyypillisesti yhdellä 1,5 V AA alkariparistolla 30 tuntia ja litiumilla jopa 60 tuntia. Infrapunaosoittimet syövät jonkin verran enemmän virtaa mutta eipä niitä sen vertaa tulla käyttelemäänkään että ensimmäisenä niistä loppuu paristot. Tärkeintä on taata paristoja yönäkölaitteelle ja taskulampulle (ledi sellaiselle). Elektroniikka-asentajaa ei sentään tarvita, jokainen osaa kohdistaa aseensa varmasti sekä vaihtaa paristot eikä tälläisiä vehkeitä, jotka on tehty ilma- ja vesitiiveiksi kannata kentällä availlakaan kuin paristokotelon osalta.

Paristot ja akut ovat huoltovarmuuden kannalta eräs hankalimmista jutuista, noin sivumennen sanoen.

Senpä takia tuo PV:n käytössä oleva Trijiconin 3,5x suurentava kiikaritähtäin RK:hon onkin varsin hyvä peli, siinä kun ei ole sähkövirralle tarvetta.
 
Heikkilä kirjoitti:
baikal kirjoitti:
commando kirjoitti:
Einomies1 kirjoitti:
Kunhan vaan pidetään huoli että niitä paristoja ja akkuja sekä elektroniikka-asentajia löytyy rintamalta tarpeeksi.

Esim. Aimpointin punapistetähtäin (CompM4) yhdellä AA-paristolla kestää 8 vuotta sen jäädessä vahingossa päälle (ei tosin kirkkaimmalla pisteellä). Suosituimmat rynsestisotakiikaritähtäimet (Trijicon) saavat valon ristikkoonsa tritiumista yöllä (puoliintumisaika yli 12 vuotta) ja päivällä valokuidusta, joten paristoja ei tarvita. Yönäkölaitteet toimivat tyypillisesti yhdellä 1,5 V AA alkariparistolla 30 tuntia ja litiumilla jopa 60 tuntia. Infrapunaosoittimet syövät jonkin verran enemmän virtaa mutta eipä niitä sen vertaa tulla käyttelemäänkään että ensimmäisenä niistä loppuu paristot. Tärkeintä on taata paristoja yönäkölaitteelle ja taskulampulle (ledi sellaiselle). Elektroniikka-asentajaa ei sentään tarvita, jokainen osaa kohdistaa aseensa varmasti sekä vaihtaa paristot eikä tälläisiä vehkeitä, jotka on tehty ilma- ja vesitiiveiksi kannata kentällä availlakaan kuin paristokotelon osalta.

Paristot ja akut ovat huoltovarmuuden kannalta eräs hankalimmista jutuista, noin sivumennen sanoen.

Senpä takia tuo PV:n käytössä oleva Trijiconin 3,5x suurentava kiikaritähtäin RK:hon onkin varsin hyvä peli, siinä kun ei ole sähkövirralle tarvetta.

Aimpointti, Wild-Big, VV-2000 ja taktinen valo ym. taas tarviivat virtaa.
 
Back
Top