Millä tavalla Kalashnikovit polkevat teknisesti 60-luvulla, ko. ase otettiin Neuvostoliitossa käyttöön vuonna 1947. Tekniset ratkaisut on kopioitu monta kymmentä vuotta aikaisemmin ilmestyneistä aseista ja konsepti taas 40-luvun heiniä. On väärin vähätellä asetta iällä, koska se oli aikaansa edellä otettaessa käyttöön. Varsinkin, kun aseiden toimintatavoissa ei ole tapahtunut mitään suuria keksintöjä sitten herra Browningin uran pl. G11 ja hylsytön ammus.
Kalashnikoviin (muttei suomalaiseen) on helppo ja edullinen asentaa optiikkaa, siihen on useita vaihtoehtoja. Joko käytetään, kaasumännän suojaputken korvaajaa (Ultimak), sivujalkaa (myös suomalaiset) tai sitten takatähtäimeen ja rekyylijousen karaan (purkunappiin) kiinnittyvää ns. dogleg-tyyppinen kisko (esim. Kbs wz. 1996 Beryl ja muutamat kaupalliset lisäosat), jossa kansi voi olla tai ei ole erillinen osa.
Millä tavalla aito Kalashnikovi on ergonomialtaan huonompi kuin suomalainen RK? Eroa tuskin on, koska hallintalaitteet ovat täsmälleen samanlaisia mutta ennen kaikkea Kalashnikoveihin saa kaupasta suoraan osat tehdä siitä huomattavasti parempi. RK-62:een ja 95:een ei ilman Galilin osia ja asesepäntaitoja tehdä juuri mitään. Uudessa AK-103:n versiossa eli ns. 200-sarjassa on kiskoa kuin Pasilassa, siinä kovakromattu piippu, luotettavuutta on parannettu muihin Kalashnikoveihin verrattuna (esim. luisti & lukko) AK74:sta peräisin olevalla rakenteella ja ennen kaikkea ase ei ole painolla pilattu (vrt. RK95). RK-95:ssa on tosin suora perä, hieno juttu mutta ei taida oikein riittää kun samalla aseesta tuli liian etupainoinen.
Magpulin/Bushmasterin/Remingtonin ACR:llä on kyllä potentiaalia ja siitä varmasti saisi ulosmitattua taistelutehoa paljon enemmän kuin RK62/95/AKM -tyyppisistä aseista lisäämättä koulutusta mutta vähän epäilen että saako taistelutehoa taloudellisesti mitattuna samalla tavalla kuin esim. optiikkaa hankkimalla nykyisiin aseisiin. ACR:llä ei oikein tee mitään ilman optiikkaa ja optiikka maksaa vähintään saman verran kuin ase. Täytyy muistaa vanha viisaus, että aseeseen sopiva optiikkaa maksaa yleensä aseen tai kahden verran.
Reservin ampumataito on retuperällä. Minusta olisi hienoa, jos joka jampalle olisi jakaa ACR, optiikkaa, pimeännäkölaitteet, luotiliivit jne. Valitettavasti suurimmalla osalle reserviä ei ole jakaa edes makuupussia. Aika pienen joukon puuhasteluksi jäisi uusi ase.
Siitä tulikin mieleen, että olin tuossa taannoin kolme päivää kertausharjoituksessa ja harjoituksen taso näin aktiivisen reserviläisen kannalta oli surkea. Jos PV olisi käyttänyt nuo 230 euroa, jotka kuittasin harjoituksesta, esim. punapistetähtäimen hankintaan kertautettavan joukon omaa siviilireserviläisasetta omistamattomalle niin taisteluteho tositilanteessa varmasti olisi noussut paljon enemmän kuin kertaamalla joukkueen liikkumismuodot ja opettamaan sormi liipaisimella liikkumista (mutta varmistettuna) ja heittämällä legendaa, että aina osuu hyökkäyksessä 100 metrin päähän kun tipahtaa polville, ampuu ja sitten menee makuulle sivuttaissiirtymineen... Siis mitä vittua, minä ammun aika paljon enkä ole huono ampuja vaikka en pääsekkään kärkeen SRA:n SM-kisoissa ja minä en todellakaan osu aina 100 metrin päähän kun vauhtia on ja eikä edes kuolemanpelko jyskytä takaraivossa.
Kysymys on ennen kaikkea siitä mihin raha käytetään. Se on aikoinaan käytetty huonosti tulevaisuuden kannalta ja niiden ratkaisujen kanssa on elettävä. Mitä PV sitten ikinä keksikään suosittelen hankkimaan itselataavaa kertatulta ampuvan mallin ko. vempeleestä ja ellei se ole mahdollista niin edes samaa patruunaa ja lipasta käyttävän aseen. Sille aseelle saa tehdä haluamansa muutokset ja ennen kaikkea siihen on saatavissa lisäosia riippuen oman lompakon paksuudesta. Se myös mahdollistaa ampumataidon kehittämisen, PV ei sitä mahdollista eikä valtiovalta oikeastaan edes nykyisin halua että reserviläinen osaisi käyttää asetta.
Kalashnikoviin (muttei suomalaiseen) on helppo ja edullinen asentaa optiikkaa, siihen on useita vaihtoehtoja. Joko käytetään, kaasumännän suojaputken korvaajaa (Ultimak), sivujalkaa (myös suomalaiset) tai sitten takatähtäimeen ja rekyylijousen karaan (purkunappiin) kiinnittyvää ns. dogleg-tyyppinen kisko (esim. Kbs wz. 1996 Beryl ja muutamat kaupalliset lisäosat), jossa kansi voi olla tai ei ole erillinen osa.
Millä tavalla aito Kalashnikovi on ergonomialtaan huonompi kuin suomalainen RK? Eroa tuskin on, koska hallintalaitteet ovat täsmälleen samanlaisia mutta ennen kaikkea Kalashnikoveihin saa kaupasta suoraan osat tehdä siitä huomattavasti parempi. RK-62:een ja 95:een ei ilman Galilin osia ja asesepäntaitoja tehdä juuri mitään. Uudessa AK-103:n versiossa eli ns. 200-sarjassa on kiskoa kuin Pasilassa, siinä kovakromattu piippu, luotettavuutta on parannettu muihin Kalashnikoveihin verrattuna (esim. luisti & lukko) AK74:sta peräisin olevalla rakenteella ja ennen kaikkea ase ei ole painolla pilattu (vrt. RK95). RK-95:ssa on tosin suora perä, hieno juttu mutta ei taida oikein riittää kun samalla aseesta tuli liian etupainoinen.
Magpulin/Bushmasterin/Remingtonin ACR:llä on kyllä potentiaalia ja siitä varmasti saisi ulosmitattua taistelutehoa paljon enemmän kuin RK62/95/AKM -tyyppisistä aseista lisäämättä koulutusta mutta vähän epäilen että saako taistelutehoa taloudellisesti mitattuna samalla tavalla kuin esim. optiikkaa hankkimalla nykyisiin aseisiin. ACR:llä ei oikein tee mitään ilman optiikkaa ja optiikka maksaa vähintään saman verran kuin ase. Täytyy muistaa vanha viisaus, että aseeseen sopiva optiikkaa maksaa yleensä aseen tai kahden verran.
Reservin ampumataito on retuperällä. Minusta olisi hienoa, jos joka jampalle olisi jakaa ACR, optiikkaa, pimeännäkölaitteet, luotiliivit jne. Valitettavasti suurimmalla osalle reserviä ei ole jakaa edes makuupussia. Aika pienen joukon puuhasteluksi jäisi uusi ase.
Siitä tulikin mieleen, että olin tuossa taannoin kolme päivää kertausharjoituksessa ja harjoituksen taso näin aktiivisen reserviläisen kannalta oli surkea. Jos PV olisi käyttänyt nuo 230 euroa, jotka kuittasin harjoituksesta, esim. punapistetähtäimen hankintaan kertautettavan joukon omaa siviilireserviläisasetta omistamattomalle niin taisteluteho tositilanteessa varmasti olisi noussut paljon enemmän kuin kertaamalla joukkueen liikkumismuodot ja opettamaan sormi liipaisimella liikkumista (mutta varmistettuna) ja heittämällä legendaa, että aina osuu hyökkäyksessä 100 metrin päähän kun tipahtaa polville, ampuu ja sitten menee makuulle sivuttaissiirtymineen... Siis mitä vittua, minä ammun aika paljon enkä ole huono ampuja vaikka en pääsekkään kärkeen SRA:n SM-kisoissa ja minä en todellakaan osu aina 100 metrin päähän kun vauhtia on ja eikä edes kuolemanpelko jyskytä takaraivossa.
Kysymys on ennen kaikkea siitä mihin raha käytetään. Se on aikoinaan käytetty huonosti tulevaisuuden kannalta ja niiden ratkaisujen kanssa on elettävä. Mitä PV sitten ikinä keksikään suosittelen hankkimaan itselataavaa kertatulta ampuvan mallin ko. vempeleestä ja ellei se ole mahdollista niin edes samaa patruunaa ja lipasta käyttävän aseen. Sille aseelle saa tehdä haluamansa muutokset ja ennen kaikkea siihen on saatavissa lisäosia riippuen oman lompakon paksuudesta. Se myös mahdollistaa ampumataidon kehittämisen, PV ei sitä mahdollista eikä valtiovalta oikeastaan edes nykyisin halua että reserviläinen osaisi käyttää asetta.
