Uusi taistelijan ase

Mitä onko se hyvä puoli AK:n kanssa että se on halpa?

Jos AK maksaisi saman mitä AR, niin kukaan ei tietoisesti valitsisi AK:ta.

Ja ei, AK:n ergonomia ei ole hyvä. Tehokkuus: Silloin kun noita alettiin valmistaa ja korvata vanhempia kivääreitä, niin niihin verrattuna AK on epäilemättä tehokkaampi. Mutta nykyään markkinoilla on valtava määrä tehokkaampaa tavaraa tarjolla, ja useimmat niistä ovat myös muuten parempia.
 
Pakko työntää lusikka tähänkin soppaan.

Ensimmäiseksi, itse omistan AR:n, peltirunkoisen AK:n ja G3:n. Urheiluammunta-aseina. Kokemusta omistamisesta, ammunnasta, huoltamisesta, touhuamisesta ja fundeeraamisesta löytyy näillä aseilla 7-15 vuoden verran aseesta riippuen.

Toiseksi, minulla on kokemusta palvelusaseena AK:sta, varianttimuodossa (rk62/95) sekä myös G3:sta.

Kolmanneksi, AK:n parhaat ominaisuudet eivät tule ilmi siviilimäisessä ampumaurheilussa eikä mielestäni kenenkään pitäisi hankkia AK:ta jos tarkoituksena on hankkia kivääri ja harrastaa kivääriammuntaa. AK on konseptiltaan "avtomat", ei "vintovka" ja itse luonnehdin sitä "raskaaksi konepistooliksi". Ja karrikoiden kysyn, kuinka mielekästä on kivääriammunta puolimoottoriksi muutetulla raskaalla konepistoolilla, kun parempiakin vehkeitä tähän lajiin löytyy?

AK:n parhaat puolet tulevat esille pitkittyneissä vaikeissa maasto-olosuhteissa, joissa huollon tarpeen vähyys, huollon helppous, varaosien tarpeen vähyys ja yleinen toimintavarmuus nousevat yllättävään arvoon. Lisäksi peltirunkoiset AK:t ovat melko kevyitä ja lyhyitä aseita, yllättävän helppoja käsitellä. Tarkkuus on myös aivan riittävä yleiselle keppihelvetin alle 100m matkoille ja asutuskeskusnujuamiseen. Ei se niin toivoton ase ole kun usein kuulee, vaikka ampumaominaisuuksiltaan mukavampia ja ergonomisempia asemalleja on useita.

Omassa preferensseissä ja vaihtelevien kokemusten perusteella AR15:t, HK:n uudemmat "mäntäarskat" muunnelmineen, FN-SCAR:it sekä AK:t menevät kaikki kärkikastiin joiden kesken valinta ei välttämättä olisi helppo. Kuulopuheisiin ja luotettaviin arvioihin perustuen ottaisin mielummin AK:n kun Fa-maksen tai SA80:n, ja oman kokemuksen perusteella riemumielin mielummin minkä tahansa AK:n kun FAL:in tai G3:n.

Saa mieluusti olla eri mieltä. :D

PS. Laadukkaasti tehty peltirunkoinen AK, esimerkiksi Venäläinen tai Puolalainen, ei ole ollut niin "halpa" kun usein luullaan. Halvalla toki voi huonon tehdä, AK:ssakin suunnittelu, laadunvalvonta, laadukkaat materiaalit, laadukas osien käsittely sekä työstäminen tuppaa maksamaan, vaikka se kansandemokratiassa oltaisiin tehtykin.
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on kopioitu vuosia sitten Toimareista:

Tosimiehen kivääri: AR vai AK?

Tämä ikuisuuskysymys on jakanut kivääriampujia jo parin sukupolven ajan; Väitelyä käydään taukoamatta niin internetin keskustelupalstoilla kuin asekauppojen myyntipöytien ääressa. Aihe herättää kiihkeämpiä tunteita kuin presidentinvaalit. Elinikäiset ystävät lakkaavat puhumasta toisilleen, isät katkaisevat välit poikiinsa.

Löytääksemme viimein ratkaisun tähän sitkeään kiistaan lähestyimme asiaa tiukan tieteellisestä näkökulmasta vertaillen näiden kahden aseen ominaisuuksia sekä niiden omistajien tyypillisiä persoonallisuuspiirteitä käyttäen mittapuuna suomalaista standardikivääriä, Mosin-Nagantista kehitettyä pystykorvaa.

Tekemämme vertailu AK:n, AR:n sekä vertailustandardina toimivan pystykorvan (M-N) kesken:

AK: Säännöllisen asehuollon laiminlyönti ei huononna aseen luotettavuutta
AR: Vaatii päivittäisen puhdistussession ja laboratorioinstrumenteille suunnitellun erikoisöljyvoitelun toimiakseen luotettavasti.
M-N: Puhdistettu viimeksi Viipurissa kesäkuussa 1944

AK: Tarkkuus riittää osumaan ladon seinään mikäli ampuja on ladon sisällä.
AR: Tarkkuus riittää helposti osumaan ladon seinään puolesta kilometristä, luoti poimittavissa uusiokäyttöä varten talteen seinän vierestä.
M-N: Luoti lävistää naapurikylässä sijaitsevan ladon molemmat seinät.

AK: Luotettavia ja halpoja lippaita yleisesti saatavilla.
AR: Sekä luotettavia että halpoja lippaita saatavilla. Vielä ei ole päästy yksimielisyyteen siitä mitkä lippaat kuuluvat mihinkin ryhmään.
M-N: Mikä on lipas?

AK: Varmistimen vapauttaminen kuuluu kahden sadan metrin päähän taistelukentän melskeessä.
AR: Varmistimen voi vapauttaa äänettömästi sormenpäällä muuttamatta ampumaotetta.
M-N: Mikä v*tun varmistin?

AK: Kantohihnana halpa kangasnauha.
AR: Kantojärjestelmänä monipuolisesti säädettävä yhdeksästä pisteestä modulaarisesti kiinnittyvä aramidikuituinen taktinen hihnajärjestelmä.
M-N: Kantohinhnalla voidaan tarvittaessa hinata T-34 panssarivaunua.

AK: Pistimellä voi katkoa piikkilankaa.
AR: Pistimellä saa avattua makkarapaketin.
M-N: Pistin on kaksi kertaa pidempi kuin edellämainitut yhteensä.

AK: Voit ampua sormenmentävän reijän kymmentuumaiseen puunrunkoon.
AR: Voit ampua sadasta metristä siistejä pieniä reikiä Tulitikkuaskiin. Ammutut luodit voit siististi karistaa askista ampumaradan roskakoriin.
M-N: Piipunsuun paineisku kaataa kerralla kaikka radan platet ja popperit. Suuliekki sytyttää pahviset taulut alle sadan metrin etäisyydellä.

AK: Ammusten loputtua ase toimii kohtuullisen tehokkaana lähitaisteluvälineenä.
AR: Ammusten loputtua ase toimii hetken kärpäslätkänä.
M-N: Ammusten loputtua asetta voi käyttää menestyksellisesti nuijana, astalona, varstana, petkeleenä, airona, rautakankena, telttakeppinä ja polttopuuna.

AK: Rekyyli on miellyttävän mieto.
AR: Mikä rekyyli?
M-N: Rekyylin avulla voi vetää paikalleen edellisen laukauksen sijoiltaan iskemän olkapään.

AK: Kun taistelutähtäimen asetukset on kerran saatu kohdalleen niihin ei enää kosketa.
AR: Tähtäimet ovat hienostuneet mikrometriruuvein varustetut hienomekaaniset instrumentit jotka suorastaan huutavat jatkuvaa säätämistä.
M-N: Tähtäinasetukset riittävät kahteentoista kilometriin ja sitä on myös kokeiltu.

AK: Kaikki eivät opi ajamaan polkupyörällä tai soittamaan pianoa mutta kaikki voivat oppia käyttämään AK:ta ja taistelemaan jenkki-imperialisteja vastaan!
AR: Maalit usein polkupyörällä ajotaidottomia jotka eivät osaa soittaa pianoa.
M-N: Harmi että dinosaurukset ovat kuolleet sukupuuttoon.

AK: Aseeseen sopivaa itäpaukua saatavissa tuhansien patruunoiden parteissa kaikista asekaupoista.
AR: Juuri omaan aseeseen sopivan nalli-hylsy-ruuti-luoti yhdistelmän löytäminen on mielenkiintoinen haaste johon menee kokopäivätoimiselta kotilataajalta keskimäärin viidestä kahdeksaan vuotta.
M-N: Uusi erä patruunoita kaivettiin juuri esiin ukrainalaisesta pellosta

AK: Ollut käytössä 50 vuotta.
AR: Ollut käytössä 50 vuotta.
M-N: Kovassa käytössä 110 vuotta.

AK: Kaliperinvaihto vaihtamalla koko ase.
AR: Kaliperi-piippu vaihtoehtoja lukematon määrä.
M-N: Ovatko muut kuin 7,62x54R:t oikeasti kiväärinpatruunoita?

AK: Korjaustyökaluiksi riittävät pajavasara ja ruuvipenkki.
AR: Korjaukset tekee valtuutettu, valmistajan kurssittama ja kouluttama aseseppä puolen vuoden toimitusajalla. Takuu raukeaa jo vääränmerkkisen puhdistussillan käytöstä.
M-N: Onko tämmöinen joskus oikeesti särkynytkin?

AK: Ratakäynnin jälkeen fiilistelet katselemalla videoita Afganistanin sodasta.
AR: Ratakäynnin jälkeen rentoudut katselemalla ”Black Hawk Down:in”.
M-N: Ratakäynnin jälkeen ryömit kiropraktiolle.

AK: Voit varustella asettasi erilaisilla suujarruilla ja perillä.
AR: Varusteesi maksavat kolme kertaa sen mitä maksoit alunperin kivääristäsi.
M-N: Varusteet katosivat Äänislinnassa.

AK: Pinnoitettu epämääräisellä maalikerroksella joka onneksi kuluu nopeasti pois.
AR: Pinnoitettu hienostuneella keraamisella high-tech teflon-silikonipinnoitteella joka kehitettin alunperin avaruussukkulaa varten.
M-N: Pinnoitus rapisi pois Vuosalmella, tilalle tuli kranaatinsirpaleita.

AK: Asekaappisi ovessa on Mikhail Kalashnikovin nimikirjoitksella varustettu valokuva.
AR: Työhuoneesi seinällä on yhdysvaltain merijalkaväen värväysjuliste.
M-N: Autotallisi seinällä on tyttökalenteri vuodelta 1987.

AK: Joskus sinun tekee mieli kiinnittää pistin ja juosta päättömästi ympäriinsä huutaen uraa!
AR: Joskus mietit muistuttaisiko vaimosi citroen picasso aavikkocamolla maalattuna yhtään hummeria.
M-N: Joskus suunnittelet rakentavasi pihagrillin taakse korsun.

Koneiston lian kesto:
AK: Varmistinsalpa estää oravaa isompien esineiden pääsyn koneistoon mutta sekin on vain eläinsuojelusyistä lisätty.
AR: Hermeettisesti suljettu hylsynpoistoaukon kansikaan ei välttämättä riitä estämään max. 0,01 mm halkaisijaltaan olevien siirtolohkareiden aiheuttamaa koneiston jumittamista
MN: Lukuunottamatta isoimpia tykistökranaattien sirpaleita ei koneisto voi mennä jumiin

Kenttäpurku:
AK: 5 irto-osaa joista pienin on lukko
AR: pussillinen pikkuhiluja joista yhdenkin puuttuminen jumittaa aseen ja jotka voi asentaa myös väärin
MN: Lukko irti, huuhdellaan vedellä/dieselillä/virtsalla/ihan millä vaan ja laitetaan takaisin. Jos lukon kuitenkin erehtyy purkamaan osiin niin tarvitaan Äyräpäässä 1944 taistellut kasaamaan se koska Pirunnyrkit eivät ole sitten 1930-luvun olleet enää muodissa nuorten miesten keskuudessa.

Lipas:
AK: Toimii kaljapullon avaajana ja lähitaisteluaseena tyhjänäkin. Köyhän miehen sirpaleliivin voi tehdä ripustamalla metallilippaita 8 kpl rintakehän etupuolelle. Lipas kestää pidempään kuin ase tai sen käyttäjä.
AR: Alumiininen lipas on kevyt ja tarkoitettu kertakäyttöiseksi. Lipasta ei saa ladata täyteen koska sitä ei ole tarkoitettu siihen. Harrastusmielisille on tarjolla noin kahdeksan erilaista patruunannostinta joista jokainen on nettitiedon mukaan paras. Koska lippaat aiheuttavat paljon häiriöitä niin niitä pitää olla mukana yli 10 kpl jotta edes jonkinlainen tulitoiminta luonnistuu.

Osumatarkkuus sarjatulella
AK: Joka kolmas laukaus osuu mutta yksikin osuma riittää. Sarjatulinopeus niin hidas että kerkiää lähettämään pari tekstaria ennen kuin lipas tyhjenee.
AR: Osumatarkkuus erinomainen. Valitettavasti alle puoli lipasta ei tunnu riittävän luotettavaan pysäyttämiseen. Siksi lippaita pitääkin olla mukana aina vähintään 18 kpl. Tulinopeus on sellainen että puoli lipasta osuu ensimmäiseen maaliin suhteellisen helposti.
MN: 5 osumaa on tulivoimaa.

Käyttö lähitaistelussa astalona:
AK: Jos tukki menee poikki niin irronneen osan voi ottaa toiseen käteen toiseksi astaloksi.
AR: Aseen tukki menee helposti pirstaleiksi mutta vaikka ei menisi niin G-voimat pilaa bufferin ja carrierin timingin ja ase vaatii täydellisen uudelleen rakentamisen USAssa.
MN: Ennemmin kohde menee kahteen osaan kuin ase.

Rungon valmistustekniikka:
AK: Jokaisesta kylästä löytyy kolme autokorjaamoa, mottorikoneistamoa tai peltipajaa joissa voidaan tehdä AKM:n peltirunkoja vaikka heti.
AR: Maailmasta löytyy noin 10 yhtiötä jotka edes kykenee tekemään riittävän mittatarkkoja takoaihioita.
MN: Kaikki rungot on valmistettu ennen 1945 ja koska ne ovat ikuisia niin niiden valmistamiseen ei tarvitse panostaa enää yhtään.

Korroosionkesto:
AK: Ase ruostuu mutta se ei haittaa.
AR: Ase happanee merivedestä täysin. Normaalivettä kestää kyllä muuten paitsi että ei toimi märkänä.
MN: Ruostui punaiseksi jo 1940 mutta sillä on lähinnä maastouttamisfunktio.

Materiaalivalinnat:
AK: Jos puuta ja mitä tahansa rautapohjaista metallia on saatavilla niin näitä voidaan valmistaa.
AR: Tarvitaan keskikokoinen öljynjalostamo ja yksi ydinvoimala että saadaan riittävä määrää erilaisia komposiittimuoveja ja laatualumiineja valmistettua. Tästä syystä USAn on pakko valvoa maailman öljylähteitä. Jos öljy loppuu niin AR:n valmistus loppuu mahdottomana.
MN: Ase on valmistettu jo 1938 joten ei sitä uudestaan tarvitse valmistaa.

Erikoisvaatimukset käyttäjälle:
AK: Ase on suunniteltu lukutaidottoman maajussin käyttöön. Käyttökoulutus 30 minuuttia josta 10 minuuttia voidaan käyttää puolueen doktriinin läpikäyntiin. Huoltokoulutus 30 minuuttia josta 20 minuuttia voidaan käyttää teen tai votkan juontiin. Samoilla aineilla voi nimittäin aseen myös puhdistaa.
AR: Aseen käyttökuntoon saattaminen vaatii ehdottomasti manuaalin ja sisälukutaidon. Ronskeja otteita tulee välttää koska kaikki osat ovat lowest-bidder laatua. Käyttökoulutus 2 päivää josta 1. päivä simulaattoriluokassa 3D-animaatioiden parissa ja toinen päivä psykologien ehdollistamisprosessissa joka vaaditaan koska kukaan tervejärkinen ei putsaisi asettaan kolme kertaa päivässä vaikka se miten sitä vaatisi. Huolto ja kunnossapito kokonaiskesto: Loppu palvelusaika.
MN: Paksu olkalihas auttaa, samoin voimakkaat käsilihakset. Makasiinin täyttö vaatii taitoa jota ei Suomen PV:n nykyään pysty enää 6kk:n puitteissa edes kouluttamaan. Lukonpurun ja varsinkin kokoamisen osalta ilmavoimien taistelulentäjiltä vaadittava 3D-hahmotuskyky on poikaa.

Lähde: http://www.toiminta-ampujat.fi/phpBB/viewtopic.php?t=1772&postdays=0&postorder=asc&start=0
 
AK:n parhaat puolet tulevat esille pitkittyneissä vaikeissa maasto-olosuhteissa, joissa huollon tarpeen vähyys, huollon helppous, varaosien tarpeen vähyys ja yleinen toimintavarmuus nousevat yllättävään arvoon. Lisäksi peltirunkoiset AK:t ovat melko kevyitä ja lyhyitä aseita, yllättävän helppoja käsitellä
Oletko testannu ne länsimaiden RK:t samassa olosuhteessa mitä sä kirjoitit yllä?
 
Oletko testannu ne länsimaiden RK:t samassa olosuhteessa mitä sä kirjoitit yllä?

Hyvä tarkentava kysymys. Vastaus on että EN. G3:a lukuunottamatta, jos sitä RK:ksi voi laskea.

AK:n konstruktion hyväksi puoleksi voi laskea kyllä sen, että se on ase joka vaan kulkee mukana, ja sanoo pam kun vetää vivusta, vaikka huolto olisi ollut minimaalista ja laiminlyötynä pidemmänkin aikaa. Tämä ominaisuus nousee yllättävään arvoon ampumarata-, perinteisten rauhanturva- ja siviiliviranomaisolosuhteiden ulkopuolella kun lähdetään "metsään nujuamaan" pidemmäksi aikaa.
 
Tämä on hieno ketju: jo 246 sivua 5,56 NATO vs. 7,62x39 vs. 7,62 NATO vs. 7,62x54R ja väittely ALKAA UUDELLEEN balttiarallaa joka viidennellä sivulla, ei siis JATKU eli aina löytyy postaaja, joka ei viitsi lukea mitään edeltäviltä sivuilta. Vilpitön pyyntö siis, ennen kuin painat Post Reply, mieti tuoko viestisi mitään LISÄarvoa ketjulle, vaiko pelkästään omalle viestilaskurille.
Etsi "5,56 NATO" ja korvaa "AR":llä, etsi "7,62x39" ja korvaa "AK":lla, etsi "7,62x54R" ja korvaa "M-N":lla, muuten ylläoleva pätee tässäkin (n*100+1):netta kertaa alkaneeseen eipäs-juupas-shittiin:mad:
 
Jos AK maksaisi saman mitä AR, niin kukaan ei tietoisesti valitsisi AK:ta.
Riippuu tietenkin, puhummeko nyt venäläisestä perusmallin AK:sta (mikä nyt sattuu kullakin hetkellä olemaan tuotantomalli), vaiko esim. RK:sta tai Galilista.
RK/Galil nimittäin on kalliimpi valmistaa kuin laadukaskaan AR. Toisaalta onhan RK tarkempikin kuin sotilas-AR:t.

Venäläisten AK:iden tarkkuutta taas mollataan ihan turhaan, Izhmashin tuotanto on aina päässyt noin 2-3 MOA:an, paremmat yksilöt tarkempaankin. AK:n tarkkuuden huono maine tulee Norincoista, joilla on luvattoman huono tarkkuus - mikään 30 cm kasa 100 metrillä ei edes ole harvinaisuus niillä - ja ne olivat lähinnä Valmettien ohella ainoita siviilimarkkinoilla olevia AK-tyyppisiä aseita 90-luvun vaihteeseen asti (oikeita itä-AK:itahan ei siviilimarkkinoilla ollut ennen 90-lukua).

Ja kuka lyö venäjän PKM? ehkä Pecheneg? Suomen omaa Kvkk saa väistyä...
KVKK on itse asiassa tsekkiläistä alkuperää, vz. 52 jos oikein muistan.
 
Viimeksi muokattu:
No siinä sä näät, et oo edes testannu, paitsi G3, miten se oli?

En ihan ymmärrä kommenttiasi, mutta tiivistettäköön niin että AK on hieno ja hyvä ase, hienojen ja hyvien aseiden joukossa, kuten esimerkiksi HK:n ja FN:n uudet mallit. Ihan kaikkia kamppeita ei tarvitse itse käpistellä ja kokeilla intensiivisesti, vaan kyllä luotettavien tahojen arvioihin voi luottaa näissä asioissa. HK:n 416 MR223:n muodssa sekä sekä 556 FN SCAR ovat kyllä totutteluammuntojen muodossa ampumarataolosuhteista tuttuja, mutta ei samalla tavalla kun RK/AK tai G3.
 
En, mutta en epäile hetkeäkään etteivätkö länsimaiset kunniakkaat asepajat osaisi suunnitella aseita jotka toimivat kuvailemissasi olosuhteissa. ;)
Etkö voi testata, sullahan oli monta aseita?, laittapa aseet kylpy ammeseen ja sitten heittät ne seinään vasten pari kertaaa ja sitten ulos ja vähän hiekaa ja auton kanssa ajat yli ne ja sitten sä testaat ne? voit kirjoitta sitten tänne se lopputulos?
 
Back
Top