Uusi taistelijan ase

[Vääpeli]

Meillä oli jotain puuperä AKoita lähitaisteluaseina.

 

[Aarne1]

Panssarijääkäreillä oli venäläinen taittoperä, joka taittuu alas, ei sivuille. Suomeksi laittaisin mallimerkin RK 54 TP. Originaali taitaa totella mallia AKS-47 tai AK-47S. T-72 vaunujen mukana tuli rynkky puuperällä, jonka alkuperämaata en tiedä, mutta Suomeksi se olisi RK 54.

Lähde: Panssariprikaati

 

[tiedotusosasto]

Ihan vaan kuriositeettina. Tänne kun poikkeaa lukemaan uudesta taistelijan aseesta niin tilalla onkin muistelmia ja historiaa.

 

[Aarne1]

Ihan vaan kuriositeettina. Tänne kun poikkeaa lukemaan uudesta taistelijan aseesta niin tilalla onkin muistelmia ja historiaa.

Se on vähän kuin mun vaatekaappi: se mikä oli muotia 10v sitten, on nyt 10 trendin edellä. Hyvää ei kannata pois heittää.

No asiasta joku heitto.... Koska RK on terästä ikuisesti, niin uusi taistelijan ase tulee 30-luvulla, ja se on 6,5 RK62-31, nykyinen pyssy mutta piiputettu uudelle muotipatruunalle 6,5*39.

 

[Benelli]

Riittäisi jos runko siltä osin kuin mihin piippu ja tähtäinkisko kiinnittyy olisi terästä.
Kuten loweri voisi olla enimmäkseen alumiinia.

 

[Steinbock]

Riittäisi jos runko siltä osin kuin mihin piippu ja tähtäinkisko kiinnittyy olisi terästä.
Kuten loweri voisi olla enimmäkseen alumiinia.

Omaa arviointi kykyäni haittaa se, että harrastan kivääriammuntaa. Mielestäni aseen täytyy painaa jonkin verran ollakseen hyvä ammuttava. Mielestäni RK-62 ei ole erityisen painava (en ole testannut lisävarusteltua versiota). Tuoko alumiini osat lisää taisteluarvoa?
Toinen asia, kun alokas Nönnönnöö keksii ottaa piipusta kiinni ja lyödä viritintapin petäjään, niin mitä alumiinirunkoinen kivääri tykkää tuosta?

Asia jota rynnäkkökivääriltä optisen tähtäimen lisäksi kaipaisin, on hyvä laukaisu. Toki tuo voi olla myös turvallisuus kysymyskin. Liian hyvä laukaisu altistaa vahingonlaukauksille.

 

[kimmo.j]

Omaa arviointi kykyäni haittaa se, että harrastan kivääriammuntaa. Mielestäni aseen täytyy painaa jonkin verran ollakseen hyvä ammuttava. Mielestäni RK-62 ei ole erityisen painava (en ole testannut lisävarusteltua versiota). Tuoko alumiini osat lisää taisteluarvoa?
Toinen asia, kun alokas Nönnönnöö keksii ottaa piipusta kiinni ja lyödä viritintapin petäjään, niin mitä alumiinirunkoinen kivääri tykkää tuosta?

Asia jota rynnäkkökivääriltä optisen tähtäimen lisäksi kaipaisin, on hyvä laukaisu. Toki tuo voi olla myös turvallisuus kysymyskin. Liian hyvä laukaisu altistaa vahingonlaukauksille.

Ongelma voidaan poistaa muuttamalla ase sellaiseksi, että siinä ei ole kiinteätä viritintappia.
Vakavasti sanottuna, väärinkäyttöä ei voi estää mitenkään, mutta aseita ei kannata rakentaa sellaiseksi, että ne kestäisivät väärinkäytön, jos se aiheuttaa ominaisuuksien huonontumisen.
Ja kyllä RK62 on painava tetsaamiseen

 

[Benelli]

Omaa arviointi kykyäni haittaa se, että harrastan kivääriammuntaa. Mielestäni aseen täytyy painaa jonkin verran ollakseen hyvä ammuttava.

Aseesta voisi tehdä myös pikakivääri version ryhmän tukiampujalle.

Mielestäni RK-62 ei ole erityisen painava (en ole testannut lisävarusteltua versiota). Tuoko alumiini osat lisää taisteluarvoa?

Vähemmän painoa tuo lisää taisteluarvoa.

Toinen asia, kun alokas Nönnönnöö keksii ottaa piipusta kiinni ja lyödä viritintapin petäjään, niin mitä alumiinirunkoinen kivääri tykkää tuosta?

Lukko liikkuisi upperissa tuossa mitä ajattelin eli aseesta lähinnä viritintappi (jonka ajattelin myös tehdä ergonomisemmaksi) menee vaihtoon. Enemmän olen huolissani optiikasta.

Asia jota rynnäkkökivääriltä optisen tähtäimen lisäksi kaipaisin, on hyvä laukaisu. Toki tuo voi olla myös turvallisuus kysymyskin. Liian hyvä laukaisu altistaa vahingonlaukauksille.

Suurempana ongelmana turvallisuuden kannalta pidän sitä että Rk:ssa ei ole varmistinta. Muutenkin voi olla joku kilon laukaisuvastus mutta selvä sellainen eikä mitään purukumi liipaisua.

Eli jos tehtäisiin kotimainen Rk30 niin ehdottaisiin seuraavia parannuksia:
- Auki taittuva mekanismi ala SIG 550/AR.
- Erillinen upperi ja loweri. Tapit eivät irtoa täysin vaan jäävät roikkumaan etteivät huku.
- Kaksikätinen eli viritintapin, lippaan vapautus salvan ja varmistimen puolia voi vaihtaa.
- Picatinnykiskoa rungossa kiinni ja eutkahvassa sen verran että voi käyttää PP+VV yhdistelmää ja kelluvaa bipodia. Varalla rautatähtäimet joissa sekä puolidiopteri että avo vaihtoehto.
- Lippaissa ja aseessa mekanismi joka jättää liikkuvat taakse viimeisen laukauksen jälkeen ala CZ-858 mutta syö myös normi lippaita.
- Nappi varmistin joka painetaan sisään etusormella. (Liipaisimen takapuolella että onnistuu myös pienempi kätisiltä.)
- Lyhytiskuinen kaasumäntä ja säädettävä kaasuportti jossa on ainakin neljä asentoa, kiinni, pieni (vaimennin), normaali, iso.
- Mahdollisuus ampua kiväärikranaatteja.
- Joku standardi perä kiinnitys.
- Asiallinen laukaisu.
- Parempi viritystappi (paksumpi pyöreä) ja parempi lippaan irroitus.
- Pistimelle kiinnitys joka mahdollistaa sen käytön vaikka aseessa on vaimennin tjms, samaan saa valon kiinni.
- Jouset lukko yms herkemmät osat rosteria.
- Pikakivääri, karbiini ja meri versiot.
- Uritettu panospesä normi versiossa.
- Mukana rassi joka on itsessään tarpeeksi pitkä jotta sillä voi iskeä kiinni juuttuneen hylsyn ulos.
- Aseet maalattu sekä naamiointia varten että korroosiota vastaan.

 

[J0h1F]

Aseesta voisi tehdä myös pikakivääri version ryhmän tukiampujalle.


Vähemmän painoa tuo lisää taisteluarvoa.


Lukko liikkuisi upperissa tuossa mitä ajattelin eli aseesta lähinnä viritintappi (jonka ajattelin myös tehdä ergonomisemmaksi) menee vaihtoon. Enemmän olen huolissani optiikasta.


Suurempana ongelmana turvallisuuden kannalta pidän sitä että Rk:ssa ei ole varmistinta. Muutenkin voi olla joku kilon laukaisuvastus mutta selvä sellainen eikä mitään purukumi liipaisua.

Eli jos tehtäisiin kotimainen Rk30 niin ehdottaisiin seuraavia parannuksia:
- Auki taittuva mekanismi ala SIG 550/AR.
- Erillinen upperi ja loweri. Tapit eivät irtoa täysin vaan jäävät roikkumaan etteivät huku.
- Kaksikätinen eli viritintapin, lippaan vapautus salvan ja varmistimen puolia voi vaihtaa.
- Picatinnykiskoa rungossa kiinni ja eutkahvassa sen verran että voi käyttää PP+VV yhdistelmää ja kelluvaa bipodia. Varalla rautatähtäimet joissa sekä puolidiopteri että avo vaihtoehto.
- Lippaissa ja aseessa mekanismi joka jättää liikkuvat taakse viimeisen laukauksen jälkeen ala CZ-858 mutta syö myös normi lippaita.
- Nappi varmistin joka painetaan sisään etusormella. (Liipaisimen takapuolella että onnistuu myös pienempi kätisiltä.)
- Lyhytiskuinen kaasumäntä ja säädettävä kaasuportti jossa on ainakin neljä asentoa, kiinni, pieni (vaimennin), normaali, iso.
- Mahdollisuus ampua kiväärikranaatteja.
- Joku standardi perä kiinnitys.
- Asiallinen laukaisu.
- Parempi viritystappi (paksumpi pyöreä) ja parempi lippaan irroitus.
- Pistimelle kiinnitys joka mahdollistaa sen käytön vaikka aseessa on vaimennin tjms, samaan saa valon kiinni.
- Jouset lukko yms herkemmät osat rosteria.
- Pikakivääri, karbiini ja meri versiot.
- Uritettu panospesä normi versiossa.
- Mukana rassi joka on itsessään tarpeeksi pitkä jotta sillä voi iskeä kiinni juuttuneen hylsyn ulos.
- Aseet maalattu sekä naamiointia varten että korroosiota vastaan.

Ihan hyviä, mutta seuraavat itse kyseenalaistaisin:

"Picatinnykiskoa rungossa kiinni ja eutkahvassa sen verran että voi käyttää PP+VV yhdistelmää ja kelluvaa bipodia." - koko etukädensija saisi olla MLOK, kuten uuteen ampumakoulutusoppaaseen viitaten RK 62M2:ssa ja RK 62M3:ssa on. Näin säästetään painoa ja käsien ihoa, ainoastaan ylärungon päällä tarvitsisi olla kisko. Jos aivan välttämätöntä on, voisi etukädensijan päällä olla yhtenäinen kisko.

"- Lyhytiskuinen kaasumäntä ja säädettävä kaasuportti jossa on ainakin neljä asentoa, kiinni, pieni (vaimennin), normaali, iso." - itse säilyttäisin pitkäiskuisen kaasumännän, koska se lisää toimintavarmuutta, kun mäntä liikkuu koko matkan luistin kanssa. Lisäksi pitkäiskuinen mäntäkoneisto on yksinkertaisempi purkaa ja puhdistaa, etenkin jos se on kiinni luistissa, eikä mäntä kohdista luistiin kiertyviä voimia, jotka aiheuttavat mm. monissa huonommin suunnitelluissa mäntäarskoissa ns. carrier tiltin, joka kuluttaa luistia ja ylärunkoa epätasaisesti.

"Nappi varmistin joka painetaan sisään etusormella. (Liipaisimen takapuolella että onnistuu myös pienempi kätisiltä.)" - tappivarmistinta haluttiin mm. SA80:een (L85) ja Ak 5:een, mutta SA80:ssä se ei toimi varmasti (esim. pudottaessa tappivarmistin putoaa herkästi pois päältä) ja ruotsalaiset taas luopuivat ideasta kokonaan. Mielestäni se ei ole sotakelpoinen ratkaisu, vaihtimeen kuuluva mekaaninen varmistin on selkein ja yksinkertaisin.

"Mahdollisuus ampua kiväärikranaatteja." - mielestäni tämä on turha ja vanhanaikainen ominaisuus, edes RK 95:ssä niitä ei otettu käyttöön, kun ne todettiin liian epätarkoiksi ja kantamaltaan huonoiksi. Kaasusäädin voi toki olla, mutta kiväärikranaattien ampumista varten ominaisuuksia on turha lisätä.

"Asiallinen laukaisu." - eikös RK:ssa ole tällä hetkellä sotilasaseista kaikkein kevyin laukaisu? Ainakin se on huomattavasti mil-spec-arskaa parempi, joten ei sitä ainakaan parannuksena tarvita. Nykyinen RK:n laukaisu on niin kevyt, että sitä kevyemmäksi ei kauhean paljon voida enää mennä, jotta ase on vielä sotilaskäyttöön turvallinen. Lyhyempi se ehkä voisi olla, tosin RK:ssa on lyhyt palautusmatka ja selkeä palautus liipaisimessa Kalashnikoveihin verrattuna, joka korjaa sitä puolta. Laukaisukoneiston pitää lisäksi olla niin vahva, että se toimii pakkasellakin.

"- Pistimelle kiinnitys joka mahdollistaa sen käytön vaikka aseessa on vaimennin tjms, samaan saa valon kiinni." - tähän en lähtisi, sillä se vaatisi aika erikoisen ratkaisun vaimentimen kanssa. Jos pistinkiinnitystä tarvitaan lainkaan, niin sen pitäisi noudattaa joko vanhaa RK 62:n standardia (pistinten yhteensopivuus), tai sitten epävirallista NATO-standardia, eli USA:n M7-kiinnitystä, joka on käytännössä kaikissa nykyisissä aseissa, joissa on pistinkiinnitys.

"- Jouset lukko yms herkemmät osat rosteria." - rosterilla on heikompi lämmönkestävyys (rosteriinhan saa muutoksia jo sähköliesilämpötiloissa), ja sen lujuus on muutenkin heikompi. Lukkoa ei ole pidetty ongelmallisena edes itäblokissa kloraattinallisten patruunoidenkaan aikaan, ainoastaan puolalaiset kromasivat lukkojaan joissain tuotantoerissä.

"- Uritettu panospesä normi versiossa." - tämä muuttaisi paukkupatruunoiden tekemisen sekä sodan ajan järjestelyt jälleenlatauslinjastoihin liittyen. Nythän PV:llä on paljon kertaalleen käytettyjä hylsyjä varastoituna, ja niitä ladataan puuluodeilla paukkupatruunoiksi. Ilmeisesti sodassa nämä varastot olisi tarkoitus ottaa käyttöön taistelupatruunoiden lataamisessa, mikä vähentäisi kustannuksia ja lisäisi patruunantuotannon kapasiteettia oleellisesti. Uritettu patruunapesä vaikeuttaisi jälleenlataamista merkittävästi.

Itse lisäisin seuraavia:
- vaihdin ja pölysuojakansi erikseen (RK:ssahan vaihdin toimii viritintapin kulku-uran suojana samalla)
- parempi bufferointi luistille, tämän voisi toteuttaa luistin iskua pehmentävällä ilmabufferilla esimerkiksi korealaisten K2:n tapaan.

 

[Benelli]

"- Lyhytiskuinen kaasumäntä ja säädettävä kaasuportti jossa on ainakin neljä asentoa, kiinni, pieni (vaimennin), normaali, iso." - itse säilyttäisin pitkäiskuisen kaasumännän, koska se lisää toimintavarmuutta, kun mäntä liikkuu koko matkan luistin kanssa. Lisäksi pitkäiskuinen mäntäkoneisto on yksinkertaisempi purkaa ja puhdistaa, etenkin jos se on kiinni luistissa, eikä mäntä kohdista luistiin kiertyviä voimia, jotka aiheuttavat mm. monissa huonommin suunnitelluissa mäntäarskoissa ns. carrier tiltin, joka kuluttaa luistia ja ylärunkoa epätasaisesti.

Toisaalta koneistoon tulee vähemmän vettä ja ruutikaasuja mikä helpottaa muuten puhdistamista ja lisää toimintavarmuutta.

"Nappi varmistin joka painetaan sisään etusormella. (Liipaisimen takapuolella että onnistuu myös pienempi kätisiltä.)" - tappivarmistinta haluttiin mm. SA80:een (L85) ja Ak 5:een, mutta SA80:ssä se ei toimi varmasti (esim. pudottaessa tappivarmistin putoaa herkästi pois päältä) ja ruotsalaiset taas luopuivat ideasta kokonaan. Mielestäni se ei ole sotakelpoinen ratkaisu, vaihtimeen kuuluva mekaaninen varmistin on selkein ja yksinkertaisin.

Tuosta on ihan toimivia esimerkkejä kuten Benelli M4. Itse en pidä nykyistä vaihdinta jota ei voi käyttää ampuma-asennossa sotakelpoisena ratkaisuna.

"Mahdollisuus ampua kiväärikranaatteja." - mielestäni tämä on turha ja vanhanaikainen ominaisuus, edes RK 95:ssä niitä ei otettu käyttöön, kun ne todettiin liian epätarkoiksi ja kantamaltaan huonoiksi. Kaasusäädin voi toki olla, mutta kiväärikranaattien ampumista varten ominaisuuksia on turha lisätä.

Ja kalliita. Optio käyttöön on edelleen.

"Asiallinen laukaisu." - eikös RK:ssa ole tällä hetkellä sotilasaseista kaikkein kevyin laukaisu? Ainakin se on huomattavasti mil-spec-arskaa parempi, joten ei sitä ainakaan parannuksena tarvita. Nykyinen RK:n laukaisu on niin kevyt, että sitä kevyemmäksi ei kauhean paljon voida enää mennä, jotta ase on vielä sotilaskäyttöön turvallinen. Lyhyempi se ehkä voisi olla, tosin RK:ssa on lyhyt palautusmatka ja selkeä palautus liipaisimessa Kalashnikoveihin verrattuna, joka korjaa sitä puolta. Laukaisukoneiston pitää lisäksi olla niin vahva, että se toimii pakkasellakin.

Repesin. Ei ei ole kevyin laukaisu ei sinne päinkään.

"- Jouset lukko yms herkemmät osat rosteria." - rosterilla on heikompi lämmönkestävyys (rosteriinhan saa muutoksia jo sähköliesilämpötiloissa), ja sen lujuus on muutenkin heikompi. Lukkoa ei ole pidetty ongelmallisena edes itäblokissa kloraattinallisten patruunoidenkaan aikaan, ainoastaan puolalaiset kromasivat lukkojaan joissain tuotantoerissä.

Aseissa käytettävät rosteri metallit ovat kehittyneet ihan hyvin.

"- Uritettu panospesä normi versiossa." - tämä muuttaisi paukkupatruunoiden tekemisen sekä sodan ajan järjestelyt jälleenlatauslinjastoihin liittyen. Nythän PV:llä on paljon kertaalleen käytettyjä hylsyjä varastoituna, ja niitä ladataan puuluodeilla paukkupatruunoiksi. Ilmeisesti sodassa nämä varastot olisi tarkoitus ottaa käyttöön taistelupatruunoiden lataamisessa, mikä vähentäisi kustannuksia ja lisäisi patruunantuotannon kapasiteettia oleellisesti. Uritettu patruunapesä vaikeuttaisi jälleenlataamista merkittävästi.

Ei pidä paikaansa. Olen itse ladannut useampia. G3 kloonit vain tuppaavat runnomaan hylsyjä ihan muista syistä.

 

[Steinbock]

Laukaisuvastus ei ole laukaisun hyvyyden mitta. En ikinä oppinut ampumaan RK:lla itseäni tyydyttävästi. Oli vaikea löytää kohtaa jolloin laukaus lähti. Oli vähän kuin olisi nitojaa käyttänyt.

Komppaan edellistä. Hecklerin metsästyskivääreissä on myöskin ollut tuota uritettua pesää. Hylsyyn jää veikeät nokiraidat, mutta ihan jälleenladattavia ovat.

 

[J0h1F]

Tuosta on ihan toimivia esimerkkejä kuten Benelli M4. Itse en pidä nykyistä vaihdinta jota ei voi käyttää ampuma-asennossa sotakelpoisena ratkaisuna.

Kuitenkin melkein kaikissa sotilasaseissa on päädytty siihen, että varmistinta käytetään yksinomaan vaihtimen kautta. Tappivarmistimen sotilaskäyttö on jäänyt hyvin vähälle.

Repesin. Ei ei ole kevyin laukaisu ei sinne päinkään.

Sopii sitten sivistää, minkä maan sotilasaseissa on kevyempi. Se, että harrastajien arskoissa on kevyempi, ei vielä mene sotilasaseesta.
RK:ssa kun on vain reilun 1,5 kg laukaisuvastus, ainakin uudemmissa laukaisukoneistoissa.
Esimerkiksi tässä Valmet M76 http://www.thefirearmblog.com/blog/2014/09/26/trigger-pulls-good-bad-ugly/ voittaa mm. kaikki muut testissä olleet sotilasaseiden puoliautomaattiversiot laukaisun keveydessä.

Laukaisuvastus ei ole laukaisun hyvyyden mitta. En ikinä oppinut ampumaan RK:lla itseäni tyydyttävästi. Oli vaikea löytää kohtaa jolloin laukaus lähti. Oli vähän kuin olisi nitojaa käyttänyt.

Mikä malli, miltä vuodelta? Omassa M92S:ssäni on todella tasainen ja kevyt etuveto ja selkeä virekynnys, sama koski intissä käyttämääni RK 95:ttä (joskin virekynnys oli ehkä hiukan kuluneempi, eikä aivan yhtä selkeä) ja selvästi varikolla pariin kertaan käytettyä 60-lukulaista RK 62:ta, kuten myös lukuisia kertoja kertauksissa olleita RK 95:ia. Eräässä kilpailussa sitten sain kerran sellaisen RK 62:n, jossa tuntui kuin hiekkaa olisi ollut virepintojen välissä.
Osassa aseista on varusmiesaikaisen ampumakouluttajani mukaan vanhempia laukaisukoneistoja, jotka eivät ole välttämättä ihan niin hyviä, ja joissain on kuulemma etuvedottomiakin koneistoja.

Mutta jos kalliita materiaaleja saa fantasioida käytettäväksi sotilasaseessa (asekelpoinen rosterikin on jo aika kallista), niin titaaaninen (tarkemmin Ti6Al4V) ylärunko, luisti ja lukko olisi oma heittoni asiaan, sillä se olisi kevyempi ja kestävämpi kuin teräksinen.

 

[Benelli]

Kuitenkin melkein kaikissa sotilasaseissa on päädytty siihen, että varmistinta käytetään yksinomaan vaihtimen kautta. Tappivarmistimen sotilaskäyttö on jäänyt hyvin vähälle.


Sopii sitten sivistää, minkä maan sotilasaseissa on kevyempi. Se, että harrastajien arskoissa on kevyempi, ei vielä mene sotilasaseesta.
RK:ssa kun on vain reilun 1,5 kg laukaisuvastus, ainakin uudemmissa laukaisukoneistoissa.
Esimerkiksi tässä Valmet M76 http://www.thefirearmblog.com/blog/2014/09/26/trigger-pulls-good-bad-ugly/ voittaa mm. kaikki muut testissä olleet sotilasaseiden puoliautomaattiversiot laukaisun keveydessä.


Mikä malli, miltä vuodelta? Omassa M92S:ssäni on todella tasainen ja kevyt etuveto ja selkeä virekynnys, sama koski intissä käyttämääni RK 95:ttä (joskin virekynnys oli ehkä hiukan kuluneempi, eikä aivan yhtä selkeä) ja selvästi varikolla pariin kertaan käytettyä 60-lukulaista RK 62:ta, kuten myös lukuisia kertoja kertauksissa olleita RK 95:ia. Eräässä kilpailussa sitten sain kerran sellaisen RK 62:n, jossa tuntui kuin hiekkaa olisi ollut virepintojen välissä.
Osassa aseista on varusmiesaikaisen ampumakouluttajani mukaan vanhempia laukaisukoneistoja, jotka eivät ole välttämättä ihan niin hyviä, ja joissain on kuulemma etuvedottomiakin koneistoja.

Mutta jos kalliita materiaaleja saa fantasioida käytettäväksi sotilasaseessa (asekelpoinen rosterikin on jo aika kallista), niin titaaaninen (tarkemmin Ti6Al4V) ylärunko, luisti ja lukko olisi oma heittoni asiaan, sillä se olisi kevyempi ja kestävämpi kuin teräksinen.

Laukaisua ei voi verrata pelkästään laukaisuvastuksessa vaan asiaan vaikuttaa myös etuveto ja tunto.
Kuten SIG 550:ssa on suurempi laukaisuvastus mutta pienempi etuveto ja selvä kynnys.

 

[Aarne1]

todella tasainen ja kevyt etuveto ja selkeä virekynnys, sama koski intissä käyttämääni RK 95:ttä (joskin virekynnys oli ehkä hiukan kuluneempi, eikä aivan yhtä selkeä) ja selvästi varikolla pariin kertaan käytettyä 60-lukulaista RK 62:ta, kuten myös lukuisia kertoja kertauksissa olleita RK 95:ia. Eräässä kilpailussa sitten sain kerran sellaisen RK 62:n, jossa tuntui kuin hiekkaa olisi ollut virepintojen välissä.
Osassa aseista on varusmiesaikaisen ampumakouluttajani mukaan vanhempia laukaisukoneistoja, jotka eivät ole välttämättä ihan niin hyviä, ja joissain on kuulemma etuvedottomiakin koneistoja.

Kaikkia noita vastaan tulee ammuntapäivillä. Minä, joka en ammuntaa juurikaan harrasta, osun hyvin, kun on etuveto ja selkeä virekynnys. Useimmiten on lähes täysin tunnoton laukaisu, ilman etuvetoa. Siinähän puristelen tasaisesti.

 

[Steinbock]

Kuitenkin melkein kaikissa sotilasaseissa on päädytty siihen, että varmistinta käytetään yksinomaan vaihtimen kautta. Tappivarmistimen sotilaskäyttö on jäänyt hyvin vähälle.


Sopii sitten sivistää, minkä maan sotilasaseissa on kevyempi. Se, että harrastajien arskoissa on kevyempi, ei vielä mene sotilasaseesta.
RK:ssa kun on vain reilun 1,5 kg laukaisuvastus, ainakin uudemmissa laukaisukoneistoissa.
Esimerkiksi tässä Valmet M76 http://www.thefirearmblog.com/blog/2014/09/26/trigger-pulls-good-bad-ugly/ voittaa mm. kaikki muut testissä olleet sotilasaseiden puoliautomaattiversiot laukaisun keveydessä.


Mikä malli, miltä vuodelta? Omassa M92S:ssäni on todella tasainen ja kevyt etuveto ja selkeä virekynnys, sama koski intissä käyttämääni RK 95:ttä (joskin virekynnys oli ehkä hiukan kuluneempi, eikä aivan yhtä selkeä) ja selvästi varikolla pariin kertaan käytettyä 60-lukulaista RK 62:ta, kuten myös lukuisia kertoja kertauksissa olleita RK 95:ia. Eräässä kilpailussa sitten sain kerran sellaisen RK 62:n, jossa tuntui kuin hiekkaa olisi ollut virepintojen välissä.
Osassa aseista on varusmiesaikaisen ampumakouluttajani mukaan vanhempia laukaisukoneistoja, jotka eivät ole välttämättä ihan niin hyviä, ja joissain on kuulemma etuvedottomiakin koneistoja.

Eihän sitä linnotus joukoille sentään 95 annettu. Kyllä ne 62 olivat kaikki. Vuosimalleja en muista, mutta ainakin yhdessä taisi olla vanhan mallin kahvat.

 

[ctg]

Kiväärimiehen 23mm Antimateriaali lisäke AK sukuisiin aseihin.

A YouTube channel called WarDoc has published a video where they show a rifle grenade launcher made in self-proclaimed Donetsk People’s Republic. This device is basically a tube attached to the muzzle of an AK-74 rifle. Instead of purpose made rifle grenades, it uses the projectiles of 23x152mmB autocannon rounds. As in the case of many other rifle grenades, in order to shoot it, one must load a blank cartridge into the rifle, load the grenade (the 23mm projectile) from the muzzle and shoot the gun. Let’s watch that video then discuss some design aspects of this launcher:

http://www.thefirearmblog.com/blog/2018/02/19/improvised-rifle-mounted-autocannon-bullet-launcher/

 

[Vääpeli]

HK 416 jatkaa voittokulkuaan.
http://www.thefirearmblog.com/blog/2018/02/16/dutch-ministry-defence-buys-heckler-koch-416-a5/

Dutch Ministry of Defence buys Heckler & Koch 416 A5
1.1k
Shares
1.1k1.1k1
Posted 3 days ago in Daily News, Defense, NFA / Suppressors / Class III by Eric B with 0 Comments
Tags: Dutch Army, Dutch special forces, HK416 A5, special forces

According to several sources, the The Dutch Ministry of Defence has just signed a seven-year contract for the delivery of Heckler & Koch HK416 A5 rifles. The contract also includes parts, additional equipment and accessories for the period, which is extendable with an additional three years.
The purchase is worth around 17 million USD, and is going to make a busy Heckler & Koch factory even busier. It is not stated which barrel length they have chosen, or if several, but let me guess 14.5″.
Follow the The Firearm Blog Scopes & Sights Channel
If you ever had the opportunity to examine the HK416 A5 in person, you will know it has some very nice features like fully ambidextrous controls.
Below: The Heckler & Koch 416 A5 at SHOT Show 2018. Picture by author.

Since before, the Dutch Special Forces (Korps Commandotroepen, Royal Netherlands Marine Corps’ Maritime Special Operations Forces and the Marechaussee Gendarmerie Brigade Speciale Beveiligingsopdrachten) use the HK416 in some of its earlier versions (sorry I don’t know which exactly). They have been used side by side with Diemaco/Colt Canada carbines.
Below: The HK416 A5 at EnforceTac 2017, almost a year ago. The flash hider looks different on this firearm. G38 version slightly visible top in picture. Picture by author.

HECKLER & KOCH HK416 A5 IN A NUTSHELL, FROM HECKLER & KOCH’S INFORMATION:
“The HK416 A5 is a further development of the HK416 assault rifle in 5.56 x 45 mm NATO calibre. The most striking changes compared to its previous versions as well as to market available AR platformsinclude an improved and tool-less gas regulator for suppressor use, a redesigned, user-friendly lower receiver, which allows complete ambidextrous operation of the weapon and ensures optimised magazinecompatibility, as well as numerous technical improvements to maximize the operator safety, reliability, ammunition compatibility and durability under real operating conditions.”
Features

• Modified and tool-less gas regulator for suppressor use
• Safety-/Fire selector lever can be set to safe when the hammer is in the cocked or uncocked position
• Over the beach (OTB) capability
• Completely ambidextrous operating controls (bolt catch-, Magazine release-, safety-/fire selector lever and charging handle)
• “Winter” trigger guard for use with gloves and cold weather clothing
• Non-stop NATO-Stanag 4694 top rail for use of various mechanical and optical sights (incl. night vision/thermal)
• Redesigned ergonomic pistol grip with storage compartment for field stripping tool
• Enlarged Bolt catch lever and protective barrier against accidental discharge
• “Slim line” Telescopic buttstock
• Optimised receiver geometry, modified assembly interfaces and improved receiverconnections
• Receiver extension to stabilise and accomplish drop test criteria under real conditions
• Increased magazine compatibility in accordance with NATO-STANAG-DRAFT 4179 (M4/M16 Magazines)
• 40 mm Low velocity GLM/M320 interface

Variants | Options

• 11“, 14.5“, 16.5“ and 20“ barrel lengths available
• Black and green brown colour scheme
• Compatible with HK 40 mm low velocity GLM/M320
• Compatible with HK steel and polymer magazines

Distinctive features of the variants

• The 20″ Variant has a long handguard with a gas regulator window
• Handguard with integrated flip up sight on 11″ Variant
• Modular interface for Bayonet and foldable front sight on barrel of the 14.5″, 16.5″ and 20″ variants

Technical Source: https://www.heckler-koch.com/en/products/military/assault-rifles/hk416-a5/hk416-a5-145/overview.html
Below: The Heckler & Koch 416 A5 at SHOT Show 2018. Picture by author.

 

[Stokes]

Hyvä pyssyhän se tuo on. Puukenkäkansan merijalkaväellähän se on ollut jo jonkin aikaa ja pääsinpä tuossa taannoin ampumaankin vehkeellä aika reilusti. Vaikka Wikipedia muuta väittää on myös armeijan puolella jaettu samaa asetta, muillekin kuin erikoisjoukoille.

 

[Leaderwolf]

Nyt kun jenkit on varustamassa merijalkaväen huomattavasti kattavammin M27 aseella kuin ennen uskottiin, niin mitä eroa M27 ja HK416 välillä oikeastaan on? Minun käsittääkseni ne kun ovat käytännössä sama ase?

The Marine Corps is rolling out a new rifle — and a whole lot of other gear

• Jan 23, 2018, 2:43 PM ET

The M27 is currently carried by just one member of the fire team, the automatic rifleman. But Marine Corps Commandant Gen. Robert Neller told Military.com in December that the service plans to field the rifle more widely.

Each member of the rifle squad will receive the $3,000 rifle, as will others outside the squad - though the exact number has not been finalized.

http://nordic.businessinsider.com/marine-corps-m27-new-rifle-gear-2018-1?r=US&IR=T

 

[Vääpeli]

Nyt kun jenkit on varustamassa merijalkaväen huomattavasti kattavammin M27 aseella kuin ennen uskottiin, niin mitä eroa M27 ja HK416 välillä oikeastaan on? Minun käsittääkseni ne kun ovat käytännössä sama ase?

The Marine Corps is rolling out a new rifle — and a whole lot of other gear

• Jan 23, 2018, 2:43 PM ET

The M27 is currently carried by just one member of the fire team, the automatic rifleman. But Marine Corps Commandant Gen. Robert Neller told Military.com in December that the service plans to field the rifle more widely.

Each member of the rifle squad will receive the $3,000 rifle, as will others outside the squad - though the exact number has not been finalized.

http://nordic.businessinsider.com/marine-corps-m27-new-rifle-gear-2018-1?r=US&IR=T

M27 os asejärjestelmä, ase, tähtäimet, hihna, yms.... Jotain pikkueroja aseissakin on, mutta ei merkittäviä.