Uusi taistelijan ase

Kyllä, tuo kaveri ei enää kävele ellei sitten laiteta isolla rahalla uusi reisiluun puolikas ja lonkkanivel. Nopeiden luotien luuosuma on melkein pahinta mitä voi kuvitella, ainakin raajoissa. Usein sirpalevaikutus myös rikkoo ison suonen ja se on menoa.

Unohtui myös mainita, mutta jenkkien säätäminen a-tarvikkeen kanssa (M855) on myös iso osasyyllinen 5.56:n huonohkoon maineeseen ”pienoiskiväärinä”. Se luoti on liian vakaa, eikä kaadu yhtä herkästi kuin aikaisempi M193. Sillä haettiin parempaa suojan läpäisyä kun Neuvostoliitto panosti näihin 70-luvun lopusta alkaen, mutta kaliiperin toimintafilosofia unohtui siinä ohessa.
 
.223 on 5.56 mm, ei 7.62mm.

Molemmat yllä ovat kuitenkin "rynnäkkökonepistooleita" verrattuna kunnon "pappa-mauser" 7.62x51.

Puhumattakaan jenkkien 7,62x63:sta eli kaliiperista 30-06.
 
Itse ampunut aika monella aseella. 308 DMR aseena tykkään HK417, mutta jos pitäs olla raskas rynkky, niin sit FN Scar-H.
HK417 on todella helppo ammuttava DMR aseena, mutta FN Scar-H rsrk:na vaatii kyllä osaamista ja harjoittelua.
556.. meh... tuntuu ilpparille :D :D 762x39 on ihan hyvä kun siihen on tottunut viimeisen +20vuotta.
6.5 Creedmoor olisi kiva päästä testaamaan, koska tämä tuntuu olevan nyt se hot ja pop. Ja odotellessa jenkkien caseless/light 6.8 tulemista.
5.56 on kivempi kantaa kuin mikään muu, 6.5 Creedmoor jää pulttilukko-tarkkuuskaliiperiksi miksi se on suunniteltukin muutamasta spesifistä syystä: piipun kulutus ja syöttövarmuus konetuliaseessa ovat 308:a paljon huonompia. Rynkkyyn se on myös liian iso.
 
5.56 on kivempi kantaa kuin mikään muu, 6.5 Creedmoor jää pulttilukko-tarkkuuskaliiperiksi miksi se on suunniteltukin muutamasta spesifistä syystä: piipun kulutus ja syöttövarmuus konetuliaseessa ovat 308:a paljon huonompia. Rynkkyyn se on myös liian iso.
Joo 556 vaikka yksi mies kantaa koko pataljoonan tarpeen. :) Mutta jenkit on tunkemassa 6.5 Creedmoor:ia automattiaseisiin, siksi se kiinnostaa. Miksi se eikä Grendel yms...
308... pitääkö tästä edes puhua....Aivan loistava, halpa yms kaliiberi, mutta ei joka taistelijalle, ei missään nimessä. Aka Battle-rifle -> Assaultrifle.
 
Joo 556 vaikka yksi mies kantaa koko pataljoonan tarpeen. :) Mutta jenkit on tunkemassa 6.5 Creedmoor:ia automattiaseisiin, siksi se kiinnostaa. Miksi se eikä Grendel yms...
308... pitääkö tästä edes puhua....Aivan loistava, halpa yms kaliiberi, mutta ei joka taistelijalle, ei missään nimessä. Aka Battle-rifle -> Assaultrifle.
Tällä haetaan kevyen tulituki-aseen vaikutusta yli km matkoille. Niche ase ja käyttö. En usko että onnistuu...
 
Eikös 30-06 ole aikalailla samantehoinen kuin 308?

30-06 on hieman tehokkaampi, siksi 308 kehitettiinkin. Historia tällä on se, että toisen maailmansodan aikaan jenkit kehittelivät uuden luodin 30-06 kaliberiin joka oli aerodynaamisempi. Vanhaa patruunaa oli kuitenkin varastossa paljon ja ainakin USMC käytti omat patruunansa "vanhat ensin" -periaatteella, joten luodin suurempi käyttöönnotto viipyi aika kauan (ilmeisesti kuitenkin ylitse korean sodan). Ja sitten kun nämä uudet aerodynaamisemmat ammukset alkoivat tulla käyttöön, niin huomattiin että nehän perkeleet lentää pidemmälle kuin ampumaratojen vaara-alueet sallivat! Koska tukikohtien ampumaradat olivat paikoissa joissa ei ollut mahdollisuutta jatkaa vaara-alueita, niin jenkit päättivät kehittää uuden patruunan tälle uudelle luodille, tuloksena 308 WIN.

Tälläistä muistelen patruunasta kerrotun.
 
30-06 on hieman tehokkaampi, siksi 308 kehitettiinkin. Historia tällä on se, että toisen maailmansodan aikaan jenkit kehittelivät uuden luodin 30-06 kaliberiin joka oli aerodynaamisempi. Vanhaa patruunaa oli kuitenkin varastossa paljon ja ainakin USMC käytti omat patruunansa "vanhat ensin" -periaatteella, joten luodin suurempi käyttöönnotto viipyi aika kauan (ilmeisesti kuitenkin ylitse korean sodan). Ja sitten kun nämä uudet aerodynaamisemmat ammukset alkoivat tulla käyttöön, niin huomattiin että nehän perkeleet lentää pidemmälle kuin ampumaratojen vaara-alueet sallivat! Koska tukikohtien ampumaradat olivat paikoissa joissa ei ollut mahdollisuutta jatkaa vaara-alueita, niin jenkit päättivät kehittää uuden patruunan tälle uudelle luodille, tuloksena 308 WIN.

Tälläistä muistelen patruunasta kerrotun.
Jaahas. Sallinet kuitenkin epäillä?
Tuo ampumaratojen vaara-alueet taitaa liittyä toiseen asiaan, ja molempien kaliiperien "teho" taitaa olla noin 9,5g@850m/s sotilaspaukkuina?
 
30-06 on normaaleina tehdaslatauksina 308 kanssa ihan samalla viivalla. 7.62 nato eli 308win kehittämällä paremmilla ruudeilla saatiin samat ominaisuudet lyhyemmästä ja kevyemmästä patruunasta. 30-06 on tietty ladattu vähän "alitehoiseksi" ehkä osittain sen takia että on paljon vanhoja aseita esim. 03 springfield joiden tietyt valmistuserät saatoivat hajota jo aikalaisilla miedoilla latauksilla.
 
Itse olen jyrkästi vastaan 7.62Nato kaliperista asetta palveluskivääriksi. Tai mitään muutakaan pitkää patruunaa. Näkökannasta riippuen, kyseessä olisi siirtymä 80-110 vuotta ajassa taaksepäin.

Jo 1910-luvulla Vladimir Fjodorov määritteli tutkielmissaan 7.62x54R patruunan aivan liian raskaaksi ja voimakasrekyyliseksi automaattikiväärin patruunaksi jalkaväkikäyttöön. Herra ideoi omaan avtomatiinsa miedompia patruunatyyppejä jotka siis olivat aikanansa 30-70 vuotta aikaansa edellä mutta päätyi lopulta mietoon 6.5mm Arisaka patruunaan lähinnä logistisista syistä. (Siis 6.5mm mieto patruuna puoli-/sarja-automaattiin kivääriin 1910-luvulla, kröh kröh ;))

Ensimmäiset 5.45mm kokeilupatruunat kehitettiin Neuvostoliitossa 1930-luvulla.

"Isosta kakkosesta" ei kannata edes puhua. Yli 400 000 valmistettua Stg44:ää ja niiden saamat hyvät kokemukset rintamajoukoilta puhuvat sen puolesta kumpi on käyttökelpoisempi ratkaisu jalkaväkipatruunaksi, puolipitkä- vai täyspitkä kiväärinpatruuna.

1950-luvulla Espanjaan CETME:lle siirtyneet "saksalaiset herrasmiehet" olivat raivoissaan kun 7.62Nato valittiin yleispatruunaksi Natolle eikä puolipitkiä tai pienikaliperisia vaihtoehtoja. Herrojen mielestä patruuna on/oli aivan liian voimakasrekyylinen jalkaväen peruspatruunaksi kivääreissä ja liian heikkotehoinen yleiskonekiväärin patruunaksi (vrt. 7.92 13g sS patruuna).

Logistiikan kannalta 7.62Nato on kaikin puolin huonompi vaihtoehto 556, 545 ja x39 nähden. Pidempi, raskaampi. Fyysisesti suuremmat ja painavammat lippaat samalla lipaskoolla. Kannettava laukausmäärä samalla massalla pienempi. Kuljetettava laukausmäärä pienempi samalla ajoneuvon kantavuudella. Voimakkaampi rekyyli-impulssi laukauksessa. Suurempi patruunan massa tuottaa suuremmat materiaalikustannukset valmistuksessa.

En näe mitään syytä palata ajassa taaksepäin tuota 80-100 vuotta. En varsinkaan, kun esimerkiksi 556 natopatruunat lentävät liki identtisellä lentoradalla 7.62naton kanssa sinne 300m saakka. Jos tätä pidemmälle pitää ampua, tai oikeastaan jos pitää ampua yli 150-200m pidemmälle pistemaaliin, sitä varten on sitten dedikoidut konekiväärit ja ta-kiväärit joiden kohdalla sitten 7.62 pitkän patruunan käyttö on perusteltua. Kannattaa muistaa että jalkaväen perusampumatarvikkeena käyttöönotetut pienikaliperiset ja puolipitkät patruunat perustavat *ihan oikeissa sodissa* saatuihin kokemuksiin ja vielä laajalla empiirisellä kokemuksella. Nyt sitten ilmeisesti näillä kokemuksilla ei sitten olekaan mitään arvoa eikä totuuspohjaa nykypäivänä, kun kriisinhallintaoperaatioiden ja intesiteetiltään alhaisempien konfliktien perusteella alettaisiin vetämään linjoja uusiksi?

Muutenkaan tavallisen kiväärimiehen jalkaväenkiväärin ampumatarvikkeen muuttamisessa yhdesta kokonaan toiseksi en näe olemassaolevian patruunoiden kohdalla mitään syytä, koska tilastollisesti puhutaan hyvin marginaalisesta tappioiden tuottajasta taistelukentällä jos kiväärimiesten kivääritulesta puhutaan. Olemassaolevat kaliperit täyttävät tarpeet aivan mainiosti. Kustannukset suhteessa saavutettuun hyötyyn ovat mielipuoliset ja panos-tuotto suhde huono.

Ja miksi muuten Venäjällä ei ole mitään tarvetta vaihtaa olemassaolevia patruunatyyppejä tai kalipereja toiseksi? Siis maalla, joka on käynyt *ihan oikeita sotia* muutamia kappaleita sitten 70-luvun lopun. Sen sijaan he keskittyvät raskaiden asejärjestelmien kehitykseen ja esimerkiksi termobaaristen aseiden kehittämiseen. Omasta mielestäni, he keskittyvät tässäsuhteessa olennaisempiin asioihin, sen sijaan että näpertelisivät minkään marginaaliasian parissa.
 
Viimeksi muokattu:
koska tilastollisesti puhutaan hyvin marginaalisesta tappioiden tuottajasta taistelukentällä jos kiväärimiesten kivääritulesta puhutaan.

Puhutko kuolleista vai haavoittuneista vaiko molemmista? Kysyn koska postaukseksi kuulostaa että jalkaväkimiehellä ei tee mitään. Taikka niiden aseilla.
 
Puhutko kuolleista vai haavoittuneista vaiko molemmista? Kysyn koska postaukseksi kuulostaa että jalkaväkimiehellä ei tee mitään. Taikka niiden aseilla.

Kun mekanisoidut yhtymät lyövät yhteen, tilastollisesti paine-, sirpale- ja polttotaisteluvammat tuottavat sen 80-90% taistelutappioista. Näin on ollut sitten toisen maailmansodan josta lähtien suomessakin on tehty asiasta tilastointia.

JV-aseiden tulelle jää noin 10-20%. Tästäkin merkittävä osa tulee ta-kivääreille ja etenkin konekivääreille koska ne ovat ne tulivoimaisimmat ja tarkimmat asejärjestelmät mitä jalkaväellä on käytössään kyseisissä kaliperiluokissa.

Jalkaväentaistelijalla on merkityksensä. Kaliperillakin on, mutta väitän että nykyiset käytössäolevat kaliperit ovat jo saavuttaneet sellaisen tehon ja ulottuvuuden tason että uusilla tuotteilla ei saavuteta enään merkittävää hyötyä etenkään panostukseen nähden. Kaliperien sisällä toki voi kehitystyötä tehdä esimerkiksi luotivalintojen osalta, mutta kalliista kokonaisuudistuksesta ja kokonaan uusien patruunatyyppien kehittämisestä en näe kovinkaan suurta hyötyä saavutettavan panostukseen nähden vaan sama raha kannattaa lyödä muualle kiinni mielummin. Nykyiset ovat erinomaisia kompromisseja eri ominaisuuksien kesken ja enemmän kun "riittävän hyviä" mielestäni.
 
Unohtui myös mainita, mutta jenkkien säätäminen a-tarvikkeen kanssa (M855) on myös iso osasyyllinen 5.56:n huonohkoon maineeseen ”pienoiskiväärinä”. Se luoti on liian vakaa, eikä kaadu yhtä herkästi kuin aikaisempi M193. Sillä haettiin parempaa suojan läpäisyä kun Neuvostoliitto panosti näihin 70-luvun lopusta alkaen, mutta kaliiperin toimintafilosofia unohtui siinä ohessa.

Tässä näkyy "Amerikkalaisen koulukunnan" ja "Venäläisen koulukunnan" ero kun patruunan terminaaliballistisia ominaisuuksia katsotaan.

Ryssiä ei ole koskaan tuntunut kiinnostavan perusampumatarvikkeen sirpaloituminen taiko se, puhkooko se miehiin sukkapuikkomaisia reikiä. Lillukanvarsi joku luodin sirpaloituminen, jos sfääreissä pyörii se ammutetaanko hehtaarille 12 vaiko 18 tonnia sirpalekranaatteja jolla revitään riekaleiksi tai silvotaan ja ruhjotaan tunnistamattomaksi vihollisen taistelijat. Tai kuinka monta kymmentä hehtaaria maalialueelta saadaan poltettua poroksi läpimurtoarmeijan raskaan raketinheitindivisioonan ammuttamalla polttotaisteluainemäärällä.

Mutta kiväärinpatruuna, läpäistä sen pitää! Katsotaan vaikka 5.45x39 7N10 patruunaa joka on nykystandardin mukainen JVA heillä. Ei kalliita materiaaleja eikä monimutkaisia rakenteita. Teräsvaipan sisälle teräväkärkinen karkaistu teräskeerna ja a vot se on siinä.

Sama rakenne ja filosofia näkyy heidän JVA:ssa kalipereissa x45R ja x39, joskaan niissä ei täysin teräväkärkistä karkaistua keernaa ole vaan tylppäkärkinen pienellä ripauksella lyijyä kärkiontelossa.

Itse olen ns "Venäläisen koulukunnan" edustaja asiassa.
 
Viimeksi muokattu:
Laitetaan tämä vaikka tänne. Eivät vaihtaisi artikkelin mukaan britit omia bullpupeja meidän mike-kakkoseen. Kehtaavatkin.


Brittisotilaat testasivat Santahaminassa suomalaisten varusmiesten 7.62 RK:ta ja tarkka-ampujien TRG-42-kivääriä
Julkaistu: 5.6. 15:24
Santahaminan varuskunnassa Helsingissä on harjoitellut alkuviikolla yli 100 brittiläistä jalkaväkisotilasta. Harvinainen joukko tutustui myös suomalaisten taistelijoiden perusvarusteisiin.
  • Katso yllä olevalta videolta, miten britit harjoittelivat Santahaminassa asutuskeskustaistelua.
Suomeen saapunut reilun sadan miehen brittikomppania Old Dozen on toistaiseksi ollut sijoitettuna Santahaminaan, jossa he ovat harjoitelleet yhdessä Kaartin jääkärirykmentin varusmiesten kanssa. Komppania osallistuu Sapeli 19 -harjoitukseen Etelä-Suomen alueella. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun brittiläisiä jalkaväkijoukkoja harjoittelee Suomessa.


Brittijoukot saapuivat harjoitukseen Suomeen




Molemmin puolin joukot ovat hioneet omaa toimintaansa ja antaneet esittelyjä aseista ja kalustosta, sekä tekniikoista ja taktiikoista. Osittain näyttääkseen osaamistaan, osittain oppiakseen toisiltaan, mutta kaikkein tärkeimpänä hioakseen yhteistoimintaansa.

Peruslähtökohdat ja toimintamallit ovat molemmilla samankaltaiset. Yksi selvä ero on kuitenkin se, että brittien toiminta perustuu taistelijaparien käyttöön, kun suomalainen perusyksikkö on kolmen taistelijan asetelma.


Britit käyttävät harjoituksessa suomalaista helikopteria. (KUVA: JUHA SÄRESTÖNIEMI)
Molemmin puolin arvostusta riittää ja kehuja on jaettu. Suomalaiset varusmiehet sanovat hieman jännittävänsä esityksiä brittiläisille ammattisotilaille, mutta vastapuolen kommenttien perusteella jännittämiseen ei ole tarvetta: heidän mukaansa varusmiehet osaavat tehtävänsä hyvin.

Brittisotilaat ovat vaikuttuneita suomalaisesta asevelvollisuusjärjestelmästä ja osa heistä pohti ääneen voisiko sellainen sopia myös Britanniaan. Positiivisin kommentein ajatusta täydensi heidän oma maanmiehensä korpraali Kristian Owen Kaartin jääkärirykmentistä, joka on tullut suorittamaan asevelvollisuutensa Suomessa.


Kristian Owen (keskellä) suorittaa asepalvelusta Santahaminassa. Vasemmalla puolella on sotamies Glyn Spalding ja oikealla puolella sotamies Karl Murrel. He kuuluvat brittijoukkoihin.
Äitinsä puolelta suomalainen Kristian asuu vakituisesti Englannissa, vain viiden minuutin matkan päässä Royan Anglian -rykmentin varuskunnasta.

KALUSTOESITTELYN yhtenä kiinnostavimpana osa-alueena on ollut brittien perusaseistuksen esittely. Näistä tärkein ja henkilökohtaisin on suomalaisten RK:ta vastaava L85A2, joka on uudistettu version SA80 Bullpup -mallin perusrungosta. Ase on toimintaperiaatteensa vuoksi paljon RK:ta lyhyempi ja käyttää pienempää ja kevyempää 5.56 x 45mm patruunaa.


(KUVA: JUHA SÄRESTÖNIEMI)
Tällainen ase on käytännössä jokaisella taistelijalla, mutta hieman erilaisilla tähtäinlaitteilla. Brittijoukkueella on käytössä perinteisiä optisia tähtäimiä, pimeätähtäimiä ja lämpötähtäimiä.

Tulivoimaa brittijoukkueeseen tuo kevyttä konekivääriä L7A2 (versio belgialaisesta 7.62 FN MAG -konekivääristä) kantava taistelija, jonka sanotaan muodostavan 80 prosenttia joukkueen tulivoimasta.


(KUVA: JUHA SÄRESTÖNIEMI)
Lisäksi briteillä on mukana tarkka-ampujajoukkue, jonka aseistuksena on L115A3-tarkkuuskiväärit.


(KUVA: JUHA SÄRESTÖNIEMI)
Britit pääsivät testaamaan myös suomalaisten aseita Santahaminan ampumaradalla. Testattavina olivat uudistettu versio 7.62 RK:sta ja tarkka-ampujien käyttämä Sako TRG-42. Henkilökohtaisen aseen osalta tottumus taitaa olla toinen luonto, sillä britit pitivät omaa rynnäkkökivääriään suomalaista parempana, vaikka suomalainen on tarkempi ase.

Tarkka-ampujakivääri taas keräsi kehuja brittiläisiltä tarkka-ampujilta. He harmittelivat, etteivät saaneet ampua aseella kuin muutaman laukauksen.

Brittien osalta Sapeli 19 -harjoitus jatkuu seuraavaksi maastoon jalkautumisella ja taisteluharjoituksilla.
 
Laitetaan tämä vaikka tänne. Eivät vaihtaisi artikkelin mukaan britit omia bullpupeja meidän mike-kakkoseen. Kehtaavatkin.

Vähän fakenews. Eiköhän briteillä ole tarkka-ampujille varmasti vähintään yhtä hyvää kalustoa. SAS tarkka-ampujat tappaneet lukuisia Isis terroristeja kun täällä veijarit ampuu tauluihin.
 
Joo, Sako ja Lapua tekee paskaa tavaraa ja kukaan kalevalainen ei ole niitannut teroa hiekkamaassa.
En Sakoa tai Lapuaa kommentoinut.
Simo Häyhä sniper kilpailussa vieraili taannoin jenkkien joku korkeampi herra. Suositteli näitä ressuja pyrkimään USMC tarkka-ampujien kurssille. Suomessa lienee yhä edelleen sniper toiminta lapsen kengissä. Vuosikymmeniä tarkka-ampujan koulutus oli Suomessa rempallaan. Vasta kymmenen vuotta ollaan taas panostettu enemmän. Näin olen lukenut.
 
En Sakoa tai Lapuaa kommentoinut.
Simo Häyhä sniper kilpailussa vieraili taannoin jenkkien joku korkeampi herra. Suositteli näitä ressuja pyrkimään USMC tarkka-ampujien kurssille. Suomessa lienee yhä edelleen sniper toiminta lapsen kengissä. Vuosikymmeniä tarkka-ampujan koulutus oli Suomessa rempallaan. Vasta kymmenen vuotta ollaan taas panostettu enemmän. Näin olen lukenut.

No kannattaa varmaan tehdä tai jutella niiden tekijöiden kanssa niin ei tarvitse vain lukea, noin nätisti sanottuna.
 
Back
Top