Ei missään tapauksessa ikääntyviä reserviläisiä rapakon taakse kursseille. Sinne pitää laittaa nuoria ammattimiehiä jotka tuovat saamansa oppia vuosiksi eteenpäin JOTU-koulutukseen ja reserviläisten kouluttamiseen täällä kotimaassa. Jos saamaansa oppia ei saada jaettua laajalle joukolle, koulutus menee suurelta osin hukkaan ja lähinnä yksilön mielihyvää palvelevaksi harrastustoiminnaksi helposti.
Reserviläiskontekstissa, "elitecommando reconsniper" ta-koulutus menee omasta mielestäni suurelta osalta hukkaan suomessa. Ensinnäkin ukot alkavat olemaan aika vanhoja ja huonokuntoisia kenttäkelpoisuudeltaan moiseen touhuun (yli 40v). Toiseksi se jää enemmän nimenomaa mielihyvää tuottavaksi harrastustoiminnaksi suurelta osin.
Sen sijaan, tässä maassa pitäisi panostaa suuresti DMR/TTA toimintaan ja kouluttaa massoittain reserviläisiä näihin yksinkertaisimpiin tehtäviin, koska TTA:n tarvetta löytyy niistä kaikista osastoista jonne esimerkiksi myös 35-50 -vuotiaita sijoitellaan, eli maakunta- ja paikallisosastoihin tms.
Se on totta että TA-toiminnan koulutus on meillä ollut retuperällä luvattoman kauan.
Korjausliike on kuitenkin tehty ja sen vaikutus tulee tulevina vuosina näkymään taatusti.
Kansainvälinen koulutusvaihto ja kontaktit on asiassa kuin asiassa hyvä juttu. Asian kääntöpuoli on meillä suomalaisilla kuitenkin se että asenne on aivan liikaa "me nyt ollaan vaan tämmöisiä surkeita eikä mitään osata" ja sitten mennään alistuneessa mielentilassa jumaloimaan muiden tekemistä - eikä edes sen alistuneen olotilan takia ymmärretä että tosiasiassa meillä joku asia osataan paremmin kuin muualla.
TA-hommissa korjausliike on siis tehty, sen vaikutus tulee näkymään. Meillä on Suomessa silläkin saralla korkeatasoista osaamista, joka ei häpeä minkään muun maan tekijöiden osaamistasoa - varsinkin jos muistetaan se, että meillä tekeminen on sovitettu nimenomaan meikäläisiin olosuhteisiin.
Joku jenkki tai britti saattaa ampua jossakin Afganistanin vuoristossa jyrkkiin kulmiin paremmin kuin suomalainen pari/partio. Jos lähdetään pelaamaan vaikkapa suomalaiseen metsämaastoon, niin jo alkaa meikäläisten tekeminen olemaan hyvin kovalla tasolla verrattuna edellä mainittuihin.
Homma on TA:n saralla alussa, siksi taitavia tekijöitä on vielä vähän, mutta joka vuosi kursseilta tulee uusia ja sitä myöten määrä kasvaa koko ajan. Tämä siirtyy pikkuhiljaa myös joukkotuotannon kautta reserviin, siellä jo nyt olevien kovien osaajien jatkoksi.
Monessa muussa asiassa olemme olleet jo pitkään korkealla tasolla.
Unohdetaan jo viimein se alistunut asenne ja sen myötä oman osaamisen raaka aliarviointi ja muiden tekemisen, välillä jumalointia lähentelevä yliarviointi.