Uusi taistelijan ase

Minusta tämä, usein lähes fanaattiseksi lopulta äityvä otekiistely on vähän erikoista.
Ampumaotteita on monenlaisia. Harva niistä on yksiselitteisesti oikea tai väärä, saati paras tai huonoin.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ampuvat todella hyvin "aivan väärillä" ja ainakin totaalisen vanhanaikaisilla otteilla ja vastaavasti ihmisiä jotka ampuvat varsin huonosti "kaikkein parhaimmilla" ja nykyaikaisimmilla otteilla.
Ampumisessa ei tietääkseni jaeta tyylipisteitä, oli se sitten urheiluammuntaa, metsästysammuntaa tai viranomais-/sotilasammuntaa, ainoastaan osumat merkitsevät.
Aina välillä joku kyselee ohjeita ja neuvoja näihin asioihin. Neuvon kokeilemaan avoimin mielin erilaisia ampumaotteita ja -asentoja - ja valitsemaan sen/ne otteet ja asennot mikä itsellä tuntuu toimivan parhaiten. Useampi ote on hyvä olla työkalupakissa erilaisiin ampumatilanteisiin jokaisella ampujalla. Aina välillä näkee sitäkin että jo aika paljon ampumavuosia ja treenilaukauksia omaava ampuja yrittää väkisin opetella jotakin uutta, joka on sillä hetkellä kuuminta hottia..ja tulos senkuin huononee. Voi näyttää hyvältä ja taktiselta, mutta jos ei osu niinkuin aikaisemmin on osunut, niin kannattaa uhrata ajatus tai pari sille että kannattaako käyttää se aika ja laukausmäärä mitä vaaditaan ensin poisoppimiseen ja sitten uuden motorisen taidon oppimiseen VAI kehittääkö edelleen sitä minkä jo osaa? Hyvin harva meistä (ei kukaan siis) omaa täydellisen taidon niihin ampumaotteisiin ja -asentoihin joita on käyttänyt, joten parantamisen varaa on meillä jokaisella aina. Kokonaan uuden motorisen taidon oppiminen on iso homma, eikä se välttämättä aina kannata, eikä ole resurssien puitteissa edes realistisesti mahdollista.
Jos osuu, niin osuu - ihan sama mistä ja miten siitä aseesta kiinni pitelee.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta tämä, usein lähes fanaattiseksi lopulta äityvä otekiistely on vähän erikoista.
Ampumaotteita on monenlaisia. Harva niistä on yksiselitteisesti oikea tai väärä, saati paras tai huonoin.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ampuvat todella hyvin "aivan väärillä" ja ainakin totaalisen vanhanaikaisilla otteilla ja vastaavasti ihmisiä jotka ampuvat varsin huonosti "kaikkein parhaimmilla" ja nykyaikaisimmilla otteilla.
Ampumisessa ei tietääkseni jaeta tyylipisteitä, oli se sitten urheiluammuntaa, metsästysammuntaa tai viranomais-/sotilasammuntaa, ainoastaan osumat merkitsevät.
Aina välillä joku kyselee ohjeita ja neuvoja näihin asioihin. Neuvon kokeilemaan avoimin mielin erilaisia ampumaotteita ja -asentoja - ja valitsemaan sen/ne otteet ja asennot mikä itsellä tuntuu toimivan parhaiten. Useampi ote on hyvä olla työkalupakissa erilaisiin ampumatilanteisiin jokaisella ampujalla. Aina välillä näkee sitäkin että jo aika paljon ampumavuosia ja treenilaukauksia omaava ampuja yrittää väkisin opetella jotakin uutta, joka on sillä hetkellä kuuminta hottia..ja tulos senkuin huononee. Voi näyttää hyvältä ja taktiselta, mutta jos ei osu niinkuin aikaisemmin on osunut, niin kannattaa uhrata ajatus tai pari sille että kannattaako käyttää se aika ja laukausmäärä mitä vaaditaan ensin poisoppimiseen ja sitten uuden motorisen taidon oppimiseen VAI kehittääkö edelleen sitä minkä jo osaa? Hyvin harva meistä (ei kukaan siis) omaa täydellisen taidon niihin ampumaotteisiin ja -asentoihin joita on käyttänyt, joten parantamisen varaa on meillä jokaisella aina. Kokonaan uuden motorisen taidon oppiminen on iso homma, eikä se välttämättä aina kannata, eikä ole resurssien puitteissa edes realistisesti mahdollista.
Jos osuu, niin osuu - ihan sama mistä ja miten siitä aseesta kiinni pitelee.

Samaa mieltä ja eri mieltä. Siinä tarkentaisin, että vanhanaikainen ote tai asento ei välttämättä ole huono. Esimerkiksi pitkän kiväärin ampuminen hihnaotteella on hyvin vanhaa perua mutta hyvinkin ajankohtainen ja tarkka ote vielä nykyäänkin.

Tuo videossa nähty ote on itselleni vaan pitkälle aseelle poikkeuksellinen. Kaikki tukipisteet jäävät hyvin taakse. Pistoolikahvalle, olkapäälle, kyynärpäät kiinni vartalossa. OK, ei siinä mitään, piippu on lyhyt ja painoa ei ole pitkällä edessä eli voi varmasti toimiakkin ainakin yksittäistä maalia ammuttaessa noinkin pienirekyylisessä aseessa. Voisi kuvitella, että maalinvaihto tuolla otteella ei välttämättä ole yhtä tarkkaa kun "perinteisimmillä" kivääriotteilla. Pitää kokeilla kun saa ämpärin käsiinsä seuraavaksi.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: ctg
Onko foorumitoveri @YJT törmännyt työn puolesta tuollaiseen edellämainittuun ampumaotteeseen MP5:llä (perä olalla ja molemmat kädet pistoolikahvalla)?
 
Viimeksi muokattu:
Onko foorumitoveri @YJT törmännyt työn puolesta tuollaiseen edellämainittuun ampumaotteeseen MP5:llä (perä olalla ja molemmat kädet pistoolikahvalla)?
Jos tehdään nopea nosto valmiusotteesta (low ready) ja samalla käytetään vaihdinta tukikädellä, niin on nopeampaa jättää molemmat kädet pistoolikahvalle. Tällä tavalla voi ampua ensimmäiset nopeat laukaukset, mutta tukikäsi kannattaa siirtää edemmäs heti kun mahdollista. Myös jos halutaan keventää ampumaotetta, niin mitä lähempänä kroppaa kyynärpäät ovat ja erityisesti jos saadaan tuettua kyynärpäät vartaloon / varusteisiin, niin sitä kevyempi asento on ja toimntakyky säilyy pidempään. Toki tässä on yksilöllistä vaihtelua ruumiinrakenteesta ym seikoista johtuen. Tukikäsi lippaalla ja tukikäsi pistoolikahvalla ei minulla ainakaan tuo sanottavammin eroa siihen, miten saan tuettua kyynärpään, mutta jollakulla voi tuoda.
 
Viimeksi muokattu:
Jos tehdään nopea nosto valmiusotteesta (low ready) ja samalla käytetään vaihdinta tukikädellä, niin on nopeampaa jättää molemmat kädet pistoolikahvalle. Tällä tavalla voi ampua ensimmäiset nopeat laukaukset, mutta tukikäsi kannattaa siirtää edemmäs heti kun mahdollista. Myös jos halutaan keventää ampumaotetta, niin mitä lähempänä kroppaa kyynärpäät ovat ja erityisesti jos saadaan tuettua kyynärpäät vartaloon / varusteisiin, niin sitä kevyempi asento on ja toimntakyky säilyy pidempään. Toki tässä on yksilöllistä vaihtelua ruumiinrakenteesta ym seikoista johtuen. Tukikäsi lippaalla ja tukikäsi pistoolikahvalla ei minulla ainakaan tuo sanottavammin eroa siihen, miten saan tuettua kyynärpään, mutta jollakulla voi tuoda.

Kiitos.
 
Minusta tämä, usein lähes fanaattiseksi lopulta äityvä otekiistely on vähän erikoista.
Ampumaotteita on monenlaisia. Harva niistä on yksiselitteisesti oikea tai väärä, saati paras tai huonoin.
Olen nähnyt ihmisiä jotka ampuvat todella hyvin "aivan väärillä" ja ainakin totaalisen vanhanaikaisilla otteilla ja vastaavasti ihmisiä jotka ampuvat varsin huonosti "kaikkein parhaimmilla" ja nykyaikaisimmilla otteilla.
Ampumisessa ei tietääkseni jaeta tyylipisteitä, oli se sitten urheiluammuntaa, metsästysammuntaa tai viranomais-/sotilasammuntaa, ainoastaan osumat merkitsevät.
Aina välillä joku kyselee ohjeita ja neuvoja näihin asioihin. Neuvon kokeilemaan avoimin mielin erilaisia ampumaotteita ja -asentoja - ja valitsemaan sen/ne otteet ja asennot mikä itsellä tuntuu toimivan parhaiten. Useampi ote on hyvä olla työkalupakissa erilaisiin ampumatilanteisiin jokaisella ampujalla. Aina välillä näkee sitäkin että jo aika paljon ampumavuosia ja treenilaukauksia omaava ampuja yrittää väkisin opetella jotakin uutta, joka on sillä hetkellä kuuminta hottia..ja tulos senkuin huononee. Voi näyttää hyvältä ja taktiselta, mutta jos ei osu niinkuin aikaisemmin on osunut, niin kannattaa uhrata ajatus tai pari sille että kannattaako käyttää se aika ja laukausmäärä mitä vaaditaan ensin poisoppimiseen ja sitten uuden motorisen taidon oppimiseen VAI kehittääkö edelleen sitä minkä jo osaa? Hyvin harva meistä (ei kukaan siis) omaa täydellisen taidon niihin ampumaotteisiin ja -asentoihin joita on käyttänyt, joten parantamisen varaa on meillä jokaisella aina. Kokonaan uuden motorisen taidon oppiminen on iso homma, eikä se välttämättä aina kannata, eikä ole resurssien puitteissa edes realistisesti mahdollista.
Jos osuu, niin osuu - ihan sama mistä ja miten siitä aseesta kiinni pitelee.
Innokkaimmin ampuma-asennoista yleensä tohisevat ne, joiden mielestä kalsarienkin pitää olla NIR-yhteensopivia. Samat henkilöt jaksavat vääntää muutenkin kaikesta taktikuulista tarvikkeesta maailman tappiin.
Kumma vaan, että tunnen pari huippu sra-ampujaa, kumpikaan ei pukeudu cryen kamppeisiin eikä myöskään ammu viimeisimpien oppien mukaan...mutta silti sitä tulosta kisoissa syntyy ;)
 
Tapasin joskus 70-luvulla "mökkitikan" silloisen naisten Suomen mestarin. Ja näin, miten hän heitti. Tähtäys meni normaalisti tikka silmän eteen ja silleen. Vaan sitten heittokäsi kiepsahtikin tuonne vyötärön korkeudelle ja siellä tikka irtosi sormista. Vaan tauluun osui ja pääsääntöisesti aina keskelle.
 
Viimeksi muokattu:
Jos osuu, niin osuu - ihan sama mistä ja miten siitä aseesta kiinni pitelee.
Kyllä näin on, kuten mie mainitsinki minulla on ote tarkempi edestä kiinni pitäen.
Eikä ole edes tämä kuuluisa c-clamppi, eikä näytä takticoolilta mutta sama se sille osumpahan johonki
 
Katselen noita käsiaseampujia. Miksi seisovat etupuoli maalia kohti?
Jos minä ampuisin käsiaseella seisoisin kylki maalia kohti lievässä etunojassa. Tekisinkö väärin näin?

Siis näin.
weaver-shooting-stance.png
 


 
Back
Top