Uusi taistelijan ase

[RPG83]

Sivuhuomautuksena: Pointti mikä täällä(kin) monasti unohtuu on, että jo 1930-luvulla laskettiin aseiden tarpeen olevan SA-tilanteessa 2 asetta per taistelija. Sota-aika osoitti määrätarpeeksi 2,5/tst.

Saisiko tälle jotain referaattia? OK, kyllähän aseita katoaa ja vaurioituu taistelussa, mutta vaikea uskoa että tarve olisi 2,5 asetta yhtä sotilasta kohden, kun ajatellaan että esim. huoltojoukot ja tykkimiehet joutuu aika vähän ammuskelemaan. Etulinjassakin tuo kuulostaa hurjalta luvulta.

5,56x45mm fanina täytyy sanoa, että se voisi kaikesta huolimatta olla hyvä vaihtoehto 7,62x39mm tilalle. Etenkin, kun ampumakoulutuksen määrä on (ja luullakseni tulee laskemaan) naurettavan ja itkettävän väliltä. Pienempirekyylisellä osuisi muutaman sata laukausta varusmiesaikana ampunutkin.

 

[Tvälups]

Aimo Lahden elämänkerta yhtenä referaattina. Sotatieteelliset aikakausikirjat 1950-luvulta toisena.
Luvussa on huomioitu kokonaisasetappiot: esim. Kannaksen halkijuoksun jäljiltä 1944 jalkaväkikiväärien inventaario osoitti yli 100 000 aseen poistumaa aikavälillä toukokuu-44 - syyskuu-44.

Aseita kuluu, tuhoutuu, katoaa jne. Tämä on kylmä tosiasia, vaikka kuinka uskottelee "etten minä luovu henkilökohtaisesta aseestani", ensimmäisen tykistökeskityksen jäljiltä mieli on voinut muuttua...

 

[fulcrum]

Saisiko tälle jotain referaattia? OK, kyllähän aseita katoaa ja vaurioituu taistelussa, mutta vaikea uskoa että tarve olisi 2,5 asetta yhtä sotilasta kohden, kun ajatellaan että esim. huoltojoukot ja tykkimiehet joutuu aika vähän ammuskelemaan. Etulinjassakin tuo kuulostaa hurjalta luvulta.

Kivääreitä oli armeijalla jatkosodan lopussa muistaakseni noin 600 000: tässä luvussa olivat sitten mukana kaikki Pertaanit yms kelvottomat sohlot. 2.5* suhdeluku kuulostaa hurjalta, vaikka jatkosodankin aikana kivääripuutetta valiteltiin. Aseita oli paljon, mutta iso % koko ajan korjauksessa.

 

[fulcrum]

Muutokset, joista puhun pohjaavat siihen, että Venäjän armeija on nyt päättänyt olla ostamattaa enää yhtään Kalashnikoveja. Yhdysvalloissa on todettu jo vuonna 2004, että AR:n kehitystyö on viety loppuunsa ja aloitetaan uuden aseen hankintaprosessi.
Kun puhutaan modulaairisten aseiden olevan nykypäivää, niin unohdetaan, että itse asiassa ne aseet ovat edelleen samoja vanhoja ja vain lisävarusteiden kiinnitysten osalta modulaarisia. Odotan siis todellakin modulaarisia aseita. Ja sitä että suunnittelu ei välttämättä enää toimikaan perinteiseen tapaan, vaan lähtökohdaksi saatetaan ottaa esim tähtäin ja rakennetaan ase sen ympärille tms.

Stoner 63

Itse edustan näkökantaa että modulaarisuus voi olla hyvä renki JOISSAIN tapauksissa, mutta aina huono isäntä. Ei se modulaarisuus aseen suunnittelussa ilmaiseksi tule, vaan jotain se aina maksaa, ja on epäselvää kuinka paljon sitä tarvitaan. Esimerkiksi kalipeerin tai perän vaihtaminen lennosta on perusjalkaväkijantterille täysin tarpeeton ominaisuus. Lähinnä joku erikoisjoukko-osasto voisi joissain tapauksissa siitä hyötyä - ja niillehän tuo FN SCAR on tarkoitettukin. Tietysti se rikkoutuneiden aseiden huolto voi jonkun verran helpottua, se lienee se merkittävin etu.

Mitä Arskaan tulee, niin eiköhän 60v vanhan aseen tie ole jo kuljettu loppuun siinä missä AK-47:kin. Aseen perustavanlaatuisia ongelmia ei voi korjata ilman täyttä uudelleensuunnittelua, jonka jälkeen se ei ole enää AR-15, joten miksi vaivautua.

 

[baikal]

Korean sodassa jenkkipoika kulutti kolme kivääriä vuosi, kun lasketaan sotilaat, jotka kuuluivat taisteluosiin. Vietnamissa meni yli kahta keskimäärin ja alle vuodessa. Neuvostoarmy menetti aivan valtavasti käsiaseita Suuressa isämmmaallisessa sodassa. Taistelukenttä imee aseita, niitä jää jälkeen, haavikoiden aseet helposti jäävät silleen ja esim. tykistö menetti edellisessä sodassa mainioita kiväärejä paljon Kannaksen taisteluissa, kun oli vissiin välillä muita kiireitä kuin kantaa hihnassa kivaaria ja pikatilanteissa niitä jäi petäjiä vasten jne.

Menipähän noita minkä verran tahansa sodassa niin en silti usko, että niitä hankitaan vastaavaa määrää kuin oletettu kulutus voisi olla, njet. Niitä hankitaan suunnilleen pää päästä. Sitä paitsi: jos armeijan vahvuus on 120 tuhatta sotilasta niin paljonko tuosta nykyään on enää ns. taisteluosat?

 

[commando]

Itse edustan näkökantaa että modulaarisuus voi olla hyvä renki JOISSAIN tapauksissa, mutta aina huono isäntä. Ei se modulaarisuus aseen suunnittelussa ilmaiseksi tule, vaan jotain se aina maksaa, ja on epäselvää kuinka paljon sitä tarvitaan. Esimerkiksi kalipeerin tai perän vaihtaminen lennosta on perusjalkaväkijantterille täysin tarpeeton ominaisuus. Lähinnä joku erikoisjoukko-osasto voisi joissain tapauksissa siitä hyötyä - ja niillehän tuo FN SCAR on tarkoitettukin. Tietysti se rikkoutuneiden aseiden huolto voi jonkun verran helpottua, se lienee se merkittävin etu.

Mikä siinä maksaa mielestäsi? Nykypäivänä ja sitten Henry Fordin on kuitenkin pyritty rakentamaan sarjatuotantotuotteita niin että osat ovat vaihtokelpoisia eri yksilöiden välillä, jopa sulkuvälin, joten se ei varmaan erikseen maksa? Olihan muuten Suomikonepistoolissakin jo käyttäjän irrotettava piippu, puhumattakaan suurimmasta osasta konekivääreitä. Ei se niin vaikeaa tai kallista ole. Mikäli aseella ammutaan paljon onnistuu kuluvien osien (mm. piippu) vaihtaminen käytännössä ilmaiseksi verrattuna että pitäisi alkaa käyttämään väkivaltaa ja koneita piipun irrottamisessa ja kiinnittämisessä. Kaliiberin vaihtaminen voi olla hyvin arvokas asia kiväärissä, koska kaliiberi voi vaihtua ja emmehän halua enää tilanteeseen jossa Suomella on eri patruuna kuin vihollisilla tai ystävillä? Kaliiberin vaihtaminen on täten paljon helpompaa kun ase on alusta lähtien suunniteltu tätä silmällä pitäen. Modulaarisuus voi tarkoittaa mm. sitä että kun aseen alakerta on vaihdettavissa eli vaikka lipaskuilu voidaan aseeseen joskus vaihtaa uudempaan kun pääsemme eroon "stanag"-lippaista. Esim. G36:een lipaskuilu voidaan vaihtaa.

Mitä Arskaan tulee, niin eiköhän 60v vanhan aseen tie ole jo kuljettu loppuun siinä missä AK-47:kin. Aseen perustavanlaatuisia ongelmia ei voi korjata ilman täyttä uudelleensuunnittelua, jonka jälkeen se ei ole enää AR-15, joten miksi vaivautua.

AR-15:tta menee muuten vieläkin kaupaksi maailmalla erikoisjoukoille, jotka voisivat valita minkä tahansa muun aseen hinnan ja politiikan puolesta. On vaikea keksiä parempaa asetta oikeakätiselle osaajalle, jonka ei tarvitse välittää vasenkätisistä tai keskivertorivimiehen mieltymyksistä. Varmasti jälkiviisaana olisi aseessa ja sen alkutaipaleessa muuttamista siihen suuntaan mihin nyt kuljetaan uusissa konsepteissa ja niiden seikkojen korjaamisessa jotka yhä siirtyvät eteenpäin eli lähinnä lippaan muodon valinta.

 

[Radar]

Nyt riitely seis. Ostamme tämän, joka on multikaliberinen
http://world.guns.ru/assault/chex/cz-05-e.html

Ps. Vieläpä Tsekkiase, jonka voisi olettaa olevan kohtuu edullinen

 

[Tvälups]

Tehdään samalaiset kattavat testit kuin valittaessa uusi palveluspistooli 900 PIST 80.
CZ-75 voitti kirkkaasti, mutta FN:n prototyyppi valittiin ja valinnan jälkeen testiryhmän johtaja majuri H siirtyi FN:n maahantuojan palvelukseen...

Maan tapa.

 

[commando]

Eikö CZ:ssa myös ollut ongelmaa katkeilevien luistin salpojen kanssa ja maahantuonnissa ongelmia varaosien suhteen? Itselleni ei ole aivan selvää ko. kilpailuun osallistujat. Eikö testeissä ollut FN ollut muuten aivan eri maata kuin toimitetut? Mitä muita pistooleita oli testeissä?

 

[Tvälups]

12 pistoolimallia kahdeksalta valmistajalta. Edelleenkin salainen -leimattuja asiakirjoja, joten kaikki tieto on "toisen käden kautta" eli kuultu mukanaolleilta sekä myös luettavissa Palokankaan teoksista (ei tietoa kilpailijoista).

CZ-75
MAB PA-15
FN-35
FN HP DA
Heckler&Koch P7
Steyr GP
Walther P-5
Smith&Wesson 39
Smith&Wesson 59
Sig P210
Sig-Sauer P220

Valintakriteerinä kun oli mm. kaksitoiminen laukaus sekä suuri lipaskapasiteetti niin ylläolevasta listasta tippuu useampi malli helposti.

..se majuri KA sai muuten ylennyksen ennen siviiliin lähtöään :exclamation:

 

[Radar]

Tehdään samalaiset kattavat testit kuin valittaessa uusi palveluspistooli 900 PIST 80.
CZ-75 voitti kirkkaasti, mutta FN:n prototyyppi valittiin ja valinnan jälkeen testiryhmän johtaja majuri H siirtyi FN:n maahantuojan palvelukseen...

Maan tapa.

Ei v***u Suomessakin. Tuo on kyllä jo härskiä hommaa.
Olen kyllä ihmetellyt noita kalustomäärärahojen hupenemista..kuitenkin reilusti yli 600M€ vuosittain..tuolla pitäis saada aika helkatisti tavaraa, jos googlettaa ja katsoo minkälaisia kauppoja muut maat ovat tehneet ostojen suhteen.

 

[noska]

Useat nykyaikaiset aseet ovat modulaaria, eikä se tarkoita vain lisälaitteiden kiinnitysmahdollisuutta. Se tarkoittaa myös esim. kaliiberin ja piippujen (ja kaasujärjestelmien) vaihtoa, joka onnistuu alle muutaman minuutin. Esim. FN SCAR-L voi olla varustettuna kaikilla mahdollisilla lisäosilla jotka ovat kiinni aseen yläkerrassa. Kaliiberi siihen vaihtuu 5.56:sta 6.8:een alle minuutissa ja lisäosat pysyvät kyydissä. Myöskin aseen kuluessa tai vaurioituessa yksittäisiä osia ja kokonaisuuksia voidaan vaihtaa paremmin ilman rälläkkää ja monituhatkiloista prässiä. Modulaarisuutta on myöskin se useat aseen osat vaihtuvat käyttäjän tarpeiden ja ergonomian mukaan, esim. perä.

FN SCAR-L on seurausta juuri tuosta 2004 alkaneesta projektista orvata AR-15. Itse asiassa monien lähteiden mukaan jopa tällä hetkellä todennäköisin valinta prosesissa olevista aseista. Prosessi vain on hidastunut USA:n taloudellisen tilanteen vuoksi. Ja tuo prosessi koski siis kehitystyötä palvelusaseina. Jopa 1903 Springfieldiä kehitetään edelleen tarkka-ampuja aseena.

Kaikki AR-15:n kehitys tapahtuu nykyisellään siviilimarkkinoita varten. Valmistajilla on kova kiire tulouttaa kyseiseen aseeseen sijoitetut taalat ennen asevoimien suorittamaa vaihtoa, joka tulee vanhojen merkkien mukaan selvästi heikentämään kyseisen aseen markkinoita. Tästä syystä on amerikkalaiset aselehdet täynnä AR:n ja sen varusteiden mainoksia sekä sponsoroituja artikkeleita kuvineen. Toki AR on tällä hetkellä yksi parhaita tarjolla olevia vaihtoehtoja, mutta todellakin kehitysmahdollisuudet sille alkavat olla sangen rajalliset.

 

[noska]

Saisiko tälle jotain referaattia? OK, kyllähän aseita katoaa ja vaurioituu taistelussa, mutta vaikea uskoa että tarve olisi 2,5 asetta yhtä sotilasta kohden, kun ajatellaan että esim. huoltojoukot ja tykkimiehet joutuu aika vähän ammuskelemaan. Etulinjassakin tuo kuulostaa hurjalta luvulta.

Kivääreitä oli armeijalla jatkosodan lopussa muistaakseni noin 600 000: tässä luvussa olivat sitten mukana kaikki Pertaanit yms kelvottomat sohlot. 2.5* suhdeluku kuulostaa hurjalta, vaikka jatkosodankin aikana kivääripuutetta valiteltiin. Aseita oli paljon, mutta iso % koko ajan korjauksessa.

Olen samaan lukuun törmännyt useaan otteseen. Muistaakseni saksalaisilla oli kerroin vieläkin suurempi jopa hyökkäysaikana ja venäläisilläkin yli kahden (myös etenemisen aikana) vaikka siellä juoksi joka aseen perässä sen käyttäjäksi varamies. Muistelisin, että Vietnamissa olisi amerikkalaisilla ollut kerroinluku 1,7 jossain vaiheessa, kun huomioidaan Etelä-Vietnamin joukot mukaan niin vielä suurempi. Lähdettä en tähän hätän kyllä muista enkä ala etsiä.
Johan noita katoaa käyttäjiäkin sodassa määrnsä niin miksei käyttäjien työkaluja.

 

[noska]

Muutokset, joista puhun pohjaavat siihen, että Venäjän armeija on nyt päättänyt olla ostamattaa enää yhtään Kalashnikoveja. Yhdysvalloissa on todettu jo vuonna 2004, että AR:n kehitystyö on viety loppuunsa ja aloitetaan uuden aseen hankintaprosessi.
Kun puhutaan modulaairisten aseiden olevan nykypäivää, niin unohdetaan, että itse asiassa ne aseet ovat edelleen samoja vanhoja ja vain lisävarusteiden kiinnitysten osalta modulaarisia. Odotan siis todellakin modulaarisia aseita. Ja sitä että suunnittelu ei välttämättä enää toimikaan perinteiseen tapaan, vaan lähtökohdaksi saatetaan ottaa esim tähtäin ja rakennetaan ase sen ympärille tms.

Stoner 63

Itse edustan näkökantaa että modulaarisuus voi olla hyvä renki JOISSAIN tapauksissa, mutta aina huono isäntä. Ei se modulaarisuus aseen suunnittelussa ilmaiseksi tule, vaan jotain se aina maksaa, ja on epäselvää kuinka paljon sitä tarvitaan. Esimerkiksi kalipeerin tai perän vaihtaminen lennosta on perusjalkaväkijantterille täysin tarpeeton ominaisuus. Lähinnä joku erikoisjoukko-osasto voisi joissain tapauksissa siitä hyötyä - ja niillehän tuo FN SCAR on tarkoitettukin. Tietysti se rikkoutuneiden aseiden huolto voi jonkun verran helpottua, se lienee se merkittävin etu.

Mitä Arskaan tulee, niin eiköhän 60v vanhan aseen tie ole jo kuljettu loppuun siinä missä AK-47:kin. Aseen perustavanlaatuisia ongelmia ei voi korjata ilman täyttä uudelleensuunnittelua, jonka jälkeen se ei ole enää AR-15, joten miksi vaivautua.

Ehdin jo kertalleen kirjoittaa tuohon aikasempaan viestiini tekstiä Stoner63:sta, joka oli modulaarisuudessa huomattavasti aikaansa edellä. Pyyhin kuitenkin tekstin pois, koska se ei kuitenkaan edusta sitä mitä haen tuolta muutokselta.
FN SCAR muuten ei ole tarkoitettu vain erikoisjoukkojen aseeksi, vaan kehitetty yhdeksi kilpailijaksi prosessissa koravata AR15.
Oli modulaarisuudesta hyötyä tai ei, niin siihen suuntaan vaan ollaan kovaa vauhtia menossa mnissa tuotteissa. Jopa ajoneuvoissa. Modulaarisuudella tulee olemaan todennäköisesti seurauksena se, että joudumme muuttamaan käsityksemme aseista hyvin voimakkaasti. Ne eivät välttämättä enää tulevaisuudessa rakennukaan sen tutun kaavan ympärille kosak uudenlainen rakenne antaa uudenlaisia mahdollisuuksia uuden tekniikan käyttämiseen.

Ja vaikka AR:n kehitystyö on käyty lähes tulkoon läpi, niin AK:ssahan sitä ei ole kuin hieman aloitettu. Koska kuitenkin on selvää, että raja tulee vastaan samoilla tienoin kuin AR:ssa ei työhön ole suurta halukkuutta kellään edes lähteä.

 

[commando]

Miten niin AK:ssa ei kehitystä ole aloitettu, kuitenkin valmistusteknisesti on pitkä matka kuljettu AK-47:n koneistetusta rungosta AKM:n ja seuraajien prässäämällä tehtyihin peltirunkoihin. Pieniä muutoksia on tehty kaikkiin osiin aikojen saatossa luotettavuuden, tarkkuuden ja tuotantokustannusten parantamiseksi. Eikö tästä kerro jo venäläisten suuri määrä eri malleja kalashnikoveista, siitä edelleen kehitetyt aseet käyttäen samoja perusratkaisuja, suunnittelumuotia tai osia sekä muiden kehitelmät ml. suomalaisten RK. Jokaisella valmistajalla ja maalla on sitäpaitsi ollut aina taipumusta tehdä pieniä ja tai suuria muutoksia. Huipennus kuitenkin taitaa olla Izhmashin Ak-107/8, jossa on tasapainotettu rekyylijärjestelmä. Kalashnikoville on etsittiin seuraajaa projekti Abakanissa 1980-1994 ja AN-94 on valittu virallisesti Kalashnikovin korvaajaksi 1997. Rahaa vain on vähän ja aseita jo valmiiksi todella paljon.

 

[noska]

Okei, huono sanavalinta. Muutoksia on tehty sangen hienovaraisesti ja vähän ja niitä olisi vielä mahdollisuus tehdä paljon eli lyhyemmin mahdollisista muutoksista on tehty vain vähän. Ainakin verrattuna siihen mitä on AR-sukuisissa tapatunut, vaikka AR oli jo alun alkaen etenkin materiaaliratkaisuissaan selvästi aikaansa edellä oleva ase, kun taas AK oli selkeämmin aikansa tuote. AK:ssa ei ole vieläkään tehty juuri muita suuria materiaalisia muutoksia, kuin jyrsityn rungon vaihtaminen peltirunkoon ja puusta luopuminen tukkien osalta. Perusratkaisu on säilynyt sangen muuttumattomana ja suurimmat muutokset on kaliiperissa, piipun suulla, tähtäimissä ja suomalaistyyppinen kaasumäntä. Vasta aivan viime aikoina on alkanut kehitystä tapahtua ja muutoksia on rekyylijärjestelmissä, varmistimassa jne. Kuitenkin noiltakin osin ollaan vielä useimmiten melko maltillisissa ratkaisuissa.

 

[adam7]

Vietnamissa meni yli kahta keskimäärin ja alle vuodessa. Neuvostoarmy menetti aivan valtavasti käsiaseita Suuressa isämmmaallisessa sodassa. Taistelukenttä imee aseita, niitä jää jälkeen, haavikoiden aseet helposti jäävät silleen ja esim. tykistö menetti edellisessä sodassa mainioita kiväärejä paljon Kannaksen taisteluissa, kun oli vissiin välillä muita kiireitä kuin kantaa hihnassa kivaaria ja pikatilanteissa niitä jäi petäjiä vasten jne.

kirjassa The Gun (C.J. Chivers), joka nyttemin on myös suomennettu, kirjailija kertoo aika hyvin jenkkiläläaseen käsittämättömästä synnystä ja sen "lastentaudeista" vaikka otsikko onkin venäläisaseesta. Yllättäen, AK-47 ja sen jälkeen AKM, syntyivät kirjan mukaan paljon järkevämmän prosessin jälkeen. kirjassa kerrotaan myös miksi aseita meni alussa niin paljon.

tämä säie on mennyt aika lailla eipäs juupasteluksi.

mulla tuossa jonkin aikaa sitten eräs henkilökuntaan kuuluva esitti, että natokaliperin mukainen partuuna on afgoissa ollut pettymys, koska se huumeissa oleva vastustaja/attentaatin tekijä ei siihen välttämättä pysähdy, vaan siihen vaaditaan enemmän massaa/pysäytysvoimaa, jota "vanhanaikaisessa" kaliperissamme on.

muistelen myös, että tuossa kirjassa on kerrottu että tuo natokaliperi lentää kauemmaksi ja siistemmi ja aiheuttaa isompia vaurioita kuin isompikaliperinen luoti.

no meillä ei yleensä tuo matka ole tärkein, jonka vuoksi aikanaan mm. hernepyssy suomikp oli tehokas.

rynkky on vaan turhan pitkä ase asutuskeskusteluskabassa. viimeksi näin sen käytännössä eräässä näytöksessä. skuugessa, maastossamme, se on ilmeisesti edelleen ok.


eipä täät säiettä lukiessa tule vakuuttuneeksi, että "tuo" se on ostettava....

 

[commando]

Onkohan nyt mennyt aivan vellit sekaisin, tuota huhua huonosta pysäytysvoimasta esiintyi lähinnä Somalian operaation jälkeen. Luoti ei ehtinyt kääntyä laihassa somalissa ja joka kaiken lisäksi pureskeli huumelehtiä näin kärjistäen. Irakissa taas kaipailtiin hiukan enemmän rakenteiden lävistystä ja Afganistanissa taas tarvitaan pitkän matkan patruunaa. Ympäristö muuttuu. Täydellistä patruunaa ei ole ennen laser- tai plasma-ammusten käyttöönottoa ja ehkä ei silloinkaan. On vain huonoja kompromisseja tai tiettyyn tilanteeseen sopivia patruunoita.

En ymmärrä miten jaksetaan valittaa jostain pysäytysvoimasta ja väitellä esim. .45 acp ja 9x19 mm eroista kun päällekarkaava narkkari pitäisi ampua. Tärkeintä on se, että luoti on suht tappava (marginaaleilla ei jaksa tapella), ammus on halpa (jotta voi harjoitella joka on tärkein asia!) ja tarpeeksi hallittava että tulitusta voi jatkaa tarkasti kunnes haluttu vaikutus on saatu aikaan. Sama rynkyissä, mieluummin ase jolla osuu luotettavasti pään kokoisella alueelle aina 300 metriin asti suoran lentoradan vuoksi kuin kaaripyssy jonka osumatarkkuus on keskinkertainen tai huono mutta joka pysäyttäisi esim. 5-10% varmemmin... Ja jos halutaan pysäytysvoimaa jolla estetään esim. pommikytkimen käyttö niin vaikutus pitää saada ydinjatkeeseen eli käytännössä päähän. Siihen tarvitaan tarkkuutta ja hallittavuutta, ei läpimittaa. Ja täytyy ottaa huomioon se, että samassa ajassa 5.56x45:lla tuotetaan paljon enemmän tähdättyjä laukaisuja kuin 7.62x39:llä johtuen rekyylistä. Aika velho pitää olla tai vastustajat ovat typeriä jos meinaa muuallekin saada osumia kuin yläneliön alueelle nimittäin fiksummat osaavat käyttää suojaa ja länsimaissa jalkaväkitaistelijan rintakehä kyllä kestää aina 7.62x51:nkin.

Pysäytysvoimasta suhteessa luodin painoon, nopeuteen ja läpimittaan on kaikkea kivaa kirjoitettu sitten John Taylorin. http://en.wikipedia.org/wiki/Stopping_power

Pelkkä patruuna ei kerro mitään, pitää myös ottaa huomioon miten pitkästä piipusta (nopeus) ja millaisella rihlauksella se on laitettu kieppumaan kohti maalia.

 

[noska]

tämä säie on mennyt aika lailla eipäs juupasteluksi.

Näinhän veikkasin käyvän jo tämän keskustelun alkumetreillä. Samasta aiheesta on ympäri nettiä useita samanlaisia juupas-eipäs AR vs. AK vänkäyksiä. Niin oli perinnefoorumillakin. Itse asiassa en ole vielä yhtäkään tästä aiheesta tehtyä keskustelua nähnyt joka ei olisi moiseksi vääntynyt.

 

[ctg]

Kunpa AKE äijille saataisiin tämmöisiä.

http://www.militaryphotos.net/forums/showthread.php?99988-Russian-Photos-%28updated-on-regular-basis%29/page3114