Uusi taistelijan ase

Eikös 5,56x45 ole myös antiikkikaliberi? Moni sotavaltio vaihtaisi tuoreempaan, vaan tulisi liian kalliiksi saavutettuihin hyötyihin nähden. Kuulostiko tutulta?
 
Antiikkikaliiberi taisi olla huono vertaus mutta joka tapauksessa 20 vuotta uudempaa suunnittelua 5.56x45 edustaa verrattuna 7.62x39:een. Patruunoissa kuitenkin ei hirveämmin suunnitteluvuodella ole merkitystä, ominaisuuksilla on mutta vielä enemmän ehkä ketkä ovat käyttäjiä. Enemmänkin tarkoitin että 7.62x39 patruunan käyttäjämaat ovat huvenneet lähialueiltamme ja samaan aikaan kun me valitsimme 7.62x39:n valitsivat muut 7.62x51:n tai 5.56x45:n ja ovat jo vaihtaneet 7.62x51:n 5.56x45:een tai 5.45x39.een aikoja sitten. Me jäimme yksin kaliiberin kanssa (verrattuna naapureihin). On huomattava että Neuvostoliitto vaihtoi kaliiberin, 7.62x39 5.45x39:een käytännön syistä kuten kiinalaiset myöskin 5.8×42:een 7.62x39:stä. Ei näitä vaihdoksia tehty huvin tai muodin vuoksi, eivät ne aseet ja patruunat ilmaisia olleet Kiinassa tai Neuvostoliitossa. Tälläiset patruunat nyt vain tuottavat suoremman lentoradan käytännön etäisyyksillä (tarkkuus!), kevyemmän lastin (sotilas pystyy kantamaan enemmän patruunoita tai muuta kivaa), pienempi rekyyli mahdollistaa nopeammat laukaukset ja osumat sekä aseen manipuloinnin, ase voidaan rakentaa kevyemmäksi ja oikeilla patruunavalinnoilla saadaan enemmän ikävää aikaan orgaaniselle massalle. Risuherkkyydestä ei viitsi edes puhua. Mikä tahansa muuttaa suuntaa esteestä, joku enemmän ja joku vähemmän. Tämä varmasti huomataan tänäkin vuonna hirvimetsällä oli kyseessä sitten .308 win. tai joku melkein 10 mm:n kaliiberi. Millään, edes .30-06:lla (ja panssarialäpäiseville) ei kuin kutitella IV-liiviä ja normaaleilla ammuksilla muutkin kutittelevat vain III-tason liiviä.

Poliittisesti olemme siirtyneet viimein länteen - luojan kiitos - ja kovaa vauhtia länsimaistamme armeijaamme. Tavoitteena on että aseemme ja järjestelmämme olisivat yhteensopivia länsimaiden kanssa. Perusase on kuitenkin yhä päivittämättä ja patruunoiden sekä samaa kaliiberia ampuvien aseiden saaminen ystävällismielisiltä mailta on hankalaa. RK ovat kuluneita, niitä ei ole tarpeeksi eikä ase ergonomialta, tarkkuudelta, hinnaltaan (valmistustekninen) tai ominaisuuksiltaan täytä nykyaikaisia vaatimuksia.
 
5.56:ssa on vain se ongelma että sekin on jo vanha kalibeeri (50 vuotta, alkuperäiskalibeeri .222 on 60 vuotta vanha) ja on maailmalla jo pitkään puhuttu että sen aika olisi jo ohi. Jos me otamme nyt sen käyttöön, on vaarana että jäämme sitten taas hyvin nopeasti "vanhanaikaisen" kalibeerin viimeiseksi saarekkeeksi.

Mitä tulee tuohon "aseiden ja järjestelmien yhteensopivuuteen länsimaiden kanssa" niin se on vain poliittista liturgiaa jolla ei ole juurikaan relevanssia. Kummasti uudet Nato-maat vanhoine Varsovan liiton varusteineen pärjäävät ihan hyvin tarvitsematta heti romuttaa koko armeijaansa kun se ei ole The Yhteensopiva (tm).

Mutta kyllähän tilanne on se ettei ne rynkyt ikuisesti kestä. Varmaankin paras vaihtoehto olisi hankkia sopiva määrä (sanotaan 30-50 000) jotain modernia, lujaa 5.56-kalipeerin kivääriä (SIG tai FN tarjonnee sopivaa) väliaikaisratkaisuksi joilla varustellaan etulinjan jalkaväkeä. Loppu armeija kitkuttaa koti- ja ulkomaisilla rynkyillä vielä jonkun aikaa ja katsotaan mille mallille maailma menee.
 
commando kirjoitti:
Antiikkikaliiberi taisi olla huono vertaus mutta joka tapauksessa 20 vuotta uudempaa suunnittelua 5.56x45 edustaa verrattuna 7.62x39:een. Patruunoissa kuitenkin ei hirveämmin suunnitteluvuodella ole merkitystä, ominaisuuksilla on mutta vielä enemmän ehkä ketkä ovat käyttäjiä. Enemmänkin tarkoitin että 7.62x39 patruunan käyttäjämaat ovat huvenneet lähialueiltamme ja samaan aikaan kun me valitsimme 7.62x39:n valitsivat muut 7.62x51:n tai 5.56x45:n ja ovat jo vaihtaneet 7.62x51:n 5.56x45:een tai 5.45x39.een aikoja sitten. Me jäimme yksin kaliiberin kanssa (verrattuna naapureihin). On huomattava että Neuvostoliitto vaihtoi kaliiberin, 7.62x39 5.45x39:een käytännön syistä kuten kiinalaiset myöskin 5.8×42:een 7.62x39:stä. Ei näitä vaihdoksia tehty huvin tai muodin vuoksi, eivät ne aseet ja patruunat ilmaisia olleet Kiinassa tai Neuvostoliitossa. Tälläiset patruunat nyt vain tuottavat suoremman lentoradan käytännön etäisyyksillä (tarkkuus!), kevyemmän lastin (sotilas pystyy kantamaan enemmän patruunoita tai muuta kivaa), pienempi rekyyli mahdollistaa nopeammat laukaukset ja osumat sekä aseen manipuloinnin, ase voidaan rakentaa kevyemmäksi ja oikeilla patruunavalinnoilla saadaan enemmän ikävää aikaan orgaaniselle massalle. Risuherkkyydestä ei viitsi edes puhua. Mikä tahansa muuttaa suuntaa esteestä, joku enemmän ja joku vähemmän. Tämä varmasti huomataan tänäkin vuonna hirvimetsällä oli kyseessä sitten .308 win. tai joku melkein 10 mm:n kaliiberi. Millään, edes .30-06:lla (ja panssarialäpäiseville) ei kuin kutitella IV-liiviä ja normaaleilla ammuksilla muutkin kutittelevat vain III-tason liiviä.

Poliittisesti olemme siirtyneet viimein länteen - luojan kiitos - ja kovaa vauhtia länsimaistamme armeijaamme. Tavoitteena on että aseemme ja järjestelmämme olisivat yhteensopivia länsimaiden kanssa. Perusase on kuitenkin yhä päivittämättä ja patruunoiden sekä samaa kaliiberia ampuvien aseiden saaminen ystävällismielisiltä mailta on hankalaa. RK ovat kuluneita, niitä ei ole tarpeeksi eikä ase ergonomialta, tarkkuudelta, hinnaltaan (valmistustekninen) tai ominaisuuksiltaan täytä nykyaikaisia vaatimuksia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Hyvä kirjoitus
 
Fulcrum:

Siinähän se riski piileekin mutta kannattaako päätöstä lykätä tarpeettomasti? Joka tapauksessahan nykyaikaiset rynnäkkökiväärit ovat modulaarisia joten kaliiberin vaihtuessa voitaisiin aseista hyödyntää paljon jos huono tuuri käy ja jäädään taas kymmenen vuoden jälkeen saarekkeeksi? Siksi en pidä SIGin tai FN:n (ellei SCAR) valintaa oikeansuuntaisena. Eivät rakkaat naapurimmekaan ole vaihtaneet kaikkia aseitaan vielä vaan esim. kodinturvajoukoilla (iiiik! fasistisia IKL:n suojeluskuntalaisten viikinkiversioita!) löytyy vielä G3:n lisenssiversioita.
 
Ootellaan ootellaan. Hättäilemällä ei tuu kun kusipäoisiä kakaroita. Kun vahvuudet on saatu the tavoitearvoon ja muutenkin saavutettu tavoitetila niin on se pienempi määrä asieta edullisempi ostaa tai saadaan samalla rahalla vähemmän mutta hienompia aseita.
Sitä paitsi ainakin itse odotan lähiaikoina tulevan selviä muutoksia asealalla. Olisi varmaankin tullut jo ilman nykyisiä taloustilanteita, jotka ovat syöneet kehitysrahat. Näkisin järkeväksi olla silloin valmiina hyppämään kelkkaan ja päivittämään ase sille tasolle, jolle ollaan seuraavaksi astumassa. Ei sille tasolle jolta muut ovat jo siirtymässä eteenpäin.
 
noska kirjoitti:
Ootellaan ootellaan. Hättäilemällä ei tuu kun kusipäoisiä kakaroita. Kun vahvuudet on saatu the tavoitearvoon ja muutenkin saavutettu tavoitetila niin on se pienempi määrä asieta edullisempi ostaa tai saadaan samalla rahalla vähemmän mutta hienompia aseita.
Sitä paitsi ainakin itse odotan lähiaikoina tulevan selviä muutoksia asealalla. Olisi varmaankin tullut jo ilman nykyisiä taloustilanteita, jotka ovat syöneet kehitysrahat. Näkisin järkeväksi olla silloin valmiina hyppämään kelkkaan ja päivittämään ase sille tasolle, jolle ollaan seuraavaksi astumassa. Ei sille tasolle jolta muut ovat jo siirtymässä eteenpäin.
Klikkaa laajentaaksesi...

noska se ei odota liikoja. Ja osunee varsin oikeaan.
 
Mikähän on tämä tavoitetila? Tavoitetilana ei voi kuitenkaan olla niin vähän reserviläisiä, että aseiden valmistus sujuisi nopeammin kuin leikkaukset, jolloin ei ehdittäisi supistaa tilauksia tai varustusta suhteessa varustettavien määrään. Aseita ei sitäpaitsi koskaan voi olla liikaa, jos haluaa koko reservin ja mahdollisesti siviilimiehetkin varustaa niillä kuten oli viime sodissakin aihetta rajaseudulla.

Mistä muutoksista puhut? Teknisistä vai taloudellisista? Mille tasolle päivittämään? Mehän olemme jo monta tasoa jäljessä. OICW-konsepteista on puhuttu jo vuosikymmeniä mutta vaikka sellaisen joku onnistuisi valmistamaan painon ja kranaatin suhteen oikein huomenna olisi hinta enemmän pitkän aikaan kuin puolijoukkueen perinteiset aseet. Mielestäni suomalaisten rooli testaajana on järkyttävän kivinen. Pienellä kansalla ei ole varaa toimia testialustana eikä kehittää kaikkea itse. Meidän kuuluu omilla tuotteilla ottaa rahat pois muilta, testauttaa ne muilla ja ostaa itse toimivaksi todettua tavaraa, jonka kanssa ei tule ongelmia liikaa, koska lastentaudit ja kehityskulut on karsittu tai maksettu pois. Esimerkkinä lentokonepuolelta F35:n kehittelyyn ei Suomella olisi ollut varaa eikä järkeä. Meidän lienee syytä kerätä kirsikat kakun päältä aina jos siihen pystymme.
 
noska tarkoittaa varmaan sitä, ettei tulevaisen aseen hankintalukumäärä tule olemaan satatuhatlukuinen, toki se voi vuosien mittaan kihotakin tuonne 120:n tuhannen kieppeille. noska ja minä kun oletamme, että tavoitetila-armeija on maksimi 120 hlöä. Jos sitäkään.
 
commando kirjoitti:
Fulcrum:

Siinähän se riski piileekin mutta kannattaako päätöstä lykätä tarpeettomasti? Joka tapauksessahan nykyaikaiset rynnäkkökiväärit ovat modulaarisia joten kaliiberin vaihtuessa voitaisiin aseista hyödyntää paljon jos huono tuuri käy ja jäädään taas kymmenen vuoden jälkeen saarekkeeksi? Siksi en pidä SIGin tai FN:n (ellei SCAR) valintaa oikeansuuntaisena. Eivät rakkaat naapurimmekaan ole vaihtaneet kaikkia aseitaan vielä vaan esim. kodinturvajoukoilla (iiiik! fasistisia IKL:n suojeluskuntalaisten viikinkiversioita!) löytyy vielä G3:n lisenssiversioita.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin löytyy, ja muutenkin ei kannata liikaa hysterisoida sen vuoksi jos kaikki aseet eivät olisikaan samaa kalipeeria, vaikka usein kuulostaakin siltä että maailma loppuu ja demokratia kaatuu jos ei olla päästy 100% universaalikaliperiin.

Modulaarisuus on ihan jees, mutta ilmankin pärjää. Parempi hyvä ja luotettava ei-modulaarinen ase, kuin kehno mutta modulaarinen.
 
Rakennemuutoksen seurauksena itänaapurilla on 4 miljoonaa joutavaa AK-74:sta kaliiperissa 5,45x39, Izmashin tehdas on lopettanut kyseisen aseen valmistuksen kun niitä on kaikki nurkat täynnä.

Irtoais varmaan sopuhinnalla.
 
Mielestäni patruuna ja luoti pitäisivät ajatella uusiksi ennen kaliiperin vaihtoa. Liivien läpäisy tulisi olla tavoitteena. Miten toimisi esimerkiksi kiinteällä sabotilla varustettu nuoliammus? Tehdään luoti alumiinista ja upotetaan siihen hylsyn perukuille ylettävä teräspiikki. Läpäisyn kuvittelisi lisääntyvän.
 
Toki AK-74 on parempi ase kuin kotimainen RK, lähinnä siksi että se on käytännöllisemmässä kaliiberissa (vähemmän rekyyliä, parempi käytännön tarkkuus ja hallittavuus), suora perä, käytännöllisemmät rautatähtäimet sekä kovakromattu mm. piippu. Myöskin siviiliaseena se on parempi, koska ergonomiaa voi muokata aftermarket-osilla. AK:n mukana kuitenkin tulisi samat rajoitteet kuin RK:n kanssa. Se ei oikein mahdollista nykyaikaisten laitteiden (optiikka, pointterit, kahvat jne.) käyttöä niin helposti kuin uudet länsimaiset aseet, ei ole kovin ergonominen hallintalaitteiden osalta. Olisihan tuo suuri harppaus Suomelle mutta jotenkin taas jälkijunassa. Noh, olivathan aluejoukot varustettu Mosin-Naganteilla vielä 90-luvun alusssa...

JAKO: heti kun joku ratkaisee ongelman, http://en.wikipedia.org/wiki/Steyr_ACR#Performance & http://en.wikipedia.org/wiki/Advanced_Combat_Rifle

Itse uskon että seuraava askel on vain valmistaa hylsyt (muttei kantoja) muovista. http://www.thefirearmblog.com/blog/2011/01/20/pcp-polymer-cased-ammunition/
 
Eipähän tuo kovin kummoinen operaatio ole suunnitella ja valmistaa kuuskekkosten kädensuojuksia uusiksi, niin että uusittuun malliin saa picatinnyyn kiinnitettyä kaikki tarvittavat himmelit ja vähän ylikin.
Ainakin se tulee halvemmaksi (kunhan toteutuksesta ei vastaa kotimaiset IT-talot!) kuin koko asemalliston vaihto uuteen.

Sivuhuomautuksena: Pointti mikä täällä(kin) monasti unohtuu on, että jo 1930-luvulla laskettiin aseiden tarpeen olevan SA-tilanteessa 2 asetta per taistelija. Sota-aika osoitti määrätarpeeksi 2,5/tst. Mikäli em. laskukaava on vielä käytössä (tuskin on) niin 100 000 - 120 000 asetta riittää varustamaan sen max. 50 000 ukkoa...
 
Kuuskakkoseen kädensuojuksien lisäksi (ne pitäisi vielä mielellään saada irti piipusta), sivujalan asentaminen ja perän uusiminen tuottaisi suurtakaan hyötyä, koska kuitenkin kannen päälle tuleva optiikka tulisi suhteettoman korkealle johtuen sivujalasta. Muutenkin osa RK62:sta joutaisi jo kierrätykseen (ei sulattamoon) joten onko järkeä tekohengittää loputtomasti varsinkin, kun se ei paranna kuitenkaan aseen kaliiberia, painoa, hallintalaitteita tai kovakromauta piippua.

Tuolla laskukaavalla meillä on aseita vain alle 150 000 miehelle.
 
Petran kiikarikansi + kiinnityssalpa ja vot! Siihen sitä käy jo optiikkaa.

Ei enää sivujalkoja m/VV2000..! Järjetön himmeli painonsakin vuoksi. Ja koska rk ei ole mikään tarkka-ampujakivääri niin tuo kansikiinnitys takaa riittävän tarkkuuden, varsinkin kun optiikka ei paina mahdottomia.

Osa kuuskekkosista on varustettu kovakromatuilla piipuilla. Tästä merkkinä C patruunapesän päällä.

Toimiva kierrätysjärjestelmä lensi kaatopaikalle varikoiden lakkautamisten ja Millogin myötä.
Nyt varuskuntakorjaamot koettavat tehdä sitä työtä mitä Kuopion Asevarikko suoritti, mutta muunmuassa pintakäsittely jää uusimatta.

Tekohengitystä tahi ei. Henkilökohtaisesti en näe mitään järkeä asekaluston uusimisessa tässä taloudellisessa tilanteessa.
Tietysti jos Suomi toimisi samoin kuin Kreikka eli maksattaisi tempun muilla niin johan nyt toki: ostetaan vaikka 100 000 kpl G36, 100 000 kpl Sig ja 100 000 kpl Scar hetimiten valtakunnan suojelukseksi. Näillä mennään sitten seuraavat 10-20 vuotta kunnes siirrytään seuraavan asemallin aikakauteen...
 
Kuulemma kovakromaus saatiin aikoinaan kyllä onnistumaan mutta PV ei niitä aseita silti halunnut. Luulin ettei PV näitä ottanut käyttöönsä vaan ne menivät ulkomaille ja S-versioihin? Paljonko arviosi mukaan näitä on valmistettu ja onko PV:llä myös näitä ja kuinka vähän?

Parasta uskoa velkojille velkojen takaisinmaksusta on omaan maahan ja sen puolustukseen investointi. Näin ainakin Holkerin Harrin puheista tuntui saavan käsityksen, kun hän kävi kerjäämässä pankkikriisin aikaan lainoja. Hornetit olivat kuulemma hyvä asia tälle asialle. Valtiolle on lähinnä velvollisuus tarjota oikeuslaitos, poliisi ja puolustusvoimat. Mutta nämä ovat juuri ne mistä Suomessa juuri säästetään. :D

Myös AK-200 protoissa ko. salvan tapainen järjestelmä (kuten myös RK95) on otettu käyttöön. Aika pellepeletonta ja patenttiratkaisu vain, kun aseen rakenne ei ole alusta pitäen yhtenäinen yläkerran osalta. Riittävä ehkä mutta mielettömän paska. Pellin päälle kiinnitetty tähtäin varmaan on kiva asia jos metsästetään muita kuin ihmisiä, asetta ei käsitellä kovakouraisesti ja aseen voi käydä tarkkuuttamassa puhdistuksen jälkeen uudelleen. Mikähän olisi hinta kaikkineen kaikilla hiluilla ja varikkotyöllä että saataisiin käytetty ase jonkin verran siedettävämmäksi? Kuitenkaan ko. pimppaus ei tekisi aseen piipuista, pintakäsittelystä, yötähtäimistä yhtään sen vähemmän kuluneita. Rohkenen epäillä että kovin halpaa lysti ei ole.
 
Niitä kovakromattuja tulee vastaan 290 XXX - 329 XXX sarjojen aseissa (muistaakseni).
Kokonaismäärä oli jotain 30 000 kpl luokkaa eli enemmän kuin RK95 sarjan aseita kuitenkin.

Aikanaan seuloimme nuo erilleen ja kuittautimme ne yksikölle joka "kunnostautui" piippujen tuhoamisessa ylivoimaisesti eniten (1.KustJK). Noh RK95 käyttöönoton myötä sekin homma meni ketuilleen ja kyllä ylensi mieltä luokitella 0-piipusta kakkoseen tipahtaneita aseita, kolmessa kuukaudessa!
 
commando kirjoitti:
Mistä muutoksista puhut? Teknisistä vai taloudellisista? Mille tasolle päivittämään?
Klikkaa laajentaaksesi...
No jos mietitään Suomen itsenäisyyden aikaa (94 vuotta) ja meillä on tähän mennessä ollut käytössä kaksi palvelusasetta (muunnoksineen)jos jätetään lisähankinnat jotka tehtiin hätäratkaisuina täydennyksiksi laskematta, niin päivittämään sille tasolle, että mahdollisuuksien mukaan seuraavakin palvelusase olisi käytössä hiemn pidempään.
Muutokset, joista puhun pohjaavat siihen, että Venäjän armeija on nyt päättänyt olla ostamattaa enää yhtään Kalashnikoveja. Yhdysvalloissa on todettu jo vuonna 2004, että AR:n kehitystyö on viety loppuunsa ja aloitetaan uuden aseen hankintaprosessi.
Kun puhutaan modulaairisten aseiden olevan nykypäivää, niin unohdetaan, että itse asiassa ne aseet ovat edelleen samoja vanhoja ja vain lisävarusteiden kiinnitysten osalta modulaarisia. Odotan siis todellakin modulaarisia aseita. Ja sitä että suunnittelu ei välttämättä enää toimikaan perinteiseen tapaan, vaan lähtökohdaksi saatetaan ottaa esim tähtäin ja rakennetaan ase sen ympärille tms.
 
Arskan korvaajaa on etsitty jo kauan mutta samaa kaliiberia ampuvien aseiden (ja jopa samaa lipasta) käyttävien aseiden edut ovat niin pienet ettei olla nähty järkeväksi suorittaa vaihtoa ainakaan vielä. Selvennykseksi siis että meillähän ei ole 5.56x45 asetta vaan meillä aseen korvaaminen uudella tarkoittaisi myös kaliiberin vaihtoa ja aiheuttaa enemmän muutoksia kuin pelkän aseen vaihtaminen. Vuoden 2004 jälkeen AR-15-rintama ei ole hiljentynyt vaan yhä tutkitaan aseen parantamista. Työ on jatkuvaa eikä jäädä makaamaan tuleen vaikka se on nytkin jo yksi parhaista. Tämän jälkeen on mm. kokeiltu retroilla ja asennella kaasumäntäjärjestelmiä jne. ja lippaiden kehittäminen jatkuu ikuisesti. Myöskin merijalkaväki on saanut käyttöönsä v. 2008 suoran AR-15:n jatkokehitelmän, M27:n. AR-15 elää jatkuvasti ja uskon että monta vaihetta on vielä näkemättä.

Venäjän armeijan kalashnikovien tarvettomuus johtuu puhtaasti siitä, että ase on vanhentunut, niitä on jo tehty tarpeeksi ja korvaajakin sille on jo aikoja sitten valittu. Ei armeijan tarvitse ostaa aseita enää, niitä on Neuvostoliiton tarpeita varten mutta enää on vain Venäjä. On aivan luonnollista, että kun tarve on täytetty niin ei jatketa ostamista.

Useat nykyaikaiset aseet ovat modulaaria, eikä se tarkoita vain lisälaitteiden kiinnitysmahdollisuutta. Se tarkoittaa myös esim. kaliiberin ja piippujen (ja kaasujärjestelmien) vaihtoa, joka onnistuu alle muutaman minuutin. Esim. FN SCAR-L voi olla varustettuna kaikilla mahdollisilla lisäosilla jotka ovat kiinni aseen yläkerrassa. Kaliiberi siihen vaihtuu 5.56:sta 6.8:een alle minuutissa ja lisäosat pysyvät kyydissä. Myöskin aseen kuluessa tai vaurioituessa yksittäisiä osia ja kokonaisuuksia voidaan vaihtaa paremmin ilman rälläkkää ja monituhatkiloista prässiä. Modulaarisuutta on myöskin se useat aseen osat vaihtuvat käyttäjän tarpeiden ja ergonomian mukaan, esim. perä.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top