Uusi taistelijan ase

Vääpeli kirjoitti:
Ei toi pimeätaistelu mikään mörkö ole. Kun katsoo julkisia hankintoja, niin meillä on noin 40 tuhatta taistelijaa vara varustaa VV lite yms laitteilla. Tähän päälle vanhat vv:t.
Klikkaa laajentaaksesi...

Laitteiden määrästä en olekaan niin huolissani kuin tämän toiminnan harjoittelemisesta kunnolla...
 
Vääpeli kirjoitti:
Ei toi pimeätaistelu mikään mörkö ole. Kun katsoo julkisia hankintoja, niin meillä on noin 40 tuhatta taistelijaa vara varustaa VV lite yms laitteilla. Tähän päälle vanhat vv:t.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei varmaan mikään mörkö ja varustemäärä on varmasti laskettu sen mukaan mitä arvellaan naapurilla olevan aktiivikäytössä rajan pinnassa tällä hetkellä. Pimeys on kuitenkin olosuhde siinä missä kylmyys ja kuumuus. Jos on pahat mielessä, niin on helppo saavuttaa ylivoima kun valitsee oikean vuodenajan ja oikeat olosuhteet ja tarvittavan määrän kalustoa.

Jos minulla olisi rajaton budjetti ja määräysvalta, niin varustaisin koko reservin viimeistä ukkoa myöden lämpötähystimillä ja valonvahvistimilla. Jos rahaa jäisi, niin lopulla sitten laivue 2020:aa.
 
Tärkeintä kaliiperivalinnassa on kyky luotiliivien läpäisyyn 200 metriin saakka.
Siinä suhteessa 7.62x39 BZ API (PM8 suojausluokitus) ja 7.62x54mmR B32 API (PM10) lienevät vielä riittäviä. Joten RK62/KvKK62/PKM ovat edelleenkin käypiä aseita.
Jalkaväki tarvitsee edelleenkin eniten pst- ja it -kykyä, sekä tykistön/krh: n tukea. Muu on toissijaista.
 
Wagner kirjoitti:
Tärkeintä kaliiperivalinnassa on kyky luotiliivien läpäisyyn 200 metriin saakka.
Siinä suhteessa 7.62x39 BZ API (PM8 suojausluokitus) ja 7.62x54mmR B32 API (PM10) lienevät vielä riittäviä. Joten RK62/KvKK62/PKM ovat edelleenkin käypiä aseita.
Jalkaväki tarvitsee edelleenkin eniten pst- ja it -kykyä, sekä tykistön/krh: n tukea. Muu on toissijaista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Mikään järkevänhintainen peruspatruuna nykyisissä kevytasekaliipereissa ei läpäise korkeimman tason keraamisia levyjä (NIJ IV tai venäläinen 6a), ei länsimaisia tai venäläisiä. Volframikeernaiset panssaripatruunat voivat läpäistä (ja etenkin 7,62x51 ja 7,62x54R volframikeernaiset läpäisevät), mutta esimerkiksi hyvät läntiset nelostason levyt pysäyttävät myös lähes kaikki normaalit 5,56x45 ja 5,45x39 panssaripatruunat. Ainoana poikkeuksena volframisilla alikaliiperiluodeilla (SLAP) ladatut patruunat, jotka läpäisevät suojalevyt vaivatta - mutta näiden käyttö vaatii liekinvaimentajista ja suujarruista luopumista.

Pehmeät suojat taas läpäistään millä tahansa nykyisellä rynnäkkökiväärikaliiperilla, millä tahansa taistelupatruunoiden luotityypillä. Sikäli kun emme ole siirtymässä raskaisiin rynnäkkökivääreihin volframikeernaisine panssaripatruunoineen tavoitteena levyjen läpäisy, on 5,56x45 lyijysydämisellä FMJ:llä täysin riittävä. Kaupunkitaisteluun voisi olla omat alikaliiperiluodeille tarkoitetut rynnäkkökiväärit, jotta varma läpäisy saataisiin tarvittaessa.

 
pstsika kirjoitti:
En väittänyt, että 7.62 NATO olisi rynnäkkökiväärin patruuna, vaikka pidänkin sitä yhtenä perusteltuna vaihtoehtona tulevaisuuden kannalta nykyisen rynnäkkökiväärin mennessä vaihtoon, mikäli ennakkoluulottomasti ollaan valmiita omaksumaan nk. battle rifle konsepti. Perustelin asiaa Uusi taistelijan ase ketjussa pääpiirteittän. Toinen vaihtoehto tuossa on tietysti 5.56 NATO rynnäkkökivääri ja sillekin on paljon perusteluja.

Minä allekirjoitan helposti käsiteltävänä ajatuksen siitä, että alle 300 metriä on lyhyt, 300-600 metriä keskipitkä, 600-900 metriä pitkä ja yli 900 metriä ylipitkä. Avotähtäimin tai punapisteellä olevaa 7.62 Kalashnikov pohjaista asetta käsittelen henkisesti enemmänkin raskaana konepistoolina, vaikka se aseteknisesti onkin rynnäkkökivääri.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse tulkitsen tämän battle rifle -konseptin lähinnä muoti-ilmiöksi ja asevalmistajien suunnasta syntyneeksi tarpeeksi. Markkinat eivät pyöri eikä kauppa käy, jos pitäydytään vain siinä, että M4 on se juttu. Asetehtaiden hommaa on luoda asiakkaille sellaisia uusia tarpeita, joita heillä ei vielä ollut. 7.62 NATO battle rifle on vaan sellainen, jolla annetaan turhaa tasoitusta sille rynnäkkökiväärimiehelle tulenavaamisnopeudessa, tulen tiheydessä, tulen alla pitämisessä, lipaskapasiteetissa, patruunoiden määrässä ja taistelijan kannettavaksi tulevassa painossa. Toki sitten jos ampumaetäisyydet olisivat koko ajan todella pitkät (vaikka aavikolla), on 7.62 NATO -kivääri parempi, mutta nyt puhuttiin rynnäkkökiväärin korvaamisesta rynnäkkökiväärille ominaisessa ympäristössä.

Rynnäkkökivääri on nimensä mukaisesti rynnäkön aikana nopeasti ammuttava ase, joka on varustettu vaihdettavilla lippailla ja joka käyttää normaalia kiväärin patruunaa kevyempää, mutta konepistoolin patruunaa tehokkaampaa patruunaa.
 
DM kirjoitti:
Itse tulkitsen tämän battle rifle -konseptin lähinnä muoti-ilmiöksi ja asevalmistajien suunnasta syntyneeksi tarpeeksi. Markkinat eivät pyöri eikä kauppa käy, jos pitäydytään vain siinä, että M4 on se juttu. Asetehtaiden hommaa on luoda asiakkaille sellaisia uusia tarpeita, joita heillä ei vielä ollut. 7.62 NATO battle rifle on vaan sellainen, jolla annetaan turhaa tasoitusta sille rynnäkkökiväärimiehelle tulenavaamisnopeudessa, tulen tiheydessä, tulen alla pitämisessä, lipaskapasiteetissa, patruunoiden määrässä ja taistelijan kannettavaksi tulevassa painossa. Toki sitten jos ampumaetäisyydet olisivat koko ajan todella pitkät (vaikka aavikolla), on 7.62 NATO -kivääri parempi, mutta nyt puhuttiin rynnäkkökiväärin korvaamisesta rynnäkkökiväärille ominaisessa ympäristössä.

Rynnäkkökivääri on nimensä mukaisesti rynnäkön aikana nopeasti ammuttava ase, joka on varustettu vaihdettavilla lippailla ja joka käyttää normaalia kiväärin patruunaa kevyempää, mutta konepistoolin patruunaa tehokkaampaa patruunaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Syyt miksi harkitsisin battle rifleä eivät ole ballistiikkaan liittyviä vaan enemmänkin asevelvollisuusarmeijan koulutusresursseihin ja harjoitusmateriaalin määrän liittyviä. Jos kaikki, tai edes riittävän iso osa varusmiehistä, saavuttaisivat riittävän aseenkäsittely ja ampumataidon sekä omaksuisivat sen miten rynnäkkökivääriä tulee käyttää, jotta siitä saadaan eniten iloa, niin valinta seuraavaksi jokamiehen aseeksi olisi ehdottomasti 5.56 NATO.
 
Ei nyt uusi taistelijan kivääri vaan MPK-kivääri

MPK-kiväärit käyttöön kesällä
A3A28614-8B7B-4C44-8D5F-F52A0B52B839.jpeg
2B9E87A9-B449-4B3D-ACBE-C3CAEAB17D29.jpeg
Tuomas Kaarkoski

Vuosien työ ja useiden satojen tuhansien eurojen hanke alkaa olla viimein maalissa. Näillä näkymin MPK saa omat kiväärinsä koulutuskäyttöön vielä tämän kesän aikana. MPK-kivääri -nimeä tottelevien aseiden tarkkaa lukumäärää MPK:n toiminnanjohtaja Pertti Laatikainen ei halua sanoa. Hänen mukaansa kivääreitä on siinä määrin riittävästi, että niitä saadaan jokaisen piirin käyttöön ja koulutus mielekkäälle tasolle. Ampumakoulutukselle omat kiväärit antavat Laatikaisen mukaan reilusti lisää nostetta. Laatikaisen mukaan aiemmin MPK:lla on käytössä ollut käytännössä henkilöiden omia aseita ja reserviläisjärjestöjen aseita.

– Meidän tehtävä on parantaa yksittäisen sotilaan valmiuksia. Yksittäisen taistelijan suorituskyvyn kannalta on kaksi olennaista seikkaa. Fyysinen kunto ja sen lisäksi ampumataito. Näillä uusilla kivääreillä ampumataitoa pystytään kehittämään ja ylläpitämään aiempaa paremmin, Laatikainen linjaa.

Laatikaisen mukaan on myös turvallisuuden kannalta hyvä asia, että nyt koulutus annetaan kaikissa piireissä samalla MPK-kiväärillä.

– Tämä helpottaa järjestelyitä ja se on myös koulutuksen turvallisuuden kannalta merkittävä asia.

Jos asiat menevät suunnitellusti, uusilla kivääreillä päästään ampumaan tämän kesän aikana.

– Poliisihallitus tarkistaa jokaisen aseen, että täyttävät niille asetetut vaatimukset. Nämä ovat itselataavia kertatuliaseita ja meille on luvattu, että kesän aikana kaikki saadaan tarkistettua ja toimitettua piireille. Sen jälkeen on enää koeammunnat ja sitten aseet ovat valmiita koulutuskäyttöön.

MPK-kivääriksi valikoitu eteläkorealaisen Dasan Machineriesin valmistama kivääri, joka muistuttaa hyvin paljon Puolustusvoimien käytössä olevia rynnäkkökivääreitä. Ulkopuolisella säätiörahoituksella ostetut MPK-kiväärit ovat hieman Puolustusvoimien verrokkeja kevyempiä, mutta jos osaa käyttää intistä tuttua RK:ta, osaa myös ampua MPK:n kivääreillä.

Esimerkiksi takatähtäimet ovat varta vasten tilattu samanlaisiksi MPK-kivääreihin kuin Puolustusvoimien käytössä olevissa rynnäkkökivääreissä. Kaliiperikin on sama kuin tutussa rynkyssä.

– Tämä on hyvin samankaltainen ase kuin Puolustusvoimien rynnäkkökivääri. Tämä on reserviläisen helppo ottaa käyttöön juuri tämän takia. Yksi valintakriteeri oli nimenomaan, että ase on AK- eikä AR-pohjainen. Se oli lähtökohta hankinnalle, Laatikainen taustoittaa.



Miksi valinta sitten kohdistui Etelä-Koreassa valmistettuihin aseisiin, eikä esimeriksi suomalaisiin?

– Tämähän oli julkinen kilpailutus, joka tapahtui MPK:n hallituksen asettamilla kriteereillä. Kriteereihin pohjaten tämä oli paras valinta. Kotimaiset valmistajat eivät jättäneet tarjouksia. Hinta-laatusuhdehan tässä oli yksi tärkeimmistä lähtökohdista. Lisäksi taustalla oli lain velvoitteet, jonka mukaan aseen piti olla toiminnallisesti samankaltainen Puolustusvoimissa käytössä olevan aseen kanssa, Laatikainen kertoo.

Laatikainen sanoo olevansa kiitollinen kaikille vapaaehtoisille reserviläisille, jotka olivat kilpailutuksen aikana muun muassa koeampumassa eri vaihtoehdoilla.

–Kriteeristössä oli suuri paino käytettävyydellä. Vuosi sitten koeammunnat suoritettiin Hälvälässä ja tässä on paljon saatu hyödynnettyä vapaaehtoisten ammattitaitoa.




MPK-kivääri

Valmistaja Dasan Machineries Etelä-Korea
Kaliiperi 7.62 x 39 (lähtönopeus 720 m/s)
Paino 3,1 kg (ilman lipasta)
Paino 3,4 kg (lippaalla)
Pituus 895 mm (aseessa on teleskooppitaittoperä)
Optio varustekiskolle, johon voi kiinnittää lisävarusteita, kuten punapistetähtäimen tai valaisimen.
Klikkaa laajentaaksesi...
www.reservilainen.fi

MPK-kiväärit käyttöön kesällä - Reserviläinen

MPK halusi kivääreiden olevan käytettävyydeltään mahdollisimman samankaltaisia kuin Puolustusvoimien rynnäkkökivääreiden.
www.reservilainen.fi www.reservilainen.fi
 
DM kirjoitti:
Itse tulkitsen tämän battle rifle -konseptin lähinnä muoti-ilmiöksi ja asevalmistajien suunnasta syntyneeksi tarpeeksi. Markkinat eivät pyöri eikä kauppa käy, jos pitäydytään vain siinä, että M4 on se juttu. Asetehtaiden hommaa on luoda asiakkaille sellaisia uusia tarpeita, joita heillä ei vielä ollut. 7.62 NATO battle rifle on vaan sellainen, jolla annetaan turhaa tasoitusta sille rynnäkkökiväärimiehelle tulenavaamisnopeudessa, tulen tiheydessä, tulen alla pitämisessä, lipaskapasiteetissa, patruunoiden määrässä ja taistelijan kannettavaksi tulevassa painossa. Toki sitten jos ampumaetäisyydet olisivat koko ajan todella pitkät (vaikka aavikolla), on 7.62 NATO -kivääri parempi, mutta nyt puhuttiin rynnäkkökiväärin korvaamisesta rynnäkkökiväärille ominaisessa ympäristössä.

Rynnäkkökivääri on nimensä mukaisesti rynnäkön aikana nopeasti ammuttava ase, joka on varustettu vaihdettavilla lippailla ja joka käyttää normaalia kiväärin patruunaa kevyempää, mutta konepistoolin patruunaa tehokkaampaa patruunaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen hivenen erimieltä peilaten muun muassa taistelukertomuksiin Mogadishusta 1993 kun ongelmana oli kaupunkioloissa khat päisten somalilaumojen taipumus vaatia useita osumia M16/CAR-15 5,56x45 aseista siinä missä isommalla M14 kiväärillä varustautunut Delta Randall Shughart kykeni yksittäisillä laukauksilla pudottamaan kerrasta tulijat. Tämä jo yli neljännes vuosisata sitten tapahtunut taistelu alkoi antamaan vihjeitä Battle Riflen paluusta jota sitten on 2000-luvulla puoltanut taistelukokemukset niin Afganistanista kuin muualtakin. Kyllä Battle Rifle ajatus on syntynyt puhtaasta tarpeesta, luonnollisesti aseteollisuus pyrkii hyödyntämään tämän kaltaiset ilmiöt taloudellisesti täysimääräisinä.
 
Josko haudataan tämä 5,56x45 ei toimi torni-huhu? Joo, 7.62x51 NATOlla on parempi terminaali-ballistiikka kun ammutaan pitkälle, mutta paluu siihen kiväärimiehen kaliiperina olisi kyllä taas perinteinen askel eteenpäin ja kaksi askelta taaksepäin ratkaisu.

Tuo "useita osumia" johtui käytetystä ampumatarvikkeesta, ei itse kaliiperista. Silloinen käytössä ollut a-tarvike SS109/M855 oli suunniteltu läpäisemään 3,5mm terästä 600 metristä, joka sitten aiheutti ongelmia lähietäisyydeltä suojaamattomiin kohteisiin, kun luoti menikin suoraan läpi kohteesta, ilman että sai aikaa terminaali-ballistista vaikutusta.

Wikipediasta:
"Against small statured or thin combatants, the M855 has little chance of yawing before passing through cleanly and leaving a wound cavity no bigger than the bullet itself. The factors of impact angle and velocity, instability distance, and penetration before yaw reduce the round's predictable effectiveness considerably in combat situations."
Lisää informaatiota asiasta englanninkielisessä Wikipediassa.

Sitäpaitsi kertovathan taistelukokemukset Filippiinien–Yhdysvaltain sota sodasta että ei millään .45 pienemällä tee yhtään mitään. ;)
 
Koreassa .30 Carbine ei muka mennyt läpi kiinalaisten toppatakeista. Josko luotettaisiin testeihin ja tuloksiin geelissä, riistaeläimissä, improvisoiduissa maaleissa ja tilastoihin viranomaiskäytössä enemmän, kuin yhteen tai kahteen tarkoin valittuun, juuri omaa kantaa tukevaan tarinaan.
 
MeriTJ kirjoitti:
Olen hivenen erimieltä peilaten muun muassa taistelukertomuksiin Mogadishusta 1993 kun ongelmana oli kaupunkioloissa khat päisten somalilaumojen taipumus vaatia useita osumia M16/CAR-15 5,56x45 aseista siinä missä isommalla M14 kiväärillä varustautunut Delta Randall Shughart kykeni yksittäisillä laukauksilla pudottamaan kerrasta tulijat. Tämä jo yli neljännes vuosisata sitten tapahtunut taistelu alkoi antamaan vihjeitä Battle Riflen paluusta jota sitten on 2000-luvulla puoltanut taistelukokemukset niin Afganistanista kuin muualtakin. Kyllä Battle Rifle ajatus on syntynyt puhtaasta tarpeesta, luonnollisesti aseteollisuus pyrkii hyödyntämään tämän kaltaiset ilmiöt taloudellisesti täysimääräisinä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Miksi yhdysvaltalaiset erikoisjoukot eivät ole sitten siirtyneet battle rifleen henkilökohtaisena aseena (jos kerta se on ylivertainen), vaan käyttävät vielä 27 vuotta BHD:n jälkeen 5.56:sta?

On ihmisiä ammuttu vuoden 1993 jälkeenkin, eikä nyt ole olemassa keskustelua aiheesta "5.56 ei toimi".
 
DM kirjoitti:
Miksi yhdysvaltalaiset erikoisjoukot eivät ole sitten siirtyneet battle rifleen henkilökohtaisena aseena (jos kerta se on ylivertainen), vaan käyttävät vielä 27 vuotta BHD:n jälkeen 5.56:sta?

On ihmisiä ammuttu vuoden 1993 jälkeenkin, eikä nyt ole olemassa keskustelua aiheesta "5.56 ei toimi".
Klikkaa laajentaaksesi...
Tarkoituksenani ei ollut väittää "5,56 ei toimi" vaan ettei se ole ollut toimiva ratkaisu kaikkeen vaan raskaammalle kiväärille on ollut perusteltua tarvetta modernimmallakin taistelukentällä sen rinnalla joka saanut aikaan battle riflen uudelleen heräämisen.
 
MeriTJ kirjoitti:
Tarkoituksenani ei ollut väittää "5,56 ei toimi" vaan ettei se ole ollut toimiva ratkaisu kaikkeen vaan raskaammalle kiväärille on ollut perusteltua tarvetta modernimmallakin taistelukentällä sen rinnalla joka saanut aikaan battle riflen uudelleen heräämisen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Kyllä. Amerikkalaisillahan oli tällainen väliaikainen M4:n korvaaja suunnitteilla, 7.62 NATO ja nelostason levyt läpäisevä erikoisampumatarvike.

taskandpurpose.com

The Army’s Powerful New 7.62mm Service Rifle Is Officially Dead

taskandpurpose.com taskandpurpose.com
 
Viimeksi muokattu:
fulcrum kirjoitti:
Heti löytyi! :cool:

lFTI7M8.jpeg
Klikkaa laajentaaksesi...

Mikä ihmeen sorsan pää tuossa on?
 
Ihmettelin itsekin...kuva on kai otettu rantajäissä, ja syksyllä jollain unohtunut veteen leluankka/houkutinsorsa joka on sitten jäätynyt sinne?
 
Tähystäjä kirjoitti:
Tämä pimeätaistelukyky on oikeasti sellainen aihe mikä hieman pelottaa suhteessa potentiaaliseen vastustajaan.

Vaikka välineitä jonkin verran olisikin niin oma mielikuva aiheesta on, että tätä on harjoiteltu aivan liian vähän joukkokokoonpanossa oikeastaan kaikilla joukoilla.

Voi hyvin olla, että 2020-luvun taistelukentällä varsinaiset taistelutoimet painottuvat nimenomaan pimeään aikaan vuorokaudesta ja siksi tämä osa-alue tulisi olla hyvin hallussa kaikilla tasoilla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Paljonko sitä pimeätaistelua oikeasti on vastapuolellakaan harjoiteltu? Pohdin vain. Kontraktnikit kenties jonkin verran enemmän, mutta vuoden palvelleet varusmiehet? Jotenkin olisin yllättynyt, jos edes saman verran kuin täällä. CV:n neljä vuotta sitten kirjoittaman mukaan kuului jo silloin meikäläisen jalkaväen koulutukseen.

Kalustopuolella Suomella voi olla jonkinlainen etumatka. Esimerkiksi Venäjän rynnäkköpanssarivaunut ovat yhä edelleen vahvasti kylmän sodan retrokuosissa, vaikka taistelupanssarivaunujen modernisaatioon onkin panostettu vahvasti. Lisäksi Suomen lähialueelle sijoitetuissa kokoonpanoissa on kerrottu suositun taistelupanssarivaunujen rinnalla lähinnä kuljetuspanssarivaunuja, vieläkin heikommalla varustuksella. Samaan aikaan täällä on Bemarien modernisoinnin myötä kunnollinen pimeätoimintavarustus kaikissa taistelu- ja rynnäkköpanssarivaunuissa. Eli nähdäkseni panssaritaistelu pimeässä on taipuvainen kääntymään Suomen eduksi.

Jalkaväen osalta tilanne on sitten epäselvempi. Joka tapauksessa Venäjällä oli rahat vähissä pitkään Neuvostoliiton hajottua, tehtaita jäi Neuvostoliiton hajotessa ulkomaille ja ainakaan pari vuotta sitten Venäjällä ei edelleenkään kyetty tekemään huippuvehkeitä, vaan niitä salakuljetettiin Yhdysvalloista.

Meikäläisten tilanne ei vaikuta surkealta siihen nähden. Valonvahvistimia ja lämpötähystimiä on hankittu kymmenillä miljoonilla euroilla yksinomaan tällä vuosikymmenellä. Sitten on päälle kaikenlaiset esihistorialliset Sopelemit, Pilkington Kitet ja Wildbigit sekä vanhaa VV2000-hankintaa (oliko vain testierä 500 kpl vai hankittiinko 00-luvulla lisää?). Rohkenisin arvata, että laitteita on yhteensä viisinumeroinen määrä.

Jos toimintaa kyetään johtamaan ja käyttämään tehokkaasti konekivääriä, sinkoja ym. tulivoimaisimpia aseita, niin eikö se ole jo aika hyvä? Rynnäkkökivääri ei ole taistelukentän suurimpia tappajia ja patruunankantaja voi seurata teipatun valotikun kajastusta. Taistelukentän tehokkaimman tappajan, epäsuoran, tulenjohtokyky on puolestaan erinomaisissa kantimissa tulenjohtosensorien hankinnan myötä ja hankinnan arvosta päätellen materiaalia riittää about kaikille. Mieskohtaistakin materiaalia on tulossa jälleen lisää ihan lähivuosina, puolustusvoimilla on Senopin kanssa vispilänkauppaa.

Ei tässä minusta olla jäämässä jälkeen naapurista, vaan ehkä jopa päinvastoin.
 
Mieluummin kevyesti yliarvioidaan vastustajan, kun aliarvioidaan. Oletuksena me emme ole hyökkääjiä. Eli vastustaja voi fokusoida koulutusta ja kaluston hankintaa ja keskittämistä esim. 12-24kk.

Meillä on riskinä analysoida potentiaalisen vastustajan tilannetta ja kykyä 2-4v takaperin kun pitäisi katsoa 1-10v eteenpäin. Esim. viime lokakuusta maaliskuuhun tehokkaan pimeätaistelukoulutuksen saaneiden vastustajan joukkojen määrä on jotain ja tulevasta syyskuusta eteenpäin taas joku määrä saa jollain laadulla koulutusta. Vastustajalla on kuitenkin meitä enemmän osaamista ja kokemusta aiheesta ja pystyvät parissa kuukaudessakin kasvattamaan merkittävästi joukkojensa valmiutta pimeätaisteluun. Vastustajalla on myös vapaus valita painottavatko esim passiivisiin menetelmiin vai valaisuun. Heillä on esim. sekundääristä tykkikalustoa ja A-tarviketta tuottaa taistelualueelle hyvin merkittävää valaisua, ilman että voimme asiaan tehokkaasti vaikuttaa. Esim harva meikäläinen yhtymä on harjoitellut pimeätoimintaa vihamielisen valaisun alla.

Meillä toki materiaalia hankitaan että pysytään tässäkin kilvassa mukana. Halutessaan vastustaja kuitenkin ottaa määrällisen ja laadullisen paikallisen pimeätoimintamateriaali ylivoiman.

Ongelmana on myös koulutus. Meillä on vähemmän osaamista ja kokemusta ja puolet 6kk miehistöstä ei palvele sellaisena vuodenaikana, että palvelun loppuvaiheessa saisi tehokkaasti pimeätoimintaa harjoiteltua. Keväisin Rovajärvellä ei myöskään kovin kehity maalinosoitusrutiini pimeässä.

Ei tilanne ole huono, mutta tässäkin asiassa olemme todennäköisesti alakynnessä jos suorituskykyä jouduttaisiin mittaamaan. Välillä tuntuu, että meidän pimeätoimintatapaa ei ole kehitetty analysoimalla uhkakuvia ja taistelutapoja vaan arvioimalla länsimaiden kokemuksia ja kaluston ja yksilön suorituskykyä.

Vastustajalla on varmasti puutteita varusmiesten koulutuksessa. Mietin vaan syntyykö osa vaikutelmasta siitä, että ko. organisaation fokus on yhtymän eikä yksilön suorituskyky.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top