Uusi taistelijan ase

Mikfin70 kirjoitti:
Olen nähnyt myös umpijäisen RK 62:n joka ei toiminut ennen kaminan vieressä sulattelua.
Enemmän nämä ovat koulutuskysymyksiä, ei mitään asetta ole tarkoitettu jäädytettäväksi ja sitten ampumaan. Samalla tavalla kuin lumi ei saa päästä ryömiessä piippuun.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tuolla tavalla veden kaataminen aseen päälle / aseen uittaminen on vähän huono testi, kun ei ase oikein tuollaiseen tilanteeseen joudu.
Tai jos joutuu ja käy niin että AR/AK/tai muu vastaavan lukon omaavan konstruktion iskurinpiikki jäätyy, kuten noissa testeissä usein käy, niin ollaan jo sillä tasolla että on isompiakin ongelmia, kuin se että ase ei toimi.

Parempi testi olisi ampua ase ensin kuumaksi, heittää se sitten lumikassaan, jossa sen annetaan jäähtyä, ja kokeilla että toimiiko.

Viimeksi kun tuli aseita uitettua, eli viimevuoden Finnish Brutalityssä, niin ei vissiin kenelläkään ollut mitään ongelmaa kiväärin kanssa, mutta pistooleja taisi muutama jäätyä. ;-)
Jopa sveitsiläinen kello, eli Stgw 57 pelitti oikein mallikkaasti. ;-)

Ja vaikka asetta ei tarvinnutkaan "uittaa", niin kyllä omat tussarini ovat molemmat aivan likomärkiä, jopa kiväärin aselampuunkin oli kertynyt vettä ihan pois kaadettavaksi asti.
Pistoolit tosiaan kävivät jopa ihan sukkeluksissa, jopa näin vähän keskimääräistä pidempänä yksilönä.
 
Viimeksi muokattu:
Tuotahan testataan jatkuvasti PV:n leireillä ja sillä aseen saa tosiaan hyvinkin näppärästi jäähän ja jumiin. Jos noin jäätyneen aseen liikkuvat osat saa liikkeelle ase luultavasti pelaa ihan ok.

Jos koneisto puolestaan hörppää vettä, ja piikki jäätyy kiinni, niin onnea matkaan aseen toimintakuntoon saamisessa, oli kyseessä mikä vain konstruktio.
 
Oantteri kirjoitti:
Kyllä se morsmaikku viedään telttaan talvellakin. Pidetään vain mahdollisimman kaukana kaminasta.
Lähteenä Raivaanjan linkkaama PV Moodle työtila. Eli tämä on PV:n virallinen linja(tm).
Klikkaa laajentaaksesi...
joo ja viedään ajoneuvoon, korsuun tmv josta voi tulla lähtö just kun kylmä metalli on kerännyt reilun määrän kosteutta.
 
Oantteri kirjoitti:
Jos koneisto puolestaan hörppää vettä, ja piikki jäätyy kiinni, niin onnea matkaan aseen toimintakuntoon saamisessa, oli kyseessä mikä vain konstruktio.
Klikkaa laajentaaksesi...
Läpijäätyneisiin on auttanut valopetrolilla uittelu. Hyvä Tuli välttää myös. Näillä saadaan liikkuvat liikkeelle ja ampuminen kuivaa loput. Tavoitteessa perusteellinen asehuolto taistelijaparin suojatessa, ettei märkää öljy/noki/vesi- emulsio jäädytä asetta kangeksi uudestaan.
 
Tässä ainakin kiväärit ulkopuolella.

d20508a96a882c62e405450bf5cf0b20881ab86c-talvisota2201.jpg
 
Mikfin70 kirjoitti:
Olen nähnyt myös umpijäisen RK 62:n joka ei toiminut ennen kaminan vieressä sulattelua.
Enemmän nämä ovat koulutuskysymyksiä, ei mitään asetta ole tarkoitettu jäädytettäväksi ja sitten ampumaan. Samalla tavalla kuin lumi ei saa päästä ryömiessä piippuun.
Klikkaa laajentaaksesi...

tiedotusosasto kirjoitti:
Myös kunnon pakkasesta kun tuo aseen lämpimään ja sen hikoiltua vie sen takaisin pakkaseen voisi käydä tosielämän testistä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Nämä. Ja on testattu silloin RVL filesin aikaan 80-luvun puolivälin tienoilla kun vietettiin todellista ulkoilmaelämää eli oltiin ns. hypätty pumpulin sisältä pois. Korostaisin jäätymisasiaa ensisijaisesti koulutuskysymyksenä, suurin osa jäätymisistä on estettävissä ennakoivalla toiminnalla.

RK 62 sietää kohtuullisen hyvin elementtien vaikutusta, mutta saa senkin jumiin.
Yleisin jäätymisilmiö oli juuri tuo hikoilu eli kun ase oli teltassa liian lämpimässä paikassa ja sitten ulkona. Toistot lisäävät tehoa. Toisaalta asetta ei voi jättää vartioimatta ulos* ja tietyissä olosuhteissa taivasalla suojaamattomana oleva pertaani kerää atmosfääristä juuri sitä mitä sen ei tarvitsisi kerätä. Rynkyn suojaaminen ulkoisilta vaikutuksilta auttaa. Ase voi sopivissa sääoloissa jäätyä ”ihan itsekseen” jos liikkuvia osia ei liikutella. Muutamassa tapauksessa kävi juuri näin. Valopetrooliakin tuli kokeiltua jäätymisvaivoihin ja auttaahan se. RK on simppeli vehje huoltaa.

Ase voi sopivissa sääoloissa jäätyä ”ihan itsekseen” jos liikkuvia osia ei liikutella. Muutamassa tapauksessa kävi juuri näin. Eräs kaveri ei ollut viikkoon liikutellut liikkuvia ja niinpä hän ei ollut huomannut aseensa jäätyneen kun toisen seikkailuviikon alussa sitä olisi pitänyt käyttää. Aseen paikka oli jo silloin muinoin olosuhteiden ja välittömän toimintatarpeen vuoksi usein sissyteltan seinustalla ”pääpuolella” poikittaisessa vaaka-asennossa. Mahdollisessa yllätystilanteessa* taistelu alkaisi suoraan teltasta joko liepeen alta poistumalla tai seinän läpi etenemällä.

Metsäjänisten sissyteltoissa ei pohjalla koskaan ollut näkkäreitä tms. ylimääräistä kannettavaa pohjalle, kuusikot tarjosivat siihen sopivaa materiaalia. Telttakepit yms. tehtiin aina itse. Jos tuli lähtö, niin mukaan tarvitsi ottaa vain teltta ja kamiina piippuineen. Minuutissa piti olla jo liikkeellä.

Myöhempien aikojen hommissa aseen jäätyminen on ollut harvinaista, sillä varttuneiden veikkojen toiminnassa on usein tukeuduttu rakennettuun ympäristöön, ajoneuvoihin ja kaikkinainen huolto on ollut hieman eri tavalla järjestettyä. Onhan se toiminta ja toimintaympäristökin ollut toki toinen.
———
On selvää, että tulevaisuuden taistelijan aseen täytyy olla toimintavarma. Laiminlyöntejä tai huonoa kohtelua ei mikään ase loputtomiin kestä ja tässä tulemmekin siihen koulutukseen ja sen avulla synnytettävään tottumukseen.
 
tiedotusosasto kirjoitti:
joo ja viedään ajoneuvoon, korsuun tmv josta voi tulla lähtö just kun kylmä metalli on kerännyt reilun määrän kosteutta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kostea ja lämmin korsu on pahasta, mutta jos telttaan vie ja laittaa lattiaa vasten ja makuupussi tms. päälle, niin ei mene jäähän tai kondenssiin.
 
Sarek1 kirjoitti:
Nämä. Ja on testattu silloin RVL filesin aikaan 80-luvun puolivälin tienoilla kun vietettiin todellista ulkoilmaelämää eli oltiin ns. hypätty pumpulin sisältä pois. Korostaisin jäätymisasiaa ensisijaisesti koulutuskysymyksenä, suurin osa jäätymisistä on estettävissä ennakoivalla toiminnalla.

RK 62 sietää kohtuullisen hyvin elementtien vaikutusta, mutta saa senkin jumiin.
Yleisin jäätymisilmiö oli juuri tuo hikoilu eli kun ase oli teltassa liian lämpimässä paikassa ja sitten ulkona. Toistot lisäävät tehoa. Toisaalta asetta ei voi jättää vartioimatta ulos* ja tietyissä olosuhteissa taivasalla suojaamattomana oleva pertaani kerää atmosfääristä juuri sitä mitä sen ei tarvitsisi kerätä. Rynkyn suojaaminen ulkoisilta vaikutuksilta auttaa. Ase voi sopivissa sääoloissa jäätyä ”ihan itsekseen” jos liikkuvia osia ei liikutella. Muutamassa tapauksessa kävi juuri näin. Valopetrooliakin tuli kokeiltua jäätymisvaivoihin ja auttaahan se. RK on simppeli vehje huoltaa.

Ase voi sopivissa sääoloissa jäätyä ”ihan itsekseen” jos liikkuvia osia ei liikutella. Muutamassa tapauksessa kävi juuri näin. Eräs kaveri ei ollut viikkoon liikutellut liikkuvia ja niinpä hän ei ollut huomannut aseensa jäätyneen kun toisen seikkailuviikon alussa sitä olisi pitänyt käyttää. Aseen paikka oli jo silloin muinoin olosuhteiden ja välittömän toimintatarpeen vuoksi usein sissyteltan seinustalla ”pääpuolella” poikittaisessa vaaka-asennossa. Mahdollisessa yllätystilanteessa* taistelu alkaisi suoraan teltasta joko liepeen alta poistumalla tai seinän läpi etenemällä.

Metsäjänisten sissyteltoissa ei pohjalla koskaan ollut näkkäreitä tms. ylimääräistä kannettavaa pohjalle, kuusikot tarjosivat siihen sopivaa materiaalia. Telttakepit yms. tehtiin aina itse. Jos tuli lähtö, niin mukaan tarvitsi ottaa vain teltta ja kamiina piippuineen. Minuutissa piti olla jo liikkeellä.

Myöhempien aikojen hommissa aseen jäätyminen on ollut harvinaista, sillä varttuneiden veikkojen toiminnassa on usein tukeuduttu rakennettuun ympäristöön, ajoneuvoihin ja kaikkinainen huolto on ollut hieman eri tavalla järjestettyä. Onhan se toiminta ja toimintaympäristökin ollut toki toinen.
———
On selvää, että tulevaisuuden taistelijan aseen täytyy olla toimintavarma. Laiminlyöntejä tai huonoa kohtelua ei mikään ase loputtomiin kestä ja tässä tulemmekin siihen koulutukseen ja sen avulla synnytettävään tottumukseen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Asiaa ja paljon 👍

No, ainakin alokkaille joskus opetettiin, että ase tarkastetaan ja huolletaan päivittäin. Ja eipä itselle tullut mieleen kriha-reissulla luottaa siihen, että ase toimii ja sillä osuu. Joka ilta purin aseen, tarkastin ja tarvittaessa partioreissulla puhdistin paineilmalla.

Kai tämä on taas sitä, kouluta ja valvo tai testaa ja tarkasta.
 
Winsu saanut tilauksen jenkeissä.
https://fragoutmag.com/us-army-awards-winchester-series-of…/
Winchester, the largest manufacturer of small caliber ammunition for the U.S. military, announced that the U.S. Army has awarded the company a total of $20 million in cost-plus and firm-fixed-price contracts related to ammunition development, manufacturing facility requirements analysis and production capacity planning for the 6.8mm Next Generation Squad Weapons (NGSW) program.
 
Kun M23 alkaa näyttää todellisuudessa AR:ltä ja tulevaisuudessa uuden taistelijan aseen kehitys pohjautuu mahdollisesti/todennäköisesti (yliviivaa tarpeeton) samaan alustaan, mikä olisi seuraava "uusi reserviläisen ase"?

Uuden viestiketjun paikka vai onko hyviä vaihtoehtoja lainkaan tarjolla, jos parin-kolmen tonnin Sako ei mahdu 1500€ budjettiin? Onko pakko joustaa kaliiperin suhteen? Mitä jos ei ole innostunut tuhansien eurojen hifistelyprojektista ja uppereiden ja lowereiden lupakierteestä?

Ajatuksenani ei ole kilpa-ase vaan rautakanki, kuten nykyinen viiden sadan euron kiinalainen modernisoitu AK-47.

(Tähän @Sako voisitte aikanaan vastata alennus/kampanjakoodilla jolla sotilaspassia vastaan voi käydä lunastamassa kiväärin jälleenmyyjältä asevelihintaan)
 
Parin kolmen tonnin Sako kuulostaa melko utopistiselta. Eiköhän hintaa ole vähintään tuplaten. ;-)

Jos .308 halajaa, niin budjettiin menisi ainakin https://www.printecase.fi/product/diamondback-db10/
Hintaan: 1 490,00 €. (Sikäli mikäli että noita vielä tulee näille kulmille.)

Tuota halvempaa kymppiarskaa tuskin löydät, edes käytettynä. Tosin ase on "suorakaasu", eikä lyhytiskuinen mäntä ja ambi-kontrollitkin puuttuvat.

Jos muuten .308 haluaa posottaa menemään niin toinen tonni lisää rahaa, ja sitten on mistä valita. Ei vielä riitä mäntä-vehkeen hommaamiseen, siihen tarvitaan taas tonni lisää.

Realistisesti sanoen, ostat vain jonkun budjettiin sopivan .223 arskan, mielellään ilman mäntää ja loppusummalla ostat patruunoita. Tuollaisella Diamondbacking 800€ marketti AR:llä taottiin 150 metristä tasaista "parin MoAn kasaa", käytännössä ampujasta ja patruunasta riippumatta. Parhaat taisivat olla alle yhden kulmaminuutin ja huonoin oli reilut kaksi. Jos itse asetta ei ole kasattu väärin tai siinä ei ole jotain valmistusvikaa, on AR aina tarkempi ja helpompi ampua kuin AK.

Uppereiden lupakierre on vähän hassu ajatus, kun AR:ässä voi tosiaan yhdellä aseen luvalla ostaa tasan niin monta upperia kuin lompakossa riittää voimaa rahoittaa. Halvemmaksikin se taitaa tulla, kuin AK:n modernisointi. ;-)

Edit: Sana sinne, toinen tänne.
 
Viimeksi muokattu:
Totta, johan H&K MR308 kustantaa yli kolme tonnia..
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top