Uusi taistelijan ase

Foorumin jäsenet, mietitääs tätä uudistusta isommassa mittakaavassa. Mitä asioita muuttuu, jos muuttuu?

Alla omia mietintöjä.
  • Nouseeko taistelijan tuliannos
  • Pysyykö teemana kurinalainen tarkkojen laukauksien ampuminen, vai enemmän tuliylivoimam saavuttaminen
  • Lipastaskut ja varusteet
  • Optiset tähtäimet, opetetaanko enää rautoja
  • Huollon merkitys
  • Lisälaitteiden oikea käyttö siinä missä aseenkin
  • Miten PKM elää NATO kaliberien rinnalla
  • Rekyyli antaa enemmän armoa aloitteleville ampujille
  • Paljonko kytätään ja kielletään omien lisäosien käyttöä aseissa
Tuosta pkm:stä tuli mieleen että mitähän sen konvertoitin .308 kustantaisi...
 
Tuosta pkm:stä tuli mieleen että mitähän sen konvertoitin .308 kustantaisi...

Liikaa.

 
Uuden rynnäkkökiväärin kaliberina en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin 5.56 NATO jo senkin puolesta, että on tehty jo 90-luvulla päätös siirtyä NATO yhteensopivaa kalustoon.
Kyllä 5.56 laukausten tulee olla yhtä tarkkoja ja tähdättyjä kuten tähän asti.
Raudat tulevat pysymään suurimmalla osalla tähtäiminä, vaikka optiikka parantaa osumatodennäköisyyttä.
Lisälaitteet tulevat olemaan yhtä kiellettyjä kuin tähän asti. Sotavarustehyväksymättömiä tuotteita ei saa käyttää vaikka moni esim. koteloiden osalta niin tekee.
PKM tulee pysymään yleiskonekiväärinä ja voisin kuvitella, että se päivittyy ajan kanssa Puolalaiseksi 7.62 NATO aseeksi. On kuitenkin yksi parhaista aseista mitä markkinoilla on. Lisäksi voisin kuvitella rinnalle toisena aseena 5.56 kaliberisen konekiväärin.
Huoltojärjestelmä pysyy entisen kaltaisena, missä osa korjauksista tehdään joukkojen asevarastoilla ja b-tasosta lähtien kumppaneilla Millog/Sako.
 
Viimeksi muokattu:
Foorumin jäsenet, mietitääs tätä uudistusta isommassa mittakaavassa. Mitä asioita muuttuu, jos muuttuu?

Alla omia mietintöjä.
  • Lipastaskut ja varusteet
  • Optiset tähtäimet, opetetaanko enää rautoja
84d0c2e4ad8314b3.jpg

Tuossa näkyy lipastaskuja. Ilmeisesti läpällinen kahdelle ja opentop yhdelle.
Tuleekohan noihin ollenkaan (vara)rautatähtäimiä?
Väreilysuoja vaimentimeen?
 
Tilaaja voi tietty vaatia, että kaikki valmistus tapahtuu sisäisesti tai ainakin tietyssä maassa, mutta tulee näkymään hinnassa. Omalla alallakin (paperikoneet) tähän törmää talouspakotteiden ja kauppariitojen yms. takia joissakin maissa. Nykyaikaisessa teknologiateollisuudessa alihankkijalla on yleensä käytössään paremmat vehkeet ja erikoistuminen, he saavat tasan samat työkuvat, 3d-mallit ja mittapöytäkirjat kuin omakin valmistus. Eipä ole Valmetin paperikoneessakaan montaa "alle miehen painoista" osaa, jotka eivät tulisi alihankintana.
 
ja pitää myös muistaa patentit. Magpullilla perät yms ja Geissle laukasukoneisto yms patenttien takana, joten siinä kun ruvetaan kehittämään vastaavia, ei kummiskaan liian samoja ettei olla oikeudessa.... on halpaa puuhaa.
 
Perus milspec ihan jees mutta aika pienet sokat eikä ehkä tarkoitettu irrotettavaksi ihan kovimmilla paukkupakkasilla rukkaset kädessä.
 
Uuden rynnäkkökiväärin kaliberina en näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin 5.56 NATO jo senkin puolesta, että on tehty jo 90-luvulla päätös siirtyä NATO yhteensopivaa kalustoon.
Kyllä 5.56 laukausten tulee olla yhtä tarkkoja ja tähdättyjä kuten tähän asti.
Raudat tulevat pysymään suurimmalla osalla tähtäiminä, vaikka optiikka parantaa osumatodennäköisyyttä.
Lisälaitteet tulevat olemaan yhtä kiellettyjä kuin tähän asti. Sotavarustehyväksyttä tuotteita ei saa käyttää vaikka moni esim. koteloiden osalta niin tekee.
PKM tulee pysymään yleiskonekiväärinä ja voisin kuvitella, että se päivittyy ajan kanssa Puolalaiseksi 7.62 NATO aseeksi. On kuitenkin yksi parhaista aseista mitä markkinoilla on. Lisäksi voisin kuvitella rinnalle toisena aseena 5.56 kaliberisen konekiväärin.
Huoltojärjestelmä pysyy entisen kaltaisena, missä osa korjauksista tehdään joukkojen asevarastoilla ja b-tasosta lähtien kumppaneilla Millog/Sako.
Missä sellainen päätös on tehty, ja onko ihan dokumentoituna?
 
  • Nouseeko taistelijan tuliannos
  • Pysyykö teemana kurinalainen tarkkojen laukauksien ampuminen, vai enemmän tuliylivoimam saavuttaminen
  • Lipastaskut ja varusteet
  • Optiset tähtäimet, opetetaanko enää rautoja
  • Huollon merkitys
  • Lisälaitteiden oikea käyttö siinä missä aseenkin
  • Miten PKM elää NATO kaliberien rinnalla
  • Rekyyli antaa enemmän armoa aloitteleville ampujille
  • Paljonko kytätään ja kielletään omien lisäosien käyttöä aseissa
Erinomaisia huomioita keskustelun lähtökohdiksi.

Tarkat yksittäislaukaukset vs. Tulen volyymi on mielestäni mahdollisesti myös koulutuskulttuurillinen asia, kuin jompi kumpi parempi. Rauhan ajan harjoituslaukausmäärillä tulen volyymiä on kallista harjoitella, eikä taisteluammuntojen maalilaitejärjestelmä anna palautetta tulen tiheydestä tai sen psykologisista vaikutuksista. Kasisodista tietty dataa varmaan on.

Itse näkisin asian siten, että tarkkoja yksittäisiä laukauksia ammutaan silloin kuin niitä nähdään ampua ja siten järkevää. Oletusvaihtoehto olisi voimakas tulenkäyttö osana tulta ja liikettä. Kallista harjoitella. Vaikutukseen kuitenkin tarvitaan osuma, volframitikka mättäässä ei pysäytä. Miten kaliiberivalinta vaikuttaa tulen tiheyteen, saadaanko esimerkiksi puolta kevyemmällä A- tarvikkeella niin paljon enemmän osumia, että se kannattaa vs. painavampi ja läpäisevämpi A- tarvike. Tässä on tietty myös suuri ero, taistellaanko 2D mäntykankaalla vai 3D asfalttiviidakossa, joka vaikuttaa maalin panssaroinnin suuntaan ampumavektoriin verrattuna. Metsässä pötköttävää vihollista edestä päin kohtuulliselta etäisyydeltä ammuttaessa osuma näkyvään osaan todennäköisesti tuo vaikutuksen tarvikkeella, joka ei läpäise oviaukossa seisovan saman maalin suojaliivejä rintaan ammuttaessa.

Aihepiiriä tutkittiin jo sata vuotta sitten "Uomaan metsätaistelukokeiluissa" mielestäni yllättävän tyhjentävästi. Vastaavien kokeiden toisinto olisi jotain mitä mielelläni näkisin tänäkin päivänä. Vastaisi ainakin kaliiberiväittelyyn. Kokeessa siis määriteltiin erilaisia puolustus- ja hyökkäysskenaarioita, jotka myöhemmin miehen paikan tarkkuudella maalitettiin vanerimaaleilla, ammuttiin läpi joukkuekokoisina kovapanosammuntoina, osumat laskettiin ja analysoitiin. Maalialueen taakse oli myös vedetty pahviseinä, josta laskettiin maalialueen metsän läpäisseet luodit ja moniko niistä oli kaatunut matkallaan. Erittäin mielenkiintoista settiä. Google kertoo lisää, tutkimuksia ja jälkianalyysiä löytyy Doriasta, Finnasta ja PV Tutkimusrekisteristä. Toivottavasti vastaavanlainen koe uusittaisiin nykykaliibereilla varustetuilla joukoilla ja maaleihin tuotaisiin mukaan panssari-ekvivalenttielementtejä.

Ihmettelen, jos optiset tähtäimet saavuttavat niin suuren mekaanisen ja elektronisen luotettavuuden että BUIS:t voitaisiin jättää pois rynnäkkökivääreistä ja konekivääreistä. Tarkkuuskivääreissä riittävän järeästi kiinnitetyn optiikan kanssa rautojen puutteen voi paremmin ymmärtää. Punapistetähtäimiähän eivät kaikki pysty hajataittoisuuden vuoksi käyttämäänkään.

Musta tuntuu, että BDC-ristikoilla varustettu optiikka on luiskauskuntoista koulutuskierron myötä siinä vaiheessa, kuin viimeiset RK:tkin poistuvat varauskalustosta. Punapistetähtäimiä AP CS:stä eteenpäin tietysti pystytään hyödyntämään uusissakin aseissa siihen asti, kun teknisesti toimivat ja niitä kannattaa korjata. Lippaat ovat sinänsä niin halpoja, etten arvaa että RK- kaluston lippaita kannattaisi itsensä vuoksi elättää pidemmälle, kuin RK:itakaan.

PKM varmaan elää niin pitkään kuin ampumatarvikkeensakin, ja sen välttämättömään elinkaareen liittynee myös tankkiversionsa välttämätön elinkaari, voisi arvella.

Aseen lisävarusteiden käyttö liittynee mitä suurimmin pimeätaisteluun, jota toivottavasti harjoitellaan tulevaisuudessa mitä suurimmissa määrin.

Omien asevarusteiden käyttö varmaan pysyy samanlaisena kuin ylipäätään omien varusteiden. Jossain tehdään hyvin, jossain kielletään varmuudeksi kaikki ja tyhmä pöljäily on syytäkin kieltää.
 
Erinomaisia huomioita keskustelun lähtökohdiksi.

Tarkat yksittäislaukaukset vs. Tulen volyymi on mielestäni mahdollisesti myös koulutuskulttuurillinen asia, kuin jompi kumpi parempi. Rauhan ajan harjoituslaukausmäärillä tulen volyymiä on kallista harjoitella, eikä taisteluammuntojen maalilaitejärjestelmä anna palautetta tulen tiheydestä tai sen psykologisista vaikutuksista. Kasisodista tietty dataa varmaan on.

Itse näkisin asian siten, että tarkkoja yksittäisiä laukauksia ammutaan silloin kuin niitä nähdään ampua ja siten järkevää. Oletusvaihtoehto olisi voimakas tulenkäyttö osana tulta ja liikettä. Kallista harjoitella. Vaikutukseen kuitenkin tarvitaan osuma, volframitikka mättäässä ei pysäytä. Miten kaliiberivalinta vaikuttaa tulen tiheyteen, saadaanko esimerkiksi puolta kevyemmällä A- tarvikkeella niin paljon enemmän osumia, että se kannattaa vs. painavampi ja läpäisevämpi A- tarvike. Tässä on tietty myös suuri ero, taistellaanko 2D mäntykankaalla vai 3D asfalttiviidakossa, joka vaikuttaa maalin panssaroinnin suuntaan ampumavektoriin verrattuna. Metsässä pötköttävää vihollista edestä päin kohtuulliselta etäisyydeltä ammuttaessa osuma näkyvään osaan todennäköisesti tuo vaikutuksen tarvikkeella, joka ei läpäise oviaukossa seisovan saman maalin suojaliivejä rintaan ammuttaessa.

Aihepiiriä tutkittiin jo sata vuotta sitten "Uomaan metsätaistelukokeiluissa" mielestäni yllättävän tyhjentävästi. Vastaavien kokeiden toisinto olisi jotain mitä mielelläni näkisin tänäkin päivänä. Vastaisi ainakin kaliiberiväittelyyn. Kokeessa siis määriteltiin erilaisia puolustus- ja hyökkäysskenaarioita, jotka myöhemmin miehen paikan tarkkuudella maalitettiin vanerimaaleilla, ammuttiin läpi joukkuekokoisina kovapanosammuntoina, osumat laskettiin ja analysoitiin. Maalialueen taakse oli myös vedetty pahviseinä, josta laskettiin maalialueen metsän läpäisseet luodit ja moniko niistä oli kaatunut matkallaan. Erittäin mielenkiintoista settiä. Google kertoo lisää, tutkimuksia ja jälkianalyysiä löytyy Doriasta, Finnasta ja PV Tutkimusrekisteristä. Toivottavasti vastaavanlainen koe uusittaisiin nykykaliibereilla varustetuilla joukoilla ja maaleihin tuotaisiin mukaan panssari-ekvivalenttielementtejä.

Ihmettelen, jos optiset tähtäimet saavuttavat niin suuren mekaanisen ja elektronisen luotettavuuden että BUIS:t voitaisiin jättää pois rynnäkkökivääreistä ja konekivääreistä. Tarkkuuskivääreissä riittävän järeästi kiinnitetyn optiikan kanssa rautojen puutteen voi paremmin ymmärtää. Punapistetähtäimiähän eivät kaikki pysty hajataittoisuuden vuoksi käyttämäänkään.

Musta tuntuu, että BDC-ristikoilla varustettu optiikka on luiskauskuntoista koulutuskierron myötä siinä vaiheessa, kuin viimeiset RK:tkin poistuvat varauskalustosta. Punapistetähtäimiä AP CS:stä eteenpäin tietysti pystytään hyödyntämään uusissakin aseissa siihen asti, kun teknisesti toimivat ja niitä kannattaa korjata. Lippaat ovat sinänsä niin halpoja, etten arvaa että RK- kaluston lippaita kannattaisi itsensä vuoksi elättää pidemmälle, kuin RK:itakaan.

PKM varmaan elää niin pitkään kuin ampumatarvikkeensakin, ja sen välttämättömään elinkaareen liittynee myös tankkiversionsa välttämätön elinkaari, voisi arvella.

Aseen lisävarusteiden käyttö liittynee mitä suurimmin pimeätaisteluun, jota toivottavasti harjoitellaan tulevaisuudessa mitä suurimmissa määrin.

Omien asevarusteiden käyttö varmaan pysyy samanlaisena kuin ylipäätään omien varusteiden. Jossain tehdään hyvin, jossain kielletään varmuudeksi kaikki ja tyhmä pöljäily on syytäkin kieltää.
Jaa, jos mahdoton tapahtuisi ja saisi kouriinsa sen kinkkirynkyn, niin siihen kyllä tuotaisiin kotoa punapistettä ja kiikaria ihan lehdon luvilla :cool:
 
Back
Top