Uusi taistelijan ase

Varmasti näin, heilläkin kyllä oli koulussa sitä, että pitää ymmärtää toleransseista ja välyksistä ym. ja kyetä sanomaan koulutetummille suunnittelijoille, jos jokin on mahdoton toteuttaa, liian työläs tai kuluttaa koneita liikaa jne.
Ja pitäähän tietenkin terät osata valita oikein, kuten myös materiaalien ominaisuudet ym. tuntea, ei se ole yksinkertaista vieläkään, mutta kuitenkin itse osien valmistaminen on nykyään huomattavan koneellista, kun osa on saatu tuotantokelpoiseksi.

Entisaikanahan niitä koneita ajettiin kaikkialla itse, nyt se on lähinnä pienempien pajojen juttu. Tosin nopea ja taitava koneistaja on yhä kilpailukykyinen koneitakin vastaan, etenkin jos puhutaan pienemmän mittakaavan tuotannosta.
Meillä tehdään melkein pelkästään proto- yms ykköskappaleita tai hyvin pieniä koesarjoja joten todellisuus voi olla muuta kuin teollisuudessa laajemmin.
 
Mikä juttu tuo varastoissa olevan ulkkaripatruunan elohopea/vain sota-aikana ammuttava on? Jos se vastaa jotain STV:n patruunaa, niin samaa ammutaan MPK:n kursseilla ja myydään siviileille. Vai laittoivatko DDR:ssä niihin kryptoniittiä tms?
Jos sinä itse ostat ja itse käytät tietoisesti "myrkyllistä" patruunaa, se on sinun asiasiasi.
Jos valtio "rauhan aikana pakottaa sinua ampumaan myrkyllistä patruunaa", siitä nousee älämölö.
 
Tuollainen 20 000 M23 kivääriä edellyttäisi tuotantoon noin 17% lisäystä. Ei varmasti polkaista vuodessa vauhtiin mutta ei myöskään ylivoimainen määrä. Ase vaatii kuitenkin ihan omat työkalut eli oman linjan.
Ei taida sakokaan jokaista pikku nippeliä tehdä itse, eiköhän nekin hajauteta alihankkioille samoin kuin se rk:n modernisointikin...
 
Tosin nopea ja taitava koneistaja on yhä kilpailukykyinen koneitakin vastaan, etenkin jos puhutaan pienemmän mittakaavan tuotannosta.
Se voi sen ensimmäisen kappaleen ajassa voittaa mutta jos on hiukankin monimutkaisempi tai enemmän kappaleita niin sitten on kyyti kylmää...
 
Ja? Miten se eroaa tulevasta tarpeesta käyttää alihankinta ketjuja? Ei sakolla riitä kapasiteetti tehdä kaikkea itse nytkään joten miksi tämä tekisi poikkeuksen?
En tunne Sakon alihankintaketjuja, joten osaa sanoa kuinka paljon tekee itse. Pitkässä juoksussa voi olla laadullinen ongelma mikäli käyttää liikaa alihankkijoita, kun Sako kuitenkin vastaa valmiista tuotteesta.
 
... ongelma mikäli käyttää liikaa alihankkijoita
On itsestään selvää, että on haitaksi juoda liikaa, tai liikaa valvoa, tai ottaa liikaa aurinkoa. Mutta Sakokin tietää, että on ongelma jos ei käytä edullisempaa alihankintaa silloin kun sen voi tehdä.
 
En kyllä ymmärrä mikä niissä alihankkioissa on vastenmielistä, jos niitä ei olisi niin tässä maassa ei tehtäisi yhtään mitään teknistä laitetta. Esim on aika kustannustehotonta ostaa omat koneet vaiika vain yhden osan tekemiseen jota menisi vaikka 1 kpl per kivääri jos kone työntää ne osat vaikka viikossa koko tilausmäärälle...
 
Voin väittää että eivät valmista kaikkea itse kun ei esim tikkakaan näin tee.
Mutta pääsääntöisesti metsästysaseissakin vaikuttaa olevan kotimaista alihankintaa. Puutukit tulee Italiasta, synteettisten Sako-mallien kotimaisuusaste pitäisi olla noin 100%.
Saataisiinpa Suomeen vielä joku perä-, kahva- ja lipasvalmistaja Magpulin lisenssillä...
 
Mutta pääsääntöisesti metsästysaseissakin vaikuttaa olevan kotimaista alihankintaa. Puutukit tulee Italiasta, synteettisten Sako-mallien kotimaisuusaste pitäisi olla noin 100%.
Saataisiinpa Suomeen vielä joku perä-, kahva- ja lipasvalmistaja Magpulin lisenssillä...
Olenko puhunut ulkomaisesta? Tuohon tukki hommaan varmaan vaikuttaa se että meillä ei taida kasvaa kuin vaneriksi kelpaavat puulajit ja kunnon kovapuita ei ollenkaan.
 
Sattui joulunpyhinä käsiin uunituore Sakon historiikki: Ensimmäiset 100 vuotta.

Nykyään Sakon keskeiset strategiset komponentit ovat piippu, lukko ja kehys. Muu hankitaan alihankkijoilta. Tämä on seurausta 2000-luvun aikana toteutetusta modernisointi- ja laajennusohjelmasta, ”Sako turnaround”. Vuosituotanto moninkertaistui yli 100 000 aseeseen suht lyhyessä ajassa. Berettalla oli tässä merkittävä rooli.

AR- kympissä on tietysti enemmän osia kuin Tikka T3:ssa tai Sako 75:ssä. Voisi arvailla, että Sakon kannattaa/täytyy tehdä suht paljon itse. Jos saa arvata, niin ehkä koko upperi, lukko, carrier ja lower receiver?

Toki receiverit & etutukin voisi periaatteessa myös teettää.

Edit: tarkennettu tuotannon kasvulukuja
 
Viimeksi muokattu:
Jos sinä itse ostat ja itse käytät tietoisesti "myrkyllistä" patruunaa, se on sinun asiasiasi.
Jos valtio "rauhan aikana pakottaa sinua ampumaan myrkyllistä patruunaa", siitä nousee älämölö.

Tällaistakin on kyllä todettu.

--

90-luvun alkupuolella ammuttiin itä-saksan patruunoita ja yleinen havainto oli, että aseiden luokat laskivat ikäluokassa enemmän mitä koko aseen elinaikana siihen mennessä. Kokeilu loppui melko pian ja kesti noin kaksi vuotta.
--

Vaikea sanoa, mikä on se todellinen syy. Mutta ehkä se on kuitenkin jokin muu kuin elohopea? Eikös ällitällin jarruissakin ole asbestia ja laskuvarjojääkärit taittanevat säännöllisesti nilkkoja hypyissään.

Ts. varusmiespalvelus ei ole koskaan täysin turvallista, ja varusmiesten ampumamäärillä kukaan tuskin saa kovin kummoista altistusta. Lisäksi hiljattainhan ilmoitettiin, että suojelukoulutuksessa aletaan käyttää todellisia taistelukaasuja - ehkä elohopea on kuitenkin pienempi riski mikroaltistumisena kuin sariini.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
Näin muuten mielenkiintoisen jutun kv-mediassa. Se koski yleistyviä suojavarusteita ja panssarinläpäiseviä ampumatarvikkeita. Uusimpia kovia levyjä ei perinteisistä metalleista valmistetuilla 7.62 NATO ps-läpäisyampumatarvikkeilla läpäistä, vaan tarvitaan volframia, jonka tuotanto taas on hyvin pitkälti Kiinan käsissä. Jos Yhdysvallat joutuu pitkittyvään proxy-sotaan Kiinan kanssa, niin jenkit voivat käyttää omat raaka-ainereservinsä ja pienempien tuottajamaiden volframituotannon, mutta muutamien vuosien päästä ollaan silti siinä pisteessä, ettei saatavilla oleva volframi enää riitä ampumatarvikevalmistuksen tarpeisiin.

No, tavallaan tuossa ei ole mitään uutta. Tässä ketjussahan on jo todettu, ettei volframiydinluotisia patruunoita voida jakaa Suomessa massamaisesti. Ei vain rahat riitä. Mutta tuo yläpuolinen on kuitenkin yksi tekijä lisää, joka puhuu 7.62 Naton valitsemista vastaan. Siis jos halutaan varautua myös pitkittyviin, jäätyviin konflikteihin.

Ratkaisuehdotukseksi kirjoituksessa pohdittiin erilaisia uudenlaisia alikaliberiammuksia. Ohut, nopea teräspenetraattori ja ympäriltä irtoava sabot. Kirjoittaja ei tosin päässyt selvyyteen, riittäisikö tällaisenkaan ominaisuudet kovien levyjen läpäisyyn.

Helpoimmaksi ratkaisuksi tarjottiin sirpalevaikutteisia aseita. Onko tässä suunta, johon Suomenkin pitäisi katsoa rynnäkkökivääriä korvattaessa? 5.56 NATO rynnäkkökivääri mahdollisimman halpana perusamputarvikkeilla ja sitten kranaatinlaukaisimia ym. massiiviseen jakoon? Vittumainen se pienikin sirpale on käsivarressa tai reidessä.
 
Back
Top