Uusi taistelijan ase
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Eipä siihen sitten jää juuri muuta kuin parit nimet. Mistä asioista tietämätön osaa jättää virheellisesti kirjoitetut lukematta? Sinäkään et ilmeisesti niitä huomaa ja minä en jaksa havaitsemiani virheitä selittää. Olisi tullut parempi juttu, jos haastateltavat olisivat itse kirjoittaneet sen. Nyt siinä sotketaan monet asit ristiin niin, ettei juuri mikäön ole oikein.
ltnFred
Kersantti
Olisko tässä taas joku CIP tai muu standardi taustalla että niitä ei haluta kiertoon. STV myös sanoo "muuntavansa ylijäämäpatruunat siviilikäyttöön". Jännä juttu, että tuota samaa STV:n bulkkia berdan-nallilla myydään muualla Euroopassa verkkokaupoissa syövyttämättömänä.
Huhta
Greatest Leader
Montas jääkäriryhmää vahvuuksissa oikeasti on? Veikkaan, että pikemmin puhutaan tuhansista (ja sisällytän tähän myös sotilaspoliisit, panssarijääkärit, kaupunkijääkärit ym.:t). Siihen en oikein jaksa uskoa, että DMR-kivääreitä tuotaisiin laajamittaisesti esim. viestiin, tykistöön, huoltoon, pioneerijoukkoihin tms. aselajeihin joiden leipälaji ei ole jalkaväkitaistelu. Ei välttämättä edes perähikiän suojauskomppaniaan.
Huhta
Greatest Leader
Mitä tuohon patruunavarastojen vanhenemiseen tulee, niin mielestäni puhutaan nyanssista. Aseiden tarve ja patruunoiden tarve on kaksi täysin eri asiaa.
Ylivoimainen suurin osa palvelukseen kutsuttavista kantaa asetta vain mieskunnon kohottamiseksi, jos siksikään. Eli karkeasti 200 000 miestä on aseistettu, kunhan heille jaetaan 200 000 RK:ta ja 20 miljoonaa patruunaa.
90 prosenttia laukauksista ammutaan 10 prosentin toimesta. Se on sitä porukkaa, jonka patruunakulutus lasketaan sadoissa miljoonissa, vaikka aseita ei olisi kuin muutama kymmenen tuhatta.
Kun nyt taisteleville joukoille olisi jakaa jotakin suht modernia, tarkkaa ja toimintavarmaa, niin sillä päästäisiin todella pitkälle. Loppuosalle riittää, että on jotakin, jolla voi uskottavasti tuntea kykenevänsä ampumaan takaisin.
Toki tässä joudutaan pohtimaan myös koulutuksellisia asioita ja patruunavarantoja säilyttävän RK-varannon osalta. Ei ihan selvä homma, että kakkoslinja kannattaisi pitää aseistettuna vanhalla kalustolla (7,62X39) ajasta iäisyyteen, jos ykköslinjalle hankitaan uutta kalustoa (5.56 NATO). 7,62x39 on kalliimpi kaliberi ampumatarvikehankintojen kannalta ja niitäkin joutuisi tekemään koulutuksessa kulutettavien tilalle.
Mutta toisinpäin se olisi kiinnostavaa. Jos ykköslinja aseistettaisiin 7.62 NATO -kaliberin aseilla, joiden patruunat ovat kalliimpi kuin 7,62x39:n, niin vanhan RK-kaluston voisi kouluttaa kaikille P-kaudella ja antaa sillä mm. perusampumakoulutuksen. Koulutuksen erityessä ykköslinja saisi sitten isompikaliberiset aseensa tukevien jatkaessa yhä vanhalla RK:lla.
Ylivoimainen suurin osa palvelukseen kutsuttavista kantaa asetta vain mieskunnon kohottamiseksi, jos siksikään. Eli karkeasti 200 000 miestä on aseistettu, kunhan heille jaetaan 200 000 RK:ta ja 20 miljoonaa patruunaa.
90 prosenttia laukauksista ammutaan 10 prosentin toimesta. Se on sitä porukkaa, jonka patruunakulutus lasketaan sadoissa miljoonissa, vaikka aseita ei olisi kuin muutama kymmenen tuhatta.
Kun nyt taisteleville joukoille olisi jakaa jotakin suht modernia, tarkkaa ja toimintavarmaa, niin sillä päästäisiin todella pitkälle. Loppuosalle riittää, että on jotakin, jolla voi uskottavasti tuntea kykenevänsä ampumaan takaisin.
Toki tässä joudutaan pohtimaan myös koulutuksellisia asioita ja patruunavarantoja säilyttävän RK-varannon osalta. Ei ihan selvä homma, että kakkoslinja kannattaisi pitää aseistettuna vanhalla kalustolla (7,62X39) ajasta iäisyyteen, jos ykköslinjalle hankitaan uutta kalustoa (5.56 NATO). 7,62x39 on kalliimpi kaliberi ampumatarvikehankintojen kannalta ja niitäkin joutuisi tekemään koulutuksessa kulutettavien tilalle.
Mutta toisinpäin se olisi kiinnostavaa. Jos ykköslinja aseistettaisiin 7.62 NATO -kaliberin aseilla, joiden patruunat ovat kalliimpi kuin 7,62x39:n, niin vanhan RK-kaluston voisi kouluttaa kaikille P-kaudella ja antaa sillä mm. perusampumakoulutuksen. Koulutuksen erityessä ykköslinja saisi sitten isompikaliberiset aseensa tukevien jatkaessa yhä vanhalla RK:lla.
Huhta
Greatest Leader
Eiköhän tuo menneiden aikojen vuosituotanto ole ollut kuitenkin enemmän kiinni PV:n rajallisista resursseista eikä teollisuuden kyvyttömyydestä? Tokikaan aseita ei ole järkeä ostaa sen nopeammassa tahdissa kuin niille saadaan koulutettua käyttäjät, ts. vuotuinen hankintamäärä voisi olla maksimissaan samaa suuruusluokkaa kuin varusmiesmäärä.
Sako valmistaa yli 100 000 asetta vuodessa, joten vuosituotannon kasvattaminen parin-kolmen vuoden aikana esim. 20 000:lla sotilasaseella kuulostaa suht maltilliselta. Sakohan on joku 350 työntekijän pulju, joten tasaisesti skaalaten tarve olisi luokkaa 70 työntekijää lisää. Monella yrityksellä on vahvempikin kasvutahti.
Tuohan se taisi olla, CIPattu, siksi se on laitettu tuotteen nimeen ja hylsyynkin.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Realismia, H&K toimittaa ranskalaisille 12000 asetta vuodessa ja pelaa ihan eri tuotantokyvyllä ja voluumeilla kuin Sako.
Mikä PV:llä on rajoittanut kykyä ottaa vastaan aseita? Varastoja mihin niitä voi laittaa odottamaan riitti ja riittää edelleen.
Varmasti Sako voi joitakin osia aseeseen tuottaa Berettan muilla tehtailla. Mutta koska Sakolle on soviteltu aikoinaan myös rynkyn tekoa niin uudelle kiväärijärjestelmälle tehtäneen oma uusi valmistuslinja. Pullonkaulana lienee piipunvalmistus.
Viimeksi muokattu:
Mikfin70
Ylipäällikkö
Riippuu ihan vapaasta kapasiteetista ja varmasti osia tulee myös muilta valmistajilta kuten perät. En usko, että tuotantokyky on vuodessa yli 10000 asetta laadun kärsimättä ja ilman todella isoja investointeja tuotantoon.
Tuollainen 20 000 M23 kivääriä edellyttäisi tuotantoon noin 17% lisäystä. Ei varmasti polkaista vuodessa vauhtiin mutta ei myöskään ylivoimainen määrä. Ase vaatii kuitenkin ihan omat työkalut eli oman linjan.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Suurempi haaste on löytää ne työntekijät.
J0h1F
Ylipäällikkö
Toisaalta, jos vertaa vanhoihin aikoihin, niin onhan nykyään valmistus huomattavasti vähemmän työvoimaintensiivistä ja nopeampaa kuin vanhoilla Tourulan tehtaan käsin käytetyillä ja ohjatuilla työstökoneilla. Modernilla CNC-koneella riittää, että asettelee aihion paikoilleen ja painaa nappia.
Napin painajia tuskin on kellään töissä. Koneistajat jotka oikeasti osaavat sen masiinansa kaikki metkut ovatkin sitten kiven alla.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Sako tarkastaa edelleen mm. piiput silmällä, koska samaan tulokseen ei päästy tekniikalla.
Onko RK:n piippua tarve tarkastaa noin hyvin on sitten eri asia.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Aikamoista it-jamppoja ovat nuo CNC-sorvin käyttäjät tänäpäivänä.
J0h1F
Ylipäällikkö
No näin minä amiksessa konelinjalla olevalta tutulta kuulin, että monessa firmassa se koneistajan työnkuva todellakin on tuota ("painetaan nappia ja katsotaan kun kone valmistaa osan"), mitä hän piti tylsänä hommana, ja siksi haaveili oman koneen hankkimisesta, jotta voisi itse tehdä osia yrittäjänä. Suunnittelu kuulemma on enemmänkin korkeammin koulutettujen, siis AMK- ja dippainsinöörien hommaa monessa isommassa firmassa.
Viimeksi muokattu:
En ole asiantuntija koneen käyttämisessä mutta käsittääkseni siinä on ainakin meidän firmassa käyttäjällä vielä ihan olennainen osuutensa ennen kuin suunnitelma muuttuu todellisuudeksi.
J0h1F
Ylipäällikkö
Varmasti näin, heilläkin kyllä oli koulussa sitä, että pitää ymmärtää toleransseista ja välyksistä ym. ja kyetä sanomaan koulutetummille suunnittelijoille, jos jokin on mahdoton toteuttaa, liian työläs tai kuluttaa koneita liikaa jne.
Ja pitäähän tietenkin terät osata valita oikein, kuten myös materiaalien ominaisuudet ym. tuntea, ei se ole yksinkertaista vieläkään, mutta kuitenkin itse osien valmistaminen on nykyään huomattavan koneellista, kun osa on saatu tuotantokelpoiseksi.
Entisaikanahan niitä koneita ajettiin kaikkialla itse, nyt se on lähinnä pienempien pajojen juttu. Tosin nopea ja taitava koneistaja on yhä kilpailukykyinen koneitakin vastaan, etenkin jos puhutaan pienemmän mittakaavan tuotannosta.