Eiköhän kotimainenkin teollisuus niistä jotakin veloittanut ja rahan puute oli suurin hidaste. Samalla tavalla kuin vaikkapa ilmavoimien konevahvuus oli kroonisesti Pariisin rauhansopimuksen salliman alapuolella, kun ei ollut rahaa ostaa oikein mitään.
Runkojen teettämisessä on juridisia ongelmia, jos asetta haluaa tuottaa siviilimarkkinoillekin. Esimerkiksi USA:ssa on tiukat säädökset siitä, että kiväärin rungoksi/lukonkehykseksi katsotussa osassa on nimenomaan sen valmistajan merkinnät.
Elohopea on elimistöön kertyvä, joten altistus kumuloituu, ja se on lisääntymistoksinen, joten sitä ihan syystä halutaan välttää. Hyvin pienet määrät riittävät jo aiheuttamaan ongelmia, ja ennenhän elohopean valmistus johti usein työntekijöiden kuolemiin (ja siksi siihen käytettiin orjia ja sota- ja rangaistusvankeja).
Teräshylsy
Platinaryhmän metalleja tuotetaan Suomen kaivoksista. Ovat yhtä tiheitä kuin volframi tai tiheämpiäkin. Mukana myös myrkyllisiä metalleja. Tehdään näistä luoteihin ytimet. Ovat niin arvokkaitakin, että venäläiset yrittävät kopata ammuksia kiinni.
www.cdc.gov
www.cdc.gov
Hyvä pointti. Eli silloin Sakon pitää itse valmistaa vähintään ne osat, jotka ”tekevät aseen”. Runko, piippu, lukko.
Millainen kuviteltu laatu ongelma voisi alihankkiasta aiheutua? Nykyisin vähänkään bisnestä tekevä yritys kyllä hoitaa laadutuksen , mittauksen ja niiden todentamisen asiakkaan vaatimalla tavalla/standardeilla.
VTT:n tutkimus toki jo hieman vanha, mutta suuntaa antava.
No, väittäisin että teräsilattu luoti, koska piippujen kuluma kasvoi koko piipunmatkalta.
Omilla vehkeillä havainnot oli että internetin ja kavereiden neuvosta pesin pyssyn ammunnan jälkeen, ettei jää kaappiin ruostumaan. Peruspaskaa en merkittävästi enempää löytänyt.
Varmaan syynä molemmat, tuo elohopea lienee lopullinen syy.
Alkuainemuotoisen elohopean LD50-arvo on kuitenkin merkittävästi alempi kuin lyijyllä, rottakokeissa elohopealle 1 mg/kg ja lyijylle 450 mg/kg.Sariinillakin on pitkäaikaisvaikutuksia, tosin en osaa sanoa, voiko niitä syntyä ilman välitöntä myrkytystilaa. No, joka tapauksessa elimistöön kertyy kaikenlaista. Muovit, amalgaamipaikat, lyijymaalit...
PubMed tuottaa 15 tulosta hakumääreellä "mercury fulminate". Pari artikkelia käsittelee työperäistä altistumista, mutta suurin osa tarkastelee aihetta ympäristön ja rikostutkinnan näkökulmista. Pidän lohdullisena ja lupaavana, että ilmeisesti kukaan ei ole modernina aikana vaivautunut tutkimaan elohopeanallien vaikutusta niitä ampuvien terveydelle.
Olennaisena näen lisäksi sen, onko vaihtoehto mainittavasti turvallisempi. Onko näyttöä, että elohopeafulminaatti olisi mainittavasti vaarallisempaa kuin sen korvanneet yhdisteet, kuten lyijyatsidi? Vai onko tässä käynyt kuten lääketieteessä monesti on käynyt? Uusi aine tulee markkinoille ja siitä kerrotaan ja tiedetään vain hyviä asioita. "Valium on turvallinen vaihtoehto barbituraateille, se ei aiheuta riippuvuutta." Riskit havaitaan alkuihastuksen jälkeen ja sitten lätkitään black box -varoituksia ja kiristetään määräämiskäytäntöjä.
Altistumisrajojen osalta lyijyä ja elohopeaa käsitellään jokseenkin samalla tavalla. (Tässä tosin alkuaineina, mutta se lienee riittävän lähellä. Ilmeisesti ainakin elohopeafulminaatin räjähtäessä syntyy alkuainemuotoista elohopeaa (Sciencemadness), tuon lyijyatsidin osalta on lievää epävarmuutta, ainakin yksi tiivistelmä vihjailee hajoamistuotteen voivan olla muutakin.)
1988 OSHA PEL Project - Mercury | NIOSH | CDC
OSHA formerly had a TWA limit of 0.1 mg/m3 for mercury (including vapor). The ACGIH recommends a TLV-TWA of 0.05 mg/m3 for mercury vapor, measured as mercury, and a skin notation
Lead: Exposure Limits | NIOSH | CDC
The NIOSH Recommended Exposure Limit (REL) for lead is a Time Weighted Average of 50 micrograms per cubic meter of air (µg/m3) over 8-hours.
Ko. patruunan messinkipinnoitettu teräsvaippa ja terässydän on itsessään jo ihan riittävä peruste välttää patruunan käyttöä normaaliolojen koulutuskäytössä - ei millään aseella käytetä teräsvaippaisia/terässydämisiä tai panssariluoteja koulutuskäytössä jos vaihtoehto on olemassa. Nallin elohopeafulminaatti on toinen syy olla käyttämättä ko. patruunoita ihan jo imagosyistä oli altistuspitoisuudet yksilölle tai ympäristölle mitä tahansa. Työsuojelu- ja ympäristönäkökulmiin kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Nallin kaliumkloraatti on vielä näiden kahden edellisen perusteen päälle.
Uskoisin, että tämä jakautuu: tulivoima on kevytkk:n ja kk:n vastuulla ja muiden osuudessa painottuu tarkkuus ja läpäisykyky.