Uusi taistelijan ase

Jenkkien NGSW liittyen pukkaa jo siviilimarkkinoille aseita.
On vielä kai niin salaista kaupallista touhua, että True Velocityllä, 6.8TVCM tai .277TVCM patruunoilla ei ole edes Wikipedia-sivuja. Ei herätä luottamusta, joten en taida vielä myydä 7.62x39:sia varastosta pois.
 
Ian McCollum totesi jossain haastattelussa, ettei oikein usko NGSW:n 6.8 leviävän laajalle, koska käytettävät laukaisupaineet on niin korkeita. Epäili, että piippujen yms käyttöiät jäävät tämän takia liian lyhyiksi. Itsekin epäilen, että NATO 5.56 ja NATO 7.62 kaliibereilla käytännössä mennään vielä todella pitkään. Varsinkin isoilla massoilla. Jotkut erikoisjoukot yms. nyt käyttävät mitä lystäävät.
 
Pitäisikö piipun vaihdosta tehdä normi? Joissakin moderneissa aseissa se hyvin simppeliä ja homman voi tehdä kentällä. Piipun kuluminen ei voi olla syy siihen että armeijoissa jumitetaan paikallaan, ja siviilit hifistelevät. Toisaalta 308 on vielä 8mm mauserin alapuolella, joten parantamisen varaa on jos voimaa tarvitaan ja uusiin kalibeereihin ei haluta koskea, koska syyt.
 
Pitäisikö piipun vaihdosta tehdä normi? Joissakin moderneissa aseissa se hyvin simppeliä ja homman voi tehdä kentällä. Piipun kuluminen ei voi olla syy siihen että armeijoissa jumitetaan paikallaan, ja siviilit hifistelevät. Toisaalta 308 on vielä 8mm mauserin alapuolella, joten parantamisen varaa on jos voimaa tarvitaan ja uusiin kalibeereihin ei haluta koskea, koska syyt.
Mitä tällä edes tarkoitat? Piipun vaihdosta normi missä tilanteessa ja kenen tekemänä?
 
Eipä se piipun vaihto ole mikään kummempi juttu nykyaseissa. Piipun ja a-tarvikkeen hinta on.
Jossain on väläytelty ideaa, että rauhanaikana käytettäisiin "rauhanpiippuja" joilla ammutaan halvempaa ja yleisempää paukkua ja sodan syttyessä otettaisiin käyttöön "sotapiippuja" ja -patruunoita. Muuten ihan hauska idea, mutta valmiudellisesti aika epäilyttävä ja pitäisi niitä sotapaukkujakin varmaan kuluttaa rauhan aikana, jotta niitä ei tarvitse varastoinnin jälkeen joskus 20v kuluttua purkaa tai pamauttaa taivaan tuuliin sataa miljoonaa.
 
No jos 6,8NGSW piippu kestää vaikka 4000 laukausta niin vaihdon voisi tehdä sotilas itse kuten Steyr AUG:ssa sen sijaan että tarvitaan aseseppä.
Jos mietitään vain ampujaa, ei keskimääräinen sotilas itse osaa tulkita, milloin piippu pitää vaihtaa. Hän keskittyy vain omiin hommiinsa eli vaihtamatta jää.

En vieläkään ymmärrä mitä aiemmin tarkoitettiin tuolla liittyen että armeijoissa jumitetaan paikallaan.
 
Jossain on väläytelty ideaa, että rauhanaikana käytettäisiin "rauhanpiippuja" joilla ammutaan halvempaa ja yleisempää paukkua ja sodan syttyessä otettaisiin käyttöön "sotapiippuja" ja -patruunoita.
Käytetäänhän tätä patruunoiden osalta meilläkin - normaaliolojen koulutustoiminnassa pyritään välttämään kovasydänluodilla ladattujen patruunoiden ampumista, jos vain on pehmeällä ytimellä oleva vaihtoehto käytössä. Panssaripatruunoita on harva päässyt koulutuksessa ampumaan juuri tämän takia.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Nyt se innovaatio mitä tässä kovapaineisilla polymeeri-lasikuituhylsyisillä NGSW-patruunoilla olis tarjolla, kenttäarmeijan näkökulmasta, olisi parempi läpäisy kuin 5.56:lla, vähemmän painoa tuliannokselle, ja että ase käy piippua lukuunottamatta viileämpänä. Eli enemmän patruunaa kantoon ja markkinointimateriaali ylivertaista verrattuna vanhoihin (ja naapurin) vehkeisiin...
Matka auton takakontilta ampumakatokseen on niin lyhyt ja pahvitauluille ei ole tulossa luotisuojalevyjä, että ainakaan näillä ominaisuuksilla ei ole merkitystä reserviläisampujalle muuten kuin taloudellisesti ja ballistisesti.

Jos puretaan auki ajatusta sen sijaan SA kenttähuollon näkökulmasta, patruunan paino tietysti auttaa liikuttamaan a-tarviketta kerralla enemmän, poislukien perusyksikkötaso jossa hajautetut kontit on varmaan vajaita koko ajan. Jos ase kuluu nopeammin, nykyisille/uusille palapeliaseille voi mahdollisesti tuoda korjaamon lähemmäs loppukäyttäjää, varaosien muodossa, jos on varaosia mitä hajauttaa ympäri taistelutilaa. Tänään jos jotain menee rikki tai pitää huoltaa suuremmalla kädellä, niin perusyksiköstä löytyy kivääri tilalle ja aseseppä ylemmässä portaassa korjaa aikanaan solmussa olevat vehkeet isolla vasaralla ahjon äärellä. Vaikka olisi mahdollista, onko edes järkevää vaihdella ja säätää osia kentällä? Pervitiinin kanssa liipasimen herkistely saattaa tuottaa omia tappioita.

Toisin kuin keikkaluonteisella suurvaltasotimisella turvallisessa tukikohdassa, jossa käydään vapaapäivinä lattella ja hieromassa kauppoja lenkkareista ja pistoolikoteloista BX:ssä, meillä jokaisen miehen ja aseen pitäisi kestää tappelua ja kalenteriaikaa enemmän kerralla kuin taistelijan suorituskykyvaatimusten mukaiset "yhtäjaksoiset 2 viikkoa taistelutehtävien suorittamista jatkuvassa taistelukosketuksessa". Jos ei aseeseen ole jostain syystä luottoa tai vehje kuluu nopealla tahdilla, ollaan tilanteessa että 2-4 viikon välein saunavuorolla tai niiden sijasta suoritetaan 25m kohdistusammunnat ja vaihdellaan piippuja, muttereita ja pattereita kunnes iskemät on taas suunnilleen taulussa tai varaosat loppuu.

Näkisin kenttäkelpoisuuden ja tväl-huollon ihan olennaisena tekijänä kun pienenä valtiona arvioidaan innovaatioita. Suurvallat tekee mitä tahtoo, tarpeeksi maagista ajattelua ja dollareita niin mikä tahansa projekti saadaan suunnilleen maaliin.
Mutta onhan innovaatio ja kehitys toki tärkeää. Ainakin jos se palvelee suoritusta kentällä. Tai ampumakatoksessa.
 
Innovaation torppaamista ja/tai sen vähättelemistä.
Innovaatiot ovat toki tärkeitä, mutta meillä ei valitettavasti ole varaa ratsastaa aallonharjalla. Myyntimiehet ja valmistajat pyrkivät synnyttämään koko ajan uusia suorituskykyjä, uhkia ja tarpeita (koska muuten ei ole myyntiä) eikä aseistusta lisävarusteineen ja ampumatarvikkeineen voi laittaa uusiksi kahden vuoden välein. Hifistelevä harrastaja voi tehdä niin, mutta sitten kun on kyse vaikkapa viisinumeroisesta määrästä, niin alkaa olla aika kallista. Kehitystä päivittäin seuraavilla nettifoorumeilla se tietysti ahdistaa, kun markkinoille tuli uusi xyz eikä meillä heti ole se käytössä.

Ja loppujen lopuksi tavalliselle käyttäjälle riittää ase, joka on varmasti toimintavarma ja kestävä, riittävän helppo oppia, käyttää ja puhdistaa. Sillä osuu riittävän hyvin ja patruunoita on saatavilla riittävästi. Lisätään järkevä lisävaruste esim. punapistetähtäin ja suorituskyky nousee joka valaistusolosuhteessa.
 

Suuri osa tuota coilgunia on 3D printattu, lippaita myöten. Rakentaja kertoo hyvin ymmärrettävästi tieteen ja miten gaussikivääri on yleistermi ja coil taikka raiteet sen yleisimmät muodot. Haastellussa esiintynyt coilgun (en suostu kutsumaan sitä kelapyssyksi) varaa noin 3 kJ energiaa laukaisuun ja normaali kondensaattoreilla lataus kestää useita minuutteja. Superkonkilla lataus tapahtuu kolmessa sekunnissa. Ampeereja lasketaan sadoissa ja tuhansissa.

Max nopeudet on 75 m/s tai 220 ft/s, ammusten painaessa noin 500 grainia. Rakentajan ase on proto vaikka heidän tuotetaan voi ostaa ja hän odottaa teknologian kypsymistä niin että kondensaattorit pystyvät pumppaan ulos korkeajännitteitä keloihin notta aseesta saa lisää vauhtia ulos. Tällä hetkellä voima on ilmakivääri luokkaa, mutta trendi on ylöspäin.

Ehkä kahdenkymmenen vuoden kuluessa gaussiase on kivääriluokassa. Ehkä ei.
 
Hieman itseäni myös askarruttaa tuo NGSW 6.8:n kokonaishyöty. Mitä se todellisuudessa on ? En ole luotiliivien asiantuntija, mutta riittääkö tuonkaan patruunan läpäisykyky lähitulevaisuuden liiveihin ? Jos ei riitä, mikä se etu NATO 5.56:een verrattuna enää on ? Ei ainakaan patruunoiden kuljetusmäärä tai aseen toimitusvarmuus. Saatikka tarkat tuplalaukaukset. Videoiden mukaan rekyyli on näyttää aika kovalta, tuossa SIG:nkin kyhäelmässä. Siihen toiseen vaihtoehtoon uskon vielä vähemmän.

Vai voidaanko ajatella, että toi 6.8 korvaisi jopa NATO 7.62:n ? Sitäkö siinä haetaan.

Suomen näkökulmasta tuo 6.8 on toistaiseksi asteella: "katsotaan miten toimii", vähintään seuraavat 5 v. Vasta sen jälkeen voi ilmeisesti vetää jotain johtopäätöksiä, kun tarpeeksi dataa tarjolla analyyseja varten. Sinällään RK:n 7.62x39 on teholtaan vanhentunut ja vaihdon tarpeessa. Ei voi kyllä silti hötkyillä, niin kallista tuon vaihtaminen on
 
Kun täällä keskustelu rönsyää niin pistänpä mieltäni kauan askarruttaneen kysymyksen: miksi patruunoissa on edelleenkin hylsy? Siis tarkoitan sitä että miksi projektiilin liikkeelle laittava ajoaine, ruuti, on pakattu kalliiseen ja painavaan hylsyyn vaikka sen voisi laittaa sinne luotiinkin? Luoti olisi tällöin tietenkin pidempi ja osin ontto mutta entä sitten? Enemmänhän sillä olisi vaikutusta osuessaan pahakkiin suurella nopeudella kuin pudotessaan maahan ampujan viereen. Kehittämissäni konstruktioissa olisi aivan pieni hylsy, käytännössä siis nalli, joka poistettaisiin saman tyyppisesti kuin hylsykin. Toinen vaihtoehto olisi esim. projektiiliin työntyvä piikki joka aukaisisi purkausaukon ja sytyttäisi nallin, Tämä olisi ehkä parempikin ratkaisu, en tiedä ennen protoja.

Ruutia voisi olla siellä kahtakin eri tyyppiä eli ensin syttyvänä normivauhtinen ruuti joka työntää luodin ulos piipusta nopeusluokkaan 1000 m/s ja sitten luodin kärkiosassa hieman hitaammin palavaa ruutia joka pienentäisi ilmanvastusta merkittävästi, siis aivan kuten suurten kranaattien ajoaineet mahdollistaen luodin suuremman nopeuden useiden satojen metrien (jopa km?) päässäkin. Pahakin sisällä loimottama ajoaine ei varsinaisesti parantaisi myöskään pahakin terveyttä.. Mahdollisesti olisi vielä tehtävissä sellainenkin luoti jossa olisi erityisen kova kärki ja osuessaan loppu ajoaine mossahtaisi lisäämään piikin läpäisyä. Itse luodin ja piipun välisestä keskinäisestä vaikutuksestakin olisi sanottavaa mutta ehkä myöhemmin siitä sitten :D
 
Back
Top