Noinhan tuo varmasti on. Sitä vain mietin, että meneekö jo liiankin tyngäksi jalkaväelle tuollainen ranskalaisten lyhytpiippuinen 11-tuumainen (tai 10,5-tuumainen), jos kompromissivaihtoehtona on M4:stä tuttu 14,5-tuumainen?
Sotilaspoliisit ja kaupunkijääkärit ehkä mielellään ottaisivat 11-tuumaisen lisävarusteilla, mutta kun poistutaan rakennusten sisältä avoimempaan maastoon, niin onko se jo liiankin lyhyt? Selustan vastaerikoisjoukkotoiminnassahan henkilökohtaisten ja ryhmäaseiden merkitys korostunee vaunujen ja epäsuoran puutteessa. 14,5 tuuman piipulla M4 on teleperä ulkona 10 cm lyhyempi ja teleperä sisällä 18 cm lyhyempi kuin alkuperäinen RK-62 perä avattuna, eli ase on jo huomattavasti kompaktimpi, mutta vaimentimen kiinnittämällä sekin alkaa lähestyä RK-62:n mittoja... jolloin päädytään siihen, että pitäisikö kuitenkin ottaa nysäarska 11 tai 10,5 tuuman piipulla.
Itse laittaisin kyllä minimimitaksi sille lyhyemmälle 11,5 tuumaa, koska sen alle mennessä 5,56x45:n lähtönopeus alkaa laskea kiihtyvästi suhteessa lyhennettyyn matkaan. Esim. 12,5'' voisi olla lähellä optimia, toinen vaikka sitten 15,7'', kuten SAS:n L119A2-kivääreissä.
Itselläni oma Coltin AR on tehnyt muodonmuutoksen juuri 12,5 tuuman Daniel Defensen piipulle, ja se on todella näppärä vaimentimellakin.
Olen itse päässyt hypistelemään sitä ranskalaisten lyhyempää HK416:tta, ja se oli todella lyhyt, piippu loppui saman tien kädensijan loppuessa. Pidin sitä epäkäytännöllisen lyhyenä.
Perusaseeseen laittaisin tuon 15,7 tuuman piipun, ihan ulko- ja terminaaliballistisista syistä. Erityisiin tehtäväkohtaisiin aseisiin sitten 12,5 tai tietyissä tapauksissa jopa lyhyempi (esim. vaunumiehistöjen aseet). Tehtäväkohtaiset aseet jaettaisiin tietenkin vasta tehtävän mukaan.
Pidempää piippua puoltaa myös se, että pidemmällä piipulla varustetussa aseessa on pidempi tähtäinväli, ja siten ammunnan perusteiden harjoittelu on helpompaa sillä. Kuitenkin tulevakin ase pitää hyvillä rautatähtäimillä varustaa, koska missään tilanteessa meillä ei riitä kaikille jakaa punapistetähtäimiä, joten rautatähtäinten käytön opettelun tulee jatkossakin olla osa taistelijan perustaitojen koulutusta. Myös joukkojen ampumataidon vertailukelpoisuus vaatii rautatähtäimillä toteutettuja ammuntoja tällöin. Rautatähtäinten vaatiminen ei ole myöskään kansainvälisessä vertailussa poikkeavaa, sillä esim. USA:ssa kaikki joukot harjoittelevat ammunnan perusteet juuri rautatähtäimillä, vaikka heillä olisi jos jonkinmoista optiikkaa jakaa myös.
Tuolla ammatti-erkkari puhuu omista mieltymyksistä. 12 tuumainen alamitta.
Samat perusteet kuin itsekin tosiaan tuohon perustelisin.
5.56 AR -konstruktiossa lienee noin 13" lyhyin järkevä piipun pituus, kun tarkastelee aseen toimintavarmuutta. Siis yleisesti. Varmasti on yksittäistapauksia kumpaankin suuntaan. Pitää ottaa huomioon, että aseiden tulee luotettavasti toimia yleisesti mil spec -patruunoilla eikä vain jollakin tietyllä löydetyllä patruunalla. Toki piipun lyhentäminen vaikuttaa myös luodin osumisnopeuteen eli läpäisykykyyn tai hajoamiseen pehmytkudoksessa.
11,5 tuuman yli mentäessä karbiinikaasuinen AR toimii ihan luotettavasti. Niillä 10,3-10,5 tuuman piipuilla pitää olla laajennettu kaasuportti, jos puhutaan kaasupilliaseista. Mäntäaseissahan tuo toimintavarmuus saadaan vielä helpommin kaasuportin kokoa säätämällä.
Tuo terminaaliballistinen näkökulma on aivan perusteltu, sillä tosiaan piippua lyhentäessä ja siten lähtönopeuksien pudotessa
Mäntäasehan se tulee PV:n seuraava perusase olemaan kuitenkin.
Tää saattaa vähän sotia aiemmin sanomaani vastaan ja on vähän sohaisu muurahaispesään, mutta pohtia sopii sitäkin, että onko tulevan RK:n aihion pakko olla juuri AR-15?
Periaatteessa ei, mutta ilmeisesti Sakon nykyinen kehitystyö AR:n osalta viittaa vahvasti siihen. Toki varmasti, jos PV/Sako jostain saisi paremmin toimivan ja kenttäkokeissa paremman konstruktion käsiinsä, niin eiköhän se kelpaisi.
www.ar15.com
. Pitikö tuo sanoa edes leikillään?
