Uusi taistelijan ase

Eiköhän liikkeelle lähdetä niin, että pääsääntö on 5,56 ja vähäisessä määrin siinä rinnalla 7,62. Näitä myllytetään alkuun 5-10 vuotta ja jos maailma ympärillä muuttuu, niin vaihdetaan lennosta mahdolliseen uuteen standardiin. Ei ole mikään pakko hakata asiaa ennalta kivitauluun ja mennä sillä sitten maailman tappiin. Eikä väljyyksiä toisaalta voi jatkuvasti olla vaihtamassakaan, mutta luokkaa 20-25 vuotta jatkuva hankinta sietää kyllä käännöksen tai pari matkan varrelle.

Noin varmaan tapahtuu. Ja sitten kierrätetään etulinjan vanhat vehkeet takalinjalle. Mutta hyvähän se olisi, jos ylimenokausi ei venyisi ihan tolkuttoman pitkäksi ja onnistuttaisiin valkkaamaan oikeat hevoset heti alkuun, niin ei ole palveluskäytössä kymmentä kivääriä viidessä eri kaliberissa.

BTW, Sakon suoja-ase on ilmeisesti 11,5" piipulla ja rynnäkkökivääri 16" piipulla. Tarkoittaneeko tämä, että muista piipunpituuksista on luovuttu, vaikka niitäkin on nähty aiemmissa kuvissa? Vai tuleekohan niitä vielä PV:lle testiin, esim. vieläkin lyhytpiippuisempi suoja-ase ja 14,5" karbiini?
 
Voi olla että meidän kokeneet varushenkilöt eivät sarjalla saa kuin sen ensimmäisen laukauksen maaliin pitkää patruunaa ampuvalla kiväärillä ja rakennuksiin ja hautoihin pienemmän kaliberin ase on muutenkin näppärämpi jo lippaan kapasiteetin takia.

Ei kai se sarjan ampuminen ylempää korkeakoulututkintoa ja upseerin virkaa vaadi... Enemmän varmaan kiinni taistelijan fyysisistä ominaisuuksista - joku hintelä 160 cm poika vai roteva (todennäköisemmin läski) 190 cm ressu.


 
Noin varmaan tapahtuu. Ja sitten kierrätetään etulinjan vanhat vehkeet takalinjalle. Mutta hyvähän se olisi, jos ylimenokausi ei venyisi ihan tolkuttoman pitkäksi ja onnistuttaisiin valkkaamaan oikeat hevoset heti alkuun, niin ei ole palveluskäytössä kymmentä kivääriä viidessä eri kaliberissa.

BTW, Sakon suoja-ase on ilmeisesti 11,5" piipulla ja rynnäkkökivääri 16" piipulla. Tarkoittaneeko tämä, että muista piipunpituuksista on luovuttu, vaikka niitäkin on nähty aiemmissa kuvissa? Vai tuleekohan niitä vielä PV:lle testiin, esim. vieläkin lyhytpiippuisempi suoja-ase ja 14,5" karbiini?
Tuossa mitä kirjoitin olisi hankinnan päättyessä yksi tekninen perusratkaisu ja kolme kaliberia. Ihan siedettävä hajonta.
 
Sarjatulella ampuminen vaatii ennenkaikkea tekniikkaa ja harjoittelua (kuten kaikki muukin ampuminen). Toki se fyysinen koko auttaa. Meillä on ihan tarpeeksi ongelmia resursseissa opettaa kaikkia asevelvollisia ampumaan edes tyydyttävästi 150m radalta, saati sitten toiminnallista ammuntaa. Jostain sarjatulen tehokkuudesta reserviläisille on ihan turha puhua, ellei se kaliiperi oli 5.56x45 eikä välttämättä silloinkaan.

Kyllä se 30 patruunan sarja oli ainakin tällaiselle 175cm 70kg (tai jotain sinnepäin) varusmiehelle ihan tarpeeksi haastava että sai 10m vallilta pidettyä kaikki edes taulussa, saati sitten ympyrän sisällä. Ja nyt puhuttiin kuitenkin vaan 7.62x39 patruunasta.
 
Eikös sarjatulen hallittavuuteen vaikuta aika paljon myös itse ase? Mitä nyt omasta inttiajasta muistan, niin putkiperäinen RK-62 kyllä nosti todella hanakasti piippua lyhyelläkin sarjalla (mistä syystä en tainnut yli kolmen purskeita koskaan edes yrittää sillä), mihin varmaan vaikuttaa osaltaan se että perä ei ole suorassa linjassa piipun kanssa. RK-95:ssähän tuo on muutettu ja sitten noiden vanhempien modifioinneissakin. Sitten taas joku M-14 on varmasti perän muotoilun (ja mahdollisesti lukkomekanismin massan?) takia ollut täysin mahdoton hallittava sarjalla siinä missä G3 ei ainakaan videossa vaikuta ihan mahdottomalta samalla kaliiberilla.

 
Miksi siitä AK-platformista pitäisi ottaa mitään ? Mikä ominaisuus siinä on parempaa verrattuna AR:ään ? Minun mielestä toi kiinalaisten viritys on ihan turha hybridi. Mitä etua on AK-tyylisestä latauskahvasta ja AK-tyylisestä kaasujärjestelmästä ? Muuta kuin että joku on tottunut siihen. Miksei voi olla vaan AR ja hioa siitä vaan parempi ja parempi. Suomen ja Ruotsin ratkaisu on ihan oikea. Unohdetaan ne AK:t ja niiden hybridit ja keskitytään siihen mikä on tärkeää.
AR:n viritinvipu on kuitenkin epäkäytännöllisessä paikassa, ja sen luonne vaatii erillisen forward assistin, kokonaisuutenahan se lisää aseen painoa. Lisäksi se on erilaisissa jäätymistesteissä yksi herkimmin jumiin jäätyvistä osista, vaihtimen ohella, koska sillä on niin pitkä kosketuspinta ylärungon kanssa. Häiriönpoisto on oleellisesti helpompaa luistissa joko välittömästi kiinni olevalla tapilla tai edes esimerkiksi pyöräyttämällä myös eteen lyötävissä olevalla (vrt. G36), kun luistia voi pakottaa kumpaankin suuntaan.

Stonerin AR-10:ssä ja alkuperäisessä AR-15:ssä oli kantokahvan sisällä luistin mukana liikkuva viritintappi, ja sitä pystyi käyttämään forward assistina samalla, ja vasta Colt meni siirtämään sen nykyiselle paikalleen nykyisenkaltaiseksi 1959, koska alkuperäinen viritintappi kuumeni ampuessa vaikeuttaen sen käsittelyä - Stoner ei ollut tässä prosessissa itse mukana, vaan vasta 1961 alkoi toimia taas Coltille konsulttina AR-15:n kehittämiseksi. Stoner päätyi itse AK-tyyppisesti luistissa oikealla puolella kiinni olevaan viritintappiin AR-18:ssa (joka tosin on aseen purun vuoksi irrotettavissa).

Pitkäiskuinen kaasumäntä vähentää liikkuvien osien määrää, eli yksinkertaistaa huoltopurkua verrattuna lyhytiskuiseen mäntään, kun mäntä on kiinni luistissa, eikä irrallisena, joka tarvitsee oman vastajousensa. Lisäksi se lisää lukko-luistiyhdistelmän massaa ja siten liikkuvien inertiaa, joka helpottaa toimintavarmuuden kanssa. AR:ssähän sitä on yritetty toteuttaa raskaahkolla luistilla, jota ei ole enää varaa sota-aseissa keventää; vertailun vuoksi AR-15:stä jatkokehitetty korealaisten K2 on luistia kevennetty, mutta siihen kiinnittyvän pitkäiskuisen kaasumännän ansiosta lukko-luistiyhdistelmän kokonaismassa ei ole muuttunut. K2:ssa on myös viritintappi siirretty aseen oikealle puolelle laatikon sivuun AR-18:n kaltaisesti.
 
Unohtamatta dystopisia ennustuksia siitä, kuinka 10 vuoden sisään suomalaisia varusmiehiä tapatetaan poteroon NATOn ja USAn valloitussodissa ja raatojen viereltä löytyy kohtalokkaalla hetkellä jumiutunut amerikkalaisilta kopioitu muoviromu.

Jokerina peliin liittyy myös naapurin Erkki 58v julkilausen upeasti perustellun argumenttinsa siitä, kuinka nykyajan pullamössönuorison pitäisi pärjätä maastopuvulla ja rynnäkkökiväärillä - molemmat mallia 62. Oli kuulemma vuonna 1985 riittävä varustus ja niin on nytkin.
okerina peliin liittyy myös naapurin Erkki 58v julkilausen upeasti perustellun argumenttinsa siitä, kuinka nykyajan pullamössönuorison pitäisi pärjätä maastopuvulla ja rynnäkkökiväärillä - molemmat mallia 62. Oli kuulemma vuonna 1985 riittävä varustus ja niin on nytkin.

Kyllä noillakin ryssä olis pysähtyny.
 
okerina peliin liittyy myös naapurin Erkki 58v julkilausen upeasti perustellun argumenttinsa siitä, kuinka nykyajan pullamössönuorison pitäisi pärjätä maastopuvulla ja rynnäkkökiväärillä - molemmat mallia 62. Oli kuulemma vuonna 1985 riittävä varustus ja niin on nytkin.

Kyllä noillakin ryssä olis pysähtyny.

Pysähtyyhän se pystykorvallakin kenttäpuserossa M/36, kun kohdalle osuu :unsure:
 
AR:n viritinvipu on kuitenkin epäkäytännöllisessä paikassa, ja sen luonne vaatii erillisen forward assistin, kokonaisuutenahan se lisää aseen painoa.

Keveys ei kuitenkaan ole siltikään AK:n vahva alue. Erillinen viritinvipu sivulla, ehkä tuntuu kivalta ja sitä on kiva rämpyttää, kun jotain menee vinoon. Jota AK:n tapauksissa, oman kokemukseni mukaan, yllättävän usein tapahtuu. Se onko tuollainen heiluva massa tuossa ulkopuolella, välttämättä niin järkevä idea loppujen lopuksi, on vähän kyseenalaista. Ei Stoner ole mikään taikasana, ei kaikki mitä se on sanonut ja tehnyt ole täysin oikein. Joku syy siinä on, että se viritinvipu siellä AR:ssä on pysynyt takana, vuosikymmenestä toiseen, maailman isoimmalla ja rikkaimmalla armeijalla. Näyttäisi tuossa uudessakin SIG:n NGSW:n XM7:ssa olevan virinvipu edelleen samassa paikassa.

Pitkäiskuinen kaasumäntä vähentää liikkuvien osien määrää, eli yksinkertaistaa huoltopurkua verrattuna lyhytiskuiseen mäntään, kun mäntä on kiinni luistissa, eikä irrallisena, joka tarvitsee oman vastajousensa. Lisäksi se lisää lukko-luistiyhdistelmän massaa ja siten liikkuvien inertiaa, joka helpottaa toimintavarmuuden kanssa. AR:ssähän sitä on yritetty toteuttaa raskaahkolla luistilla, jota ei ole enää varaa sota-aseissa keventää;

Ja luoja sentään, että se AK:n pitkäiskuinen kaasumäntä näkyy myös käytöksessä ! Kattokaa nyt niitä hidastettuja ammuntavideoita, joissa AK:lla ammuntaan. Jumalauta mitä järjetöntä hyppimistä ja laatikonkannen kilinää, ainakin minun mielestä. :) Kyllä vakaus on aseen yksi tärkeä ominaisuus. Toinen tärkeä ominaisuus on että ne tähtäimet ja optiikat tosiaan pysyy linjassa ja säädöissään siinä aseen päällä. Ja älkää nyt alkako laittamaan jotain uusien AK:den rekyylittömiä videoita, ne uudet AK:t on vielä paskempia kuin vanhat, muissa asioissa.

Kaiken kaikkiaan yksi silmiinpistävä piirre on, että minkä aseen sodissa se sotilas usein valitsee, jos siihen on valinnanvaraa. Näyttäisi Ukrainan ja A-maan esimerkkien perusteella ainakin, että kyllä se M4:n otetaan mieluummin käyttöön, kuin se AK joka olisi myös siinä vieressä. Aika hyvin näyttää kuvien ja videoiden mukaan AR-platformikin UA:n sotilaan käteen tarttuvan, vaikka AK-74 edelleen on siellä enemmistönä.
 
Kyllä sarjatuli ominaisuus pitää olla 762x51 aseessa. Jostain syystä ihmiset kuvittelee, että sarjatuliaseella pitää pystyä tekemään 5 lippaan magdumpit sarjalla seisaaltaan 50metrin päästä että kaikki on 10 ringissä. Monessa paikassa ja tilanteessa lyhyestä sarjasta on hyötyä, varsinkin rakennuksissa, juoksuhaudoissa yms.
Näinpä. RK:llakin voi ampua tarkahkoa sarjaa (tarkahko tarkoittaa ihmissiluetin alueella ja läheisyyteen) suhteellisen kauaskin. Eikä se ole mitään magdumppaamista vaan lyhyitä sarjoja. Tässä juuri viikonloppuna tapeltiin metsässä, jossa näkyvyys hyvä jos 30 m. Lyhyitä sarjoja ja tuliylivoiman saamista. Vastustajasta näkyy lähinnä suuliekki. Piti välillä käskeä ympärillä olevia ampumaan kun liian monella selkärangassa "tähdättyjä yksittäislaukauksia massakeskipisteeseen kohti näkyvää vihollista". Siinä sitten kesken syöksyn sain mahaosuman kun toverit eivät tukeneet kun eivät nähneet vihollista ryteikössä mutta vihollinen näki minut.

7,62x51:n kanssa sarjatulesta tulee tietysti vähemmän käyttökelpoinen ja matka lyhenee. Samoin pidempiaikainen sarjatulen käyttö vaikeutuu.
 
Tätä tulee seurattua siten, että miltä osin uuden aseen ja sitä kantavan taistelijan suorituskyky paranee, ei vain pelkästään aseen ominaisuudet tai patruunan ominaisuudet.

Kehittyy parempaan suuntaan kun verrokkina nyt jakotavarana oleva RK-62:

Aseen ergonomia
Aseen paino
Täyden lippaan paino
Modulaarisuus eli mahdollisuus liittää lisätarvikkeita mm. tehtäväkohtaisen räätälöinnin vuoksi
Rekyylin voimakkuus ja rekyylin suuntautuminen (suoraan taakse)
Aseen ikä ja kunto
Tähtäimet (optiikka luonnollisesti, mutta riippuen mitkä avot valitaan niin voi mennä eteenpäin tai taaksepäin)
Luodin lentorata laakeampi, auttaa keskiverto ampujaa osumaan kerralla kaikilla järjellisillä ampumamatkoilla
Laukaisu, tuskin hyväksytään huonompi laukaisu kuin nykyisessä aseessa

Näistä summana taistelijalle tulee helpommin ammuttava ase jolla todennäköisesti osuu tähdättyjä laukauksia viholliseen silloin kun tarve tulee, mahdollisuus kantaa keventyneen kuorman vuoksi yksi lipas enemmän tai jotain muuta tarpeellista.

Kehitettävää
Muutokset koulutukseen, mm. miten taistelija pitää aseensa varmasti toimintakunnossa kaikissa tilanteissa
Huollon järjestäminen ml. patruunat ja optiikka osalle aseista

Selkeästi enemmän tilanne kuitenkin paranee kuin heikkenee, etenkin kuluneimpien RK-62:n ollessa verrokkina, DDR:n AK-klooneista puhumattakaan.

Ja vaikka nuo vanhat eivät suoraan menisikään luiskaan niin pelkästään aseiden lukumäärän nousu on positiivista.
 
Keveys ei kuitenkaan ole siltikään AK:n vahva alue.
Ei, koska konstruktio on erilainen ja vanhanaikaisempaan valmistus- ja materiaalitekniikkaan nojaava sekä pohjautuu neuvostoliittolaisiin tuotantotalousmalleihin. Tämähän oli Mihail Kalashnikovin pääasiallinen kritiikin aihe Valmetin Oksasen parantelemasta kivääristä (RK 62), siis Kalashnikov itse oli sitä mieltä, että jos on tarkoituksena tehdä niin korkealaatuinen kivääri kuin mihin PV ja Valmet pyrki, niin ei olisi edes järkevää käyttää AK-47:n mukaista konstruktiota, joka oli tarkoitettu halpaan massavalmistukseen. Kalashnikovillahan oli aseteknisesti parempi konstruktio AK-46 (yksi sillä nimellä kulkeneista malleista), joka koostui länsityyppisesti kaksiosaisesta rungosta, mutta NKP ja Puna-armeija käskivät suunnittelemaan halvemman, koska se olisi ollut liian kallis valmistaa Neuvostoliiton kustannuslaskelmien näkökulmasta.

Ja toisaalta: onhan esimerkiksi prässättyä runkoa käyttävä RK 62 76 vain 3,27 kg painoinen, eli muutaman kymmenen gramman tarkkuudella samanpainoinen kuin M16A2 (joka on eräiden lähteiden mukaan 3,26 kg).

Joku syy siinä on, että se viritinvipu siellä AR:ssä on pysynyt takana, vuosikymmenestä toiseen, maailman isoimmalla ja rikkaimmalla armeijalla.
Koulutukselliset syyt erityisesti, tämän takiahan USA ei ole muitakaan kontrolleja siitä muuttanut, ja esimerkiksi SOCOM:n SCAR:it muunnettiin käyttämään AR-15 -tyyppisesti 0-90-180 vaihdinta FN:n alkuperäisen 0-45-90 sijaan, kun M16:een/M4:ään tottuneet sotilaat eivät tottuneet SCAR:issa olleeseen toteutukseen, vaikka FN osoitti heidän ratkaisunsa olevan nopeampi.

Näyttäisi tuossa uudessakin SIG:n NGSW:n XM7:ssa olevan virinvipu edelleen samassa paikassa.
Siinä on lisäksi taittuva viritinvipu laatikon vasemmalla puolella, joka myös tietyssä asennossa toimii forward assistina, eli liikkuu myös eteen luistin mukana kun se on taitettu ulos. SIG:in insinöörit ovat sitä ainakin videoilla näyttäneet käyttävän pääasiallisena.
mcx-spear-web-16-1.jpg
FN:n USA:n Army Marksmanship Unitin kanssa yhteistyössä tehty "varjo-NGSW" eli FN LICC, joka ampuu AMU:n kanssa kehitettyä 6,5x43 -patruunaa on luopunut kokonaan tuosta AR-15 -tyyppisestä viritinvivusta, ja siinä on vain kummankin puolen runkoa olevat vivut. Kyseinen ase on ilmeisesti joku varasuunnitelma, jos SIG XM7 todetaankin jostain syystä kelvottomaksi.
Siinä on muuten myös pitkäiskuinen mäntä, vaikka speksit on kehitetty AMU:n kanssa yhteistyössä.

Ja luoja sentään, että se AK:n pitkäiskuinen kaasumäntä näkyy myös käytöksessä ! Kattokaa nyt niitä hidastettuja ammuntavideoita, joissa AK:lla ammuntaan. Jumalauta mitä järjetöntä hyppimistä ja laatikonkannen kilinää, ainakin minun mielestä. :) Kyllä vakaus on aseen yksi tärkeä ominaisuus.
Niin, ja tämä on taas AK:n rakenteellinen ratkaisu, siinähän ei ole minkäänlaista liikkuvien hidastinta laiskaa palautinjousta huomioimatta. AK:ssa laatikon kanttahan ei ole tarkoitettu edes jäykästi kiinni pysyväksi, paitsi kotimaisissa aseissa ja Galilissa, joissa se pysyykin sitten jäykästi paikallaan ja joissa rungon lötkyntä on vähäisempää.
Kuten M92S selkeästi jämäkämmin käyttäytyykin suurnopeuskameralla kuvattuna:

Pitkäiskuisen kaasumännän hyvää rakenteellista toteutusta voi katsoa esimerkiksi SG550-sarjasta, SCAR:ista (jossa teknisesti ottaen on samanlainen ratkaisu kuin pitkäiskuinen kaasumäntä, männänpää vain on irrallinen ja pysyy kaasukammiossa, mutta männänvarsi on suoraan luistissa) tai mainitsemastani K2:sta, joka on siis AR-15 sovitettuna pitkäiskuiselle kaasumännälle. K2:ssa ei ole rekyyli juuri sen kummoisempi kuin geneerisessä AR-15:ssäkään, vaikka sen rekyylinvaimennuskoneistokin on erilainen (palautinjousi ja erillinen pneumaattinen rekyylinvaimennin).

Korealaisten K2 on muutenkin hyvä referenssi, sillä heillä oli jo asevoimillaan käytössään itse samalla tehtaallaan Coltin lisenssillä valmistama M16A1 ja sen suora mekaaninen jatkokehitelmä eli K1 referenssinä, ja päätyivät kuitenkin vielä parantelemaan sitä pitkäiskuisella männällä ja luistia lyhentämällä ja rekyylikoneistoa muuttamalla ja viritintapinkin paikan siirsivät.

Kaiken kaikkiaan yksi silmiinpistävä piirre on, että minkä aseen sodissa se sotilas usein valitsee, jos siihen on valinnanvaraa. Näyttäisi Ukrainan ja A-maan esimerkkien perusteella ainakin, että kyllä se M4:n otetaan mieluummin käyttöön, kuin se AK joka olisi myös siinä vieressä. Aika hyvin näyttää kuvien ja videoiden mukaan AR-platformikin UA:n sotilaan käteen tarttuvan, vaikka AK-74 edelleen on siellä enemmistönä.
Ei mikään ihme, koska ovathan ne itä-AK:t aika kurjia vempeleitä. Itselläni oli Saiga, ja heti hankinnasta lähtien se tuntui virheostokselta, koska oli niin kurja laadultaan ja tarkkuudeltaan.

Tuskin ne raudat ainakaan paskemmat voi olla kuin mitä RK-62/95. Ei taida kovin monessa taistelukäyttöön suunnitellussa aseessa olla niin pientä diopteria kuin meidän kotimaisessa.
Itse asiassa USA:n nykyään M4A1:n standardikokoonpanossa käyttämä Matechin takatähtäin käyttää melko pientä diopteria, aiemman kantokahvatähtäimen ei-dioptrisen rengastähtäimen sijaan (siinä kantokahvatähtäimessähän on kaksi tähtäinrengasta, toinen se "ghost ring" ja toinen diopteri - tämä toki on erittäin optimaalinen yhdistelmä, toisella voi ampua rata-ammuntaa tai pitkälle matkalle hyvissä olosuhteissa, toisella taas nopeaa ammuntaa). Omasta Matechin tähtäimestä mitaten siinä on 2,09 mm diopteri, M92S:stä mitaten siinä taas on 1,58 mm diopteri. Ei siis ihan yhtä pieni, mutta diopteri kuitenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Jotenkin oletin, että valitsetkin tuon Larry Vickersin pätkän 😄. Siis Larry on ampunut aivan "helvetisti" elämänsä aikana ja sen näpeissä AK (RK) pysyykin aika hyvin ruodussa. Lisäksi Larry on tunnettu AK:n fani, ainakin niin olen ymmärtänyt.

SCAR on ollut (on) käytössä pienellä porukalla joten sen ominaisuudet,käytettävyys ja hinta SA:ssa varmaan jo tunnetaan.

Suomi teki mielestäni ihan hyvän valinnan. RK on palvellut hyvin ja pitkään, mutta nyt vaihtuu arkkitehtuuri. Varmaan tuota latausvipu-asiaakin on Sakolla mietitty. Joskus saamme tietää mikä oli syy, ettei sitä lähdetty muuttamaan. Ja voihan se vielä muuttua, ei kai nuo kaikki ominaisuudet vielä kiveen hakattuja ole. Itse en usko, että latausvivun paikka jatkossakaan muuttuu. Sinällään ei mitään vastaan tuota SIG:kään ratkaisua. En ole tiennyt, että siinä on tuokin vaihtoehto.
 
Viimeksi muokattu:
Ettei vaan ole tietynlainen mahorkka-allergia heillä, keiden mielestä AK on kaikinpuolin ihan paska, mutta AR on asesuunnittelun huipputeos vailla vertaa
 
Ettei vaan ole tietynlainen mahorkka-allergia heillä, keiden mielestä AK on kaikinpuolin ihan paska, mutta AR on asesuunnittelun huipputeos vailla vertaa
Arskassa on omat vikansa, esimerkiksi

- viritintapin sijainti jakaa mielipiteitä
- perään sijoittuva rekyylijousi ei mahdollista taittoperää
- "DI"-kaasujärjestelmä paskastaa asetta enemmän

Silti, siihen on syynsä miksi suurin osa maailman asevoimista valitsee asejärjestelmäkseen jonkinlaisen muunnelman arskasta, tai hyvin pitkälti sen ominaisuuksia jäljittelevän tekeleen. AK:ta taas hanki uutena muut kuin venäläiset ja vietnamilaiset.
 
Jokerina peliin liittyy myös naapurin Erkki 58v julkilausen upeasti perustellun argumenttinsa siitä, kuinka nykyajan pullamössönuorison pitäisi pärjätä maastopuvulla ja rynnäkkökiväärillä - molemmat mallia 62. Oli kuulemma vuonna 1985 riittävä varustus ja niin on nytkin.
Vitut tuommoisista hömpötyksistä kyllä se pitkäjousi ja miekka riitti Agincourtissa v 1415 ja riittää vieläkin.
 
SCAR on ollut (on) käytössä pienellä porukalla joten sen ominaisuudet,käytettävyys ja hinta SA:ssa varmaan jo tunnetaan.
Ja luultavasti on tiedossa myös ne ominaisuudet, mistä kyseisessä aseessa ei pidetty - kiinteä latausvipu ei ollut alkupään sarjassa kovin ongelmaton ja myöhempiin se sitten taidettiinkin muuttaa.
Suomi teki mielestäni ihan hyvän valinnan. RK on palvellut hyvin ja pitkään, mutta nyt vaihtuu arkkitehtuuri. Varmaan tuota latausvipu-asiaakin on Sakolla mietitty. Joskus saamme tietää mikä oli syy, ettei sitä lähdetty muuttamaan. Ja voihan se vielä muuttua, ei kai nuo kaikki ominaisuudet vielä kiveen hakattuja ole. Itse en usko, että latausvivun paikka jatkossakaan muuttuu. Sinällään ei mitään vastaan tuota SIG:kään ratkaisua. En ole tiennyt, että siinä on tuokin vaihtoehto.
Saahan niitä kaikkia tehtyä, en nyt välttämättä näe AR:n latausvipua suuren suurena puutteena kun huomioidaan, että lukko jää taakse viimeisen laakin lähdettyä ja lippaan vaihdon yhteydessä siihen ei välttämättä tarvitse koskea lainkaan. AK:n latausvipu taas on yleensä väärällä puolella kun sitä ei oikein voitu toisellekaan puolelle laittaa ilman että se aiheutti ongelmia käytössä...
 
Back
Top