Uusi taistelijan ase

Kyllä mää oon nyt tyytyväinen mpk ja pv valintoihin. Tulee kovia pelejä. Pitänee laittaa itekki ostohousut jalkaan... Vai m23, siinäpä pohdintaa.

Vaikkakin .224 on päästäiskaliberi, on se ainoa todellinen vaihtoehto. Itelle kävis kyllä isompikin.
 
Tiedätkö mitä ? Minua ei paljoa jonkun Vesa Toivosen mielipiteet kiinnosta. Varsinkin kun kyse on nimenomaan mielipiteistä, eikä faktoista
muumin.jpg
Isoon organisaatioon mahtuu paljon mielipiteitä ja kiväärien lisäksi on myös muita rahareikiä. Hirttäytyminen johonkin 40-luvun konstruktioon on vain yksinkertaisesti tyhmää varsinkaan kun sillä ei edes säästä mitään.
 
En sanonut, että sekään olisi halpaa. ;-) Joo, en usko että ammusten hinta tippuu ihan lähitulevaisuudessa, edes sotaa edeltäneelle tasolle.
Toki 90€ rasia vs 65€, niin ei montaa tarvitse ampua, että hinnan erotus alkaa olla ihan merkittävä.



Tuo mun kommentti ei ollut edes kärjistetty.

MPK speksasi tarjouspyynnössä RK62M2 aseet. Se mitä saatiin, olivat ne aseet mitä nyt korvataan Dasanin AR15sta ja lisäksi ostetaan sitten Sakon AR15.
Itseasiassa AR15 reikätäthtäimillä on huomattavasti lähempänä RK:lla ampumista, kuin AK ja avotähtäimet. Noissa Dasanin AK:ssa oli italialainen dioptero/ghostring tähtäin liimattu kempillä kanteen, koska parempaa ratkaisua ei ole tarjolla. Eikä kestänyt tämäkään ratkaisu oikein käyttöä.

Mistä markkinoilla olevista AK kivääreistä? Tällä hetkellä on Suomessa markkinoilla kourallinen uusia AK kiväärejä. Ei kymmeniä, eikä tosiaan edes satoja. Siihen on varmasti syynsä miksi ne alun perin tilattiin Koreasta. 300 tai 500 kivääriä on vielä sen verran iso tilaus, että se vaatii kapasiteettia valmistajilta (Venäjällä tehdyt kiväärit olivat poistettu kilpailusta jo ennen Ukrainaa.) mutta kuitenkin niin pieni että suurin osa isoista ei ala tekemään RK tyyppisen aseen muutoksia aseisiin. Siihen MPK:n edelliseen tarjouspyyntöön ei vissiin tullut ihan hirveän montaa vaatimukset täyttänyttä tarjousta.

Halvimmat teleperä AK:t joita nopealla haulla löysin kustantavat tavalliselle tallaajalle (ALV) 1690,00€. Tuohon vielä päälle tähtäinlaitteiden vaihto, ja kolkutellaan jo sellaisia hintoja, että ei tuossa ole mitään järkeä. Tuossa kaupassa puhutaan isosta summasta rahaa, ja pitkästä toimitusjasta, varsinkin koska niitä RK tyyppisiä tähtäimiä ei ole suoraan saatavilla. (Ja koska joku kuitenkin sanoo Galil, niin hinta oli tosiaan "vain" tuplat tuosta 1690 eurosta.)

Jos kerta 5.56 AK on liian erilainen, niin sama on sitten vaihtaa suoraan AR15:sta, varsinkin kun jo tiedetään että se tulee olemaan seuraava PV:n kivääri.

Tällä hetkellä .223 on myös kallista, mutta sen hinta tulee tippumaan, kunhan NATO maat täydentävät varastonsa, ja sota on sodittu. 7.62x39 ei käytä kukaan muu suuri maa, joten sen kanssa tuskin tapahtuu samaa. Hinnan kehitys tule olemaan samanlainen kuin muissakin poistuvissa kaliipereissa.

Jos jostain löytyy halpaa 7,62x39, niin kertokaa. Ostan pois. 65 senttiä pala ei ole halpaa. :-(

Summa summarum: AK ei ole oikeasti edes vaihtoehto.
Halvalla ei varmasti saa mitään. Ainakaan kelvollista. Tuskimpa Sakon mpk arskakaan mikään tonnin peli on.
Ak tähtäin muutostyön hinnat jäävät kyllä kysymykseksi mutta veikkaan että yli kahden tonnin hinta voi nousta suht helposti aseella.
Akn valmistajia nyt riittää mutta suoraan suomen ase kaupoista tarjonta on vähäisempää.

Vakio Tähtäin linja arska on lähempänä rkta kuin vakio ak mutta siihen se ns. yhteensopivuus sitten jääkin.

Patruunat ei tosiaan mitään halpoja ole mutta kyllä noilla hinnoilla vielä mpk kursseja pyörittää. Omat aseet ja harjoittelu on sitten eri asia.

Saattaa kyllä olla että hinnat nousevat mutta nouseeko niin paljon että mpk kurssit hyytyisivät siihen.
Paha mennä arvaileen.
 
Tätä "jakotavaran" hommaamista kokeiltiin, tuloksella että ne aseet nyt sitten räjähtelevät* käsiin. Kun MPK:lla ei ole PV:n budjettia rakentaa kalliita kivääreitä, on pakko ostaa jotain vapailta markkinoilta.
Kukaan ei kuitenkaan tee "jakotavaran" kaltaista asetta, eli se on tilattava erikseen. Tilausmäärät ovat kuitenkin sen verran pientet, muutama sata asetta, että kukaan ei ole muuttamassa linjastoa sen takia.

AK ei ole RK, eikö siitä sellaista millään järkevällä rahalla saa. RK:ta on viimeksi tehty 90-luvulla, ja noh, SAKO ei ole rupeamassa tekemään niitä lisää. Myöskään Sakolaisella ei ole mitään järkeä ampua "halpaa" itä-patruunaa, vaan sillä järkevien tuloksien saamikseksi pitää ampua Lapualaista. Jota ei myöskään enää tehdä.

Eli aseita ei saa. Kiitos Venäjän viimeaikaisten toimien halpaa patruunaakaan ei saa.

Eli vaihtoehtoina on ostaa AR15 ja ampua halpaa .223.sta, tai olla ampumatta.

*Kuvainnollisesti, eivät vielä sentään käytännössä. Vielä....
IWI:llä olisi ollut fasiliteetit ja linjastot valmistaa RK-tyyppisellä hallintalaitteistolla (oikeanpuoleinen viritintappi ja virtintapin aukon pölynsuojana toimiva vaihdin, tällainen on mm. IWI:n Vietnamille lisensoima malli) heidän uutta Galil ACE:aan (ja halutussa kaliiperissa halutuilla lippailla, eli joko 7,62x39 tai 5,56x45 ja jälkimmäisessä joko STANAG-lippailla tai AK-tyyppisesti kiinnittyvillä vanhan Galilin lippailla), mutta muutaman sadan aseen erän tilaaminen massatuotannosta poikkeavana versiona olisi helposti tullut aika kalliiksi.

Toki jos IWI:lle olisi lupailtu samalla konfiguraatiolla 5,56x45:ssä vaikka tilauksia PV:lle kiinalaisia ja itäsaksalaisia 7,62x39 aseita korvaamaan, niin sitten olisikin ollut ihan eri juttu (Sakon kapasiteetti tuottaa uutta AR:ää tarkoittaa kuitenkin vuosikymmenten siirtymäprosessia, eikä kiinalaisten ja itäsaksalaisten rynkkyjen korvaaminen ulkomaalaisilla olisi vielä uhannut Sakon aseen markkinoita PV:ssa, vaan olisi helpottanut kaliiperisiirtymää, ja jopa mahdollistanut vaikka kiinalaisten rynkkyjen lähettämisen Ukrainaan). Toisaalta israelilaiset eivät tykkää vedätyksistä asekaupoissa ja ovat niissä hyvin pitkävihaisia, joten sitten niitä tilauksia olisi myös pitänyt laittaa menemään. Galil ACE:n siviilimarkkinoille kalliissa hinnassa on kuitenkin isolti kyse samasta kuin muillakin, eli siviilimarkkinoilta nyhdetään korkeaa, jopa monensadan prosentin katetta.
 
Viimeksi muokattu:
Voisiko joku kertoa minulle, että kun kerran pitää hankkia kokonaan uusi asejärjestelmä johon ei kelpaa vanhan asejärjestelmän osat, miksi helvetissä pitäisi hankkia objektiivisesti lähes kaikilla mittareilla paskempi vehje? Reserviläisten osaaminen ei ole mikään perustelu. Uuden aseen voi kouluttaa alle tunnissa, ne on aika yksinkertaisia pelejä. Samalla logiikalla pitäisi varmaan vieläkin ajaa T-72 -vaunuilla ja lentää Migeillä. Tai käyttää nahkasaappaita eikä maihinnousukenkiä, niissäkin kun on opeteltavaa reserviläisille.

AK on vanhentunut järjestelmä niin tuotantoteknisesti, kuin ergonomisesti. Mitään osa-aluetta se ei tee paremmin kuin AR tai joku muu vastaava järjestelmä.
 
Voisiko joku kertoa minulle, että kun kerran pitää hankkia kokonaan uusi asejärjestelmä johon ei kelpaa vanhan asejärjestelmän osat, miksi helvetissä pitäisi hankkia objektiivisesti lähes kaikilla mittareilla paskempi vehje? Reserviläisten osaaminen ei ole mikään perustelu. Uuden aseen voi kouluttaa alle tunnissa, ne on aika yksinkertaisia pelejä. Samalla logiikalla pitäisi varmaan vieläkin ajaa T-72 -vaunuilla ja lentää Migeillä. Tai käyttää nahkasaappaita eikä maihinnousukenkiä, niissäkin kun on opeteltavaa reserviläisille.

AK on vanhentunut järjestelmä niin tuotantoteknisesti, kuin ergonomisesti. Mitään osa-aluetta se ei tee paremmin kuin AR tai joku muu vastaava järjestelmä.
Taidat tarkoittaa nyt uutta pv n asetta etkä mpk n asetta?
 
IWI:llä olisi ollut fasiliteetit ja linjastot valmistaa RK-tyyppisellä hallintalaitteistolla (oikeanpuoleinen viritintappi ja virtintapin aukon pölynsuojana toimiva vaihdin) heidän uutta Galil ACE:aan (ja halutussa kaliiperissa halutuilla lippailla, eli joko 7,62x39 tai 5,56x45 ja jälkimmäisessä joko STANAG-lippailla tai AK-tyyppisesti kiinnittyvillä vanhan Galilin lippailla), mutta muutaman sadan aseen erän tilaaminen massatuotannosta poikkeavana versiona olisi helposti tullut aika kalliiksi.

Toki jos IWI:lle olisi lupailtu samalla konfiguraatiolla 5,56x45:ssä vaikka tilauksia PV:lle kiinalaisia ja itäsaksalaisia 7,62x39 aseita korvaamaan, niin sitten olisikin ollut ihan eri juttu (Sakon kapasiteetti tuottaa uutta AR:ää tarkoittaa kuitenkin vuosikymmenten siirtymäprosessia, eikä kiinalaisten ja itäsaksalaisten rynkkyjen korvaaminen ulkomaalaisilla olisi vielä uhannut Sakon aseen markkinoita PV:ssa, vaan olisi helpottanut kaliiperisiirtymää, ja jopa mahdollistanut vaikka kiinalaisten rynkkyjen lähettämisen Ukrainaan). Toisaalta israelilaiset eivät tykkää vedätyksistä asekaupoissa ja ovat niissä hyvin pitkävihaisia, joten sitten niitä tilauksia olisi myös pitänyt laittaa menemään. Galil ACE:n siviilimarkkinoille kalliissa hinnassa on kuitenkin isolti kyse samasta kuin muillakin, eli siviilimarkkinoilta nyhdetään korkeaa, jopa monensadan prosentin katetta.
Vaatisi mpkn ja PV n yhteistyötä.
Ei onnistu. 😁
 
AK on vanhentunut järjestelmä niin tuotantoteknisesti, kuin ergonomisesti. Mitään osa-aluetta se ei tee paremmin kuin AR tai joku muu vastaava järjestelmä.
Rohkenisin yhä väittää, että se tekee yhä ne samat asiat paremmin kuin 1979-1980 (jolloin FNC ja Galil etenivät loppuvalintaan Ruotsin hankintakilpailussa, voittaen M16A1:n), mutta asioiden painoarvo on muuttunut, ja suurimmat syyt tähän painoarvon muuttumiseen on optisten tähtäinten ja muiden lisälaitteiden yleistyminen ja toisaalta kaasumäntätoimisen koneiston kehittäminen AR-15:een, joka lisää sen toimintavarmuutta kylmissä olosuhteissa (talvitestit karsivat M16A1:n silloin pois).

Jos AR olisi ollut ylivertainen konstruktio, ei myöskään Sigin SG 510-3 olisi ollut se paras ase meidän 1950-luvun lopun rynnäkkökiväärihankinnassamme, vaan Armaliten tarjoama AR-10. Silloinkin päädyttiin painotetuista syistä Valmetin m/58:n valitsemiseen uuden aseen pohjaksi, siis lähinnä tuotannollisista syistä, koska Sigistä olisi pitänyt tehdä työläät ja kalliit neuvottelut sen lisensoimiseksi tai tilata aseet Sveitsistä.
 
Voittiko Sig 510-3 oikeasti kiväärikokeet? Minun pitää selvästi sivistää itseäni niistä PV:n kiväärikokeista.

Se mikä minua itseasiassa kiinnostaa noissa K23:sissa on niiden huoltaminen. Kuuluuko ohjelmaan voitelu vai ei.
 
Voittiko Sig 510-3 oikeasti kiväärikokeet? Minun pitää selvästi sivistää itseäni niistä PV:n kiväärikokeista.

Se mikä minua itseasiassa kiinnostaa noissa K23:sissa on niiden huoltaminen. Kuuluuko ohjelmaan voitelu vai ei.
Ainakin Palokangas niin vahvasti vihjaa "Raamatussaan" eli kirjasarjassaan "Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918-1988" ja sen suomalaisia aseita käsittelevässä II osassa. AR-10:tä toki haittasi se, että testit jouduttiin aloittamaan 7,62x51-versiolla, koska 7,62x39:lle pesitetty ei ehtinyt ajoissa Suomeen.
 
Rohkenisin yhä väittää, että se tekee yhä ne samat asiat paremmin kuin 1979-1980 (jolloin FNC ja Galil etenivät loppuvalintaan Ruotsin hankintakilpailussa, voittaen M16A1:n), mutta asioiden painoarvo on muuttunut, ja suurimmat syyt tähän painoarvon muuttumiseen on optisten tähtäinten ja muiden lisälaitteiden yleistyminen ja toisaalta kaasumäntätoimisen koneiston kehittäminen AR-15:een, joka lisää sen toimintavarmuutta kylmissä olosuhteissa (talvitestit karsivat M16A1:n silloin pois).

Jos AR olisi ollut ylivertainen konstruktio, ei myöskään Sigin SG 510-3 olisi ollut se paras ase meidän 1950-luvun lopun rynnäkkökiväärihankinnassamme, vaan Armaliten tarjoama AR-10. Silloinkin päädyttiin painotetuista syistä Valmetin m/58:n valitsemiseen uuden aseen pohjaksi, siis lähinnä tuotannollisista syistä, koska Sigistä olisi pitänyt tehdä työläät ja kalliit neuvottelut sen lisensoimiseksi tai tilata aseet Sveitsistä.

On siellä AR:sssa muutkin asiat parantuneet, kuin pelkästään mainitsemasi. Pieniä muutoksia ja parannuksia tullut koko ajan, hiomista. Lisäksi suorakaasupuolelle tullut eripituista kaasujärjestelmää. Kaikki parannukset eivät ehkä suoraan vaikuta mäntä-arskoihin, mutta onhan toi koko AR-tuoteperhe nyt kehittynyt 80-luvulta.

Nuo AK:t kyllä näyttää olevan aika tavalla samanlaisia rautatankoja kuin silloinkin, tosin en ole muuten viitsinyt niihin perehtyä, kuin ampumisen kannalta.

"Jos AR olisi ollut ylivertainen konstruktio, ei myöskään Sigin SG 510-3 olisi ollut se paras ase meidän 1950-luvun lopun rynnäkkökiväärihankinnassamme, vaan Armaliten tarjoama AR-10."

Joo, 50-luvun YYA-Suomi olisi varmaan valinnut amerikkalaisen kiväärin, jos se vaan olisi ollut parempi .😂
 
Joo, 50-luvun YYA-Suomi olisi varmaan valinnut amerikkalaisen kiväärin, jos se vaan olisi ollut parempi .😂
Niin, ei valittu parhaaksi osoittautunutta Sigiäkään. Pointtini tuossa oli nimenomaan se, että SG 510-3 oli se parhaaksi osoittautunut, ei AR-10.
 
Silloin oli silloin, ja nyt on nyt. Aseet ovat kehittyneet, tuotantomenetelmät ja teollisuus on kehittynyt, ampumatekniikka ja aseteknologia yleisesti on kehittynyt. En näe miten tuo 1950-luvun testi on millään tavalla relevantti puhuttaessa nykypäivästä. Ihan sama vaikka AR ei silloin ollut paras, nyt se on paras ja piste.
 
Rohkenisin yhä väittää, että se tekee yhä ne samat asiat paremmin kuin 1979-1980 (jolloin FNC ja Galil etenivät loppuvalintaan Ruotsin hankintakilpailussa, voittaen M16A1:n), mutta asioiden painoarvo on muuttunut, ja suurimmat syyt tähän painoarvon muuttumiseen on optisten tähtäinten ja muiden lisälaitteiden yleistyminen ja toisaalta kaasumäntätoimisen koneiston kehittäminen AR-15:een, joka lisää sen toimintavarmuutta kylmissä olosuhteissa (talvitestit karsivat M16A1:n silloin pois).

Jos AR olisi ollut ylivertainen konstruktio, ei myöskään Sigin SG 510-3 olisi ollut se paras ase meidän 1950-luvun lopun rynnäkkökiväärihankinnassamme, vaan Armaliten tarjoama AR-10. Silloinkin päädyttiin painotetuista syistä Valmetin m/58:n valitsemiseen uuden aseen pohjaksi, siis lähinnä tuotannollisista syistä, koska Sigistä olisi pitänyt tehdä työläät ja kalliit neuvottelut sen lisensoimiseksi tai tilata aseet Sveitsistä.

Miten kommentoisit sitä, että iipot itse korvasivat Galilit ylijäämä-arskoilla (de facto)? Ja ne ylijäämä-arskathan olivat ainakin takavuosina pitkälti justiinsa niitä, joissa ei edes ollut mitään fiksua mahdollisuutta optiikan tai lisälaitteiden kiinnittämiseksi...
 
Miten kommentoisit sitä, että iipot itse korvasivat Galilit ylijäämä-arskoilla (de facto)? Ja ne ylijäämä-arskathan olivat ainakin takavuosina pitkälti justiinsa niitä, joissa ei edes ollut mitään fiksua mahdollisuutta optiikan tai lisälaitteiden kiinnittämiseksi...
Sehän johtui suoraan siitä, että USA dumppasi ne Israelille ilmaiseksi. Galil jatkoi käytössä siellä, jossa taittoperäaseita tarvittiin, eli mekanisoiduilla joukoilla, siihen saakka kunnes Tavor tuli palvelukseen.

Israelilla on myöskin erilaiset olosuhteet talviensa suhteen kuin Ruotsilla. Siellä suurin ongelma aseiden luotettavuudelle on kalkkihiekkapöly, joka tunkeutuu kaikkialle.
 
Sehän johtui suoraan siitä, että USA dumppasi ne Israelille ilmaiseksi. Galil jatkoi käytössä siellä, jossa taittoperäaseita tarvittiin, eli mekanisoiduilla joukoilla, siihen saakka kunnes Tavor tuli palvelukseen.

Israelilla on myöskin erilaiset olosuhteet talviensa suhteen kuin Ruotsilla. Siellä suurin ongelma aseiden luotettavuudelle on kalkkihiekkapöly, joka tunkeutuu kaikkialle.

Ei kai sitä kannata huonompaan vaihtaa, vaikka ilmaiseksi saisi? Talvikommentti toki asiallinen ja onhan se todettu talvella huonoksi jopa jenkeissä.
 
Ei kai sitä kannata huonompaan vaihtaa, vaikka ilmaiseksi saisi?
Mikä ettei, jos se ilmaiseksi saatava on riittävän hyvä olosuhteissaan (Israelilla ei ole samanlaisia talviolosuhteita kuin Ruotsilla, jotka pudottivat M16A1:n jatkosta Ruotsin 1979-1980 kokeissa). Galilhan ei poistunut Israelissa palveluskäytöstä kuitenkaan, vaan M16 ja M4 tulivat sen rinnalle käyttöön, korvaamaan aiemmissa sodissa kelvottomiksi osoittautunutta FAL:ia.

Galilin huonona puolena on myös sen RK:takin korkeampi paino, koska Israelissa päädyttiin pidempään piippuun ja luisti on myöskin raskaampi viritintappiratkaisun vuoksi, sekä ARM-mallin etujalat ja kantokahva lisäävät painoa yli 4 kilon, ja AR-mallissakin paino on jotain sitä luokkaa. Moni asiasta kirjoittanut israelilainen varusmies on pitänyt Galilia epämiellyttävän painavana, erityisesti verrattuna M16:een ja M4:ään.
 
Rohkenisin yhä väittää, että se tekee yhä ne samat asiat paremmin kuin 1979-1980 (jolloin FNC ja Galil etenivät loppuvalintaan Ruotsin hankintakilpailussa, voittaen M16A1:n), mutta asioiden painoarvo on muuttunut, ja suurimmat syyt tähän painoarvon muuttumiseen on optisten tähtäinten ja muiden lisälaitteiden yleistyminen ja toisaalta kaasumäntätoimisen koneiston kehittäminen AR-15:een, joka lisää sen toimintavarmuutta kylmissä olosuhteissa (talvitestit karsivat M16A1:n silloin pois).

Jos AR olisi ollut ylivertainen konstruktio, ei myöskään Sigin SG 510-3 olisi ollut se paras ase meidän 1950-luvun lopun rynnäkkökiväärihankinnassamme, vaan Armaliten tarjoama AR-10. Silloinkin päädyttiin painotetuista syistä Valmetin m/58:n valitsemiseen uuden aseen pohjaksi, siis lähinnä tuotannollisista syistä, koska Sigistä olisi pitänyt tehdä työläät ja kalliit neuvottelut sen lisensoimiseksi tai tilata aseet Sveitsistä.
Onkos Diemacon/Colt Canadan tekemälle C7/C8 kivääreille tehty samanlaisia testejä?

Hyvin on ainakin kelvannut Kanadalaisten lisäksi Norjan ja Brittien erikoisjoukoille sekä Tanskan ja Alankomaitten armeijoille.

Ei kai kukaan kehtaa väittää että Kanadalaiset tekisi aseen joka ei toimi talvella?
 
Back
Top