Uusi taistelijan ase

Jorde kirjoitti:
Riippuu varmaan siitä pystytäänkö täyspitkässä vai halutaanko yrittää väin väkisin tuputtaa puolipitkää patruunaa koneeseen. Ja siitäkin huolimatta luulen että sakon tuotos on hivenen kevyempi.
Klikkaa laajentaaksesi...
Teidän kaikkien mielenrauhan vuoksi toivon, ettei pv valitse 308 kaliiperia patiksi ruotsalaisten tapaan ;)
 
aab kirjoitti:
Nollapostaus, ei tollaisia ole. Toki yhdenkoon sukkapöksyjä on joskus myyty, sekoititko nyt asiat? ;)
Klikkaa laajentaaksesi...
Hyvästä syystä yhden koon saappaita ei tehdä.
Aivan kuten erikokoiset ihmiset tarvitsevat erikokoisia saappaita, tarvitsevat eri tehtävissä olevat sotilaat erilaisia aseita.

Siksi yritys tehdä onnistunut yleisase kaikille johtaa kompromisseihin jotka huonontavat lopputulosta.
 

Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas​

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.​

Jarmo Huhtanen HS
7:15

Markkinaoikeus ottaa pian kantaa asekauppaan, joka tulee vaikuttamaan suomalaisten varusmiesten ja reserviläisten arkeen kymmenien vuosien ajan.

Markkinaoikeudessa on vireillä kolme valitusta, jotka koskevat asevalmistaja Sakolta tehtyjä kiväärihankintoja. Sakon tehdas sijaitsee Riihimäellä, mutta sen omistaja on italialainen Beretta.

Markkinaoikeus joutuu valitusten takia tulkitsemaan EU:n perussopimusta ja sitä, millaisia ovat valtion elintärkeät turvallisuusedut. Samalla oikeus joutuu perehtymään sotilaskiväärien mekaniikkaan.

Viime viikolla Yle kertoi, että saksalainen asevalmistaja Heckler & Koch (H&K) on valittanut markkinaoikeuteen Suomen ja Ruotsin välillä viime maaliskuussa tehdystä käsiaseiden hankintaa koskevasta puitesopimuksesta.

H&K:n valituksen ytimessä on se, että Suomen puolustushallinto päätti ostaa käsiaseita Sakolta kilpailuttamatta. H&K:n mukaan hankinta pitäisi kuitenkin EU:n ja Suomen lainsäädännön mukaan ensin kilpailuttaa.

”Nyt kysymyksessä oleva suorahankinta tarkoittaa, että Puolustusvoimat voisi olla kilpailuttamatta käsiaseiden hankintoja vuoteen 2053 saakka ja hankkia ne Sakolta”, huomauttaa H&K valituksessaan.

HS:n selvityksen mukaan markkinaoikeudessa on lisäksi vireillä kaksi muuta Sakoon liittyvää valitusta. Ne koskevat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) huhtikuussa tekemää päätöstä ostaa Sakolta niin sanottuja reserviläiskiväärejä.

Kyse on merkittävistä valituksista. Erityisesti Suomen ja Ruotsin puitesopimus linjaa käytännössä, että Sakon kiväärimalleista aiotaan tehdä Suomen ja Ruotsin asevoimien tärkein käsiaseperhe kymmenien vuosien ajaksi.

Esimerkiksi rynnäkkökiväärien osalta puhutaan sadoistatuhansista aseista ja sadoista miljoonista euroista.

Suomen ja Ruotsin puitesopimuksen osapuolia ovat Ruotsin puolustusmateriaalivirasto, Puolustusvoimien logistiikkalaitos ja Sako.

Sopimuksen mukaan Suomi ja Ruotsi tekevät itsenäisiä tilauksia Sakolta mutta hankinnat pyritään ajoittamaan yhteisesti. Tavoitteena ovat isoista tilauksista saatavat hinnanalennukset.

Puitesopimuksen kesto on kymmenen vuotta, mutta sitä voidaan jatkaa seitsemän vuoden jaksoissa vuoteen 2053 asti.

Suomen puolustusministeriö perustelee suorahankintaa sillä, että EU:n perussopimus sallii poikkeuksellisesti aseiden, ammusten ja sotatarvikkeiden tuotantoa ja kauppaa koskevat suorahankinnat, jos kyseessä on valtion keskeinen turvallisuusetu.

Ongelma tässä EU:n poikkeusartiklassa on se, että keskeinen turvallisuusetu on tulkintakysymys. Siitä on helppo tehdä keppihevonen, kun halutaan tukea omaa aseteollisuutta. Oma aseteollisuus on useimmissa maissa hallituksen erityissuojeluksessa.

Markkinaoikeus onkin nyt ison äärellä.

Valituksessaan H&K sanoo, että artiklan soveltamiselle on ”vahvistettu EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä poikkeuksellisen tiukat edellytykset, jotka eivät täyty”. Yhtiö pitääkin poikkeusartiklan soveltamista vakavana yhteisöoikeuden rikkomuksena.

H&K:n mukaan suorahankinnat koskisivat tavanomaisia käsiaseita, joiden markkinoilla on runsaasti kilpailua ja tarjontaa.

”Vastaavista hankinnoista järjestetään säännönmukaisesti kilpailutuksia muissa EU:n jäsenvaltioissa”, se huomauttaa.

H&K on saksalainen puolustusteollisuusyritys, joka valmistaa käsiaseita, kiväärejä, konepistooleja ja kranaatinheittimiä. Sillä on tytäryhtiöitä Britanniassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.

H&K:lla on kokemusta siitä, että sinnikäs protestointi auttaa joskus.

Valituksessaan yhtiö viittaa siihen, että esimerkiksi Saksassa päätettiin viime vuosikymmenen lopulla rynnäkkökiväärien hankinnasta vasta kilpailutuksen jälkeen. Tosin silloin loppusuoralla oli kaksi Saksan asevoimien kannalta kotimaista eli saksalaista yritystä, joista toinen oli H&K ja toinen C. G. Haenel.

Saksassa voittajaksi valittiin aluksi jopa yllättäen Haenel. H&K syytti sitä kuitenkin patenttirikkomuksista. Erinäisten vaiheiden jälkeen Saksa päätti lopulta peruuttaa Haenel-oston ja hankkia noin 120 000 rynnäkkökivääriä H&K:lta.

Kaksi muuta markkinaoikeudessa vireillä olevaa valitusta koskevat Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen alkukeväästä tekemää kivääriostoa. Niissäkin valittajat epäilevät, että valinnassa suosittiin Sakoa.

MPK järjesti kilpailutuksen, jossa oli kyse 500–1 000 itselataavasta kertatuliaseesta eli sinänsä pienehköstä määrästä. Keskeisenä ehtona oli, että aseen piti olla AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini. Karbiinilla tarkoitetaan tavallista kivääriä lyhyempää asemallia.

MPK kilpailutti useita valmistajia ja päätyi ostamaan Sakon kivääreitä 1,6 miljoonalla eurolla. Ostetut aseet ovat rakenteeltaan samantyyppisiä kuin ne, jotka Puolustusvoimat aikoo ostaa Sakolta yhdessä Ruotsin kanssa.

Uudet aseet toimitetaan MPK:lle pääosin ensi vuonna.

MPK:n Sako-valinnasta ovat valittaneet pieni suomalainen asevalmistaja Ensio Firearms ja aseita maahan tuova Osoy-yhtiö.

Ensio Firearmsin oma asemalli oli mukana kilpailutuksessa. MPK pudotti mallin pois kilpailutuksesta sillä perusteella, ettei ase ole MPK:n näkemyksen mukaan AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini.

Ensio Firearms on ratkaisuun tyytymätön ja tulkitsee, ettei kyseessä ollut aito kilpailutus vaan todellisuudessa Sakolta tehty suorahankinta.

Ensio Firearms on ollut HS:n tiedon mukaan tyytymätön myös Puolustusvoimien tekemään Sako-ostoon mutta ei ole valittanut siitä.

MPK jätti kesäkuun lopussa Ensio Firearmsin valituksesta vastineen, jossa se kiisti yhtiön väitteet.

Toinen valittaja Osoy on sitä mieltä, ettei MPK:n voittajaksi valitsema Sakon kivääri vastaa ”tarjouspyyntöä miltään osin” eikä ole MPK:n tarjouspyynnössä haettu AR-15-tyyppinen kivääri tai karbiini.

Osoy väittää lisäksi, että tarjouskilpailun aikataulua olisi säädetty erityisesti Sakon kivääriä varten. MPK kiistää erillisessä vastineessaan myös Osoyn väitteet.

Suomen puolustushallinnon pitää nyt osoittaa, ettei Sakon valinnassa ole ollut kyse Suomessa olevan asetehtaan suosimisesta vaan että Suomen keskeinen turvallisuusetu vaatii rynnäkkökiväärien ostamista juuri Sakolta.

Ihan helppoa se ei ole: Puolustusvoimien arsenaalissa on esimerkiksi jo nyt noin 200 000 ulkomaista rynnäkkökivääriä. Ne ostettiin aikoinaan Kiinasta ja Saksasta.

Toisaalta markkinaoikeudelta vaaditaan myös uskallusta, jos se lähtee muuttamaan jo tehtyä päätöstä. Suomessa Puolustusvoimien arvovalta on maanpuolustukseen liittyvissä asioissa perinteisesti erittäin suuri.
Klikkaa laajentaaksesi...

www.hs.fi

HS-analyysi | Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.
www.hs.fi www.hs.fi
 
VanhaPate kirjoitti:

Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas​

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.​



www.hs.fi

HS-analyysi | Suomi neuvottelee Sakon kanssa isosta kiväärihankinnasta ja se hermostutti saksalaisen asejätin – Seuraukset voivat ulottua kauas

Markkinaoikeus linjaa lähiaikoina, onko puolustushallinnon käsiasehankinta EU-säädösten ja Suomen lain mukainen. Vaikutukset voivat ulottua kauas, kirjoittaa turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.
www.hs.fi www.hs.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Jännä, miten Bundeswehrin kiväärikisassa oli mukana vain saksalaisia yrityksiä… :unsure:
 
Zero The Hero kirjoitti:
Joskus vuosien päästä on varmasti ihan hauska lukea, kuinka m/23:een tai uuteen rynnäkkökivääriin päädyttiin, mikä ikinä se tulee sitten olemaankaan. Kyseessä on lopulta kuitenkin ehkä reilun 2-3 miljardin kokoinen hankinta aseineen, lisävarusteineen ja patruunoineen.
Kiinnostavaa tulee olemaan, mitä kaikkia asemalleja testattiin rinnakkain ja miten sekä se, miten päätöksiin lopulta päädyttiin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vääpeli kirjoitti:
Ei tarvii odotella. Poliittinen päätös. :ROFLMAO: Ja melkein kaikkia on testattu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Pitäisin itse oikein mielenkiintoisena sitä, mitä mieltä PV lopulta oli KAR:sta.

Huhta kirjoitti:
Ison veden takana M855A1 maksoi viitisen vuotta sitten pakkaustavasta riippuen $0,31-0,40 kappaleelta (The Firearm Blog), ja sen nyt luulisi olevan meillekin ihan pätevä palveluspatruuna. Ja jos taistelevaa jalkaväkeä olisi esim. 40 000 miestä ja päiväkulutus olisi kaksi tuliannosta (á 90 ptr) miestä kohden, niin päivässä palaisi 7,2 miljoonaa patruunaa. 30 päivässä palaisi 216 miljoonaa patruunaa. Esim. 500 miljoonalla patruunalla luulisi jo pääsevän hyvään alkuun, vaikka laskisi jotakin myös aselajimiesten lippaisiin ja LKP-vaiheen koulutuskäyttöön, ja patruunavaraston osalta puhuttaisiin muutamasta sadasta miljoonasta eurosta.
Klikkaa laajentaaksesi...
M855A1 ei ole hyvä yleispatruuna, koska se kuluttaa rakenteensa vuoksi aseita enemmän kuin on tarpeen, ja lisäksi se eurooppalaisten maiden tulkinnan mukaan rikkoo 1899 Haagin sopimusta (jossa USA ei ampumatarvikkeita koskevassa osassa ole mukana, ei tosin Suomikaan koko sopimuksessa), koska se ei ole kokovaippainen. Lisäksi se on lyijyn käytön välttämiseksi turhan kallis (keernan takana oleva sydän on versiosta riippuen joko antimonia tai kuparia). USA:llekin sen käytöstä on aiheutunut aiempaa tiheämmin aserikkoja.

Vääpeli kirjoitti:
Aimpoint T2 Micro joka on hankittu jo RK62M, 95 tais olla se vanhempi kolhompi malli, mutta
  • Yli 50 000 tuntia (yli 5 vuotta) yhtäjaksoista käyttöä yhdellä paristolla.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, RK 95:ssä ja joissain M-protoissa oli Aimpoint CompM4 ja varhaisempana Aimpoint CS. CompM4:ssä on vastaava paristonkesto ja AA-paristo, CS:ssä taas vesitiiveyden vuoksi tehdasasenteinen paristo, joka lieneekin jo suurimmasta osasta huonossa hapessa. Aimpoint tosin niitä taitaa tehtaalla vaihtaa.

Jorde kirjoitti:
Heitetäämpä vettä myllyyn. Pitäisikö sakolta ottaa hiukan noita uusia arskoja kaliberissa .300blk näille kuperkeikka ukoille ja kaaripyssyä kaipaaville?
Klikkaa laajentaaksesi...
Vaimenninkäyttöönhän nuo ovat perusteltuja, läntinen tulkinta venäläisten aiemmin erikoisjoukoilleen käyttöön ottamasta 9x39:stä oikeastaan.

Vääpeli kirjoitti:
Jos noissa on patentti voimassa, niin aika hankala tehdä. Tietysti riskillä voi kokeilla, että jättää jonkun reiän tekemättä ja sanoa, ei ole sama tuote. Mutta sit tulee hinta... Magpul on jo tehnyt noita vuosikymmeniä, pystyykö Sako (alihankkija Suomesta) tekemään laadullisesti yhtä halvalla.
Laukaisukoneistoa, viritysvipua yms en tiedä onko Sakon vai Geissele yms tuossa RKssa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Eiköhän Sako nuo osaa oikein speksata, kun ovat saaneet kestävyydeltään paremmat muoviosat (tai muovi-lasikuitukomposiittia ne taitavat olla) 95:eenkin, tosin eräät kielet kertovat niiden tulleen alihankintana Exeliltä, kotimaasta tosin siis.

Samovarius kirjoitti:
Kustannusten puolesta en pidä kumpaakaan kynnyskysymyksenä, puhutaan kympeistä per ase isossa sarjassa, mutta kieltämättä elinkaaren aikana taitto- ja teleperiä joudutaan varikoilla vaihtamaan selvästi enemmän, kuin kiinteitä. RK62:n putkiperää on todella vaikea saada rikki, 62TP:n lukitusmekanismi oli tietääkseni suhteellisen heikko ja niitä korjailtiin usein. RK95TP:n mekanismi sitten onkin ilmeisesti koetellumpi Galil-tyyppinen. Venäjäläiset siirtyivät tietääkseni AK-74M:n myötä käyttämään yleisesti taittoperää, tai oikeaamin kiinteää perää jonka voi myös taittaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei, nimenomaan RK 62 TP:n taittoperämekanismi on suoraan Galilista, koska se todettiin kenttäkelpoiseksi, 95:n taas ilmeisesti Sakon omaa kehitelmää. 62 76:een oli se Valmetin ensimmäinen "kolmisorminen" taittoperämekanismi, mutta PV ei pitänyt sitä millään tasolla kenttäkelpoisena eikä se saanut edes sotavarustehyväksyntää. Noita 62 76 taittoperäaseita näkyy aina välillä käytettyinä myynnissä siviilimarkkinoilla, Suomessa harvemmin toki, mutta USA:ssa enemmän.

Rauhantekijä kirjoitti:
Ihan kaverin puolesta kysyn. Mille ryhmille taitto tai teleskooppiperä on tarpeellinen edes jos valtaosin taistelijamme varustetaan kiväärillä jossa on kiinteä perä?
Itse ajattelen että kivääri on ampumista varten ja siinä se kiinteä perä on oikea. Kuten edelläkin on kommentoitu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Suojaliivien kanssa käyttäminen helpottuu oleellisesti, kun perän pituutta voi säätää. Nykyisten kiinteäperäisten aseiden peräthän ovat epäkäytännöllisen pitkiä suojaliivien kanssa käytettäväksi, koska ne on mitoitettu ilman suojaliivejä käytettäväksi, suomalaismiehen keskivertomittojen mukaan (esim. itäaseissa on lyhyemmät perät, koska ne on taas siellä mitoitettu venäläisten keskimäärin lyhyempien mittojen mukaan).

VanhaPate kirjoitti:
Näyttäisi, että uudemmat rynnäkkökiväärit ovat järjestään nopeasti irrotettavalla piipulla. Tällaisia ovat mm. Sig MCX, HK433, CZ Bren 2, MSBS Grot. En tiedä, että mikä kulma edellä tuohon helposti vaihdettavaan piippuun on menty mutta maallikkona tulee mieleen, etttä helposti irrotettava ja kiinnitettävä piippu tarjoaa riittävästi etuja sekä valmistuksessa että huollossa, jotta kyseiseen tatkaisuun on päädytty. Vaihtokaliiberisuus on sitten bonusta, jota voi käyttää etenkin markkinoinnissa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ainakaan tuo puolalainen ase ei ole "nopeasti irroitettavalla" piipulla sikäli, että niitä olisi käyttäjän tarkoitus itse irrotella: toisin kuin esikuvassaan Magpul Masadassa/ACR:ssä, ei tuossa puolalaisaseessa ole pikakiinnitystä, vaan aika samankaltainen kiinnitys kuin KAR:ssa, eli sulkupesäblokki, joka kiinnittyy ruuvipulteilla ylärunkoon. Siihen liityvät työt ovat ihan yksinomaan varikkotöitä tai vähintäänkin aseseppien tekemiä.
Erillistä sulkupesäblokkia toki puoltaa se, että silloin sulkuvälin mitoitus tapahtuu piippu-sulkupesäyhdistelmässä, jotka voi valmistaa jo tehtaalla tai keskusvarikoilla vaihto-osiksi, ja piipun vaihtaminen runkoon asesepän toimesta ei vaadi sulkuvälin säätämistä. Esim. RK:ssahan sulkuväli säätyy suhteessa runkoon, koska sulkupesä on osa alarunkoa (jyrsityssä kiinteä ja prässätyssä levyn etuosaan niitattu ja hitsattu).

Vääpeli kirjoitti:
Ja sit kun katsoo käyttäjä määriä, niin noita aseita on myyty viranomaisille kymmeniä/satoja max. Ja suurin osa näyttäs olevan 300blk.
Vertaa johonkin 416 tai SCAR-L määriin.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kyllä tuo puolalaisten ase on tullut ihan kymmenien tuhansien tilauksena Puolan asevoimille, ja on siellä hyvää vauhtia korvaamassa Beryliä.
 
J0h1F kirjoitti:
M855A1 ei ole hyvä yleispatruuna, koska se kuluttaa rakenteensa vuoksi aseita enemmän kuin on tarpeen, ja lisäksi se eurooppalaisten maiden tulkinnan mukaan rikkoo 1899 Haagin sopimusta (jossa USA ei ampumatarvikkeita koskevassa osassa ole mukana, ei tosin Suomikaan koko sopimuksessa), koska se ei ole kokovaippainen. Lisäksi se on lyijyn käytön välttämiseksi turhan kallis (keernan takana oleva sydän on versiosta riippuen joko antimonia tai kuparia). USA:llekin sen käytöstä on aiheutunut aiempaa tiheämmin aserikkoja.
Klikkaa laajentaaksesi...

1. Millä mekanismilla se rikkoo aseita? Piipun kuluma varmaan voi olla nopeampaa, mutta ei kai nyt sentään aserikkoja, että tulee romut silmille...

2. Ah, kansainvälinen maine! No, kyse oli joka tapauksessa lähinnä kustannusesimerkistä. Laitetaan sitten samaa kuin britit, tuskin sekään on kalliimpaa?

 
Huhta kirjoitti:
1. Millä mekanismilla se rikkoo aseita? Piipun kuluma varmaan voi olla nopeampaa, mutta ei kai nyt sentään aserikkoja, että tulee romut silmille...
Klikkaa laajentaaksesi...
Fakta on, että suurempi painetaso latauksessa nopeuttaa AR:n ylimenokartion ja kaasuportin reiän eroosiota, sekä laittaa lukon olakkeet ja receiver extensionin kovemman rasituksen alaiseksi, jolloin lukko hajoaa olakkeistaan aiemmin. Onko se luokkaa 10% nopeammin vastaten 10% nousua terminaaliballistiikassa? Ehkä, paha sanoa hihasta, voi olla enemmän tai vähemmän mikä todellinen hyötysuhde on. On todennäköistä, että tradeoff on laskettu kokonaisuutta suunnitellessa.

Mitä tulee M855A1:n "huonoon maineeseen", ainakin ao. linkin anekdootin ja pohdinnan myötä huono maine saattaa johtua AP- patruunoiden rakenteesta ja niille sopimattomista lippaista. Karkaistua terästä, luodin kärjestä esillä oleva läpäisykeerna saattaa siis epäedullisella syöttökulmalla kalvaa syöttörampit, receiver extensionin ja pesän ruvelle ajan kanssa. Ongelma koskee muitakin konstruktioita, esimerkiksi Lapuan 7,62x39 volframi-AP tekee höpöä lippaasta syötettynä kiväärille. Konekivääreissä, joissa vyösyöttö tapahtuu enemmän patruunapesän suuntaisesti, "AP patruunaongelma" ei ole samalla tavalla läsnä.

defensereview.com

M855A1 5.56mm NATO Penetrator Ammo Feed Ramp Issues: Real, Hype or just Overblown?

By Jeff Gurwitch April 22, 2018 M855A1 ammunition has been in use overseas since at least 2011, and has been in widespread service at most U.S. Army bases since 2014. I myself first saw it in 2012 in Afghanistan. Now, when M855A1 first came out, like many others, I heard the stories that due to...
defensereview.com defensereview.com

Artikkelin kirjoittajan "Modern tactical shooting" Youtubekanava on myös mielenkiintoinen kokoelma omakohtaisia kokemuksia yhdysvaltalaisista palvelusaseista ja niiden kehityksestä.
 
Oantteri kirjoitti:
Eli edelleen on mahdollisuudet saada 6.8x51 perus mosureille, 7.62x51 tarkkareille ja tupeille ja konekivääriin 5.56x45!
Pidetään peukkuja!
Klikkaa laajentaaksesi...
Miksi 6.8x51 perus mosureille ja konekivääriin pienempi? Yleisesti ottaen konekivääri on se jossa isompi on parempi. Tarkkuuskivääreissä vähän vaihtelua, mutta perus mosureille yleisesti paras kaliiperi on "pitkän matkan konepistooli", eli 5.56 Nato.

Olen kyllä fani logistiikkaa yksinkertaistavista asioista, mutta jos 6.8x51 adoptoidaan, eikö se pitäisi mennä joko kaikille, tai aloittaa vain KK:sta tai tarkkuuskivääreistä tai tupeista tai kaikista kolmesta, ei rynnäreistä?

5.56 KK:lle on kyllä omat hyötynsä, mutta itse ainakin menisin 6.8x51 jos sen kaliiperia haluaa pienentää.
 
Miksei samantien laiteta wanha kunnon 7,62x53R jos kerta pitää täystehoiset kiväärit jalkaväelle saada sitten. Olisi kuulaa varastossa ja kävisi sotasaalispatruunat eikä ole risuherkkä ja patruunan kannalla voi säätää Sergein tähtäimet ja virittää Mustin. Lisäksi ei tarvitse kuin vaihtaa lipas ja lukko ja holkittaa pesä niin voi käyttää 7,62x39 eli on ihan täydellinen erityisolosuhteisiin.
 
Huhta kirjoitti:
1. Millä mekanismilla se rikkoo aseita? Piipun kuluma varmaan voi olla nopeampaa, mutta ei kai nyt sentään aserikkoja, että tulee romut silmille...
Klikkaa laajentaaksesi...
Ne ovat ylipaineesta seuraavia lukko- tai sulkupesärikkoja. AR:ssähän yhden sulkuolakkeen murtuminen ei aiheuta vielä mitään vaarallista onnettomuutta, mutta rikkoo aseen.

USA:n asevoimilla on laskennallinen väli lukkorikolle (MRBF), ja tässä on tapahtunut selkeä muutos M855A1:n kohdalla.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top